Omasta viiltelystä on jo parisen vuotta, erosin silloisen poikaystäväni kanssa ja se oli minulle kovin raskasta. Saihan siitä jonkinlaista tyydystystä sisäiseen tuskaan ja ahdistukseen, mutta loppujen lopuksi kun miettii, siitä jää vain arvet elämään. Yleensä ahdistus ja suru tuo sellaisen tunteen että haluaisi tehdä jotain tyhmää esim viillellä, ottaa lääkkeitä tai alkoholia. Minä itse en enää niin tee, koska en ole siitä saanut mitään hyötyä ja tätä masennusta on kestänyt jo parisen vuotta joten nyt yritän päästä pois vain positiivisella ajattelulla ja pitämällä itseni kiireisenä. Tosin se on hieman hankalaa koska istun kaiket päivät kotona ilman minkäänlaista motivaatiota. Töissä onneksi käyn vielä vaikka mielummin jäisin kotiin peiton alle..

3 päivää sitten, koska kukaan ei halunnut kuunnella, eikä kukaan ymmärtänyt, eikä tukenut minua

15min sitten, koska yhtäkkiä kuolleesta rotan ruumiista alettiinkin povata jalorotuista elukkaa. Toisinsanoen viikon alussa en uskonut pystyväni mihinkään ja yhden päivän seurauksena koko kuvio kääntyikin päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin ainutlaatuinen ja osaava, oman alani valioyksilö. Mutta vapaus tuo vastuun, samoin usko siihen että sinusta olisi kaikkeen.

Siksi viilsin. Liikaa odotuksia liian pieneltä ihmiseltä, liian nopeasti ja liian hyökkäävästi.

WhiteAbella kirjoitti 3.2.2012 2:51

15min sitten, koska yhtäkkiä kuolleesta rotan ruumiista alettiinkin povata jalorotuista elukkaa. Toisinsanoen viikon alussa en uskonut pystyväni mihinkään ja yhden päivän seurauksena koko kuvio kääntyikin päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin ainutlaatuinen ja osaava, oman alani valioyksilö. Mutta vapaus tuo vastuun, samoin usko siihen että sinusta olisi kaikkeen.

Siksi viilsin. Liikaa odotuksia liian pieneltä ihmiseltä, liian nopeasti ja liian hyökkäävästi.

WhiteAbella..
Hyvin tiivistit mitä tiedostit tapahtuneesta.
Kuka niitä odotuksia, kuka kriittisesti arvioi ihmisen liian pieneksi, kenen mielestä liian nopesti ja hyökkäävästi?

Viime viikolla. Mä en ole ylpeä siitä, ja mua oksettaa kun mä katson mun ranteita. Mä en haluais olla tämmönen, mutta mikään ei auta.

Toissapäivänä. Turhauduin tähän koko elämään, kun jokapuolelta kuulin vain negatiivista palautetta tekemisistäni ja kaikesta. Yksi (ennen) läheinen ystävä ei enää kestänyt mun itsetuhoisuutta, vaan irtautui musta täysin ja olen ollut ilman häntä tosi pohjalla. Tuntuu pahalta, että omat heikkoudet voivat ajaa muita ihmisiä kauemmas itsestään. 😭

Viiltelin viimeeks.. Viime yönä, koska kaveri suuttunu ja pelkään, että menetän sen. Ja viiltelin itteeni, koska sen henkilön olo johtuu miusta. Oon aiheuttanu sille tuskaa ja miun pitää rankaista itteeni...

Viilsin muutama kuukausi sitten. Olin tyhjentämässä kotiani, pakkaamassa tavaroita muuttoa varten. Mies oli juuri jättänyt minut ja jouduin lähtemään unelmieni kodista, josta olin aina haaveillut. Se oli paha paikka ja sattuu vieläkin. Äsken sängyssä maatessani tuli taas olo, että viillän. Elämänilo on poissa, kun menneisyyden pahat asiat kaivelee vieläkin mieltäni ☹️

- Iin

Pumpuli kirjoitti 29.2.2012 22:36

Toissapäivänä. Turhauduin tähän koko elämään, kun jokapuolelta kuulin vain negatiivista palautetta tekemisistäni ja kaikesta. Yksi (ennen) läheinen ystävä ei enää kestänyt mun itsetuhoisuutta, vaan irtautui musta täysin ja olen ollut ilman häntä tosi pohjalla. Tuntuu pahalta, että omat heikkoudet voivat ajaa muita ihmisiä kauemmas itsestään. 😭

itselläni on aika sama tilanne..Olen turhautunut elämään ja viiltelin viimeks 2päivää sitten.

Paras ystäväni (tai ainakin oli) sai tietää että viiltelen poltan ja juon. Teen niin lähinnä että saisin ajatukset pois kaikesta masentavasta, en tiedä tietääkö hän tämän syyn.
Mutta kumminkin, hän on alkanut olla enemmän muiden seurassa, tuntuu pahalta..hän ei enää luota minuun. Hän ja muutkin ystäväni ajattelevat että haluan vain huomiota, todellisuudessa se ei niin ole! Minulla on vain todella huono olo, en osaa puhua vanhemmille tai kellekkään muulle aikuiselle. Parille luotettavalle ja tärkeälle ystävälle olen kertonut, mutta ei se oikestaan ole helpottanut. Ajattelen, että turhaan vain holestutan heitä.☹️ En pidä siitä että "kaverini" jaksavat valittaa ja vähätellä asiaa, hiedän mielestään olen vain "tyhmä ja juoppo"...en tiedä mitä tekisin, en osaa lopettaakkaan mitään näistä, juomista, tupakointia ja viiltelyä. 😯🗯️

Minulla on paljo, siis PALJON itsetuhoisia ajatuksia, haluan vain satuttaa/rankaista itseäni. Nään välillä harhoja, en tiedä mistä tämä johtuu, itken todella paljon, joskus minulla on hengitysvaikeuksia pahan oloni takia..olenko masentunut? vai mistä tämä johtuu.

On ehkä tyhmää sanoa, että jotenkin helpottaa lukea etten ole ainoa joka kärsii tällaisesta. 😟

Viime viikolla. Uskonnonkoe oli menny ihan surkeasti ja rankaisin itseäni siitä haava on vieläkin todella kipeä hävettää😭.

eilen tuli taas viillettyä pahemman kerran... koko aamu meni ihan sumussa, muistan siitä vain pätkiä. ahditus oli jotain niin kamalaa taas... tuli sitten vedettyä kunnon haava joskus aamupäivällä jo. päivällä olo helpotti vähän ja sitten iski paniikki siitä miten saan haavan pidettyä piilossa. halusin sen vaan katoavan... ja haluan edelleen. sain taas lisää aihetta vihata itteäni entistä enemmän..

tänään
meni hermot. ei enää jaksanu. liikaa riitelyä äidin kans. elämä kaatuu niskaan. koulu ei mee hyvin. numerot laskee. väsyttää. nukun liian vähän. ahdistaa. syön liikaa. avaudun liikaa. voi vittu.

Viimeksi toissa viikolla. sen takia, koska minua ärsytti se että minua haukuttaan ja mollataan ja minusta juorutaan vaikka mitä mikä ei ole totta esim. Minua sanotaan narkkariks.

Viime viikon torstaina. Oli aika surkea olo koska en anna itseni itkeä (omista syistäni). Ja muutenki pelottaa jo nyt koulun alku koska meidän luokan pojat inhoo mua vaikka mitään en oo tietääkseni niille tehny. :/

Tänään.. 😐 Oon pystynyt olee viiltämättä muutaman kuukauden ja ne muutaman kuukauden takaiset viillotkin tuli jossain ''kohtaustilassa'' sairaalassa. Inhoan noita jälkiä ne on niin rumia ja noloja. ☹️ Mutta syy. Sitä oon kans koittanu jotenki järkeillä kun mulla saattaa välillä käydä niin etten aluks ''tajua'' että viiltelen ja sit jotenkin yhtäkkiä siihen havahdun. 😮 Tänään kuulin päässäni jatkuvaa haukkumista kuinka ruma läski turha epäonnistunut syntinen jne. oon. ja ne käski mun tehdä niin. tuntuu jotenki että tein ''työtä käskettyä'' se oli pelottavaa kun musta tuntu etten ole ollenkaan oma itseni ja samalla ku viilsin ja hakkasin saksilla nii huusin ''syntinen, läski,tyhmä, saastanen, häpeä, kuole'' tai jotain tollasta. Oon alkanu pelkää itteeni! 😭