Oon kait ärsyttävä ja itsesäälissä rypevä jos kirjotan näin. Mutta nyt kirjotan. Sillä piste. Haluaisin sanoa jollekki oikeen vihasesti että paskat mun elämä oo hyvää. Ei tartte yrittää sanoo mulle että oon kaunis ja ainutlaatuinen. Pliis ei tartte.
En halua mitenkään rypeä tässä paskassa oloissa. Jotenki haluan vaan kerranki olla realistinen.

Luin tänään Tähtiin kirjoitettu virhe. Oon kuullu siitä paljon ja siks oli parasta päästä lukemaan se. Itkin ihan tajuttoman paljo. Nyt luen sitä uudestaan. Mulla on hyvien kirjojen kanssa tapana tehdä niin. Ensin ahmin, sitten keskityn kunnolla ja etsin parhaat kohdat.

Mulla on kohta koululääkäri. Ärsyttää ku en nyt jaksais. Toivottavasti se ei oo mikään lässyttävä tyyppi. Inhoan lässyttämistä.

Tiistaina lähin kesken kaiken koulusta. Oltiin ruokailussa. Mulla oli kaikki hyvin. Mutta yhtäkkiä meidän koulun ruokalaan tuli ensihoitajaopiskelijoita. Kaksi pahaa samassa: ensihoitajan vaatteet ja mun entisiä luokkalaisia. Tuli ihan kauhee olo.

Oon nukkunu viime aikoina enempi ku liikaa. Pitkät yöunet. Joka päivä monen tunnin päiväunet ainaki kerran.

Oon itsekäs.

Mulle saattaa tänään tulla yövieraita. Ja huomenna ei tartte mennä kouluun ku mulla on se ripari. Oon ollu luuseri tällä viikolla. Ja ens viikolla on joka päivä koulua.

Suoraan päästä kaikki ajatukset kymmenen minuutin ajalta oli tässä. Toivottavasti se lääkäri tulee kohta hakemaan mua niin ei mee täällä koko päivää. 😀

Äiti on sairaalassa. Ja minä meen sitteki tänään kotiin. Toivottavasti musta on jotaki apua.

On ollu tosi mukavaa ja ihanaa kotona pitkästä aikaa. Äiti on kunnossa, hyvin väsynyt vain. Hemoglobiini äitillä laski paljon kun hän vuosi verta niin paljon. Vauvalle ei järjestetä omia hautajaisia, se olis ollut liian rankkaa. Me voidaan käydä sitten siellä minne ne sairaalasta hautaa hänet. Yhden pikkuveljeni mielestä se ei ollut vielä vauva, mutta muiden mielestä oli. Ja me puhuttiin yhdessä että me tavataan hänet sitten taivaassa.

Minun kolme vuotta nuoremman siskoni kanssa me puhuttiin illalla pitkään avoimemmin kuin koskaan. Meidän on aina ollut vähän vaikeeta puhua toisillemme, mutta nyt pystyttiin puhumaan ja musta se oli aivan ihana asia. Ollaan molemmat aika sulkeutuvia ihmisiä. Puhuttiin siitäkin ja yritin kannustaa siskoani että hän puhuisi ystävilleen. Minäkin pakottaudun puhumaan vaikka se tuntuisi vaikealta, koska "secrets are walls that keep us alone".

Mulla oli eilen se lääkäri ja oon fyysisesti ihan kunnossa. 🙂 Koululääkäri ei puutu masennukseen, koska se on hoidossa muualla. Raha-asiatkin alkaa vähitellen selvemään. Tänään tuli kelalta rahaa, ja maanantaina tulee lisää. Saan laskut maksettua ja ensi kuun vuokran, ja rahaa jää elämiseenkin. Kiitos vanhempieni, oon selvinnyt tämän kuukauden ja nyt on helpottunut olo.

Kenelläkään meistä neljästä vanhimmasta ei ole koulua, ja me siivotaan talo nyt aamulla. Puoli kahden aikaan iskä ja kolme meistä lähtee sinne riparille. Yksi veli ei enää ole samassa uskossa, joten hän ei lähde vanhoillislestadiolaisten riparille isoseksi. Ei varmaan edes tahtoisi.

Kaikki hyvin taas🙂

Oon ruvennut kirjottaan sellasta pitkää tarinaa. Käsittelen sen avulla ystävieni syömisongelmia. Omat ongelmat on takanapäin jokseenkin kokonaan, mutta ehkä juuri omien taustojen takia ystävien ongelmat sattuu paljon, ja ne täytyy myös käsitellä. Postaan ystävilleni blogiin niitä lukuja aina välillä. Se kertoo kahdesta ystävyksestä, joiden ystävyys on lähes kokonaan anoreksiaa. Se tarina tavallaan käsittelee sitä, voiko syömishäiriön pohjalta syntyä todellinen ystävyys. SPOILAUSVAROITUS Ja koska mua pelottaa niin paljon että joku mun ystävistä kuolee siihen sairauteen, toinen näistä ystävyksistä tulee kuolemaan tarinan lopussa. Se on rankka kertomus. Tänne en viitsi julkaista sitä, koska se veisi niin paljon tilaa. Muuten kyllä. En kehtaa häiritä moderaattoreita sillä.

Minea kävi lukemassa mun kirjoituksen hänestä. Puhuttiin siitä illalla. Hän lupasi ettei halua laihduttaa "väärin". Oon siitä todella helpottunut. Toivoisin ettei hänen tarvitsisi ollenkaan laihduttaa. Hän on kaunis ihminen. Eikä tarvitse laihduttaa. Mutta jos hänestä tuntuu siltä, en voi estää. Oon sanonut mun ystäville monesti sen että en rupea paapomaan syömishäiriöisiä. Sanon mieluummin suoraan (jos uskallan) mitä ajattelen. Että täytyy syödä vaikka kuinka ahdistaisi. Vain täytyy. On pakko oppia.

Salaatti,

Liity ihmeessä ryhmään jos tuntuu siltä! Sun kirjoittajantaidoilla ei varmasti tarvitse hävetä, sullahan on hienoja runoja - ja nyt tuo uusi tarina kehitteillä. Tuo on kyllä mahtavaa, että oot päättänyt syödä normaalisti. Keholla ja mielellä riittää aivan eri tavalla energiaa, kun se saa sitä kunnolla ruoasta. Toivottavasti Minean sisko saa asiantuntevaa hoitoa ja Mineakin saa syömisensä kuntoon. Hienoa, että Minea totesi ettei halua laihduttaa miten tahansa.

Ei tuo tarkoita itsesääliä, mitä kirjoitit. Sulla on oikeus olla vihainen ja purkaa tunteitasi. Kaiken sen jälkeen, mitä oot kokenut ja mistä oot selvinnyt, on aivan normaalia ottaa etäisyyttä noihin kehuihin. Onko koulussa ollut vaikeaa vai minkä takia se tuntuu hajoavan käsiin? Se riittää, kun käy niin paljon koulussa, että pysyy jokseenkin mukana eikä joudu sieltä pois. Tuo on vain hienoa, että oot saanut nukuttua. Stressi katkeaa ainakin silloin 🙂

Mukavaa lukea noin monta positiivista uutista tuosta viestistä, kuten äidin selviäminen, sun fyysinen terveys ja sisaren kanssa puhuminen, raha-asioiden helpottaminen. Kyllä elämä voittaa vielä, ja sä oot ansainnut kaiken hyvän 🙂

Tsemppiä ja jaksamista ☺️❤️

Moi villikettu 🙂
Kiitos. Tuli hyvä mieli sun viestistä.

On ollu nyt vähän vaikee jaksaa kouluun. Siks tuntuu että kaikki hajoo käsiin. Toivon vaan ettei hajoaisi. Pitää yrittää tsempata ens viikolla. Nyt yritän vaan keskittyä ripariin viikonlopun ajan.

Kyllä elämä voittaa 🙂 Totta puhut. Hässäkkä aamu kyllä oli. Mun nuorin sisko, yksivuotias, on ollu koko viikon kuumeessa ja iskä käytti tänään häntä lääkärissä. Tulehdusarvot oli niin koholla että pitää lähteä sairaalaan. Iskä ei pääse riparille vielä. Iskä lähtee sinne sairaalaan ku äiti on aivan poikki edelleen. Me siivottiin koti aamulla. Oli niin kiva ku oli mullaki pitkästä aikaa tosi reipas olo. Yritän nyt kumminki ottaa irtioton kotoa. Tietenki me sanottiin että laittaa viestiä heti ku tietää pikkusiskon kuulumiset, mutta en ressaa sitä ku keskityn vaan isosena olemiseen. Ajellaan nyt kohti leirikeskusta. Tuntuu että nyt voi jo hengähtää. Huh.

Kiitos, villikettu!

Tsemppiä Salaatti! 🙂 Vietä mukava viikonloppu!! Toivottavasti sulla on hauskaa isosena 🙂

Toivottavasti leirillä on ollu kivaa! Oot varmaan aivan huippu isonen, kun oot niin hyvä tukemaan ja kannustaan muita! Hauskaa loppuleiriä!!

Salaatti,

Toivotan sulle myös kovasti tsemppiä ja jaksamista! Sä ehdit kyllä tsempata kouluun ja kannattaa tosiaan nyt keskittyä ripariin. Muistathan huolehtia myös itsestäsi. Aivan huippua että tunsit itsesi reippaaksi ja muutenkin tuo sun ajatusten analysointi kuulostaa jotenkin positiiviselta, saa ihan hymyilemään. Toivottavasti saat rauhassa palata riparilta ja siskollasikin menee hyvin. 🙂

Halauksia! ☺️❤️

Kiitos teille pandap, Katsa ja villikettu! 🙂

Oon nyt pitkän päivän jälkeen omassa kotona. Just tulin. Leiriltä tulin kolmen maissa ja kävin vielä kotona tervehtimässä perhettäni. Pikkusisko pääsi tänään sairaalasta ja arastelee nyt kaikkia ihmisiä vähän aikaa ennen ku oppii luottamaan. Pelkää että joku pistää neulalla. Reppana. Pissatulehdus on ja kuurille laitettiin.
Tällä hetkellä ei oo hyvä olo eikä paha olo koska oon niin kuoleman väsynyt ettei oo mikään olo. Mukava ripari oli, kerron siitä huomenissa. Huomenna en jaksa muuta ku mennä terapiaan. Ja nyt käyn suihkussa ja jos en sinne nukahda niin kaadun sänkyyn ja nukun toivottavasti kellon ympäri. 😀

Oikeestaan en jaksa enää puhua riparista sen kummemmin. Oon puhunu siitä jo niin paljo. Kerron vaan että hyvin meni, vaikka mun harteille lankesikin vastuu olla se inhottavin isonen. Komenteliija joka pitää kurin yllä. Luonnollisesti mulle. Mutta pystyn jo hyväksymään sen että olin inhottavin kaikista.

Meinasin saada paniikkikohtauksen tänään. Mulle ei oo tullu niitä pitkään aikaan. Ihan vähän sydämentykytystä joskus. Mutta nyt sydän hakkas aivan täyttä ja tuli heikko olo. Pyörrytti. Sillon ku odottelin että pääsen terapiaan. En tajua mistä se tuli. Onneks ei ihan täysillä tullu silti päälle. Terapiasta oli vähän apua ensimmäistä kertaa!! 🙂 puhuin enemmän ku ennen, ja oon ylpeä☺️ juhuu! Oon saanu tänään myös kiitoksia siitä että olin se inhottava isonen. En leirilöisistä vaan muilta isosista. Ja se tuntuu tosi hyvälle. Tuntuu paremmalta kantaa se vaikea vastuu ku tietää että sitä arvostaa joku.

Meijän tunnilla yhelle pojalle (jolla vissiin on pumpussa vikaa) ruoes sattuun sydämeen ja sille piti tilasta ambulanssi. Tiiätte mut. Sain melkeen paniikkikohtauksen, yritin olla koulussa mutta en vaan pystyny. Tulin just kämpille. Selvisit tänne pyörtämättä. On vähä huteram olo mut se menee ohi ku oon nyt turvassa peiton alla. Tiiän et on tyhmää ku ambulanssin näkeminen varsinki läheltä vaikuttaa niin paljo. Vaikka on se helpottunu vuoden aikana mut silti. Sen jälkeen mun täytyi koko ajan tuntea mun pulssi, se on perus aina ku paniikkikohtaus on päällä / lähellä. Ja pari kertaa pyysin saada kokeilla koulukaverinikin pulssia. Se jostain syystä vähän rauhottaa. Oisin ehkä selvinny loppuun asti koulussa jos oltais. Oltu luokassa koko ajan mut piti oottaa Opettajaa käytävällä. En pystyny. Pelottaa ku melkein sain paniikkikohtauksen eilenki. Miks niitä nyt tuleen ku olin jo melkeen kokonaan irti siitä? Varmaan lääkkeet auttaa sen verran ettei ne tule täysillä päälle silti. Onneks. Ois kauheeta pyörtyä.
Anteeks tekstin sekavuus. Mut olin koulussa kaheksasta kahteen. On seki jotain vaikka tää nyt ajoi mut pois jo aiemmin.

Me pidettiin Minean kanssa tänään yhteinen vapaapäivä. Oli oikeesti tosi mukava päivä! Tehtiin yhessä ruokaa. Nyt mulle on tulossa äiti ja pari siskoa kylään vielä tälle iltaa. Mukava juttu 🙂

Salaatti,

Sä oot jaksanut aivan upealla tavalla olla koulussa, kuusi tuntia on jo paljon. Sait puhuttua terapiassa enemmän kuin aikaisemmin ja vaikka kurista huolehtivan isosen rooli ei varmaan ole mukavin, otit vastuun itsellesi ja hoidit sen. Aivan huippua. Oot kyllä melkoinen taistelija ☺️❤️

Ei siinä ole ollenkaan nauramista, jos ambulanssin näkeminen saa voimaan pahoin. Hallitsit hienosti omaa oloasi ja mun mielestä tuo oli ihan oikea ratkaisu, että lähdit koulusta siinä vaiheessa. Näistä traumoista on mahdollista päästä vähitellen eroon. Oot tullut jo pitkän matkan eteenpäin. 🙂

Halauksia! ☺️❤️

Moi villikettu🙂

Vaikka oonkin tehnyt kaiken tuon mitä sanoit, musta ei tunnu yhtään taistelijalta. Enempi epäonnistuneelta. Oon ollu kolmena päivänä pois tällä viikolla. Onnistuin eilen kehittämään ison riidan mun ja mun serkun välille ja myös mun serkun ja hänen morsiamen välille. Nyt ollaan kyllä jo sovittu, mutta silti. Ja mun rakas ystävä on osastolla ja pelkään että ku oon puhunu asioista hänelle liian suoraan niin hän ei enää luota muhun tai pelkää etten ajattele hänen parastaan. Mun täytyy jossain vaiheessa ottaa tää asia puheeksi, kunhan vaan jaksan.

Tuo ambulanssijuttu. Onneks oon tullu asian kanssa eteenpäin. Muuten tuokin tilanne olis ollu puolet pahempi. Ja toivon että vielä kehityn tässäkin asiassa lisää. On sekin jo jotain kun ei kaikki hälytysajoneuvojen äänet, jotka mun kämpälle kuuluu, saa mua paniikkiin. 🙂
Kiitos rohkaisusta!!☺️❤️

Ostin yhen aivan ihanan yöpuvun mun kummitytölle. Äitin mielestä olis pitäny olla joku merkkipäivä, mutta musta itestä on maailman ihaninta muistaa ihmisiä ilman merkkipäivääkin. Tiiän ettei sen aina tarvi olla joku tavara, mutta ku näin sen pyjaman kaupassa ja se oli niin ihana.

Me käytiin Minean kanssa äskettäin lenkillä. Hyvä fiilis nyt ku on vähän saanu ulkoilmaa.

Mulle on tulossa about tunnin päästä aivan ihania yövieraita. Mun kolmevuotias sisko (se jolle oon aina ollu tosi tärkee), joka on aivan kauheen kauan jo oottanu tätä ja on niin mielissään että ette osaa uskoa. Sitte mun seiskaluokkalainen sisko ja kuutosluokkalainen täti. Kaikki mulle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä<3 Ihana ku tulevat kylään. Oon itekki oottanu tätä jo kauan. Nyt pitäis vielä loppuspurttina lakasta lattia, pyyhkiä pölyt, luuttuaa lattia ja siivota vessa. Sitte voisin napsauttaa saunan päälle, aloittaa iltapalalämppärien tekemisen ja laittaa vaikka klassista musiikkia soimaan ja kynttilät palamaan. Rentouttava ilta ihanien ihmisen kanssa odottaa vain viettäjiään 🙂

Ressaa aikalailla ku en taas tänään ollu koulussa. Kauheen luuseri olo. Mietin tuoss torstaina ja keskiviikkona ku masensi kauheesti ja tuntu että oon niin luuseri ku en lähe kouluun ja tuntu ettei tää etene koskaan mihinkään, että oisko pitäny laittaa psykoterapeutille viesti ku se sanoi että saa laittaa jos tulee jotain. Mutta mikä jotain on tarpeeksi että sen viestin kehtaa laittaa?

Yritän kuitenki unohtaa koulun viikonlopuksi. 🙂 Hyvää viikonloppua kaikille jotka lukee tämän!!