Oon viillellyt itteeni ja varmaankin oon masentunut ja en enää kestänyt sitä tuskaa sisälläni ja kirjoitin kirjeen jossa kerroin asiasta ja laitoin sen koulussa koulumme terkkarin postilaatikkoon. Nyt siitä on kulunut jo viikko ja mä en oo vieläkään päässyt käymään siellä koska ootan että tulis semmonen kutsu koska en viitti vaan rynnätä sinne ja kertoo miks tulin käymää koska siellä kuitenkin joka päivä käy porukkaa ja jos menisin sinne vaan ja siellä kestäisi vähän pidempikin tovi niin se ois vähän inhottavaa jos jollakin ois oikein varattu aika sinne ja sit se joutus vaan venaa siel odotustilassa tai jotain. tässä inhottavinta on ehkä se että musta tulee ns. vainoharhainen ku mietin että laitoinko sen oikeen ihmisen laatikkoon tai entä jos tiputin sen johonkin matkan varrelle ja joku oppilas löysi sen tai jotain vastaavaa tai entä jos se ei oo nähny ees koko kirjettä ku sen se postilaatikko on niin alhaalla ja se ei oo nähny sinne perälle asti mutta yritän rauhoitella itseäni sillä että ajattelen että sillä on niin kiire siellä että se ei oo vaan ehtinyt pyytää mua sinne. Mutta mitä mieltä ootte että jos ei vaikka nyt viikkoon ala tapahtuu mitään niin pitäskö mun tehä jotain?ja koska oon lopettanut viiltelyn (aika varmasti vaikka tänäänkin meinasin sortua mutta en kuitenkaan sortunut) niin onko sen pakko kertoo mun vanhemmille? Ja mitä sen jälkeen voi tapahtua siis tarkotan sitä että voiks se laittaa mut jollekki kuraattorille tai jotain vastaavaa? Mun pää räjähtää kohta jos en lähiaikoina pääse sinne 🤔 toivottavasti en kuulosta ihan tyhmältä 😳 kiitos jo etukäteen vastauksistanne 🙂
ihan selkentääkseni sillä 18v jutulla tarkoitin sitä että sillon siitä ei enää tarvis kertoo äitille että mitä teen ja sillein (siis että käynkö jollain psykologilla tai jtn). Ja tiedän kyllä että pitäs avata se suu mut se ei vaan oo niin helppoo 🤔 ja oikeestaa oon jopa edenny tässä jutussa jollain tasolla mut siitä ei vielä sen enempää.
tää päivä.... Tai oikeestaa tää viikko on ollu ihan sekava, mut saattaa tässä viikossa olla ehkä jotain hyvääkin. Mutta sitä en tiiä vielä mut ehkä lähi päivinä, nimittäin rohkaistuin jonkin verran sanoo jotain asioita terkkarille ja sen seurauksena se terkkari soittaa äitilleni huomenna(se on yrittänyt soittaa myös tänään ja eilen mut äiti oli ollu töissä eikä vastannut) ja sanoo siitä psykologi hommasta ja ehkä jostakin muustakin. siltikin mua pelottaa että se ei varaa sitä ku ei se tähänkään asti oo asialle mitää tehny niin miks tekis nytkään.... Ja miks se uskosi sitä ku oon sanonu että hyvää kuulu 🤔
kun aloin kirjottaa tätä niin mulla oli paljon asiaa mut nyt en muista mitää mitä mun piti kirjottaa..... Mut nyt hetken mietinmän jälkeen muistin jotain nimittäin onko kellään semmosta kokemusta että tuntee jatkuvasti porukassa ittensä ulkopuoliseks? Tunnen jatkuvasti tätä kun oo lähellä enemmän kuin 1 ihminen. Ja pari semmosta kysymystä että ku net-tuestaha pitäs tulla 5 pv sisällä yleensä vastaus niin miks mitää ei kuulu vaikka lähetin sen perjantaina 😐 oonko vaan liian hätiköivä? Ja pystyykö net-tuki live juttuu käyttää kännykällä? Tässä varmaa kaikki.... Mitä muistan
``rohkaistuin jonkin verran sanoo jotain asioita terkkarille ja sen seurauksena se terkkari soittaa äitilleni huomenna(se on yrittänyt soittaa myös tänään ja eilen mut äiti oli ollu töissä eikä vastannut) ja sanoo siitä psykologi hommasta ja ehkä jostakin muustakin.``
Mites Janu tuon asian kanssa kävi, toivottavasti hyvin. Kirjoittele edelleenkin.
äiti ei ole sanallakaan maininnut koko asiaa ja tiedän kyllä että hän tietää siitä koska tiedän että hänelle oo soitettu ja hän o vastannut. Eli uskon että hän ei tule varaamaan sitä ollenkaan 😞 .
Höh, on vähän kumma tilanne. Voisitko jossain sopivassa tilanteessa kysäistä äidiltäsi ohimennen että soittiko terkkari ja mitäs sillä oli asiaa, josko se siitä lähtisi purkautumaan.🙂👍
mulla ei taida riittää rohkeus siihen että kysyisin semmosta vaikka ei se iso juttu perjaatteessa olis kysyä sitä mut silti se on liian vaikeeta. Ehkä kysyn silta terkkarilta seuraavalla kerralla käydessäni että onko mahdollista varata mulle psykologille aikaa ilman että äiti saa tietää. Tiedän että meidän koulussa on mahdollista tehdä niin että vanhemmille ei kerrota jos käy psykologilla mut sitä voi tehdä vaan jonku aikaa ja sit joko kerrotaan vanhemmille tai se loppuu.
olin saanut tohon mun ihme ilmotuksii tai mitä onkaan semmosen viestin että viestisi on jonossa ja saan ilmeisesti tuki henkilön seuraavalla viikolla.... Kai se on parempi myöhään ku ei millonkaa, silti vaha ihmetyttää että miksi kesti niin kauan ku siinä menee yleensä enint 5 pv ja ei onyt oo mistään ruuhkastakaa ilmotettu. sinnitellää sitte vielä seuraavaan viikkoon 😟
No joo, kannattaa hoitaa tuo sitrten terkkarin kanssa jos se on mahdollista. Pärjäile.🙂👍
kerrankin oli pitkästä aikaa aika kiva viikonloppu ja pystyin jossain vaiheessa ajattelemaan jopa jotain kivoja asioista mut sitku alko taas koulu niin kaikki tuntu olevan aivan päin mäntyä:mm. hyvä kaverini oli lähes koko päivän niin hemmetin rasittava, se heti suuttu mulle jos en tajunnut jotain todella vaikealla tavalla tajuttavaa asiaa mitä piti niin yksin kertasena ja kun piti tehä atk luokassa hommia ja oltiin samalla koneella niin se jäkätti kuinka hidas olin kirjottaa (en ollu edes hidas kirjotin tarkemmin ku se yms.), en tiiä että olinko itekki jotenkin ärsyyntyneempi ku yleensä että kiinnitin näihin juttuihin huomiota tai jotain mut jotenkin koko päivä on ollu jotenkin tosi huono. Oon jopa huomannut että mua on alkanut vaivaa aika pahasti itsetuhoset ajatukset (on ne ennenkin käyny aina välillä mielessä mut nyt reilusti useemmin) eikä tilannetta helpota se että en edes tiedä millon pääsen seuraavan kerran juttelee jollekki jos vaikka osaisin kertoa jotain. Joo tässä varmaa kaikki.... Jonnekki piti saada asioita vaha purkaa etten ihan yksi vaan miettisi. 😠
janu, mitä kuuluu?
mitäs tässä, sain sen tuki-henkilön viime viikolla(?) ja viestejä joka arkipäivä oo tainnut tulla kirjoteltua. Ja se on auttanut aika paljon. En oo sit muistanut/yhtinyt kirjottaa mitään tänne.
Yritän vieläkin saada sinne psykologille sitä aikaa jos vaan pääsisin eka sanoo terkkarille että voisko se sen varata ku vanhemmat ei tee sitä.
Siinä nyt ainakin jonkin moisia kuulumisia, kirjottaisin ehkä enemmänkin mut ku ajatukset harhailee kaikkialla muualla niin meinaa olla vaikee kirjottaa sitä mitä yrittää eikä oikeen meinaa olla aikaakaan. 😀 jospa muistaisin vaikka joku päivä kirjottaa lisää.
Älä Janu tänne kirjoittamattomuuttesi vuoksi steressaa, tuli vaan mieleen kysäistä kuulumisia. Tuo tuki-henkilö on varmaan hyvä juttu. Ja jos terkakrilla käyt, niin kysäse tuota psyka-juttua sitten...
Pärjäile.
ajattelin tänne nyt jotain kirjottaa jos tästä jotain apua olis taas kerran. En päässyt sinne terkkarille ennen lomaa joten pääsen vasta tän loman jälkeen ja millon loman jälkeen.... Siinäpä vasta kysymys 😟 en oo nyt yli kuukauteen kellekkään puhunut tästä jutusta mitään, paitsi net tuessa kirjotellut.
Oon nähnyt nyt muutamana yönä painajaisia ja ne ei oo tietenkään mitenkään kivoja. Yhdessä niistä aloin viiltelee ja ajattelin siinä unessa että ei niillä viilloilla mitään väliä oo ku niitä o vaan pari, se oli muutenkin tosi outo ja sekava uni, poltin myös tupakkaa siinä unessa keskellä koulu päivää.... Ja en sit ikinä oikeesti oo polttanut en ees testannut ei siinä muuten mitään outoa olis ollut. Vaikka se ei ehkä kuulosta kovin painajaismaiselta niin uskokaa kyl se silta tuntu ja lisäksi se terkkari sekoili siellä käytätillä levittelemas kaikkien ongelmia. Sit oon muutenkin nähnyt unia kaikista inhottavista ja pelottavista jutuista.
Mulla myöskin käy vähän väliä viiltelyn taas alottaminen päässä. En ma varmaa ois ees lopettanut viiltelyy ellen ma solis pelännyt että joku huomaa ne jäljet ja lähinnä ma oisin pelännyt että vanhemmat huomaa.
Keksisin vielä jopa aika paljon kirjotettavaa mut en jaksa kirjottaa varsinkin kun en oo nukkunut kovin hyvin mikään yö nyt lomalla 😠
tajusin just että en oo kertonut tänne semmosta aika kivaa juttua ainakin omalla tavallaan. Kerroin parhaalle kaverilleni viiltelystä ja muusta, silti musta jotenkin tuntuu että sitä ei kiinnostanut ja kadun että kerroin koska pelkään että se kertoo sen toiselle kaverille....
Edelleenkään en ole saanut aikaa psykologille enkä enää usko että saan. Tää on niin turhaa! Viiltelykin alottaminen käy päässä lähes joka päivä. Ja mikä pahinta itsetuhoset ajatukset on kasvanut ja oon jo alkanut miettii missä sen vois toteuttaa siis itsarin, en oo kylläkään vielä keksinyt. Ehkä parempi etten keksikään.
Saatan piristyä edes vähän kun oon perheeni kanssa mut ei se tunnu oikeen missäan. Kaverini kanssa ku oon niin tuntuu että se vaan selittää kokoajan omia juttuja eikä saa ite sanotuksi mitään. Ja hieman ärsyttää ku se puhuu miten sen kaverilla ja sen kaverin siskolla on poikakaveri ja sillä ei oo ketään ku ne on kaupoilla,(tietty onhan se ihan ymmärrettävääki jos tuntee olonsa siinä seurassa ulko puoliseks) sillä on sentään kavereita enemmän ja jopa toista sukupuolta olevia kavereita ja mullä oikeestaa on vaan se yks ja ainut kunnon kaveri. Oon kyl onnellinen että mullä on ees yks, joillakin ei oo ees sitä.
en oikeen keksi enää mitää kirjotettavaa tai oikeastaan en viitsi kirjottaa sitä kaikkea tänne nimittäin jos jotkut tietyt henkilöt löytäis tän niin varmaa tietäs että kenestä on kyse tai ainakin niin luulen.
Tiedätkö Janu et mä ymmärrän aika hyvin sun tuntemuksias. Tai ainakin luulen ymmärtäväni. Ja kun sä sanoit ettei sun jotakuta kaverias kiinnostanu tuo juttu ni kuulostaa aika hirveeltä. Jotkut ei selvästikään ymmärrä toisten tuskaa (kuten esimerkiksi oma isäni on jonkinasteinen narsisti eikä osaa ottaa toista huomioon kuten ei minuakaan, ei sitten koskaan). Mut mua kyllä kiinnostaa tuo mitä sä kirjotit. Hienoo et sul on kuitenki ees joku kaveri ja sit tuo mainitsemas tukihenkilö. Mä ainaki haluisin jutustella ku oikeesti tiiän miltä susta voi tuntuu ja oikeesti haluun auttaa sua jaksamaan 😉 .
kiitos viestistäsi! 🙂 tässä on ehtinyt tapahtuu vähän kaikenlaista ja aina oon ajatellu että voisin käydä kirjottaa tänne jotain mut en oo vaan jaksanut.
ensimmäinen asia on että oon käynyt kerran psykologilla. En tiedä hyödyttikö se mitään. Se ei tainnut oikeen tajuta mun asioita.... En tiedä haluanko mennä sinne enää uudestaan en edes tullut kunnolla juttuun se psykologin kanssa 🤔 pitää vielä miettiä.... Tosi kauan olin oottanut sitä että pääsisin sinne mut nyt se tuntu ihan turhalta ja tyhmältä.
Toisena asiana mulla on edelleen kaveriini liittyvä ongelma. Musta tuntuu että se haluu nykyään vaan vähemmän ja vähemmän viettää aikaa mun kanssa. Esim. Ennen me oltiin koulussa lähes aina kahdestaan mut nyt me liikutaan kokoajan yhtien tyyppien kanssa ja en juuri ikinä saa sanottua mitä haluaisin tai jos saan niin tuntuu että se menee kuuroille korville. ja tunnillakin meidän pitäis tehä pari työskentelyä niin se vaan juttelee sille yhelle tyypille ja sit ku sanon että kannattaisko meiän tehä tätä niin se vaan sano aina jotain että joo joo oota nyt. Ei oo yks eikä kaks tuntia että se koko tunti on menny siihen ku se vaan juttelee sille yhelle. tunnen oloni kokoajan tosi ulkopuoliseks ja yksinäiseksi. Ja en jaksa enää istua päivät pitkät kotona yksin..... Monesti ku sanon jotain tom tapasta niin multa kysytään että oonko yrittänyt tehdä asialle jotain ja joo kyl oon viimeksi eilen kysyin silta kaveriltani voiko se olla, vastaus oli en mä taida jaksaa niin paljon tekemistä. Menis ehkä läpi ja asia saattaisi olla mulle ihan ok ellen seuraavana päivänä kuulisi miten se vietti edellisen päivänsä sen yhden kanssa. Jos se oli jo sopinut sen jutun ennen ku kysyin silta niin se ois voinu sanoa että lupas jo toiselle.
tuntuu ihan turhalta elää ku ei oo ketään kelle mun seura kelpasi. Yritän sinnitellää mut se tuntuu turhalta.