tänään.mikään ei tunnu enää oikein miltään.melkein kaks kuukautta en tehnyt yhtäkään viiltoa ja nyt taas repsahdin.

n.Viikko sit ku oli paha olla koska koulut alkaa ja en halua sinne takas. Inhottavan ahistava paikka, hyi. Ja petyin vasta tänää itteeni että olin viiltäny sillo viikko sit, joten viilsin sitte äske uudestaa. Huhhuh tätä elämää ku se osaa joskus olla vaikeeta.

viimeks eilen...sain paniikki kohtauksen,koko kroppa rupes tärisemään jalat meni melkei alta.mikähän mulla edes on?ei mitään diaknoosia ole tehty...
jaksamisia kaikille! 🌻🙂🌻

Viilsin viimeksi noin viikko sitten, mutta minua tekisi mieli viillellä joka päivä itseni puhki, mutta SELLAINEN ajatus pitää jättää pois.Kun on tahto lopettaa, siitä tahdosta pitää pitää kiinni vaikka kuinka tekisi mieli.Viiltely pitää korvata jollakin ja tiedän että se on vaikeaa, mutta ei kukaan viiltelystä pääse eroon jos ei ole tahtoa😠 Viiltelyn lopettaminen on pitkä prosessi ja AINA pitää pystyä puhumaan jollekkin. On monia ihmisiä joilla ei ole ketään luottotyyppiä (kuten minulla) mutta on ammattilaisia jotka auttavat! Olen itsekkin turhautunut joskus näihin ammattilaisiin kun mitään ei tapahdu mutta siihen tarvitaan aikaa🙂 Siis olkaa ylpeitä itsestänne aina kun ette viiltele ja jos ratkeatte, ette te ole huonoja ihmisiä, koska kaikilla on huonoja päiviä 😀 kannustan kaikkia lopettamaan viiltelyn,koska siitä vain jää ikuiset arvet!

en jaksa tälläistä.. on kylmä, ei saa nukuttua ja yksinäisyys.. ja kun ihmiset tulevat purkamaan pahaa oloaan minulle.. tappelin koko illan erään henkilön kanssa.. yritän auttaa muita parhaani mukaan. mutta se tuo pahaa oloa minuun..

Perjantaina pahaan oloon ja ahdistukseen..
Poikaystävä ihan paniikissa rupes puhdistaan haavoja ja mä vaan koomasena istuin tuolissa ja kattelin lattialla olevaa verilammikkoa...
Ei olis kannattanut, mutta se helpotti oloa.. ☹️

muutama tunti sitten tuli taas viillettyä.. siinä katkes hyvä alku elämään etten enää viiltelis. melkein kuukaus edellisestä kerrasta ja se on paljon mulle kun joskus sitä on tullut tehtyä monta kertaa päivässä.
tää elämä on ahdistanut taas pidemmän aikaa jo oikeen kunnolla ja nyt sitten sorruin... osasto hoito olis kai paikallaan mutta ei sinne oma-aloitteisesti tule mentyä........ et saaa nyt nähdä kuinka tän elämän käy

Minä viiltelen aina kun elämä tuntuu kurjimmalta. Lopettaisin jos mahdollisuuksia olisi....

Pariin vuoteen en ole kunnolla viillellyt. Pieniä naarmuja tehnyt todella harvoin.
Eilen sitten kaikki hajos lopullisesti ja tartuin taas terään.
Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen kävi mielessä ajatus että ehkä jaksankin kokeilla vielä elämistä kun tunsin terän pitkästä aikaa. Se vaan helpottaa ja auttaa jaksamaan silloin kun ei muutakaan ole. Kadun kuitenkin. Taas saan kulkea kesätkin pitkähihasessa kun kaikki tutut tietävät etten ole oikeaa kättä viillellyt eikä noita mitenkään muutenkaan peitetä. Miksi viimeistä syytä elää pitää hävetä näin paljon.

Ehkä viikko sitten. Kamalaan ahdistukeen ja toivottomuuteen... Käsiin en oo koskenu pitkään aikaan...

Viilsin eilen käsiin,jalkoihin ja mahaan VAIN siksi ku mua lyötiin...

Viiltelin tänään.
Harhaäänet käskee mun viillellä ja tappaa itteni.

10 päivää sitten, oli pakko saada jotain helpotusta edes hetkeksi ahdistukseen joka sai mut pysymään sängyn pohjalla suurimman osan aikaa... Tänään just otin tikit pois haavasta ja taas on halu viiltää. Tai on ollut koko ajan vaikka olo ei mistään huonoimmasta päästä olekaan... Sen tietää että kun vähän aikaa kestäis sitä himoa niin se alkais helpottaan, mutta kuinka sitä jaksaa, se onkin sitten eri asia..

Viiltelin viimeksi viikko sitten, kuntuli hirveä ahdistus ja tuntui (taas) ettei jaksa olla enää kiinni siinä.hetkessä en ollut viltänyt pariin kuukauteen ja tuollainen aika on minulle pitkä. Olin päättänyt ottaa elämästä kiinni mutta eihän sitä pystynyt olemaan 2 kuukautta pitempään viiltämättä. Mutta ilman alkoholia ja lääkkeitä en pystynyt olemaan kun ne turruttivat tunteet ja jopa toimintakyvyn aika heikoksi, joten ei olisi edes "vapauttavan" syvää viiltoa tekemään. Kaverit eivät tiedä repsahtaneeni uudestaan. minusta tuntuu kauhean pahalta valehdella ystävilleni, kun he kysyvät olenko viillellyt. voimia kaikille!

Outoa. Tuntuu siltä kuin viiltely olisi ainoa turvapaikka enää. Joskus haluaisin kadota siihen synkkyyteen. Toivottavasti tuuli muuttuu suotuisammaksi.