Hei Pala lasia,

olisi todella omituista, jos suhtautumisesi seksiin olisi pakotonta ja helppoa kaiken kokemasi jälkeen. En sinuna lähtisi ihan heti kokeilemaankaan, vaan etenisin hiljakseen. Jos sinusta tuntuu pelottavalta miehen läheisyys, kerro se hänelle ja jos suhtautuminen on nuivaa, niin vetäydy. Jos mies ryyppää, odotettavissa on kyllä kaikenlaisia vaikeuksia, joten harkitse tarkoin.

Omaan seksuaalisuuteensa voi tutustua myös ns. omin avuin. Hyytynyttä instrumenttiakin voi alkaa vähän uudelleen viritellä. Ja kenenkään "alla" ei tarvitse välttämättä olla, ei henkisesti eikä fyysisesti. Kahden kauppahan se on ja kaikesta voi sopia.

Keskity nyt siihen, että saat elämäsi muuton jälkeen järjestykseen ja lapsetkin sopeutuvat. Jos mies välittää sinusta, hän odottaa kyllä, että olet valmis.

Hei!

Kiitos volvomies ja Etsijä. Juu ei ole uusia treffejä sovittuna. Ja toden sanoakseni pelottaa hirvittävästi! Enkä todellakaan nauti parhaillani olostani. Olin maanantaina lääkärillä "pirteä ja iloinen". Töissäkin vaikutin siltä pari iltaa. Romahdin eilen illalla. Harkitsin eilen sillalla hetken hyppäämistä, mutten kuitenkaan tehnyt niin ainakaan vielä. Juttelin siitä tänään psykoterapeutin kanssa. Enkä uskaltanut eilen nukkua, kun näin painajaisia muuttamisesta. Pakkasin, pakkasin ja pakkasin, vaikka muutto on jo ohi.

En tosiaankaan ole valmis uuteen parisuhteeseen. Ei se kuitenkaan tarkoita, etten voisi tutustua uusiin ihmisiin. On mulla 29.6. uusi aika psykiatrille. Ihmettelin ensin tuota päivämäärää, mitä tuttua siinä on. Äidin kuolemasta tulee sinä päivänä kaksi vuotta. Sen suhteen olo on hyvin ristiriitainen. En oikein osaa surra äitiäni kunnolla ennen kuin olen hyvästellyt mun menneisyyden demonit. Mä käyn parhaillani niin ylikierroksilla, että ihan hirvittää. Toivon ja haaveilen kuitenkin siitä ihanasta ihmisestä, jonka toivoisin olevan jossain minua varten ja minä häntä varten. Ja nyt töihin. Ei kyllä jaksaisi. yötyötä...

Hei Pala lasia,

kirjoituksiasi lukiessa ihmettelen jatkuvasti, miksi näet vaivaa ollaksesi pirteä ja iloinen lääkärissä. Ymmärrän toki, että yrität jaksaa työssä ja lastesi edessä, mutta eikö tilannettasi parantaisi, jos uskaltaisit edes lääkärillesi paljastaa, miten hajalla todella olet.

Aika pitkällä tuntuu olevan tuo seuraava psykiatrisikin aika. Toivottavasti saat tukea täältä netistä, ehkäpä Sinulla on jo oma tukihenkilö?

Minusta on ihan selvää, että näet muutosta painajaisia, sehän on ihan selkeä posttraumaattinen stressireaktio. Eli stressaannut jälkeenpäin. Muutto jo sinänsä on hurjan stressaava juttu. Tämänkin tiedän, kun olen moisen kokenut. Minulla oli valtava muutto kesällä 2009, juuri vähän ennen kuin äitini kuoli. Sanon "valtava", koska tavaraa oli niin paljon, työni luonteeseenkin liittyen sitä on vähän enemmän kuin normaali-ihmisillä. Kyllä jo muutto sinänsä vaatii mielettömät energiat, ja Sinullehan on tapahtunut niin paljon muutakin. Koeta nyt levätä ja panna hiljakseen paikkoja kuntoon.

Onko Sinulle jokin lääkitys, jotta saat unta? Teen itsekin kaksivuorotyötä ja lääkitys on tarpeen. Yötyö on vielä raskaampaa koko elimistölle, etenkin jos on vielä pahat traumat päällä.

Meillä on se yhteistä, että takana on paha pettymys miehiin ja kuitenkin sinnikäs unelma rakkaudesta. Ehkä joskus onnistaakin, mutta ihan vielä eivät ole kellot soineet. Mutta ei se mitään. Unelmakin kantaa ihmistä pitkälle ja oikeus unelmiin on kaikilla.

Nauti kesästä. Nyt se on täällä! Minä kuuntelen lintujen laulua ja katselen ihania kukkia, muun muassa. Kyllä yksinkin voi olla onnellinen, jos kukaan ei ahdistele sinua. Olen onnellinen puolestasi, että olet päässyt muuttamaan ja uskon ja toivon, että elämäsi vähitellen paranee. 🙂🌻🙂🌻

Hei!
Kiitos rakas Etsijä! Niin satuin viimeksi lääkärillä olemaan niin hyvällä päällä. Ex aiheuttaa kiusaa, kun meinaa väkisin tuppautua tänne, vaikka varta vasten on sovittu lasten tapaamisista muualla. Tämä on mun reviiri. Hän EI SAA tulla sitä rikkomaan. Järkytyin omasta shokkireaktiosta. En osaa sitä selittää. Muhun vaan jotenkin sattuu, kun edes exää ajattelen. Mieli ei unohda loukkauksia eikä kroppa lyöntejä.

Mitä mun "pirteyteen" tulee. Mä taistelen. Puhuin eilen jopa pomoni kanssa asiasta. Mulla on ymmärtävä ja kannustava pomo. Mitä lääkitykseen tulee, niin mulla on mielialalääkitystä nostettu, verenpaineeseen lisätty lääkitystä ja lääke tarvittaessa ahdistukseen.

Olen myös tyytyväinen lääkäriini. Siinä on mies paikallaan. Eikä väheksynyt mun seksuaalista hyväksikäyttöä, mitä pelkäsin. Silti mulle iskee pelko, ahdistus, epätoivo ja välistä häivähtää kuolemanhalu. En mitenkään järkevästi pysty kertomaan mun tyhjästä sydämestä, suruntäyttämästä sydämestä. Kuinka mulla on ikävä äitiä ja pikkusiskoa, joille en voi koskaan näyttää tätä uutta asuntoa.

Suvivirsi: ihana. Siitä keskustelin äidin kanssa viimeisen kerran, kun tämän näin. Nyt kun tätä kirjoitan kyynel tipahtaa. Kaipaan äitiä. Kaipaan turvaa ja lohtua. Kaipaan pysyvyyttä, sisäistä rauhaa... 😭

Hei Pala lasia,

ymmärrän Sinua todella hyvin, kun kaipaat äitiäsi ja kyynel vierähtää... Minäkin kaipaan omaani, joka kuoli pois. Äidinrakkaus ei kuitenkaan koskaan kuole ja täytyy vain ammentaa muistoista vaikeina aikoina.

Olen aivan varma, että äitini rakastaa minua ikuisesti missä ikinä hänen sielunsa nyt vaeltaakin. Niin varmasti omakin äitisi Sinua. Myös kuollut siskosi on hengessä mukanasi ja lohduttaa Sinua pilven päältä.

Näinhän se on, että me vain menetämme kaikki rakkaamme ja on opittava lohduttamaan itse itseä, jos muitakaan ei ole. Älä nyt päästä sitä ilkeää exääsi tuhoamaan Sinua ja roikkumaan reviirilläsi. Olet päässyt hänestä nyt eroon, hän itse halusi erota, joten ei hänellä ole mitään syytä ottaa Sinuun yhteyttä. Jos muuten ei pääse exästä eroon, voi aina hakea lähestymiskieltoa.

Onneksi maailmassa on muitakin ihmisiä ja uusia ystäviä voi löytää mistä tahansa. Ollaan siis kuulolla!

Heippa
On taas viiko vilahtanut että ei huomaakaan ja vastaan aina vaikka voi vähän
myöhässä tullakkin mut ollut aika kiireinen viikko.
Joo etenet hiljakseen elämässäsi ja ei sinulla ole mitään kiirettä
annat ajan kulua ja korjaat omat asiat ensin.
Mutta ehdottomasti vaan suunnittelet elämää eteenpäin ja rakenna hiljakseen
parempaa elämää.
Niin kyllä se oikea löytyy sinulle viellä.
Mut muistutan edelleen että ne tietyt tyypit kannattaa kiertää kaukaa.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle