Moi.

Tosi hienoa kuulla että sait iloa irti kurssista. Voin kuvitella sen olevan mukavaa, pääsee ihmisten kanssa tekemään jotain mielekästä, ja vielä uskonasioiden äärellä. Mene ihmeessä isoseksi, jos siltä tuntuu. Varsinkin kun ymmärrät muita ihmisiä ja osaat rohkaista ja tukea monenlaisissa asioissa 🙂

Mun mielestä sun suunta näyttää kyllä monin tavoin hyvältä, kun moni stressitekijä pienentyy huomattavasti ja samaten voi tulla uusia ja mukavia asioita niiden tilalle. Kyllä tuo hoitosuhdeasiakin saadaan ratkaistua. Mitä tuohon puheeseen tulee: oot aivan oikeassa, ja se oli vahvaa ja selkeää puhetta. Jotenkin aistin myös iloa noiden sun viestien taustalta, toivottavasti olen oikeassa 🙂

Tänään onkin jo ensimmäinen adventti, joulua kohti mennään. Tsemppiä ja halauksia! Päivä kerrallaan eteenpäin ☺️❤️

Moi villikettu.

Olit oikeassa kun luit iloa sieltä taustalta🙂 Sitä on. Mulla on nyt oma kämppä. Viime yön olin kylläki Minealla enkä täällä, mutta tottahan ystävän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksin vietetty aika.

Koulussakin olin tänään ihan melkein koko päivän. Sitten oli joku sellanen tunti että opo ja koulutusjohtaja tuli puhumaan meidän luokan poissaoloista. He kertoi miksi pitää käydä koulua ja kysyi että ketkä on olleet paljon pois. Viittasin tietenki. Myöhemmin kaikilta erikseen kyseltiin että miksi on ollu pois ja mitä asialle vois tehä. Ahisti, koska en oo voinu mitään sille etten vaan jaksa, enkä kumminkaan halunnu ruveta koko luokan kuullen selittämään. Ja ahisti niin paljo että lintsasin kaks viimeistä tuntia. Huomenna on vapaapäivä, ihanaa! Oon väsyny ja täällä kämpällä on suurin osa tavaroista vielä laatikoissa, joten vapaapäivä tulee tarpeeseen.

Nyt ollaan täällä Minean kanssa. Syötiin pizza äskettäin ja mulla on hyvä fiilis. 🙂 rahaa mulla ei oo oikeestaan yhtään mutta sitäki pitäs vielä saada joskus.

Kiitos villikettu!!

Mulla on ruoka uunissa. Ja vähän enemmän tavaraa kaapeissa ku vielä aamulla. Aika vähän, mutta silti. 🙂 Ootan Mineaa tänne kahen aikaan. Koulun jälkeen. Minealla on ollu nyt vähän rankkaa, ja mietin että miten osaisin tukea häntä. Illalla isä ja sisaruksia tulee käymään. Äitillä on jotain menoa.

Viime yön olin eka kertaa täällä. Ihan hyvin nukuin. Mulla ei oo siinä ongelmia. Jos monta viikkoa putkeen menee niin että joudun koko ajan yksin olemaan täällä päivät, niin siinä tulee varmaan isompia ongelmia ku siinä jos oon yksin yötä täällä. Mutta en usko että niin käy. Ja jos käy niin lähen ite johonki kylään.

Se sairaanhoitaja tosiaan vaihtuu. Kävin siellä maanantaina viimeistä kertaa. Ikävä tulee😭 nytki oon jo monta kertaa joutunu itelle muistuttamaan että et sää enää mee sinne, ku oon miettiny että mitä ens kerralla sanon tästä ja tästä sairaanhoitajalle. Oottelen sitä että pääsen alottaan psykoterapian. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen.

Rupes taas vähän pelottaan että pilaan kaiken. Mutta kait se menee ohi ku vaan otan melatoniinin ja meen nukkumaan ja aamulla kouluun.

Salaatti 🙂

Sulla ei ole kyllä mitään hävettävää tuossa poissaolojutussa, vaikka teitä niistä tentattiinkin. Muistan omalta kohdalta monia tilanteita, joissa on tuntunut huonolta kun on nuhdeltu jostain, mutta ne nuhteet onkin tarkoitettu joillekin muille. Sulla on ollut täysi syy olla poissa, ja mun mielestä sä paremminkin oot ollut tosi hyvin siellä läsnä, aina kun oot jaksanut. Enempää ei kukaan voi vaatia 🙂

Se on jo alku, jos saa vuokrat ja sellaiset hoidettua. Jossain vaiheessa jos pystyy menemään töihin ja saa töitä, on tilanne rahan suhteen aivan toinen. Työkokeilu voisi olla toimiva idea jossain vaiheessa kun jaksaminen sallii sen, koska siitä ei aiheudu työnantajalle kuluja ja se voi olla hyvä portti pidemmälle työelämään. Pidäthän huolen myös omasta jaksamisestasi, kun tuet Mineaa. Oot varmasti upea ystävä, kun ajattelet miten voisit tukea häntä.

Toivottavasti pääset lähiaikoina psykoterapiaan ja mahdollisesti myös toiselle sairaanhoitajalle, jotka osaavat antaa apua. En usko että pilaisit mitenkään kaikkea, oot oikeasti tullut tosi pitkälle ja hoitanut valtavasti asioita! Se ei ehkä tunnu siltä, mutta mun mielestä oot saavuttanut jo tähän mennessä paljon haastavia asioita ja se itsessään on jo todella arvokasta 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Hei villikettu🙂

Ja kiitos piristävästä viestistä! Ei kait ne nuhteet tavallaan mua koskenutkaan, mutta tavallaan. Ja ahdistaa ku tietää että pitäis käydä koulua ja ei aina jaksa. Huomenna ku meen niin oon ollu koko viikon (eli kolmena päivänä) lukuun ottamatta niitä kahta viimeistä tuntia tiistaina. 🙂👍 Täältä kämpältä on paljon helpompi lähteä kouluun.

Totta kai pidän huolen omastakin jaksamisesta. Ei mulla Minean ongelmat ollenkaan stressaa tai tuta pahaa oloa niinku omat. 🙂

Minäki toivon että mahdollisimman pian alkais psykoterapia. Sitähän ei vielä voi tietää. Tuosta uudesta sairaanhoitajasta. Edellisen kanssa puhuttiin että täällä paikkakunnalla hoidettais vain mun lääkehoito, ettei tule montaa uutta ihmistä samaan aikaan. Kyllä mulla vähän parani fiilis ku lähin vaan kouluun aamulla, niinku arvelin. Yritän nyt elää vain päivän kerrallaan ja käydä koulua, sillä tavalla en pilaa mitään.

Kiitos villikettu☺️❤️ osaat aina piristää!

Mulla tuli äskettäin vähän tylsää täällä ja rupesin leipomaan. Pullataikina on kohoamassa. 🙂👍 Aattelin leipoa joulupullia. Pitkästä aikaa.

Sä oot Salaatti aivan huippu ihminen, oppilas ja ystävänä sä oot varmasti täysin korvaamaton!! ☺️❤️ Hienoo et pidät huolta jaksamisestas! Jatka samaan malliin! Oon susta ylpee ja onnellinen et oot päässy näin pitkälle!

Katsa kirjoitti 5.12.2014 22:30

Sä oot Salaatti aivan huippu ihminen, oppilas ja ystävänä sä oot varmasti täysin korvaamaton!! ☺️❤️ Hienoo et pidät huolta jaksamisestas! Jatka samaan malliin! Oon susta ylpee ja onnellinen et oot päässy näin pitkälle!

Kiitos Katsa<3 vaikka en kyllä koe olevani niin hieno ihminen ku sanot. Just eilen illalla laitoin yhelle opettajalle anteeksipyytelyn ku oon niin huono oppilas.

Lähen käymään kotona. Perheen luona kotona. Mulla on tavallaan kaks kotia. Kohta tulee äiti hakemaan. Pitää tässä pakata ja lakaista lattiat ja vien sitte samalla roskat ku lähen. Eilen illalla otin niin rennosti. Olin ihan poikki ja ajattelin että nyt minä vaan oon enkä tee mitään. Kävin saunassa enkä tehny ees ruokaa. Paitsi illalla munakasta. Mutta silleen en ruvennu mitään isompaa tekemään. Nautin kyllä!

Nyt vaan sitte kotona itsenäisyyspäivän viettoon! 🙂 Ja täytyy tähän sanoa että olen onnellinen että saan asua Suomessa, olen onnellinen että meillä on itsenäisyys!

Hei 🙂

Se on vaan parempi ettet mene kouluun niinä päivinä kun et oikeasti jaksa. Itsensä ajaminen loppuun ei ole hyvä vaihtoehto. Koulupäivästäkään ei välttämättä jäisi paljoa käteen, jos päivä olisi muutenkin vaikea. Oppiminenkin sujuu paremmin, kun koulussa käy silloin kun oikeasti jaksaa.

Tuo on hienoa että pidät huolen omasta jaksamisesta. Mulle se on välillä haasteellista, ajan itseäni vähän turhankin pitkälle. Onneksi lähiaikoina rauhoittuu ja alkaa vähitellen joululoma. Tiedän kuitenkin miten tärkeää on huolehtia itsestään, joten siksi kannustan suakin siihen 🙂 Oon aivan samaa mieltä Katsan kanssa.

Päivä kerrallaan on toimiva asenne, ja noin se varmaan on parasta tuon hoitojärjestelynkin kanssa. Huippua että oot tehnyt asioita, leiponut ja sellaista, ja myös levännyt. Kuulostaa todellakin siltä, että omassa kämpässä eläminen on saanut hienon alun 🙂

Voin sanoa samaa itsenäisyydestä! Tsemppiä ja halauksia, Salaatti ☺️❤️

Kiitos sulle villikettu☺️❤️ Totta tosiaan, onneksi ei enää oo kauheen pitkä aika joululomaan. Mun pää räjähtää.

Mulla on aika sekava fiilis. Yritän selvittää mun ajatuksia kirjottamalla, mutta en oo varma miten se onnistuu. Miten niitä sais selväksi?

Ei tästä tuu mitään...

Elämä painaa mua kasaan.

Älä anna periksi!! Jos elämä puskee vastaan nouse ja puske kaks kertaa kovempaa! Niin kun oot jo pitkään tehnykin. Jatka samaan malliin. Sä oot mukava ja vahva ja selviit kyllä! Me selvitään tästä suosta yhdessä!

Kiitän Katsa☺️❤️ Yritetään.

Ku mää kirjotan tänne että oon väsyny, tarkotan tosi harvoin että silleesti väsyny niinku ihmiset iltaisin on. Ku kirjotan että oon väsyny, se tarkottaa sitä että en aamulla jaksais nousta sängystä. Että hymy ei meinaa löytää mun huulille. Että mun sydämellä on paljon painoa. Että elämä on raskasta. Se on uupumusta. Masennusta. Oon väsyny. Välillä jaksan vähän aikaa siivota tai laittaa ruokaa. Sitten taas huomaan istuvani tai seisovani jossain, tuijottamassa eteeni, ehkä kyyneleet poskilla. En tiiä miks mulla on tällanen olo.

Syömishäiriö on luuranko. Masennus on musta sumu, leijaileva utuinen musta, joka menee vereen asti. Ne tarttuu kiinni erilain. Ja ne molemmat yrittää kiristää otettaan.

Niin muuten, villikettu. Tosiaankin on saanut hyvän alun elämä täällä kämpässä. Nytki vaikka huonommin menee niin ei ahista olla täällä. Kotona oli aina sellanen että haluan pois täältä. Täällä jotenki ei. Meinas olla semmonen päivä etten näe muita ihmisiä ku kaupan tätin. Mutta äiti ja pienet kävi tunteroisen täällä nyt illalla. Äiti rohkaisi mua noissa raha-asioissa että kyllä sekin selviää. Että älä murehi. Jospa en niin paljo enää murehtis.

Salaatti.

Kunpa voisin tulla ja halata sua ☺️❤️
En minä murehdi ylimääräistä. Toivon vain että sulla sujuisi niin hyvin kuin on mahdollista. Masennus on kyllä mustaa sumua, ja uupumus varmaan ainakin harmaata. Jos vähänkin jaksat laittaa ruokaa tai siivota, se on jo hyvin. Joskus pitää levätä enemmän, ja näin pimeään vuodenaikaan se tarve voi olla muutenkin suurempi.

Hienoa että sait perheeltäsi rohkaisua, ja ainakin tuo pakenemisahdistus ei enää vaivaa. Kyllä se ihan oikeasti vielä muuttuu paremmaksi, Salaatti. Kohta on loma ja silloin saa levätä. Sitä minäkin tässä odotan, meinaa välillä loppua voimat, mutta uskosta ja toivosta saa voimaa kun itse ei meinaa jaksaa. Herra kantaa ja rakastaa suakin.

Voimia ja jaksamista. Hetki ja päivä kerrallaan. 🙂