Eilinen oli loppujen lopuksi todella hyvä päivä. Alku oli kammottava. Mutta sain niin paljon ajateltavaa, ja naurettavaa että ehtiny murehtia turhia. Edes näkymättömiä. Heräsin kun joku avasi parvekkeen oven ja kylmää ilmaa tuli mun peiton alle. En todellakaan ollu päästäny ketään sisälle. Mun vuokranantajat oli siellä. En jaksa koko juttua kertoa, mutta he oli tulleet tarkistamaan jotain mitä olis pitäny korjata ja kohtasivat epäjärjestyksessä olevan kämpän ja nukkuvan asukkaan. Ne tuli herättämään mua. Aikoivat häätää minut. Sain kuulla haukkuja itsestäni ja mun vanhemmista. Soitin iskälle ja se lähti töistä ja äiti kotoa. Tuli mun luokse. Ne mun vuokranantajat, vanha pariskunta, odotti ja kuvitteli että kun mun vanhemmat tulee niin ne voi yhdessä laittaa mut kuriin ja pistää pois kämpästä. Mutta niin ei käynyt. Iskä sanoi niille että ne teki rikoksen kun tuli ilman lupaa mun asuntoon. Ja sanoi ettei se epäjärjestys millään tavalla kuulu niille, koska se ei vahingoita asuntoa. Kauan siinä meni, mutta lopulta ne lähti. Nyt on enempi naurattanu koko juttu. Sen vaan sanon että jos ne vielä samalla tavalla tänne tulee niin soitan poliisit heti. En rupee katteleen sellasta meininkiä. Vaikka ne kuinka omistaa tämän asunnon niin mun pitää saada elää rauhassa.
Oli niin ihana ku mun vanhemmat tuli ja puolusti mua. Olin itkeny koko aamun. Se rouva yritti muka lohduttaa ja halata. Sanoi että mää oon nyt sun äiti, sulla ei oo mitään hätää. Teki mieli vaan huutaa että irti minusta. Ne ei edes antaneet tilaa pukeutua. Ja kun ei antaneet niin nousin ylös sängystä vaikka olin puolipukeissa. Kyllä mulla on omassa kämpässäni oikeus pukea. Mitä sitä paitsi muka lohduttaa jos ensin saa kuulla haukkuja, sitten muka ollaan niin empaattisia ja kun en sitten halunnutkaan rauhoittua siihen niin sain kuulla lisää haukkuja? Kyllä oman äitin hali on parempi kuin jonku vieraan mummon. Mun silmänaluset on edelleen punaiset, kuin ihottumaa. Vaikka loppupäivä oli mukava, niin aamun itkut näkyy edelleen. Minea oli mun luona yötä. Oli aivan ihana olla Minean kanssa pitkästä aikaa!!

Kiitos villikettu<3 Minea on nyt tällä viikolla ehtinyt olla mun kanssa enempi ku yleensä. Ja eilinen antoi puhtia. Vaikka tiiän ettei mitenkään parhaiten mene edelleenkään, niin nyt sentään pystyn luottamaan että kaikki vielä kääntyy parhain päin. Oot ihana ku jaksat mua rohkaista sillonki ku oon jo menossa ihan sekasin.

Heips Alliance! Mukava kun tulit kertomaan itsestäsi. Tottakai mulle saa kirjoittaa noista vähän vanhemmistakin asioista, vaikka vastauksia on jo paljon. 🙂 Miten sulla menee laihduttamisen kanssa nyt? Minä oon päässyt syömishäiriöstä jo kokonaan. Ja itsekriittisyys... Se on kyllä edelleen kuvioissa. Ja ottaa todellakin niskaperse-otteen koko elämästä. Sitä pitää vaan yrittää vakuutella itselleen että on aivan yhtä hyvä kuin muut. Joskus se onnistuu, joskus ei. Mulla ei oo koskaan ollut beetasalpaajia apuna. Edelleen kyllä esiintymiset jännittää... Ehkä vielä pahemmin ku ennen.
Mutta niin. Saa tulla jutteleen enempiki tähän ketjuun. Kerro vaan lisää jos haluat🙂 kiitos viestistä!

Rakas Katsa!<3 kiitos. Sanoit aivan oikeen ku sanoit että kun ei jaksa tehä mitään, pitää levätä. Totta! Yritän tehä sen mukaan.

Nyt tämä tyttö lähtee kouluun. Katsellaan kauanko kestän!😋

Salaatti,

Hienoa että sulla oli mukava päivä. Oot perheesi kanssa aivan oikeassa tuossa asuntojutussa; ketään ei voi noin vain häätää ja olisihan se vähintään korrektia asukasta kohtaan ettei kämppään noin vain pelmahdeta kun toinen on nukkumassa. Irtisanomistilanteessakin on annettava irtisanomisaika vuokralaiselle. Huippua että sun vanhemmat puolusti sua ja sä myös puolustauduit. Ilman muuta voit soittaa poliisille jos vastaavaa tapahtuu jatkossa.

Tuo on kova juttu että pystyt luottamaan tulevaisuuteen ja saat olla Minean kanssa. Tällaiset asiat auttaa jaksamaan vähän pahempinakin hetkinä. Mukavaa jos olen pystynyt rohkaisemaan, nyt voi olla etten hetkeen pääse tänne, mutta tulen kunhan ehdin. Kyllä sä tästä vielä nouset niin kuin silloin viime keväänä. Nythän on taas kevät tulossa.

"Nyt tämä tyttö lähtee kouluun" - Aivan parasta. Tuossa lauseessa on juuri sitä salaattimaista asennetta, jolla mennään monista jutuista läpi 🙂

Halauksia ja mukavaa viikonloppua! ☺️❤️

Villiketun vastaus oli tyhjentävä ja komppaan joka sanaa 🙂👍 Sä kestät ja nouset aina vaan uudestaan. "Ei se montako kertaa kaatuu, vaan se että nousee aina uudestaan pystyyn".

Todellakin Katsa, kyse on siitä että nousee aina uudestaan! 🙂

Salaatti, miten sulla on sujunut? Ootko jaksellut hyvin? ☺️❤️

Hei. Anteeksi ja kiitos teille. En oo kovin pitkään aikaan edes käyny täällä. Joku laiskuus tai mikä lie. Mää kyllä teen vaikka mitä päivät pitkät, mutta pelkästään kaikkee helppoo. Pelaan koneella tai Kudon sukkia. Oon ollu kotona jo viikon. Siis äitin ja iskän luona kotona. Ei haluta ollenkaan olla yksin kämpillä. Mutta kotona on aina seuraa ja kaikenlaista ajateltavaa. Ei tarvi masentua yksin.

Salaatti,

Ei sun tarvitse pyytää anteeksi. Tänne kirjoittaminen on vapaaehtoista. Mutta tosi hienoa kuulla susta! 🙂

Kotona oleminen voi olla parempi vaihtoehto, etenkin jos tuntuu että yksinolo masentaa. Sekin on hyvin että teet asioita, vaikka ne olisivat helppoja. Onko sulla ollut millainen olo? Toivon että ne näkymättömät ja muut pahat tuntemukset on edes vähän hellittäneet. Aurinko paistaa sullekin vielä kirkkaammin, kuten se paistoi viime keväänäkin.

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Kiitos villikettu☺️❤️

On kyllä ollu vähän vaikee olo. Näkymättömiä ei näy, koska en oo yksin kotona. Muutenki mitä enemmän oon ihmisten kanssa, sitä vähemmän niitä näkyy. Mutta muuten mulla on hankala olo. Masentaa ja ahdistaa monet asiat. Välillä kaikki vaan ärsyttää eikä oikeen tee mieli tehä melkein mitään. Tänään kyllä kävin lasten kanssa ulkona, keräämässä pajuja ja tekemässä lumiukon. Se kyllä paransi fiilistä. Kohta varmaan tehdään virpomavitsoja.

Koulussa en oo käyny yli viikkoon ollenkaan. Pitäis varmaan pitää palaveri ja sopia jotain kevennyksiä. Koska haluan oikeesti käydä koulua.

Mun yläasteaikaisen hyvän ystävän häät on lauantaina. Mua edelleen mietityttää että uskallanko mennä. Haluaisin ihan kauheesti mennä, mutta uskallanko... Pelottavaa.

Mukava kuulla ettei näkymättömiä ole nyt ollut. Kotona oleminen on kyllä terapeuttista monella tapaa. Ootko puhunut terapiassa näistä masennus- ja ahdistustuntemuksista? Hienoa että jaksoit olla lasten kanssa, oli teillä varmaan aika hauskaa.

Koulun suhteen varmaan kannattaakin tehdä juuri noin. Eiköhän sitä ole mahdollista käydä kevennetylläkin aikataululla. Voisi olla parempikin, että sitä pystyisi kuitenkin käymään, niin ei tarvitsisi kokonaan jäädä pois. Kuten sanoitkin, että haluaisit käydä. 🙂

Mene ihmeessä ystäväsi häihin, jos tuntuu siltä! Varmaan hänkin olisi otettu siitä. Se voisi myös piristää, häät ovat yleensä niin iloiset juhlat 🙂

Tsemppiä ja halauksia! Toivottavasti sun olo paranee tästä vähitellen ☺️❤️

Kiitos jälleen☺️❤️ Varmaan se joskus paranee.

Puhun terapiassa sen verran ku pystyn. Mahdollisimman paljon tietenki. Mutta en kovin paljoa. Ihan varmasti sekin vielä helpottaa. Joskus.

Mää en uskalla mennä kouluun. En tiiä mikä mulle on nyt tullu tämän kanssa. Tuntuu vaan että en uskalla mennä. Pakokauhu iskee ku aattelen koulua. Ahdistaa ihan hirveesti.

Paha olo velloo mun sisällä. Mua ahdistaa ja masentaa. En haluais lähtee kotoa mihinkään. Haluaisin vaan itkee äitin sylissä. Ja leikkiä lasten kanssa. Äiti just tänään sano ku laitoin pääsiäisruohoa lasten kanssa, että Salaatti tykkää kun saa sotkee lasten kanssa. Arvatkaa miksi rakastan olla lasten kanssa? Ne on niin ihania. Ne tarvii mua ja minä niitä. Ku on lasten kanssa, on helppoa katsoo elämää lasten silmillä. Pienet asiat naurattaa ja itkettää. Luottaa siihen että rakastetaan ja huolehditaan. Luottaa siihen että kaikki vaan järjestyy. Lapset ei murehdi ja huolehdi turhia. Paha mieli on helppo puhaltaa pois. Tykkään ihan Kauheen Paljo tehä lasten kanssa kaikkea sellasta mistä Lapset Tykkää. Mutta kun mun pitäis asua omassa asunnossa ja käydä koulua. Olla aikuinen ihminen. Ei asua täällä vanhempien nurkissa ja olla päivät kotona.

Salaatti,

Aikuisuuteen ei tarvitse kenelläkään olla mikään kiire. Koulunkäynti on toki sellainen asia, mistä yleensä pitää jokseenkin pitää kiinni, jos voimat riittää. Mutta täysi-ikäinenkin voi olla mieleltään lapsi ja asuakin kotona, jos sellainen järjestely tuntuu parhaimmalta. Monissa maissa saatetaan asua pitkälle yli 20 ikävuoden kotona. Se, että haluat olla lasten kanssa ja pidät heistä, kuulostaa aika kultaiselta. 🙂

Haluatko kertoa mikä sua ahdistaa ja masentaa? Tuo aikuistuminen on joka tapauksessa hyvin yksilöllistä ja tapahtuu jokaisella eri tahtiin. Yksi lähtee toiselle puolelle maata 15-vuotiaana, toinen muuttaa samassa kaupungissa toiseen asuntoon 25-vuotiaana. Silloinkin kun asuisi muualla, voi kotona käydä aina jos tuntuu siltä. Mitään syyllisyyttä ei tarvitse tuntea siitä, että ainakin tilapäisesti tuntuu siltä, ettei halua lähteä kotoa. Kouluunkin voi olla yhteydessä ja sopia asioista, ehkä siellä olisi ihan asiallista käydä ainakin välillä.

Toivon että voit nyt viikonloppuna tehdä mukavia asioita ja hoitaa mieltäsi. Sä kyllä nouset tämän pahan olon yli vielä, oot noussut niin monta kertaa aiemminkin 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Voimia Salaatti! Nyt lepäät ja vietät aikaa lasten kanssa ja teet kaikkea mikä tuntuu hyvältä. Koulujuttuja alat miettiin sit vasta maanantaina, sillon voit esim soittaa tai laittaa Wilmaviestiä opolle ja lähtee hoitaan opiskeluasiota eteenpäin sitä kautta.

Nyt toivotan sulle hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Pidä hauskaa ja rentoudu ☺️❤️

Kiitos teille molemmille villikettu ja Katsa☺️❤️

Laitoin kuraattorille sillon keskiviikkona viestiä. Tänään kävin sen luona ja me varattiin mulle päivystysaika. Nyt oon täällä terveyskeskuksessa oottamassa. Yritän saada sairauslomaa. Tuntuu etten vaan enää jaksa tuota koulua. Voisin sitte taas uudella innolla yrittää.

Oot kyllä villikettu ihan oikeessa tuossa aikuistumisessa. Ihan hyvä että joku mulle välillä muistuttaa 🙂

Aion kyllä viikonloppuna rentoutua ja tehä mukavia asioita.

Jotenki ahistaa ja masentaa koko tää tilanne. Koulu ja tulevaisuus ja se ku oo tällanen. Mutta katotaan nyt miten tää kevät sitte menee.

Salaatti,

Tuo oli varmaan ihan järkevä ratkaisu. Voi levätä ja katsoa koulua sitten uudelleen, kun voimia on enemmän. Toivottavasti viikonloppu sujuu mukavissa merkeissä. Sun ei tarvitse ollenkaan masentua siitä, että olisit "tällanen", sä oot todella vahva ihminen ja päässyt monista asioista yli! Joskus vahvankin ihmisen täytyy levätä. Aina parempi, jos voi levätä vähän ennen kuin on pakko levätä. 🙂

Tsemppiä ja halauksia! Hyvin nämä asiat lähtevät sujumaan ☺️❤️

Kiitos villikettu☺️❤️ Nyt on ihan ok olo kun tietää että on kaks viikkoa aikaa levätä. Sitten mulla on taas lääkäri, ja siellä katotaan loppukevään tilanne. Yritän olla ajattelematta että miten siinä käy. Jos ajattelen niin mua vaan stressaa että joudunko heti taas kouluun.

Oon kyllä ite kans sitä mieltä että parempi levätä jo ennen ku on ihan pakko. Jos aattelee vuosi tai puolitoista takaperin niin itsetuhoisuus on hyvin hallinnassa. Väliin ajattelen että kun voiskin kuolla, tai että tuossa mulla olis hyvä keino, mutta en todellakaan tosissaan. Mulla on silti aina mielessä, että se ei oo missään nimessä ratkasu, tuntu miltä tuntu. Mutta tiiän että jos pahemmaksi menee niin en välttämättä saa ittee hallintaan enää. Siks on tietenki tärkee lukea itseään ja antaa aikaa levätä sillon ku sitä tarvii.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on mennyt huomattavasti huonompaan suuntaan.