Janu, muutama ajatus tuosta kiusaamisesta. Vaikka se ennen kaikkea on kiusaamisen kohteeksi joutuvan ongelma, on kiusaajalla myös iso ongelma. Tunnetusti joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kiusaajan on helppo saada ympärilleen hovi joka lähtee hommaan mukaan, vaikkei siihen olisi oikein haluakaan. Pelkona on varmaan siinä vaiheessa se, että itse saattaa joutua kiusatuksi jos ei mene joukon mukana. Nuorena ihminen on usein `tyhmä ` (ajattelematon) ,ettei ymmärrä tarpeeksi hyvin mitä vahinkoa toiselle käyttäytymisellään aiheuttaa. Tiedän tapauksia, joissa kiusaaja on myöhemmin tajunnut tekemänsä teon vakavuuden, ja ottanut matkojen päästä yhteyttä kiusattuun pyytääkseen anteeksi tekojaan. En tiedä lohduttaako sinua, mutta kyse ei aina ole sinällään siitä, että kiusattu sitä `ansaitsisi` (hölmösti sanottu, eihän sitä kukaan ansaitse...), vaan syystä tai toisesta joutuu ongelmaisen ihmisen silmätikuksi hänen patoutumien/ahdistuksien kohteeksi. Pidä pää pystyssä.🙂👍

eilen illalla kun en saanut unta keksin yhden keinon millä tavalla voisin ehkä kertoa terkkarille siitä mite huonosti meidän kommunikointi sujuu äitin kaa mut en oo varma onko mulla tarpeeksi rohkeutta tehä sitä. Ajattelin ehkä lähettää sille kirjeen ja laittaa sen sen laatikkoon joka on koulussa tai kirjotvaa sen jutun lapulle ja antaa sen sille ku seuraavan kerran käyn siellä. Mutta tavallaan huono juttu on että loma alko just koska perjaatteessa mun pitäs päästä kouluun että se onnistuisi mut mulla on myös ns. B-suunnitelma jonka pystyisi toteuttaa lomallakin. Mutta sitä en kerro teille 😀 .... Ainakaa vielä. haluun päästä tässä jutussa eteenpäin vaikka tää kaikki mitä oon kertonut sille terkkarille niin on vaa kaduttanu jälkeenpäin.

onkohan sen sit pakko kertoa mun äidille siitä jutusta tai siis voiskohan se vaikka varata sen ajan sinne psykologille? Ma en nimittäin haluais että äiti sais tietää siitä että sanon niistä meidän puheongelmista.

Hyvää joulua kaikille! ☺️❤️

````haluun päästä tässä jutussa eteenpäin vaikka tää kaikki mitä oon kertonut sille terkkarille niin on vaa kaduttanu jälkeenpäin.

onkohan sen sit pakko kertoa mun äidille siitä jutusta tai siis voiskohan se vaikka varata sen ajan sinne psykologille? Ma en nimittäin haluais että äiti sais tietää siitä että sanon niistä meidän puheongelmista````

Jaa-a, tuli näköjään kirjoitettua melkein sama juttu kahteen kertaan, no luulin ettei tuo eka lähtenyt eteenpäin ja kirjoitin myöhemmin uusiksi. Toisaaltahan se osoittaa Janu vaan sitä, että haluan parhaani mukaan auttaa sua tilanteesi purakamisessa. Tuo että sulla on halu päästä eteenpäin, on hyvä merkki. Noita terkkarille puhuttuja juttuja ei ole mitään syytä hävetä, omien ajatusten ja tuntemuksien kertominenhan ja purkaminen on usein juuri se ongelman ratkaisun avain. Ja olen aivan varma, että terkkarisi ja jatkossa mahdollinen psykasi ei hätkähdä puheitasi, ammattilaiset ovat kuulleet yhtä ja toista ihmisten elämästä ja ajatuksista. Ota joku noista suunnitelmistasi käyttöön, minusta parhaalta tuntuisi se, että kirjoittaisit tuntemuksesi lapulle jonka antaisit terkkarille siellä käydessäsi, mutta ei se kirjekään huono ajatus ole, pääasia että juttu etenee. Kolmatta vaihtoehto en pysty arvioimaan, kun et sitä kertonut. Sitä en tiedä voiko terkkari itse varata sulle ajan kertomatta äidillesi, kun olet alaikäinen niin huoltajallasi lienee oikeus tietää siitä. Mutta eihän se uusi asia äidillesi ole. Ja edelleen, saattaa aivan hyvin olla ettei äitisi ole tällä hetkellä ajantasalla jutussa, jos näyttää siltä että olet OK niin äitisi ajattelee asian olevan kunnossa. Kirjoittele, ja hyvää Joulua.

pakko sanoa että itekki oon huomannut sen että joukossa tyhmyys tiivistyy ja semmosen jutun että niitten pitää esittää jos on muitakin henkilöitä siinä, yksikin tyyppi niin ei se muhu mitää huomiota kiinnitä ku se on yksin ja ma yksin mut jos mulla on kaveri mukana ja sillä ei edes niin sillon se jotain huutelee ja tietty myös sillon ku sillä on kaveri ja mulla on tai ei.

Eilen illalla mulle meinasi tulla mieli kirjottaa yks juttu vielä liittyen toho kiusaaniseen ja haukkumiseen mut en sit jaksanut mut kerronpaha nyt. Nimittäin ehkä oudoin henkilö jolta oon tavallaan kuullut haukkumisia niin oli kaverini äiti. En ma sitä ite kuullu mut kaveri kertoi mulle semmosen jutun että kun olin käyny niillä niin sit myöhemmin sen äiti oli sanonut jotain että kylläpä se sun kaveris on läski ja jotain muuta vastaavaa. Ja joskus kun se mun kaveri pyysi mua niille yöksi sinne ja kun en ollut vielä edes muistanut kysyä vanhemmiltani että pääsenkö niin kuulinkin koulussa semmosen jutun silta kaveriltani että sen äiti oli sanonu että toivottatasti se yks ei pääse ja tuskin se jaksais kävellä tänne ku se on niin läski(ja siis sinne oli tulossa mun lisäksi pari muutakin tyttöö mut ne onkin normaali painosia niin eihän sen niistä tarvinnut välittää 😠 ....) ja kun tom kuulin niin en kyllä ees ajattellu sen jälkeen että kysyn vanhemmiltani että pääsenkö vaan sanoin että en pääse.... Kyllä se vähän ärsytti kieltäytyä mut sen jälkeen en ees haluais nähä sen koko äitiä (mut se on melkein mahdottomuus koska muute mun pitäs tyyliin katkasta välit mun kaverin kaa mut sitä en tee) ku vähän mietitytvää jos se alkaa jossain vaiheessa ihan päin naamaa niitä sanomaan. on se kumma ku aikuinenkaa ei osaa käyttäytyä.

Just joo, valitettavasti ikä ei aina tuo tullessaan viisautta ja ymmärrystä, kuten tuo juttusi kaverisi äidistä osoittaa...

en enää tiiä että viittinkö kertoakaa terkkarille tästä jutusta ku yleensä tähän asti oon tehnyt kaiken tähän liittyvän hetken mielijohteesta mutta nyt oon ehtinyt ajatella asiaa enkä enää tiiä pystynkö siihen. 🤔 tiedän kyllä että se ehkä auttaisi mutta en vaa tiiä mitä meinaan tehä. Pitää miettiä vielä.... 😠

Tiedän niin hyvin tunteesi!Itse olen ollut pienessä kyläkoulussa koko ikäni,tosin nyt on yläaste edessä😀Ja siellä käy terkkari 2-3 kertaa vuodessa,mutta sitten taas koulukuraattori joka toinen viikko.Ja koska olen arka,en ole uskaltanut sanoa mitään omista hankaluuksistani terkkarille,ja jos menisin kuraattorille koko luokka arvaisi että mulla on joku iso ongelma.Sitten alkaisi tivaaminen,että mitä sä oikein sille juttelit jne.Siinä mielessä olet todella onnekas,teidän koulun terkkarillanne on oikeen postilaatikko😎Muistan kun joskus minut pakotettiin johonkin perheneuvolaan,ja siellä auttoi parhaiten se,että vain puhuu.Vaikka aluksi kertoo jostain pienestä ongelmasta,niin itseluottamus kasvaa ja sen jälkeen ainankin itse pystyin kertomaan siellä isommista asioista!Tsemppiä sinulle 😉

kiitos viestistäsi zillafani! 🙂 toivottatasti sinäkin pääset joskus puhumaan asioistasi jonkun kanssa. Itteenikin vähän inhottaa rampata nyt siellä terkkarilla ku pari kaverii on alkanut kyselee että miks käyn siellä niin usein, mutta "onneks" oon ennenkin joutunut käymään aika useesti siellä mm. Painoni takia niin se ei kuitenkaan niin outo asia oo mut en kyl sit tiedä mitä sanon ku jos joudun sinne psykologille.

Tein tässä yks päivä varmaa lopullisen ratkasun sille että kerronko sille terkkarille niistä kaikista puheongelmista yms. Ja millä tavalla sen tekisin. En aio varmaankaan kertoa sille paitsi ehkä jos se alkaa kyselemällä kyselee. Tai jos sillä hetkellä tuntuu että voin kertoo niin teen sen mut ainakaa nyt ei oo semmonen tunne että voisin kertoa.

tossa yhes vaiheessa kun mietin noita syitä että miks mulla on tää juttu menny tämmöseks niin en oo ihan varma mut ku pienenäkää en osannut puhua asioista (eiks pienenäki koetut asiat saata vaikuttaa nykysee tilanteeseen?) sillon aloin pelkää kaikenlaista. Esim. meillä oli tapana kattoo yhtä tv-sarjaa joka oli k15 perjaatteessa en olisi halunnut kattoo sitä muten halunnut olla katsomattakaan.sen ohjelman takia en uskaltanut katsoa edes peiliin ainakaa vuoteen kun kävin vessassa! Meni jonkin aikaa ja en enää uskaltanut nukkua omassa sängyssä vaan änkesin aina äitin ja iskän väliin nukkumaan jossain välissä yötä. Asiaa pahensi se että veljelleni ja mulle alettii suunnittelee omia huoneita. En viittinyt sanoa että en halua sitä koska veli ois alkanut vaa kiusata. Kun meille tuli omat huoneet niin yritin nukkua omassa huoneessani mut siitä ei tullu mitää ja aina jossain vaiheessa yleensä ennen puolta yötä menin äiti viereen nukkumaan (vain äiti koska isi oli vielä katsomassa tv:tä) asia paheni ja en pystynyt nukkumaan omassa sängyssäni enää ollenkaan vaan nukuin aina äitin vieressä ja iskän piti mennä nukkumaan mun sänkyyn. Ja tämä kaikki taisi tapahtua samoihin aikoihin kun koulussa oli se tyyppi joka kiusas mua. Tätä järjestelyä kesti noin vuosi kunnes veli ja mut laitettiin samaan huoneeseen. Veli ei todellakaan tykännyt. Vaikka oltiin veljeni kanssa samassa huoneessa niin kuitenkin lähes joka yö jossain vaiheessa lähdin vanhempien väliin nukkumaan sitä kesti varmaa melkein pari vuotta kunnes yläaste oli kohta alkamassa ja lopetin kuin seinään vanhempien viereen tunkemisen. Välillä jopa kun olin yrittänyt päästä vanhempien viereen nukkumaan niin vanhempien makuuhuoneen ovi oli ollut lukossa ja olin joutunut palamaan omaan sänkyyni enkä pakolla saanut moneen tuntiin unta ku joku kai pelotti niin paljon. nykyään nukun ihan omassa huoneessa mut vielä sillon tällon en saa unta ja ajattelen kaikkee inhottavaa ja pelottavaa. Enää en kyllä viitsi mennä äitin ja iskän viereen vaikka lupa sinne oo tulla vaikka täysi ikäsena tai niin ne ainakin sanoo 😀 ja varmaa ne ihmettelis jos ma sinne änkeisin. Hyvää uutta vuotta kaikille!

ajattelin kirjottaa tänne taas kerran että saisin jonnekki purettuu tunteita. taas kerran tuli niin p*ska olo ja yksinäisyyden tunne ja turha olo ja kaikkee mahdollista. Sain heti aamusta kuulla että veli menee jonnekki kaverillee puole päivä jälkeen ja ilmeisesti illemmasta jonkunlaiset juhlat, äiti lähti töihin myös siinä 12 maissa ja iskäki oli töissä. Äiti huomasi että mua ärsytti se että joutusin olee ainakin 6 tuntii yksin ja no kyllä ma sen myös ääneen sanoin (eihän se 6 tuntii ees sinällään paha oo mut ei se oo kovin kivaa jos ei oo mitään tekemistä ja alkaa ahdistaa) joten äiti sanoi että voisin soittaa sille mun hyvälle kaverille ja pyytää sen meille.eka mietin vaha aikaa että soittasinko ku en tiennyt jaksaisioko olla kenenkään kanssa. Soitin sille sit joskus 13-14 välillä ja kysyin silta tulisko se. Vastaukseksi tuli ehkä yks tyhmimmistä vastauksista (joita kyllä kuulen aika usein ku kysyn silta) nimittäin: en ma jaksa.... Oon niin kyllästynyt toho vastaukseen! sen jälkeen oli niin paha olo ku luulen aina että se on mun hyvä kaveri mut sit saan tommosia vastauksia niin sitä alkaa ajatella että onko se kuitenkaan niin hyvä kaveri.... Varsinkin jos ei oo nähnyt koko lomalla. Ehkä toi asia ei ärsyttäs mua ellei se olis kertonut pari päivää sitte puhelimessa mite hauskaa sillä oli yhen sen kaverin kanssa ja miten ne teki sitä ja tätä ja mite ne oo ollu tekemisissä melkein joka päivä lomalla. Ja tiedän että välillä ku se oo sanonut että se ei voi olla sinä päivänä mun kanssa niin se oo kuitenkin ollu sinä päivänä sen sen toisen kaverin kanssa ja tiedän sen siitä ku se oo välillä vahingossa seuraavana päivänä kertonut miten ne teki sitä sun tätä. Joten vähän pakollaki tuli mieleen että onkohan se jo päättänyt olla sen toisen kanssa sillon ku soitin sille. Ja sitä paitsi jos se ois sopinut jonkun toisen kanssa jo jotain niin sanoisi suoraan!

Jouduin sit olemaan ihan yksin lähes koko päivän ja mikä tyhmintä niin mulle oltiin väitetty että iska tulis aikaisemmin kotiin että mulla ois ees joku seurana. Sillä välillä kun olin yksin niin päähän tuli kaikenlaista esim että mikä mussa oo oikein vikana ku veljee pyydetään lähes joka päivä jonnekki ja ma en ees oo pakolla kerran kuukaudessa kenenkään kanssa vaikka saattaisi haluta ja sillon ku kysyn että voiko tavata niin vastaus oo kielteinen. Ja aina ku joudun olee yksin niin mun pää saattaa mennä ihan sekasin ja syytän itteeni kaikesta ja meinasin pitkästä aikaa sortua taas viiltelemään, mutta en kuitenkaan sortunut.

Ehkä jotkut teistä ihmettelee että mitä hyötyy siitä ois jos mun veli ois kotona ku kuitenkin ma oon tyttö(en oo kyl maininnut sitä aikasemmi mut toivon että jotkut sen olis tajunnut) ja se poika ja ei kuitenkaan enää olla mitää pikkusia mut silti meillä oo tosi paljon yhteistä ja se oo hyvää seuraa ja jos joku ois kotona niin en pakolla ajattelisi kaikkee kauheeta. Mut tämmöstä tällä kertaa olis ehkä ollu jotain muutakin mut oon niin laiska kirjottaa niin jätetään ne muut jutut vaikka toiseen kertaan.

ma en enää tajuu mikä mulla oikee on. Pää ihan sekasin. Tapoihini ei kuulu itkeskellä mutta viime viikolla tapahtu jotain outoa ja en oikee tajuu mikä mussa on vikana. Yhtenä iltana itkin ku uni ei tullut ja aloin ajatella kaikenlaista ei niin mukavaa ja oikeestaa se tapahtu sen jälkeen ku olin kirjottanut viime kertasen viestin tänne. Lähinnä ajattelin sitä ku oli niin kurjaa ku kukaan ei tunnu välittävä vaikka olen kyllä siinä väärässä mut sillon tuntu vaa silta. Ja seuraavana päivänä taas pillitin ja en tajuu että miks! Itkin viimeksi sillon sen jälkeen ku äitin kanssa yritettiin puhu tästä kaikesta ja se tais olla marras -joulukuuta ja sitä ennen joskus lokakuussa. Ja nytkin muinakin iltoina on meinannut itkettää mut en haluu pillittää jos vaik joku äiti tai iska sattuu kuulee sen. Kylläkin sillon yhtenä iltana olisin halunnu mennä äiti viereen pillittää mut ku se ois herännyt ja sit se ei ois saanu unta ku se ois ollu huolissaan ja sillä ois ollu aamulla ollu aikainen herätys niin en menny enkä ma ees varmaa ois uskaltanut.
Onks taa mun itku juttu jotenkin selitettävis?

Ja toinen juttu: tämmönen aika kivaki juttu. Nimittäin musta on alkanut tuntuu että äiti on huolissaan musta ja välittää. Sen huomaa parista jutusta mut sitä en tajua miks se pyytelee multa niin monesta asiasta anteeksi vaikka se ei ois tehny mitää? 🤨 mm. Anteeksi jos oon ollu sua kohtaa epäreilu. Alkaajo se käsittää tätä juttuu vai mikä sitä vaivaa?

Kiitos jos joku jaksaa lukea mun juttuja ja vielä vastata niihin. 🙂🌻

Terve Janu, minäkin muuten luulin jostain kumman syystä, ehkä nimesi johdosta, sinua ekaks pojaksi, mutta jossain vaiheessa sitten selvisi että oletkin tyttö, mutta eihän sillä ole mitään väliä (tytötkin on ihan mukaivia, kaksi semmoista on mullakin...) Tuo itkuisuus on ihan ymmärrettävää kun olo ei ole OK, edelleen olen vakaasti sitä mieltä että sun kannattaa marssia sinne terkkarille ja pohtia tätä juttuasi. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen ihan varma että äitisi on huolissaan ja välittää sinusta. Ja nythän saattaisi olla hyvä tilaisuus vähän avautua äidillekin tunteistasi ja asiaa saisit tarvittaessa eteenpäin l. sinne psykalle saakka. Kirjoittele.

en yhtään ihmettele jos jotkut on ajatellu että voisin olla poika koska nimimerkkini on muunneltu yhden pitkään kestäneen entisen ihastukseni lempinimestä 😀

oon itekki ajatellu että voisin kertoa äitille jotain sillon ku se on kivalla tuulella mut jotenkin se on niin vaikee vaa avata suu ja sanoa jotain ja varsinkin ku veljeni ja isäni ei tiedä mitää ongelmistani ja ne sattuu aina olee kotona tai lähellä ku ois tilaisuus!

mua on alkanut pelottaa että rupeen taas viiltelemään itteeni ku ahdistaa niin paljo ja nään unia joissa viiltelen ranteita auki ja verta vaan tulee ja tulee ja yritän saada sitä veren tuloa loppuu mut en saa sitä loppumaan ja saman tyyppisiä juttuja. Toivottatasti näin ei tuu käymään.

oon huomannut että tänne kirjottaminen auttaa vaha niin aina ku keksin jotain niin kirjotan sen yleensä tänne 🙂 mut nyt voisin testata jos vaikka menisin nukkumaan niin saisin vaha pidemmät yö unet ku yleensä ja jos vaikka näkisin jotain kivoja unia. 😴

yleensä viikonloppujen pitäs olla kivoja mut musta tuntuu että ne on viikon kauheinta aikaa. Oon yleensä kokoajan sillon yksin, Tänäänkin. Äiti ja iska meni jonnekki ravintolaa/baariin ryyppää ja veli meni kaverillee ja taas kerran ei ketään kiinnosta olla mun kaa 😞 ja siis nyt en edes puhu vain perheestäni vaan myös sitä mun kaveriakaa ei huvita olla mun kanssa. Eilen se mun hyvä kaveri kysy koulussa että voisinko lähtee sen kanssa lenkille illalla, vastasin että kyl ma aika varmasti.olin jopa tosi innossani että joku kerrankin kysyy multa. Laitoin sille sit viestiä illemmasta että millos mennää ja vastaukseksi tuli että en ma jaksakaan! Tuli aika inhottava tunne ku tulee TAAS kerran semmonen vastaus. Päätin sitte kysyä silta samalta henkilöltä että miten sit ois huomen iltana(siis tänään)niin vastaus oli että ei se käy. Eilis illasta asti ollu p*ska fiilis ku tiesin että joudun olee koko tän illan yksin. Ja tiedän kyllä että aina ihmisille ei käy kaikki jutut jos on vaikka jo sopinut jotain mut ei se kummiskaa lohduta siinä vaiheessa ku tietää mite tyhmä päivä seuraava on.

Tämä mun huono viikonloppu tarina jatkuu vielä huonompaa suuntaa nimittäin oli jo tosi tosi lähellä että alkaisin viiltelee, terä oli jo siinä kädellä ja olin niin valmis tekee sen mut sit joku ääni sano mun päässä että älä tee sitä. (siis eihän ma tietty oikeesti mitää kuullu mut siis toivottatasti tajuutte mitä tarkotan 😀 ) kädessä on nyt ehkä semmonen pieni noin 1 cm pitunen jälki jota tuskin edes huomaa ja sitä ei varmaa edes näy ollenkaan huomenna tai ylihuomenna. Vaikken nyt ehtinyt tehä vielä oikeen mitää niin se on vaa ajankysymys millon alan taas viiltelee.... 🤔 tai ainakin jos nää asiat ei ala mennä oikeesee suuntaa.

onko kellään teistä ollu ikinä semmosta ongelmaa että joku kyselee kokoajan että mitä kuulu ja miten menee yms. en jostain syysta vaan tykkää tosta kysymyksestä ku en ees viiti vastata siihen niinku asiat on. Äiti kokoajan jankkaa sitä samaa ja se meinaa jo käydä hermoillee, vaikka tiedän kyllä että se tarkottaa pelkkää hyvää ja haluais tietää mikä mulla on niin en vaa halua vastata siihen ja se kysymys alkaa vaa ahdistaa mua. Tänäänkin se varmaa kysy ainakin 5 kertaa mitäs sä tai jotain sen tyyppistä. Ja aina yritin vaihtaa sitä puheenaihetta muualle millon sanoin että väsyttää, mitä ruokaa yms. Ja kerran sit meni ihan valehtelun puolelle ja sanoin että hyvää joka ei todellakaan pidä paikkaansa ja äiti sit vaa totesi siihen että hyvä jos kuuluu hyvää.... Tällä menolla joudun pitää tän kaiken ikuisesti tai ainakin siihen asti että oon 18(ja siihenkin no muutama vuosi....) niin sisälläni tai no siis kyllähän äiti ja se terkkariki jotain tietää mut en ma millekkaa psykologille tai sen tyyppiselle pääse juttelee tällä menoo....

``Tällä menolla joudun pitää tän kaiken ikuisesti tai ainakin siihen asti että oon 18(ja siihenkin no muutama vuosi....) niin sisälläni tai no siis kyllähän äiti ja se terkkariki jotain tietää mut en ma millekkaa psykologille tai sen tyyppiselle pääse juttelee tällä menoo``

Janu hyvä, et tuolla menolla tosiaankaan taida päästä kenekään ammattilaisen juttusille, kun kukaan ei tiedä tuntemuksistasi !! Eikä nuo asiat ole iästä kiinni, ei tuo 18v valitettavasti ole mikään rajapyykki ole, jolloin kaikki asiat selkiytyisivät. Ihan oikeasti, kyllä sun nyt täytyy itse vähän avautua esim. äidillesi tai sitten terkkarille, jotta solmuja pääset purkamaan. Hyvä ettet ole siihen viiltelyyn mennyt, vaikka tietysti ne jäljet huomatessaan ei enää taitais mennä äidillekään läpi että `hyvin pyyhkii`. Mutta helpompi tie on minusta aukaista sopivassa tilanteessa suu (kuin ihonsa...) ja kertoa vaikka vähän kerrallaan missä mennään. Tee se 🙂👍