Arvottomana, hylättynä ja YKSIN

Arvottomana, hylättynä ja YKSIN

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 24.03.2011 klo 20:24 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 24.03.2011 klo 20:24

Hei!
Laitan uuden otsikon tästä tuskasta. Olo on kuin pikkukuolemassa. Tiedän ettei meidän avioliitossa ole pitkään aikaan mennyt hyvin. Se oli tajunnan ja mielen räjäyttävä ilmoitus, että mies on rakastunut toiseen naiseen ja vielä reilu viikko sitten mieheni lähes raiskasi mut.

Olen naisena niin arvoton. En kyennyt pitämään miestäni tyytyväisenä. Nyt tämä tuska tuntuu niin mahdottomalta kestää. En halua kuulostaa ruikuttajalta. En vaan kestä. Olen itkenyt, itkenyt ja itkenyt. Mun suhtautuminen yleisesti miehiin on nyt epäluuloinen. Miespuoliset työkaverit ovat tosi reiluja ja kivoja. En vaan osaa kuvitella päästäväni ylipäätänsä ketään miestä lähelleni saati iholle.

”Rakkaani” hylkäsi minut. Muutenkin minut on murskattu niin henkisesti ja seksuaalisesti. En edes itse ymmärrä itseäni, miten sitten joku toinen. Ei varmaa löydy ihmistä, joka kestää mun tosi isot puutteet. Eikä kiinnosta uuden parin metsästys ylipäätänsä. Eikä varsinkaan baarista. Baarissa käyn korkeintaan 2krt/vuosi. Se ei ole mun juttu. Mun tarkoitus on hyväksyä, että avioliitto päättyy.

Löytyykö lääkettä särkyneeseen sydämeen?

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 13.05.2011 klo 21:10

Hei!
Muuttoa aloitettu. Pakkaamista ja poisheitettävää on paljon. 2 pojista on nyt leirillä, tyttö on yökylässä. Olen kaksin yhden poikani kanssa. Mies haki tavaroitaan.

Ja mua itkettää tämä yksinäisyys ja toivottomuus. Tämä muuttaminen ja ero on hyvin kaukana onnesta. En usko selviäväni. 😭

Miten mä pystyn tässä ahdistuksessa olemaan se vahva äiti. En pysty itkua joka kohdassa hillitsemään. Maanantaina jatkuu psykoterapia 3 viikon tauon jälkeen. Lääkäri on myös maanantaina. Urheaan tyyliini hymyilen tai yritän ainakin.

Kaipaan nyt jotain hyvin mahdotonta: syliä, jossa saa itkeä ja saa lohdutusta. Olen ohuen seitin varassa. Lapsellinenko?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 14.05.2011 klo 22:09

Heippa
Joo kyllähän se tuntuu pahalta kun lähdet entisestä kodistasi uuteen mutta
usko minua niin viellä iloksi muuttuu.
Mutta olet vahva ihminen ja jaksat ja selviydyt.
Olkaa toinen toisenne tukena ( juttele lapsesi kanssa kaikesta ja kumpikin
päätätte että tästäkin selvitään )
Minä myös ajattelen sinua ja sinun parastasi.
Hyvä kun sinulla on maanantaina terapia niin juttele kaikkea asioita mitkä
sinulla painaa mieltä.
Hiljakseen vaan mennään elämässä eteenpäin niin hyvä tulee usko minua.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä helemi kirjoittanut 15.05.2011 klo 10:49

😉 Lapsellinen oletkin, onhan sinulla ne lapset.
Ei sinun ihan teräksen kova tarvikkaan, tässä tilanteessa olla. Et ole romahtanut aiemminkaan, niin et sinä romahda nytkään, ehkä heikot sortuu elontiellä.
Sinun pitäisi laskea kerran, se vuosikymmeniä pidätelty raivo/viha/inho/kauna ulos, tyhjentyä siitä kuin ilmapallo.
Sinulla on nyt uusi elämä alullaan ja raamitkin vaihtuu, joten vedä viiva, entisen elämän alle ja aloita uusi, johon hyväksyt vain sinua itseäsi kohtaan tärkeät ja mukavat asiat. No, se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä aina ne mukana kulkee, mutta jos niitä voisi edes vähemmän ajatella.
En muista olenko sinulle vai jollekulle muulle sanonut, jonakin päivänä sinä kadut, kadut sitä ettei tämä tapahtunut jo paljon aiemmin.
Jotenkin ajattelen, että miehesi on vain housujen kannatin ja ei kovin ryhdikäs sekään ja näitä piisaa, mutta on tässä maassa vielä miehiäkin.

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 15.05.2011 klo 20:05

Hei Pala lasia,

kyllä Sinä selviät! Muutto on Sinulle ilman muuta uusi alku ja ainoa mahdollinen ulospääsytie ahdingostasi. Ethän olisi muutenkaan voinut jäädä asumaan raiskaajanaapurisi viereen!

Älä pidättele kyyneleitä, vaan anna tulla... Et voi pidätellä loputtomiin. Ihminen itkee ja ulvoo tuskissaan ja siitä lähtee kuitenkin uusi nousu. Jos jo on ihan pohjalla, ei voi olla muuta suuntaa kuin ylöspäin. Sitten kuivaat kyyneleet ja jatkat pakkaamista.

Älä pelkää näyttää tunteitasi lääkärille eikä varsinkaan terapeutille. Uskalla avautua.

Se lämmin ja turvallinen syli on vielä hakusessa. Sinnepä käpertyisin itsekin mielelläni, vaan eipä ole ketään, joka ottaisi syliinsä enää. Silti minä elän, hengitän, teen työtä, selviän ja jopa nautin elämästäni. Kaikki me toivumme pikku hiljaa.

Sitä paitsi koskaan ei ole liian myöhäistä löytää joku, joka vastaa tunteisiimme tavalla tai toisella. Elämä ei ole vielä ohi ja rakkaudellakin on mahdollisuutensa. Ensin tulee kuitenkin kerätä särkyneet palat.

Sinä et ole arvoton, vaan hyvä ja kunnollinen ihminen. Et myöskään ole yksin, koska Sinulla on vielä perhettä ja ystäviä. Me nettiystäväsikin tuemme Sinua. Elämä jatkuu. Häntä pystyyn! 🙂👍

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 17.05.2011 klo 15:15

Kiitos tuestanne! Odotan kyytiä, jotta pääsen kuskaamaan taas lisää tavaraa. Olen aivan poikki!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 18.05.2011 klo 10:43

Heippa
Joo käytä kaikkia niitä tukiverkkoja mitä olen sinulle aikaisemmissa
viesteissä kirjoittanut niin niistä saat voimaa.
Nyt kun saat uuden kodin kuntoon niin hiljakseen nautit turvallisesta elämästä
jossa kukaan ei sinua kohtele huonosti.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 20.05.2011 klo 22:31

Hei!
Kiitos volvomies!

Kolme rajua viikkoa takana. Yksi yö lasten kanssa uudessa kodissa takana. Tänne ei ex saa tulla raivoamaan. Se oli keskiviikkona niin häijy, vaikka tuli muka auttamaan. Valvoin koko yön, lapset komensin nukkumaan. Tein, tein ja tein. Luulin eilen aamulla kuolevani, kun rintaan pisti, vapisin ja tiesin exän tulevan. Soitin 112. Mittasivat multa pulssin ja komensivat lääkäriin. Ilmoitin muuttomiehelle tilanteen ja hän sanoi, että homma hoituu.

Lääkäri kuunteli mun sydäntä ja kuunneltuaan mua sanoi kohtauksen olleen raju paniikkikohtaus. Kyllä hävetti, mutta pelkäsin kuolevani ja lapset säikähtivät pahanpäiväisesti.

Nyt ei pelota, että mies sisääntultua herjaa tai jopa lyö. Lapsetkin ovat nyt rauhallisempia.

Nyt kun tavarat löytäisivät paikkansa ja mun syke rauhoittuisi.

Vuoden olen nyt näillä sivuilla ollut. Tästä on mulle ollut apua, jos ei muuten niin rauhoitun edes hetkeksi.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 22.05.2011 klo 01:49

Hei!
Eilen parkusin joka käänteessä. Jo kun aamusta menin ulos 😭. Sitten vanhalle asunnolle raivaamaan. Pyysin ystävääni H:ta avuksi ja taas pääsi 😭 -konsertti. Sain toisen ystäväni K:n kaveriksi autolla kuskaamaan tavaraa ja taas itkin 😭.

Anoppi tuli poikansa kämppää katsomaan ja sen jälkeen meille exä mukana. Eikös tämä leikkinyt isäntää ja esitteli paikat eikä tämä ole edes hänen koti! 😠

Yritin siinä touhuta. En kestänyt ja pakenin huoneeseeni itkemään. 😭. Anoppi hyvästeli lapsenlapsensa ja mä ilmestysin itkevänä paikalle. Ekaa kertaa näin anopin silmissä myötätuntoa. Hyvästeltiin. En kestänyt exän showta. Anoppikin uskoo mun pärjäävän. 🙂👍

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 22.05.2011 klo 20:28

Heippa
joo niin se vain aika menee ja en tiedä kun nykyisin menee vuodet että ei mitään
kerkiä tekemään.
Olen onnellinen sinun puolestasi jos minusta on ollut sinulle apua ja jatketaan
vaan kirjoitteluja niin kauan kuin saadaan sinun asiasi / elämäsi kuntoon
ja olet onnellinen eläämääsi ja joka päivään.
nyt kun asut lasten kanssa omassa kodissa niin suunnittelet ja mietit eläämääsi
pitemmällä tähtäimellä tee ihan pikku juttuja mistä nautit ja olet onnellinen.
Kun saat seuraavan palkan niin ostat itsellesi jotain kivaa vaikka jotain vaatetta käyt
vaikka syömässä seisovassa pöydässä et pidä kiirettä mieti siinä mennyttä eläämääsi
ja mieti tulevaasi elämää ja päätät että pitkälle olet päässyt ja viellä pitemmälle
pääset ja hiljakseen vaan edetään elämässä.
Ei sitä tarvitse hävetä kun lääkäriin menee lääkäri tekee työtään ja sillon kun apua
tarvii niin sillon pitää lääkärissä käydä.
Muista etsiä kaikki vahvuus tekijät ja kaikki tukiverkot sillä minä tiedän kokemuksesta
että heikkoja hetkijä niin heti otat yhteyttä kun on heikko hetki niin siitä pääsee
taas yli ja elämä jatkuu.
Kuinka sinä nyt olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 24.05.2011 klo 16:19

Hei!

Kiitos sinulle volvomies! Muutosta selvitty! Tavarat etsivät vielä paikkaansa. Kelasta tuli tänään päätös asumistuesta. Hyvä niin. 🙂 Olin eilen kyllä hiukka ärtynyt. 😠Ei ollut helppoa palata töihin. Yritin olla purkamatta kiukkua lapsiin.

Vuokraemäntä on loistava ihminen. 🙂👍 Olen selkeesti saamassa hänestä uuden ystävän. Tai oikeemmin hän pitää mua "läheisenä". Tuntuu jotenkin hienolta. Hän tunsi entuudestaan mun kaksi vanhempaa poikaa ja mun pojat tiesivät hänen kaksi pikku poikaansa, kun ovat näille pitäneet seurakunnan sählykerhoa. Välistä maailma tuntuu pieneltä.

Tänään pitkästä aikaan nauroin töissä kylläkin, mutta kiva vaihteeksi niin. Mulla on perjantaina päivällä torilla ihan kahvitreffit miehen kanssa, johon olen nyt tutustunut netissä. On mua kyllä nuorempi, mutta hänellä on myös pitkä parisuhde takana ja on myös jätetty. Ollaan nyt puolin ja toisin laitettu kännyllä tekstiviestejä. Nähdään nyt ekan kerran perjantaina. Jännittää kyllä ihan sikana. Olen kuitenkin ollut yhden miehen oma yli 20 vuotta niin outoa on tutustua miehiin "sillä silmällä". No tulee ainakin tutustuttua uuteen ihmiseen. En ainakaan ala rakentelemaan mitään ruusulinnaa. Olen netissä kyllä tehnyt selväksi etten halua toisen tunteilla leikkiä enkä halua, että minun tunteilla leikitään. Seksi mua kyllä huolestuttaa. Siihen en ole valmis ja miten siitä kertoa toiselle. Enkä nyt ekoilla treffeillä nyt voi heti kaikkea heittää peliin, mitä matkan varrella on tapahtunut. Mies kyllä kirjoittelee kovia kokeneen hänkin. Odotan kyllä mielenkiinnolla tapaamista. No ainakin ajatus mahdollisesta rakkaudesta saa hymyn huulille. ☺️❤️

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 25.05.2011 klo 12:04

Heippa
No nyt olet ottanut ison askeleen elämässäsi ( Muutto , UUsi koti jne )
Nauraminen olisi ihmiselle todella tärkeätä ihan totta.
Kiva kun sinulla on hyvä vuokra emäntä jolle voit jutella asioita sillä
sekin auttaa kummasti.
Eli olisi tärkeätä että ihminen ei jää ikinä yksin kun on ongelmia.
Kiva myös kun olet löytänyt itsellesi uuden ihmisen.
Toivon teille että pärjäisitte.
Mutta muista että ei ole väkivaltainen, narsisti, määräilevä, juoppo jne
niin sellaiset ihmiset kannattaa kiertää kaukaa.
Edetkää hiljakseen ja jutelkaa kaikista asioista maan ja taivaan väliltä.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 25.05.2011 klo 14:59

pala lasia, kuulostaa todella hyvältä, pääsit muuttamaan uuteen kotiin, hienoa.
Ja uusi ihmissuhde aluillaan toivottavasti myös tulevaisuudessa parisuhde, mutta etene rauhassa, laita koko vaistosi peliin, että valitset oikein, ettet vahingossakaan ota väärää miestä rinnallesi - vaan juuri sellaisen jonka itse haluat - jos jokin epäilyttää peräänny, etsi uusi, mutta ei vahingossakaan narsistia, väkivaltaista tahi alkoholiongelmaista.

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 25.05.2011 klo 16:09

Hei Pala lasia 🙂!
Onnea uudelle elämälle. Olet jo pitkällä. Elän minäkin hengessä mukana.
Tuntosarvia unohtamatta.
Rukouksin ek2006

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 28.05.2011 klo 12:43

Hei!!

Kiitos kaikille kannustuksesta. Nyt mulla on kuitenkin ongelma ja se olen minä. Mulla oli eilen ne treffit päivällä ja ne menivät kivasti joo. Juotiin torikahvit. Treffikaveri jopa maksoi. Sitten mentiin autolla ajelemaan. Hyvästiksi vaihdettiin parit suudelmat. Sanoin sille miehelle jopa ihan suoraan etten ole harrastanut seksiä 8 vuoteen paitsi se lokakuinen raiskaus. Sanoin myös etten itse halua leikkiä toisen tunteilla enkä halua, että munkaan tunteilla leikitään.

Hänellä on rankka työ, kun hän on säiliöautonkuljettaja. Hän sanoikin, että rankka työ vaatii rankat huvit. Mua ei haittaa, että hän tupakoi. Jutuista päätellen hän on kova ottamaan perskännit. Hän kehui olevansa hellä kännissä. Seksuaalisestihyväksikäytettynä haluaisin kokea olevani turvassa, jos sitä näin kuvailisin. En oikein usko, että meistä pidempiaikaista paria tulee.

Kieltämättä haaveilen rakastelusta. Pelkään sitä kuitenkin. Mua pelottaa kauheasti ajatus miehestä mun päällä. Mä en tiedä, miten tästä oravanpyörästä selvitä. Haluaisin kuitenkin saada hyvän kokemuksen. Jos siitä tapahtumasta muodostuu miehen ehdoilla tapahtuva jutska, ilman mun "hyväksyvää läsnäoloa", tiedän meneväni aivan rikki. Eikä mua houkuta ajatus viinanhajusta sängyssä??? Kyllä mä itsekin välistä nautin, mutten sammumispisteeseen. Mulla on vaan semmoinen olo selkärangassa, että tässäkin voi käydä huonosti. Olen kuitenkin lievasti rakastunut. Mies oli kyllä kova juttelemaan omista asioista. Itse en oikein kauheasti saanut sanottua. Pidän kyllä hänen huumoristaan ja huomaavaisuudestaan. Liian kova hän on kyllä kehumaan itseään. Sen nyt pystyin ensitapaamisella aistimaan.

En haluaisi tulla rikotuksi. Onko tämä pelko vaan mun korvien välissä? Ensinnäkin mun suhtautuminen seksiin on varmaan pahasti vääristynyt. Koen sen inhottavana ja likaisena. Nolottaa ja hävettää, että minäkin haluaisin. En tiedä, miten "normaali" ihminen tämän asian kokee? Kuitenkin olen se raiskattu ja seksuaalisesti hyväksikäytetty nainen. Häpeän jopa tunnustaa tämän näin julkisesti! Kuitenkin haluaisin mahdollisuuden kokea kahden ihmisen välisen kauniin kontaktin lempeästi. Puhunko mä ihan hulluja????

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 30.05.2011 klo 10:20

Heippa
Etene ihan hiljakseen kun itselle etsit puolisoa anna ajan kulua niin asiat järjestyy.
Äläkä kiirehdi.
Mutta jos on kova ryyppäämään niin kannattaa vakavasti harkita mitä tekee jatkaako
vai ei jatka seurustelua ( kun jos juo reippaasti niin kyllä se kertoo ihmisestä paljon )
Voi seksuaalisuus on ihan normaalia ja ei seksi ole likaista eikä kannata
hävetä , nolostua jne
Vaan seksi on kivaa ja terveellistä mut se pitää tapahtua kummankin halusta
eikä vaan toisen.
Mut niin kuin olen sinulle aikaisemmin sanonut niin älä kiirehdi äläkä katsele
sellaisia miehiä jos ryyppää, on omistus haluinen, narsisti, väkivaltainen jne
sellaisen kanssa ei ole onnellinen.
Kaunista kevättä sinulle