Voi villikettu❤️ Oot ihana ja rohkaiseva aina. En oo oikeen jaksanu kirjottaa. En oo tehny pitkään aikaan mitään järkevää. Tai siltä ainaki tuntuu.

En oikeen tiiä pitäiskö mun kirjottaa tänne vai ei. En haluais huolestuttaa ketään muita.

Kiitos, Salaatti 🙂

Kirjoita ihmeessä aina kun siltä tuntuu! Sehän tämän foorumin ideakin on, että voidaan saada ja antaa tukea. Omista ajatuksista avautuminen voi auttaa jo itsessäänkin. Onko sulla ollut millaiset fiilikset viime aikoina? Jouluista, harmaata vai siltä väliltä? 🙂

En oo oikeen mihinkään halunnu viime aikoina kirjottaa. Tuntuu että musta on vaan haittaa ja huolta kaikille muille. Mitkähän fiilikset mulla on ollu? Tosi vaihtelevat. Tiistaina olin jo ihan lopettamassa koulun ku en osaa tehä hienoja kukkakimppuja. Luokkakaveri viilsi vahingossa tosi syvän haavan sormeen ku leikkas kukkia, ja sanoin vahingossa että minäki haluan. Onneks kukaan ei tajunnu mitä tarkotin. Keskiviikkona kävin jouluostoksilla. Sillon oli ihan hyvä fiilis. Torstaina en ollu koulussa vaikka olis pitäny. Luokkakaveri tuli iltapäivällä käymään ja olin siinä vaiheessa edelleen yövaatteissa. Tänään olin koulussa. Tein yhen kukkakimpun ja yhen asetelman. Tykkään tehä niitä, mutta tulee aina niin kamala olo ku kaikki menee pilalle. Yleisifiilis ei oo ollu kauheen hyvä. Välillä oon ollu tosi ahistunu. Välillä vain masentunu. Mutta esim mun syömisistä huomaa ettei kauheen hyvin mee. Yleensä nautin ruuanlaitosta ja teen ihan mielellään itelleni jopa kaks ruokaa päivässä, ja aamupalat ja välipalat jaksan voidella leivän ja laittaa päällysteet, keitän monet kahvit päivässä. Tällä viikolla oon keittäny koko viikon aikana saman verran kahvia ku yleensä yhen päivän aikana. En oo tehny ruokaa ku kerran. Monesti huomaan joskus ihan illalla että jaahas, oon syöny päivän aikana vaan jotain keksejä ja maitoa ku en oo jaksanu voidella edes leipää. Viime yönä en nukkunu ollenkaan. En saanu unta. Mua väsytti ihan hirveesti mutta uni ei tullu. Mulla on koko ajan kasvava tarve saada välillä olla lapsi. Joskus haluais että joku huolehtis minusta. Ihan konkreettisesti. Halais ja antais itkeä. Haluaisin itkeä. Samalla tavalla ku sillon ku mun ystävä joutu osastolle. Itkeä oikeesti tunteella. Lähen vielä tänään kotiin. Täällä on sotkusta, mutta antaa olla. En nyt jaksa. Siivoan sitte ku tuun takas. Nyt alkaa joululoma!

Salaatti,

Susta ei ole huolta ja haittaa muille. Sä olet kaunis, arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, ja sulla on aivan yhtä suuri paikka täällä kuin kaikilla muillakin. Vaikka et osaisi tehdä huippuja kukkakimppuja, niin sitähän varten koulussa ollaan, että opitaan 🙂 Uskon että onnistuit ihan hyvin ja varmasti vielä paremmin, kunhan saat harjoitella. Se on jo hieno lähtökohta, että pidät niiden tekemisestä.

Ymmärrän hyvin kun sanot haluavasi olla lapsi. Rankkoina aikoina voi usein tulla sellainen olo, että kunpa joku tulisi pelastamaan maailmasta ja sanomaan, ettei tarvitse taistella enää. Halaisi ja auttaisi unohtamaan ja parantaisi haavat, joita tuntuu tulevan vain enemmän. Toki tähän voi auttaa kotona oleminen. Yksinolossa on mukavia piirteitä, mutta ihmisten seura on usein terapeuttista, vaikkei siltä tuntuisikaan. Siivoaminen ei ole varsinainen velvollisuus, sen voi hyvin jättää vähän myöhempään.

Mukavaa joulun odotusta, kirjoittelehan jos jaksat! 🙂🌻

Hei villikettu🙂

Kiitos. Musta vaan tuntuu että musta on haittaa muille. Kait se on vaan omassa päässä se ajatus. Niin, oppimista varten mää koulussa oon. Jotkut muut vaan tekee niin hienoja. Mutta mustaki se on hyvä että tykkään siitä hommasta.

Niin kyllä heti tuli parempi olo ku illalla tulin kotiin. On seuraa. Rakkaita ihmisiä ympärillä ja joulun odotusta ilmassa. Nyt pitää hetkeksi yrittää unohtaa huolet ja nauttia lomasta. Heti tuli joulufiilis ku avasin kotioven. Ihanaa! Tänään ollaan leivottu pipareita, ja pitäis vielä mennä jatkamaan.

Kiitos villikettu! Samoin sulle!

Hei 🙂

Tuo on kyllä huippua kuulla että perheen pariin meneminen helpotti oloa. Joulu on kyllä kaunista aikaa. Se on jo aivan riittävä lähtökohta, että pitää siitä, mitä opiskelee ja aikoo tehdä. Toisten tekemät hienot kimput eivät vähennä yhtään omien kimppujen arvoa. Voit oppia ihan hyvin tekemään persoonallisia ja sunnäköisiä kimppuja 🙂

Halauksia ja jaksamista! ☺️❤️

Ihanaa Salaatti et kotiin meno on parantunu fiilistä ja saanu aikaan joulumielen 😀 Aivan loistavaa et sä jaksoit tehä pipareita ja selvästi nautit siitä! Ei niiden tyytyväisyyteen johtavien tekojen aina tarvii olla niin suuria.
Mä uskon et sun tekemät kukkakimput on aivan loistavia ja kauniita ja kun käyt jaksamises mukaan koulussa nii opit vieläkin paremmaks!
Toivon sulle rauhaisaa joulua ja ihanaa uutta vuotta 2015 ☺️❤️

Hei vaan villikettu ja Katsa! Ihanaa joulua teille molemmille ja onnea uudelle vuodelle!<3 kiitos tästä vuodesta!

Todellakin nyt on ollu joulufiilistä ja oon tehny paljo enempi asioita ku pitkään aikaan. Kohta on ensimmäinen villasukka valmis ja pipareita oon leiponu jo kaks kertaa. Lahjat on paketoitu ja tontut seinällä jne. Yks moka kyllä kävi, unohin yhen ystävän syntymäpäivän ja laitoin kauheen myöhässä viestiä. Miks mulle käy aina niin että unohan? Se on niin noloa ja vaikuttaa sille että se ihminen ei ois mulle tärkeä. Mutta se on kait vaan mun luonne että oon niin hajamielinen.

Tänään tapahtu yks ihana asia. Mulla ja Minealla on ollu jonkulainen selvittämätön juttu. Ei riita. Mutta sellanen asia että molempia on pelottanu että ystävyys kaatuu siihen. Saatiin tänään sovittua se ja se on mulle niin tärkeetä! Nyt voidaan molemmat jatkaa joululomaa hyvällä mielellä ja jatkaa ystävyyttä puhtaalta pöydältä.☺️❤️

Yks vanha tuttu kyseli kuulumisia ja mietin kauheesti että mitä vastata. Ne tietää jotain mun osastojutuista sun muista. En pysty suoraan vastaamaan että hyvää, koska ei kuulu hyvää. Kuuluu ihan jees. Mitä kerron? Hankalaa miettiä. Pitää kait jotain kirjottaa. Pelottaa vaan aina että avaudun liian paljon.

Yks vanha tuttu kyseli kuulumisia ja mietin kauheesti että mitä vastata. Ne tietää jotain mun osastojutuista sun muista. En pysty suoraan vastaamaan että hyvää, koska ei kuulu hyvää. Kuuluu ihan jees. Mitä kerron? Hankalaa miettiä. Pitää kait jotain kirjottaa. Pelottaa vaan aina että avaudun liian paljon.

- Tarkotitko minua tuolla ? Mulle et voi avautua liikaa, mulle saa kertoa ihan kaiken. Olen tässä, kuuntelen ja ymmärrän. Olet tärkeä, kuulu sulle hyvää tai huonoa. ☺️❤️

SCIM, en tarkottanu. Sulle on kyllä helppo kertoo mitä kuuluu. Jos sua hämmentää se että en aina vastaa tai siihen menee kauan, niin se johtuu siitä että unohan vastata. Monesti luen ensin mitä toinen on kirjottanu mulle, sitten mietin ja ajattelen että vastaan sitten ku on paremmin aikaa vastata, vaikka illalla ku ootan unta. Mutta harmikseni saatan joskus kokonaan unohtaa. Oot kyllä tärkeä ja sulle ei oo vaikea vastata. Mietin yhtä toista porukkaa Facebookissa. Meitä on siinä ryhmässä 9 tyttöä ja nykyään tavataan tosi harvoin eikä juuri pidetä edes yhteyttä. Sitte ku joku kyselee että mitä kuuluu niin mietin kauheesti että mitä vastaan.

Sulle vastaan nyt että ihan jees. 🙂 Joulu on ollut muuten aivan ihana mutta oon sairaana. Ihan kamala flunssa. Voimat lopussa ja joka paikka kipeenä. Nenä tukossa ja aivotkin taitaa olla oikosulussa. 😋 Joulun aika on menny tosi nopeesti. Aika vaan juoksee ku on mukavaa. En oottanu että saisin lahjoja muilta ku kavereilta, mutta sain muutaman muunki. Siskoilta ja äitiltä ja isiltä. Oli niin sellanen fiilis etten mää mitään lahjoja ansaitse. Huomenna minä ja kaks siskoa lähetään mun kämpille yheksi yöksi. Maanantaina on sitte täällä kotona rippikoulun henkilökunnan palaveri illalla ja sinne mun pitää tulla ja se on huippua! Aivan parasta mennä riparille isoseksi! 🙂

Mitäs sulle ja kaikille muille tukinettiläisille?

Ihanaa Salaatti et sun joulu on menny loistavasti!!! Mulla on ollu tunteiden vuoristorataa. Jouluaatto ja päivä meni hyvin mutta heti tapanina sisarukset kiusas, haukku ja sai mut vihaseks itelleni ku "kostin" niille. Loppu päivän ajan mä mietin et miks mä oon tällänen luuseri. No onneks mä oon nyt viikon muorilassa yksin turvassa 🙂

Moi Salaatti 🙂

Toivottavasti paranet pian. Hienoa että joulu sujui muuten hyvin ja sait lahjoja - sä todellakin ansaitset jokaisen lahjan. Tuo on kyllä siistiä että pääset isoseksi ja odotat sitä, sieltä voi varmasti tulla hienoja kokemuksia ja uusia kavereita. Tosi mukava kuulla että sulla on nyt mennyt hyvin. Aivan parasta. Halaan sua ajatuksissani 🙂

Katsa, on tosiaan inhimillistä että sisarusten kiusaaminen nostaa vihan pintaan. Hienoa että saat nyt olla turvassa. Et todellakaan ole luuseri, se ei ole mitenkään sun syy, jos sua kohdellaan noin!

SCIM, tuhannesti tsemppiä sullekin! Tännekin voi varmasti kertoa kaiken, mitä haluaa ja sen mukaan miltä tuntuu 🙂

Halauksia teille kaikille 🙂🌻

Katsa, hyvä että nyt saat olla vähän aikaa rauhassa! Ei todellakaan oo tuo oikein. Voi että kun nekin ymmärtäis sen. ☺️❤️

Moi villikettu 🙂

Kyllä oon jo vähän paranemaan päin. Sellasta kummallista huimausta mulla on, mutta tuskin se on mitään vakavaa. En oo kyllä ansainnut yhtään lahjaa. Se on valitettavasti totta. Mutta kumminkin sain ja oon siitä kiitollinen. Itestäkin tuntuu hyvältä ku oli mukava joulu. Ja musta kyllä tuntuu koko ajan enempi etten oo isosainesta, mutta oon luvannu ja katotaan miten menee. Toivottavasti hyvin.

Kiitos☺️❤️ ja halaus.

Nyt on menny vähän huonommin. Olin vähän yli viikon kotona ja sen kyllä huomas. 😀 Mun sisarukset on vähän nuorempia ku minä. Seuraava minusta on mun veli, kaks vuotta nuorempi ja sitten sisko, kolme vuotta nuorempi. Kaks seuraavaa on ihan murkkuja ja loput on vielä lapsia. Näiltä kaks ja kolme vuotta nuoremmalta ja vähän myös kahdelta seuraavalta, odotan aina sitä että he tajuaisivat edes vähän asioita. Ja se aina sitten väsyttää ku huomaa ettei tajua. On jotenki ahdistavaa ja raskasta olla vanhin ja ainut aikuinen lapsi. Veli täyttää kyllä 18 maaliskuussa mutta jos näin sanottais niin hän ei silti kovin aikuinen ole. Eikä varmaan tarvikkaan. Mutta ku meillä esimerkiksi kävi yövieraita, sisarusten kavereita. Minäki tykkään siitä ja mielelläni vietän aikaa porukassa. Mutta kun joutuu ite aina olemaan se aikuinen. Joutuu illalla ja yöllä käskemään muita olemaan hiljempaa ja kun kukaan ei oikein halua ymmärtää. "Älä sinä rupia MULLE aukomaan." Mun kolme vuotta nuorempi sisko. Okei, hänestä varmaan tuntuu että en saisi "komennella" häntä koska meillä on silti niin vähän ikäeroa ja hän on silti jo vähän vanhempi. Ei niin murkku. Mutta jos hän ei ymmärrä olla hiljaa yöllä ku lapset nukkuu niin mun on pakko. Sitten tulee vaan sellanen fiilis että minä taas kerran oon ilonpilaaja ja komentelija. Toinen juttu on se että olin tosi sairas enkä olis jaksanu tehä mitään. Välillä sanoinki sen. Tuli siitäki aika paska olo. Että pitäis jaksaa laittaa yksivuotias päiväunille tai vaihtaa vaipat. Ja varsinki ku paremmin jaksavat sisarukset kieltäytyy tekemästä mitään. Koko ajan joku heistä sanoi etten jaksa. Ihan pienistäkin hommista. Ja kehtasivat vielä sitten pyytää äitiä laittamaan glögiä tai vastaavaa. Ja sillon minä, vaikka en olis jaksanutkaan, sanoin aina että minä voin hakea sen tavaran, tai laittaa glögin. Ei äitin aina tartte. Ja kumminkaan kukaan ei edes kiittänyt.
Jotenki vaan niin erilainen olo kaikkien muitten samanikäisten joukossa. Ja mulla on se aina sisarusten ja serkkujen kanssa. Muut ottaa ilon irti ja pitää hauskaa ja minä yritän vaan hillitä porukkaa ja olla se aikuinen. En oikeen jaksa sitä. Lähin sitte omalle kämpille eilen rauhoittumaan. Aluksi kaksi siskoa olis tullu mukaan, mutta ku tilanne oli menny siihen että minä en voinut edes vastata mitään mun siskolle etten olis puhunut rumasti. Menin alakertaan ja mietin että miten sanon äitille että haluan mennä yksin. Ja äiti sitten sanoiki ite että kannattaako siskon tulla sun mukaan ku te vaan riitelette koko ajan. Tulin sitten yksin. Toivon ettei sisko pahastunut. Äiti laitto illalla viestiä että hän on vielä vähän murkku ja siksi joskus ärsyttävä ja ehdoton. Ymmärrän sen ja siksi tuntuu että mun pitäis varmaan vaan ymmärtää vielä paremmin. Eilen käytiin äkkiä kaupoissa pyörähtämässä. Me mentiin siskon kanssa kenkäkauppaan. Minä löysin ihanat kengät (ne jäi sinne), mutta sisko ei, ja hän olis halunnut mennä toiseen kenkäkauppaan. Minä en. Sanoin että lähen etsimään äitiä, en jaksa lähteä toiseen kenkäkauppaan. Ja sisko suuttui siitä. "MULLE tässä kenkiä etsitään eikä sulle."
Anteeksi turhan pitkä vuodatus. En vaan oo päässy kenellekään puhumaan tästä niin oli pakko saada purkaa höyryjä. Nyt mulla on vähän parempi olo ku oon saanu olla yksin. Voinut päättää että millon laitan astiat pesuun ja millon olen hiljaa ja millon metelöin. Silti vähän hassu olo. Enkö minä sovi meidän perheeseen?

Oletko sinä koskaan saanut olla ihan oikea lapsi?