Pakko sanoa,tuli todella paha mieli näitä viestejä lukiessa.Eniten siksi,että samaistuin kovasti osan läpikäymiin tunteisiin.Olen ehkä hiukan yli-ikäinen tälle foorumille,mutta halusin kirjoittaa silti.

Olen ollut koukussa viiltelyyn vajaat kymmenen vuotta.Viimeeksi satutin itseäni parisen viikkoa sitten.Välillä olen ollut yli vuodenkin viiltelemättä ja sitten sorrun taas.Kaksi viikkoa sitten viiltelin,koska todella ikävän,humalaisen riidan päätteeksi tulin lopputulokseen,että olen maailman huonoin ja tarpeettomin ihminen.

Haluan vaan sanoa kaikille teille,jotka olette viiltelyä muutamia kertoja kokeilleet: älkää kokeilko enää.Toivon todella,että jokainen teistä,joka viiltelee tai muilla tavoin satuttaa itseään,pääsisi siitä irti mahdollisimman pian ja lopullisesti.Tiedän,miltä viiltäminen tuntuu ja tiedän,ettei siitä irti päästäminen ole helppoa.Arvet ainakin minulla vaan lisäävät lopulta pahaa oloa,syyllisyyttä ja häpeän tunnetta.Ikinä ei pitäisi hävetä sitä,että on paha olla.

Voimia ja jaksamista teille kaikille.

Tänään.. Koska.. En oikein itsekkään tiedä. Ahdistaa vain niin paljon. Itkettää, halusin kai rangaista itseäni ? Halusin tuntea jotain.
Olin jo ollut pari kuukautta viiltelemättä, nyt sorruin taas. Varmaan koska ahdisti niin paljon ja näin veitsen. Ajattelin että ahdistus helpottaisi. Niin se helpottikin, mutta vain hetkeksi. Nyt tekee mieli viiltää lisää.Tiedän kuitenkin että huomenna kadun todella paljon ja itken taas koska olen pilannut kaiken. Viiltely ei oikeasti ratkaise/auta mitään.

tänään...

pääsin aikoinani viiltelystä eroon, olin "kuivilla" n. 3,5v, nyt repsahtanut riitaisan eron myötä

Varmaan kolmisen kuukautta sitten. Pelotti ja ahdisti jotenkin niin liikaa. Nyt olen taas pystynyt kieltämään itseäni, mutta niitä päiviä on edelleen jolloin sitä ajattelee hieman liikaa. Olen kyllä oppinut sellaisina päivinä välttelemään yksinoloa, mutta illalla viimeistään on yksin kotona.

Tänään on ollut melko vaikea päivä. Eilen oli vaikeampi, mutta olin luottotyypin luona ja sain puhuttua asioista.

Voimia kaikille.

Tänään, jonkin aikaa sitten. On vaan niin paha ja epäonnistunut olo. Tuntuu ettei elämässä ole nyt mitään ja tunnen olevani lihava, tuntuu etten pääse tästä hetkestä minnekkään.

Tänään, oli vaan niin surkea olo ja tuntu että oon ansainnut sen..☹️

Tänään. oli sekava ja masentunut olo. taas. joskus kun viiltää se ei satu vaan tuntuu siltä, että heräis täst maan päälisest helvetist.. mut en oo ainakaa vie heränny 😞

Toissapäivänä. Ahdisti, masensi, itketti.. sellanen toivoton ja läski olo.

Mä viilsin ennen joka pvä, joista mulla on nyt arpia käsissä, jaloissa, mahassa, sormissa... Nyt oln onnistunu oleen ilman viiltelyä 1,5 kuukautta, joka on mulle iiso saavutus! Paljolti siihen vaikuttaa se, et oon jättäny alkoholin pois. Aina kun juon ihan pieniäkin määriä ahdistun ja viillän. Ei se ahdistus pois oo lähteny vaik alkoholi on jääny pois, mut vähentyny huimasti!

Niin sairasta kun se onkin, haluisin löytää uusia tapoja satuttaa itteäni ilman et siitä jää isoja arpia.. Et en mä sit kuitenkaa vissii 100% tervekkää vielä oo?

Kaksi vuotta sitten. Vain nähdäkseni vanhempieni reaktion jos ja KUN näkevät arvet käsivarressani. Kumpikaan ei osoittanut pienimälläkään eleellä huomanneensa niitä. Tällanen onnellinen perhe meillä.

Viikko sitten, rikoin melkein 4kk viiltelytauon... Oon niin vihainen ittelleni, niiiin vihainen!! Himo viiltää vain kasvoi tuosta ja nyt on yhtä tuskaa, kun haluis vaan viiltää, mut en siltikään halua enkä varsinkaan saa!! Viikko vielä seuraavaan keskusteluaikaan ja haluaisin vaan päästä sanomaan ääneen sen että tekee niin hemmetisti mieli viiltää!! En tiedä miksi, ehkä siksi etten olis sitte yksin sen ajatuksen kanssa. Jos vaikka huomenna yrittäis koulun psykologille tai jotain... Tai sit oon vaan hiljaa yksinäni tän tuskan kanssa..

Moi!

Hyvä, että kirjoitatte viiltelystä ja viiltelyn syistä, mutta löytyykö tämän tiedon pohjalta vastausta siihen miten lopettaa tai mikä auttaa? Osa on pyrkinyt tuomaan esille omia keinojaan esille mm. puhuminen jollekin luotetulle kaverille yms.

Itse olen kokenut työssäni keskusteltuani asiakkaideni kanssa, että viiltely auttaa hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se tuo lisää ahdistusta, joka voi lisätä viiltelyä. Siksi viiltely on aika huono keino hoitaa pahaa oloa.

Viiltely on suurimmalle osalle opittu tapa, jolla saa hetkeksi pahimman tunne- /ajatus-kuohun laantumaan, mutta se ei poista ongelmia. On muitakin tapoja käsitellä ahdistavia ja vaikeita tunteita sekä ajatuksia.

Jos pääsee puhumaan jonkun luottohenkilön kanssa, niin usein ainakin yrittää jäsentää ajatuksiaan paremmin ja se voi auttaa pahimman olon yli. Jos luottohenkilö on hyvä ystävä, niin hän on voimakkaasti tunteella mukana ja haluaa yleensä auttaa oikeasti. Usein hyvä ystävä yrittää puhua "järkeä" ja ohjata hakemaan apua vanhemmilta tai ammattiauttajilta. Tässä on järkeä, koska pitkään tilanteen jatkuessa ystävä kuormittuu liikaa, koska hän ei pysty yksin auttamaan tilanteessa.

Hyvin usein viiltelyyn liittyy mielialan ja itsetunnon laskemista (masennus) ja silloin omat ajatukset ovat enemmän tai vähemmän jumissa ja myös tunteet voivat olla jumissa tai toimia "oudosti". Kun masennusta hoidetaan puhumalla ja mahdollisesti lääkityksellä, niin omat ajatukset alkavat kirkastumaan ja näkee asiat kuin eri vinkkelistä. Monet ovat kertoneet, että eivät ole ymmärtäneet esim. miten luotaan työntävästi ovat kohdelleet ystäviään sanomalla " et ymmärrä mitään", "anna minun olla rauhassa". Masentuneena myös kokee itsensä huonompana mitä oikesti on ja huomaa vain viat itsestään.

Näiden syiden vuoksi olisi tärkeää uskaltaa luottaa auttamisjärjestelmään ja lähteä hakemaan apua. Varsinkin, jos on ystävä, jonka kanssa voi mennä esim. terkan, kuraattorin tai lääkärin luo, niin tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi.

Jos viiltelyn takana ovat huonot perhesuhteet (vanhempien välinpitämättömyys, vanhempien omat ongelmat esim. juominen, jatkuva riitely, väkivalta yms), niin ongelmista voi yrittää puhua "täysipäisemmän vanhemman" kanssa ja kertoa, että tarvitsee oikeasti apua. Jos tästä ei ole apua, niin sitten perheen ulkopuolinen apu taitaa olla ainoa ratkaisu. Joskus kyllä vanhempien tai jomman kumman vanhemman silmät aukeavat, kun heidän pitää itsensä alkaa miettimään ongelmiaan.

Viestini pointtina on se, että viiltely ei ole kenenkään "normaalia elämää" ja viiltelyn taustalla on aina jotain ongelmia, joko omaan itseen liittyen tai sitten ympäristön luomia stressi tekijöitä. Näihin ongelmiin voi vaikuttaa hakemalla apua ja muuttamalla joko omaa ajattelua tai sitten ympäristö tekijöitä. Aina on mahdollisuus tehdä jotain eri tavoin, mikä auttaa tilanteeseen, mutta itse voi olla vaikea nähdä ratkaisuita. Ja kun itse antaa auttaa itseään, niin viiltely on mahdollista saada loppumaan. Yleensä siinä sivussa hoituu samalla muitakin ongelmia, mistä viiltely on johtunut.

Voimia koko porukalle! 🙂👍

Tomppa

Joitain päiviä sitten kun poika löysi blogini ja tuotin hänelle pahan olon. Sitten koulussa kun ahdisti kamalasti.

Viimekerrasta on jo sen verran aikaa, etten enää muista miksi viilsin. Olen päässyt tavasta eroon, koska se ei enää tunnu auttavan.
Mulle viiltelyllä oli aina kaksi tarkoitusta. Se rauhoitti ja lopetti sen hysteerisen itkun, johon olin itseni päästänyt tai sitten sen tarkoituksena oli rangaista.
Kai se on hyvä asia, että en enää viiltele, mutta sen lopettaminen ei mulla ole tarkoittanut sitä, että olen parantunut.

Mutta mistä apua sitten, kun terapia on päättynyt, on sanottu että nyt pärjäät ja sitten ei pärjääkään? 😑❓ Eikä ole ketään muuta, kenelle tahtoisin puhua. Luotettavia ystäviä ei ole, puoliso ei tahdo kuulla ja äidin harteilla on jo ihan tarpeeksi murhetta.

pari viikkoo sit ku olin darrassa ☹️ Olin vetäny edellisenä iltana lääkkeit ja viinaa sekasi ja olin paljastanu viiltelyni ja itsemrhan halun puoli tutulle kaverilleni. Seuraavana päivänä kadutti ihan vitusti...