Arvottomana, hylättynä ja YKSIN

Arvottomana, hylättynä ja YKSIN

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 24.03.2011 klo 20:24 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 24.03.2011 klo 20:24

Hei!
Laitan uuden otsikon tästä tuskasta. Olo on kuin pikkukuolemassa. Tiedän ettei meidän avioliitossa ole pitkään aikaan mennyt hyvin. Se oli tajunnan ja mielen räjäyttävä ilmoitus, että mies on rakastunut toiseen naiseen ja vielä reilu viikko sitten mieheni lähes raiskasi mut.

Olen naisena niin arvoton. En kyennyt pitämään miestäni tyytyväisenä. Nyt tämä tuska tuntuu niin mahdottomalta kestää. En halua kuulostaa ruikuttajalta. En vaan kestä. Olen itkenyt, itkenyt ja itkenyt. Mun suhtautuminen yleisesti miehiin on nyt epäluuloinen. Miespuoliset työkaverit ovat tosi reiluja ja kivoja. En vaan osaa kuvitella päästäväni ylipäätänsä ketään miestä lähelleni saati iholle.

”Rakkaani” hylkäsi minut. Muutenkin minut on murskattu niin henkisesti ja seksuaalisesti. En edes itse ymmärrä itseäni, miten sitten joku toinen. Ei varmaa löydy ihmistä, joka kestää mun tosi isot puutteet. Eikä kiinnosta uuden parin metsästys ylipäätänsä. Eikä varsinkaan baarista. Baarissa käyn korkeintaan 2krt/vuosi. Se ei ole mun juttu. Mun tarkoitus on hyväksyä, että avioliitto päättyy.

Löytyykö lääkettä särkyneeseen sydämeen?

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 10.04.2011 klo 19:56

Heippa Pala lasia,

nyt tärkein olet Sinä itse. Et voi auttaa lapsiasi, jos romahdat itse. Kaiken kokemasi jälkeen Sinulla on oikeus olla tuskainen. Keskity itseesi ja nuku sohvalla. Itse menisin minne tahansa moista aviomiestä pakoon, mutta ihmiset ovat erilaisia eivätkä minun ratkaisuni ole välttämättä sinun ratkaisusi. (Minä olisin luultavasti jo tehnyt paljon pahempaakin. Sinä olet hieno luonne, kun et ole turvautunut väkivaltaan. Onnittele siitä itseäsi!).

Vältä aviomiestäsi. Hemmottele itseäsi. Itke vapaasti, jos siltä tuntuu. Lapset vaistoavat kuitenkin jännittyneen ilmapiirin. Pyri eroon niin pian kuin suinkin!!!

Kunhan vain pääset muuttamaan, elämäsi paranee varmasti. Me kaikki virtuaaliystäväsi täällä tuemme Sinua ja pidämme peukkuja! Rohkeutta!

Pimeimmänkin yön jälkeen koittaa taas uusi päivä.

Käyttäjä snana kirjoittanut 11.04.2011 klo 10:00

paniikkisi kuulostaa siltä että se oikeasti vaikuttaa toimintaasi. voisitkohan mennä pikaisesti lääkäriin, vaikka päivystysajalle jonka saat samaksi päiväksi? et pysty toimimaan järkevästi kun olotilasi on noin huono. joskus pelkkä puhe auttaa, mutta olisiko sinun tapauksessasi esim. joku väliaikainen lääkitys, joka helpottaisi paniikkikohtauksiasi, koska tietoisuus niistä "romahduksista" varmasti pelottaa sinua. olisiko mahdollista ottaa hieman apua päästä pahimman yli. tulin surulliseksi kun luin tekstiäsi, voisinpa jotenkin auttaa. TSEMPPIÄ! 🙂👍

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 14.04.2011 klo 04:32

Kiitos Etsijä ja snana. Sain viime viikolla psykiatrilta ahdistukseen lääkereseptin. En kuitenkaan uskalla ottaa joka päivä, kun psykiatri varoitti lääkkeen olevan koukuttava.

Mä olen niin kuitenkin yksin tämän eron ja muuton kanssa. Mulle on nyt kolme naista luvannut tulla avuksi kunhan vaan osaan ottaa avun vastaan. Viimeiseen asti yritän pärjätä yksin.

Tänään lääkärin sekaisin ajatuksin.😞

Käyttäjä snana kirjoittanut 14.04.2011 klo 22:44

älä yritä pärjätä yksin. se ei ole heikkoutta ettei pärjää vaan vahvuutta että osaa pyytää apua.
kukaan ei tilanteessasi jaksaisi yksin, et edes sinä. ota kaikki apu vastaan joka on tullakseen, olet sen ansainnut.

nyt voimia ja tuulta päin!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 16.04.2011 klo 10:59

Heippa pala lasia
Muutto jutuissa kannattaa kanssa kysyä esim ammattikoululta kuljetus puolelta
eikä ne veloita kuin kilometri korvauksen.
Mitäs minä olen sanonut sinulle eli muista että nimenomaan nyt et saa jäädä yksin
keräät nyt kaikki sinulle tärkeät ihmiset joista on ollut sinulle apua niin varmasti jaksat
ja selviät elämässä eteenpäin kuin myös minä aina ajattelen sinua ja toivon sinulle
kaikkea hyvää niin tiedät että ikinä et ole yksin.
Se vasta hölmöä on jos vaikeuksien kanssa yrittää sinnitellä yksin silloin äkkiä
kärpäsestä tulee härkänen et aina kun on vaikeata niin sillon pitää apua hakea.
Kuin myös usko minua että se sinun elämäsi järjestyy ja me saadaan asiasi
kuntoon nyt vaan annat ajan kulua ja suunnittelet päivä päivältä parempaa elämää
ja tulevaisuutta.
Mutta kun sinua on alistettu, vähätellyt, olet kokenut perheväkivaltaa niin siitä on
vaikea nousta mutta sinä siitä nouset ja minulle on moni sanonut että kiitos neuvoista
tuesta, avusta kun ihminen on saanut asiansa kuntoon päässyt pois esim väkivaltasesta
parisuhteesta.
Mietippä miten hyvältä se tuntuu kun et tarvitse enää pelätä omassa kodissa.
Olisikin parempi mitä nopeammin pääsisit omaan kotiin.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 18.04.2011 klo 00:54

Kiitos volvomies, nyt tulee melkein itku onnesta. Arvostan suuresti, kun autat minua. Nyt on tilanne se, että mies sai asunnon ja muuttaa pois vappuna. Eli siitä lähtien olen 4 lapsen yksinhuoltaja. En tiedä ihan täysin tarkkaan, mitä mun oikeuksiin kuuluu? Tarvitsenko jonkun todistuksen yksinhuoltajuudesta? 3 lapsen kohdalla yksinhuoltajalisä lapsilisässä? Miten elatusmaksu haetaanko sitä toukokuun alusta?

Torstaina mulla on sossuun aika. En oikein tiedä, mitä mun kuuluu sanoa? Niin tarvitaan asunto, muuttoavustusta? Pyykinpesukone? Joo täällä on ammattikoulu, josta voisin kysellä muuttoapua. Romun kuskausta kaatopaikalle.

Niin ja mun lemppari terveydenhoitaja on luvannut olla puhelimitse tukena, kun olen sossussa. Epäilen meneväni siellä lukkoon. Sekä terkkari, lääkäri että psykoterapeutti tietävät mun vaikeuden ja kykenemättömyyden pyytää apua. Lääkärikin antoi mulle torstaina suoraan uuden ajan reilun 2 viikon päähän. Toivon ettei hän huomannut mun nyyhkytyksiä, kun hän labrapapereiden kanssa tuli mun viereen istumaan ja mä aloin itkemään. Rauhoituin vasta, kun hän siirtyi takaisin pöytänsä taakse. Kuitenkin hän on lääkäriksi ja mieheksi, johon luotan. En silti ymmärrä tota mun reaktiota.

Terkkarin sanoin: olen vereslihalla. Mun käsiteltävä möykky on nyt iso käsitellä. Kunhan pysyn nyt jotenkin raiteilla. Terapiaankin tulee 3 viikon tauko pääsiäisen jälkeen. Mun täytyy ajatella terapeutin rohkaisevia sanoja: sinä pieni urhea nainen.

Tästä tuli nyt sekava vuodatus. Mutta mun on selkeytettävä mun ajatukset, en näiden vaikeuksien tähden halua kuolla, vaikka pelkäänkin kuollakseni.

Vaikkakin parisuhde meni mönkään, niin mun sydämessäni on kipeä kohta. Ei ole helppoa irtautua suhteesta, joka on kestänyt puoli elämää. Enkä kuvittele enkä haaveile uudesta suhteesta. Haluan syventää ja rakentaa pesää mun lasten kanssa. Olen niin paljon pahaa saanut kestää miesten taholta: raiskaukset, seksuaaliset hyväksikäytöt, pahoinpitely, solvaaminen jne. En hetkeen tai koskaan voi täysin luottaa miehiin. Anteeksi teille kunniallisille miehille.

Tiedän, että minussa jossain piilossa asuu intohimoinen ja lämmin nainen, joka kaipaa hellyyttä ja turvaa ilman pelkoa väkivallasta.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 18.04.2011 klo 15:30

Heippa
Joo hyvä kun sinulla on torstaina aika sossuun niin siellä kysy kaikki asiat mistä
tarviit tietoa kirjoita kaikki kysymykset paperille niin muistat mitä pitää
kysyä.
Sosijaali toimistossa on joku henkilö joka on huoltajuus asioita hoitaa niin siellä
kannattaa tehdä paperit kaikista kirjallisesti tapaamiset , elatusavut jne jos ei
pysty sopimaan.
Ehkä tarviit oikeusapua.
Oikeusapu toimistoja on kunnallisia / kaupungissa tai yksityisiä.
Niin eihän se ole niin helppoa irtautua kun on puolet elämästä ollut samassa parisuhteessa
mutta joskus on vaan pakko myöntää että kaikki eväät on syöty parisuhteessa
varsinkin kun on ollut alistamista, perheväkivaltaa jne
mutta hiljakseen etenet askel askeleelta niin olet kohta onnellisempi ihminen.
Sitä minä sinulle haluan ja toivon.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 19.04.2011 klo 09:35

Kiitos volvomies! Tänään menen kyselemään yhden asunnon perään, joka on vuokrattavana. Se olisi unelma: rivitalokolmio 75m. Pojat saisivat isomman makuuhuoneen ja mä tyttöni kanssa pienemmän.

Murheena on, mistä repiä 2kk:n takuu. Se vain järjestyisi. Sossu on torstaina. Mulla on hirveä paniikki! Olen kyllä informoinut isääni, setääni, tätiäni, serkkuani toivoen, että hädän hetkellä avittaisivat. Nöyryyttävää ja hävettävää toivoa rahallista apua. Nyt on kyllä todellinen hätä!

Mulla on suuri pelko, että silti kaikki menee persiilleen. Asunto olisi tois puol jokkee, kaukana mua ahdistelevasta raiskaajastajani. Tulevasta ex:stä etäisyys olisi 5km. Kaukana mutta silti lapsia lähellä. Tässä on nyt pieni toivon kipinä. Tämä on nyt onnistuttava!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 19.04.2011 klo 11:17

Heippa
Joo kun menet sossuun torstaina niin esität asiasi ja kuin myös 2. kuukauden
takuuvuokra asian.
Niin sossussa tehdään toimeentulo tuki laskelma jossa noin selvitetään tulot ja menot
niin eiköhän tuo asunto asia järjesty.
Älä suotta jännitä tai pelkää kyllä asiat järjestyy.
Mutta muista kirjoittaa kaikki asiat paperille niin ei mitään unohdu.
Kannattaa myös kysyä jo nyt mitä paperia tarvii toimittaa niin asian hoito nopeutuu
Esim yleensä 2 kuukauden tiliotteet ne pyytää jne
Yleensä ne on asiallisia ihmisiä mut olen itse joutunut riitelemäänkin asioiden
hoidosta mutta ei kannata säikähtää eikä pelätä.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 27.04.2011 klo 23:44

Hei!
Olen väsynyt. Itkettäiski. 😭 Kiitän sua volvomies tuestasi. Viime torstaina meni sossussa itseasiassa hyvin. Tältä kuulta en ehken saa toimeentulotukea, kun torstaina pamahti kahdenviikon lomarahat tilille. Tulen saamaan sossusta 2kk:n takuuvuokrarahat ja ilmeisesti myös rahat muuttoautoon. No asunnosta ei ole vielä tietoa ja meidän pakollinen muuttopäivä on 12.5.

Tämän viikon maanantaina menin töihin aamuvuoroon sairasloman jälkeen. Pomo piti mulle poissaolopalaverin. Oli huolissaan musta eikä ollut nähnyt mua niin hymyttömänä ja synkkänä. 😞 Sanoinkin etten olisi halunnut tulla (vaik kui ol kolminkertainen palkka). Yleensä tykkään mennä töihin. Pomo kehotti itse mua menemään terkkarille. Pääsin eilen tiistaina työn jälkeen sinne. Verenpaine oli 180/120. Terkkari ei uskaltanut päästää mua kotio ilman lääkärin lupaa. En huolinut saikkua. Tänään iltavuorossa sain sitten ahdistuskohtauksen vikalla tauolla. Noin 70 hengen puheensorina löi multa yli. En jaksanut lähteä tehtaan halki alakertaan lääkettä hakemaan. Enkä kehdannut paljastaa pomolle enkä kellekään muullekaan. Tätäkö on mun nykyisyys ja tulevaisuus? Meneekö se ohi? Huominen iltavuoro tarttee vielä jaksaa. Sitten on kahden viikon kesäloma MUUTTOLOMAKSI.

Ensi viikon torstaina mulla on aika sossuun huoltajuusasiassa. En tiedä, menenkö yksin ja mies erikseen vai yhdessä. Ainakin hän muuttaa pois viikonloppuna.

En tiedä, miten tästä selviän. On pelkästään painajaista herätä. Perjantaina menen yhtä asuntoa katsomaan. Toivon saavani sen. Se on yksityinen. Kaupungilla ei ole vapaita. Eikä muuteta 5-10km:n päähän. Liikaa muutoksia lapsille. Ja liian pitkä työmatka mulle, jolla ei ole autoa. Olisi joku jossakin, joka kantaisi tästä osavastuun. Tämä kaikki repii mut palasiksi.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 28.04.2011 klo 12:04

Heippa
No niin hyvä kun olet saanut nyt sen vuokratakuu asian kuntoon ja niin kuin olen
sinulle sanonut niin edetään vaan hiljakseen pala palalta parempaa ja onnellista
huomista rakentaen ja hiljaa hyvää tulee ja usko minua olet viellä itseesi ja
eläämääsi onnellinen.
Minä ainakin autan, neuvon ja tuen jne sinua niin kauan kuin saadaan sinun asiasi kuntoon
ja nehän saadaan ja siitä minä olen sinun puolestasi tosi onnellinen.
Kuin myös olen sinun puolestasi niin onnellinen kun pääset uuteen kotia lasten
kanssa saat olla turvassa alistamiselta, pelolta, perheväkivallalta jne
Sen kyllä huomaat vähän ajan päästä kun olet muuttanut uuteen kotiin.
Mulle on moni tullut jälkeen päin sanomaan että miten hyvä on kun nyt saa olla
omassa kodissa turvallisesti ( kerro sinäkin sitten olinko oikeassa )
Kuin myös suomi on upea maa ja tiedät että et ole yksin kun apua tarvii niin aina haet
apua sitä saa mutta itse pitää olla vähän aktiivinen ja kysy minulta niin neuvon sinua??
Etkä ikinä jää ongelmien kanssa yksin neljän seinän sisälle asioita miettimään
se on pahin virhe.
Sinulla on paljon vahvuustekijöitä ja upeita tukijoita niin varmasti asiasi saat kuntoon
nyt rupeat ajattelemaan hiljakseen tulevaisuutta ja yritä katsoa elämää
pidemmälle ajalle ja muutaman vuoden päähän.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 30.04.2011 klo 21:52

Eilen mies sitten kuin varkain oli ekaa yötä kotonaan. Yritin torstaina iltavuoron jälkeen kertoa, kuinka pahalta tuntuu. Ei halunnut kuunnella eikä ymmärtää.

Torstaina isänikin soitti kahden vuoden takaiseen puhelinnumeroon ennen äidin kuolemaa. Oli mun pomon numero muuttunut vuodentakaisten yt-neuvotteluiden jälkeen. Sai isäni mut kiinni. Oli hätäpäissään veljelleen eli sedälleni soittanut Siilinjärvelle. Setänikin oli jättänyt ihanan murteellisen viestin vastaajaan: isäsi ättäilee, rimpuuttele takaisin. Isäni oli melkein varma, että olisin jo kuollut.

Tänään mies kävi pyykkiä pesemässä. Sain käsittämättömän itkuraivokohtauksen. Mulla ei ole sanoja tälle tunnetilalle!! Maanantaina jätän kiinteistövälitykseen hakemuksen eilen katsotusta asunnosta. Meidän on saatava se! Se helpottaisi hiukka tätä ahdistusta ja epävarmuutta.

En halua sosiaalielätiksi. Mun lopullinen romahdus on niin lähellä ettei tosikaan. Paljon siitä on myös omaa syytä.

Ei mene päivää etten itke, ei ole päivää etten kuvittele herääväni painajaiseen. Tämä on yllättävän vaikeeta. Tästä on hyvin vaikeeta etsiä enää mitään positiivista. Ei ole päivää etten harkitse kuolemaa. Se on nyt enemmän läsnä kuin ennen.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 02.05.2011 klo 13:38

Heippa
Joo niinkuin olen sinulle sanonut aina tulee heikkoja hetkijä elämässä mutta
muista käyttää sitä tukiverkkoa joka sinulla on.
Kuin myös muista että et ole sosijaali elätti nyt vaan on heikko hetki elämässäsi
ja tarvitset apua niin nyt haet apua.
Mietippä silleen että miten paljon olet tehnyt töitä ja maksanut veroja tälle
yhteiskunnalle ja pyörittänut rattaita kasvattanut lapset jne ja nyt sinua vuorostaan
hyvinvointi yhteiskunta auttaa näin se menee ja näin sen kuuluukin mennä.
Eikä se ole sinun omaa syytäsi vaan sinua toiset ihmiset on kohdelleet todella
väärin ja joutunut liikaakin kokemaan.
Sinulla kestää nyt elämäsi uudelleen rakentaminen jonkin aikaa kun aikaisemmat
kolhut elämässäsi ja kurja parisuhde takana niin se irtautuminen kestää kuin myös
nyt heikkona hetkenä etsit itsestäsi kaikki vahvuustekijät joita sinulla on.
Ajattele kaikkia iloisia ja positiivisiä asioita.
tänään olikin hauska aamu kun oli lääkärintarkastus täytän 5 päivä 45. vuotta niin
tarvii lääkärintodistuksen kun on c kortti niin siinä sitten kaikkea kyseli ja ammattia
niin sanoin että minulla on monta ammattia olen maanviljeliä, metsää hoidan, pidän kauppaa,
kuin myös traktori / kaivinkoneet hallitsen, olen postikorttialalla ja sanoin että katso netistä.
Niin otin yhden kortin kaupan seinältä jonka laitan sille lääkärille on grimmin piirretty
koiran kuva kortti jossa nojaa postilaatikoon ja lukee Tiedätkö mistä erottaa hyvän kaverin
ja tosi hyvän kaverin??? Tosi hyvä kaveri heittää silloin tällöin kortilla.
Pitää lääkäriltä sit kysyä kun tulee vastaan että naurattiko kortti kun pidin sille luennon
miten hyvä juttu postikortti on ja laitan itse kuin myös saan kortteja niin rupeaa
naurattamaan.
Kuin myös nauraminen olisi ihmiselle todella tärkeätä.
ja positiivinen elämän asenne.
Milloin sinä olet viimeksi nauranut ???
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Joo olet vahva nainen ja muista että minä ajattelen sinua.
'Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 02.05.2011 klo 22:42

Hei!
Hyvää synttäriä volvomies! Taidetaan molemmat olla itsepäisiä siis härkiä horoskoopilta. Täytän 10.5. 43v. Oli hyvä teksti kortissa, josta kerroit. Pidän korteista, joissa on sanomaa. Nauroin viime viikolla töissä. Me hullutellaan siellä ihan hyväntahtoisesti. Psykoterapeuttini pitää mun huumorintajua yhtenä kantavana voimana. Rakas isäni on siinä mestari ja osaa vetää oikeista naruista.

Tänään oli huippuhyvä päivä! Sain asunnon 4h+k. Keskiviikkona menen allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja maksan puolen kuun vuokran. Päästään sinne 12.5. Sossusta saan 2kk:n vuokratakuun.

Lääkärikäynti ei mennyt yhtä hyvin. Verenpaine pysyttelee korkealla lääkityksestä huolimatta. Mä käperryn tuskassa kuoreeni ja mun fysiikka on koetuksella. Lääkäri määräsi kuukaudeksi beetasalpaajaa alentamaan painetta ja sydämen sykettä. Antoi kahden viikon päähän uuden ajan.

Nyt toivon levollista unta. Tämä mun kahden viikon kesäloma menee pakatessa ja muutossa. Koko elämä menee uusiksi! Ei tässä mieli ja järki pysy mukana. Onneksi mulla on ihanat lapset!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 04.05.2011 klo 11:51

Heippa
Älä edes onnittele ei ole paljon onniteltavaa ei kyllä huvittas yhtään vanhentua
muutama päivä on tullut tehtyä vähän tiukkoja ja pitkiä työpäiviä niin kummasti
tuntuu että olisi kuin halolla päähän lyöty et niin se tekee ikä tehtävänsä
toista se oli parikymppisenä ei tuntunu missään.
Muistelen kyllä kaiholla kun kuormaautot jakaa tuossa tavaroita niin itsekin
kierreltiin pitkin suomea eri paikka kunnilla ja oli kivaa mutta viellä minä jossakin
käyn ja kuormaautolla on tosi kiva ajaa itse asiassa parempi kuin henkilö autolla.
Nyt poika aamulla soittikin kun tyttö ystävä on kyksissä ja on tullut jo aamuyöstä
lapsivesi niin kohtä pitäisi jotakin tapahtumaan ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
niin asiakkaiden kanssa jutellu kun muistavat pojan ihan pienestä pojasta lähtien
niin nyt tulee jo omaa perhettä niin miettii välillä itsekkin että minne on mennyt
vuodet ja vuoskymmenet.
joo sanoinhan sinulle että kyllä ne asiat järjestyy ja olen sinun puolesta onnellinen
että sait sen asunnon.
Nyt vaan katsot tulevaisuutta valoisasti eteenpäin
Muista että kukaan ei sinua määräile, alista, puhumattakaan että omassa kodissasi
joutuisit kokemaan perheväkivaltaa jne
nyt kun olet päässyt uuteen kotiin niin nautit jokaisesta päivästä ja teet ajatuksiin
jo selväksi että alkaa uusi aika sinun elämässäsi ja sinä olet itsesi herra ja olet
eläämääsi onnellinen ja teet pikku tekoja mistä olet onnellinen ja mistä tulee sinulle
onnellinen olo.
Uskon että verenpaine paranee kun saat elämäsi ja asiasi kuntoon mutta muista
käydä lääkärissä asian takia.
Huumorin taju on ihmiselle tärkeä kuin myös nauraminen.
Kaunista kevättä sinulle