Hei vaan taas krupsitsa! 🙂 Kiva kun vastailit taas.

Hyvä ettei sinua ole laitettu osastolle, vaikka rehellisesti oletkin ilmeisesti kertoillut myös auttajille olostasi. Lapsesi varmasti rakastaa sinua tosi paljon, ja hänen olisi vaikeampaa selviytyä ilman sinua. Uskon että hoidat lapsesi todella hyvin, uupumuksesta huolimatta, se on tosi hienoa ja kunnioitettavaa! ☺️❤️ Niin kun taisit joskus sanoa, niin hän on se syy mikä saa sut pois sieltä sängyn pohjalta. Jatka vaan samaan malliin!

En mä missään mielessä pahastunut kun sanoit noin. Mulla on tässä parin vuoden aikana kokeiltu jos jonkinmoisia (rankkojakin) lääkityksiä, mutta mistään ei hyötyä ole oikein ollut. Ja tämä nykyinen zypreksa & cipralex lääkityskään ei tunnu apua tuovan. Tuntuu että vedän nappia napin perään ja kaiken lisäksi aivan turhaan. Mulla on myös muutakin lääkitystä kuin mieliala lääkitys. Niin, puhut taas totuuden sanoja. Pitäisi vain uskaltaa rohkeasti puhua kuinka huonosti oikeasti voi. Tänään otin yhden askeleen siihen ehkä oikeaan suuntaan. Sanoin että mulla on paljon itsetuhoisia ajatuksia, vaikka isä ja terapeutti oli sen kuulemassa. Ehkä tästä voisi lähteä alkuun se rehellisyys tässäkin asiassa? 😑❓

Tuokin kuulostaa niin tutulta, ei jaksa vastailla millään ihan ihmisten hyvää tarkoittaviin kysymyksiin esim. ulkoilusta ja muusta. Vastailen usein silti yhdellä sanalla, sillä ihan hiljaakaan siinä tilanteessa ei ole helppo olla. Tosi kurjaa kuulla että joudut usein pidättelemään itkua ja samalla koettaa näyttää pirteältä. Mäkin itken tosi usein ilman varsinaista syytä. Juuri jotain tyhjyyttä ja en saa mielessä oikein niitä asioita kiinni jotka itkettää, on vaan sellainen epämääräinen paha olo koko ajan. Itselleni on muutaman kerran käynyt niin etten enää ole pystynyt pidättämään itkua ja jotkut muut on siis nähnyt sen. Kerran jossain seurakunnan tilaisuudessa pyysin iltarukous hetkessä voimia sen aikaisille osasto-kavereilleni ja puhkesin kesken kaiken ihan hirveään itkuun, eikä se meinannut loppua millään. Tää on mulle tosi raskas muisto.

Mullakin on aamulla eka ajatus että "hitto kun piti taas herätä" kun tietää että edessä on taas yksi väsymyksen värittämä päivä. Sä et millään tavalla uuvuta tai taakota mua sun kertomuksillasi, kerro vaan kaikki ulos jos haluat, se saattaa joskus helpottaa. Uupumus on tainnut ottaa meistä todellisen yliotteen, mutta koitetaan elää ja jaksaa päivä ja hetki kerrallaan. Tosi ihanaa että tuet minua. Mä muuten kirjoittelen myös runoja, ne ei hyviä ole, mutta kuitenkin. Nyt pystyin pitkästä aikaa taas kirjottamaan jotain ja kirjoitin runon joka voisi olla suunnattu sinulle.

Pienet ymmärryksen sanat
jotka merkitsevät niin paljon
joku muukin kantaa tätä
raskasta taakkaa

Ei paljoa tarvitse sanoa
kun toinen jo ymmärtää
sillä hän on kokenut samaa

Kuullut kuoleman kutsuvan
kauneudenkin keskellä
Tuntenut sen viileät henkäykset
ihollaan kesäiltoinakin.

Onko sulla jotain muuta lapsesi lisäksi elämässä joka auttaa sinut vaikeuksien ohi? Mulla ne on vain hevoset. Kiitos kun jaksat kuunnella ja tuetaan toisiamme! ☺️❤️

Moi 🙂🌻
Liikutuin tost ihanasta runosta minkä kirjotit,aivan ihana se kosketti syvälle mun sydämeeni.Tosi hyvä oikeesti että kerroit rehellisesti terapeutillesi,otit TOSI ison askeleen kohti parantumista.🙂Kannattaa kertoa avoimesti miltä tuntuu,tai kun puhuminen on vaikeeta ni kirjota,kirjota terapeutillesi kaikki mitä sisälläsi on,mä oon tehny niin että piirtelen terapeutilleni kun rakastan piirtämistä, siinäki purkaa pahaa oloa vähän mitä sisimmäs on.
Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä on taivaan iskän johdatus että sain tutustua suhun.☺️❤️
Onko sulla haavottuva mieli?Mulla on melkein joka päivä tunnen itteni tämän uupumuksen vuoksi tosi avuttomaks ja tunnen että ois sellases suossa mis on tosi syvällä,kaikki on niin epätodellista ympäristö näyttää epätodelliselta,missää ei oo läsnä täysillä, ei pysty olemaan kun tämä uupumus pitää vankina,ihan ku ois vankilas mistä haluis pois,ympäril on ihan ku näkymätön kupla minkä läpi ei pääse kokemaan iloa eikä normaalia oloa.Mulla on kohta synttärit parin päivän päästä ja me oltas lähdössä helsinkiin mun mieheni kanssa,mutta ajatus siitä että lähtisin viettämään synttäreitä sinne shoppailemaan masentaa mua,koska haluisin niin paljon lähtee mutkun tiedän etten kykene nauttimaan siitä koska uupumus estää nauttimasta,käveleminen on niin rankkaa kun hengästyy herkästi,tulee inhottavan kuuma tuskanen olo kaupoissa,ja sitkun on paha olo ihan fyysisesti tulee kamalan vihaseksi,ei pysty nauttimaan,tekisi mieli itkeä miksi ei voi nauttia.☹️
Tuleeko sulle siitä uupumuksesta masennus?mulle tulee.
Sekin masentaa kun moni kyselee "vieläkö olet uupunut"ihmiset ei ymmärrä ettei tästä niin nopeasti parane,ihmiset ei ymmärrä että tämä on pitkäaikanen sairaus,ihmiset voisi sanoa että saat olla juuri tuollanen kyllä sä vielä tuosta paranet,eikä aina patistaa ja kysellä,koska se ei auta mitään,se saa vaan toivottomaksi ja ajatuksia että tosiaan olen surkee ihminen kun olen näin uupunu enkä kykene oikein mihkään.

Onko sulla sairauden tunnetta?mulla on todella kipee olo kun on näin uupunut,silmätkin kuivuu uupumuksesta ja mitä uupuneempi olen niin sitä kuivemmat simätkin sitten on.päiväunet ei auta ne kyl helpottaa vähän oireita mitä on niinkun silmien kuivuutta esim,mut pää on sit jotenkin ihan kohmeessa.Aina on niin kohmea olo kaikki paikat on ihan kankeet,iha toivoto olo.Uupumus on kyl rankkaa.
Muuten hyvä ettet loukkaantunut mulle kun olin huolissani,en trkottanu pahaa🙂🙂🌻
mäkin oon syöny zypreksaa joskus se väsytti mua ihan todella kamalasti,lopetin sen juuri väsyttävän vaikutuksen takia nukuin päivät vaan kun mulla meni se lääke.Jos sulle ei sovi se lääke?se on kyl tosi rankka lääke tiedätkö miks lääkäri määräs sen sulle?ootko kokeillu efeksori nimistä mielialalääkettä se on auttanu 50 000 suomalaista juuri masennuksessa,uupumuksessa ja ahdistuksessa,mä ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi ku tää sertralinea ei auta mua mitään.☹️

onko sulla koskaan tuskanhikeä?että on niin uupunut että tulee ihan kuuma ja lihakset on heikot?sitten on unelias olo,mulla on sellasta ja pahoinvointiakin on joskus.tuntee kyl itsensä aika avuttomaksi ja sitä haluis et hoivattas kun on niin kipee olo.
Kirjotellaan voimia ja siunausta paaljon taivaan iskä sua varjelkoon siunatkoon,ole ystävä turvallisin mielin☺️❤️kiitos et oot olemas.😍

Heippa vaan taasen krupsitsa! 🙂🌻 Tosi kiva jos pidit tuosta runosta, itse en osaa yhtään arvostaa omia sutaisujani jotenkin... Mutta hyvä jos se kosketti, ajattelin vaan purkaa mieltäni ja sinunlaisesi ihmisen kohtaamista (joka kokee samaa kuin minä) jotenkin. Hienoa että sulla on keino vähän edes hillitä pahaa oloa, piirtäminen. Voisinhan minä tietenkin tuota terapeutille kirjoittamistakin kokeilla, mutta jotenkin vaan häpeän kirjoituksiani näyttää ja se tuntuu vähän pahalta, jos joku niitä enemmälti analysoisi, ja kun en sitten jaksa vastailla kysymyksiin. Kiitos, tuli tosi hyvä mieli hetkeksi noista sun sanoistasi, että vaikutan ihanalta ihmiseltä. ☺️❤️ Niin sinäkin mielestäni vaikutat todella sydämmelliseltä ja muista paljon välittävältä ihmiseltä, kun minuakin näin autat ja kuuntelet!

Sinä taidat uskoa Jumalaan? Minäkin kai uskon, mutta usko meinaa horjua tämän masennuksen ja kaiken siihen liittyvän takia. Haluaisin todella uskoa, mutta miksi elämässä olisi sitten näin paljon kaikkea kamalaa ja kärsimystä? 😐

On mullakin helposti haavoittuva mieli ja murehdin tosi paljon myös kaikkia turhia asioita. Jokainen vastoinkäyminen tuntuu kaatavan koko maailman, eikä sen tarvitse olla edes iso asia joka sen aiheuttaa. Hienosti puit taas sanoiksi sen, miltä minustakin tuntuu. Siis ettei voi tosissaan enää edes tuntea mitään ja kaikki on vaan harmaata massaa.

Onnittelut syntymäpäivän johdosta jo näin etukäteen! ☺️❤️ Varmasti tuntuu tosi raskaalta edes miettiä sitä Helsinkiin lähtöä ja kaupoissa kiertelyä, kun tietää millainen olo suakin vaivaa. 😞 En voi muuta kuin toivoa sinulle paljon voimia että selviäisit tuostakin "koettelemuksesta". Olisiko mahdollista olla vähän lyhyemmän aikaa siellä Helsingissä tai jotakin sellaista? Jos jaksaisitkin mitenkään edes hiukan paremmin jos tietäisit että pääset pois heti kun haluat. Näin niistä "helpoistakin" asioista joista ennen nautti tulee vaikeita, kun tämä kaamea väsymys vesittää kaiken. Mitenköhän me saatais sut edes vähän nauttimaan elämästä ylipäätään? Se olis mullakin edessä että pitäis jotenkin saada mieliala nousuun huolimatta tästä väsymyksestä ja kaikesta muusta. Mutta kun ei edes ympärilleen näe kun väsyttää niin paljon. Nytkään en jaksaisi tässä istua mutta kirjoittelen sinulle, kun tahdon taas kuulla myös sinun kuulumisiasi.

Mulla taitaa olla sellainen oravanpyörä käynnissä tän masennuksen ja väsymyksen kanssa, että ne tavallaan ruokkivat toisiaan. Kun olen masentunut niin se saa mut entistäkin väsyneemmäksi ja väsymys taas aiheuttaa lisää masennusta ja niin edelleen... Olen vain niin lopen väsynyt tähän olotilaan, että itsemurha pyörii mielessä melkein koko hetki. Ja niitä on rankkaa pyöritellä yksin mielessään. Vaikka sanoinhan mä niistä sille terrapeutille ja isälle, mutta ei sekään oikein helpottanut. On vaan sellaisia hetkiä ettei oikeasti enää jaksa elää, ja silloin mä pelkään että vahingoitan itseäni, vaikka mitään sellaista en lähiaikoina ole suunnittelemassa. Toisaalta olen myös liian väsynyt suunnittelemaan mitään itseni tappamista, että jotain hyvää tästäkin väsymyksestä taitaa seurata, siis se että elän vielä. 😭 Onko sulla usein ja paljon itsetuhoisia ajatuksia?

Niinpä, voi kumpa enemmän ihmisiä ymmärtäisi että masennus on todellakin SAIRAUS eikä mitään helposti ohimenevää. Patistelut ja muut ei paljon auta kun on mieli niin maassa. Mulla on tosi huonoja kokemuksia siitä kun olen jollekin kertonut olevani masentunut. Eräälle ystävälleni kerroin pahasta olostani niin hän vaan vähätteli ettei se mikään sairaus ole ja laittoi kaiken nuoruuden myrskyjen syyksi. Mutta se loukkasi mua tosi tosi paljon, eikä olla enää hänen kanssaan läheisiä.

Joo, mustakin tuntuu tosi usein että olen kipeänä. Pää on ihan oudon tuntuinen, kaikki tuntuu epätodelliselta, ei tiedä tapahtuuko asiat oikeasti. Mullakin tuota silmien kuivumista ja niitä veto-oireita myös. Kävelykin on hankalaa sen takia kun on niin jotenkin jäykkä olo, vaikka olisinkin tosi väsynyt lihaksiltani.

Zypreksa mulle määrättiin koska en nukkunut kunnolla. Nyt mulla on sitä tosi pieni annos eli 5mg, mutta unen saanti ilman sitä on hankalaa, joten syön sitä vielä. Joo mulle on tuota Efexoriakin kokeiltu, ilman mitään tuloksia, eli mulle se ei ainakaan kai sitten sopinut. Mä oon väsynyt jo toivomaankaan parempaa näitten lääkkeiden kanssa kun monia on kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut. Vaikka ei saisi antaa toivon hiipua. 😞

Tuskanhiekeäkin mulla esiintyy silloin tällöin, ahdistuksen yhteydessä useimmiten joka on tosi voimakasta nytkin, juuri tällä hetkellä. Tosiaan tässä alkaa olla tosi avuton olo.

Mutta yhdestä asiasta mä jaksan olla onnellinen, siitä että kohtasin sielunsisaren, sinut. ☺️❤️ Kun tietää että joku oikeasti ymmärtää miltä susta tuntuu niin se tuntuu vaan niin kamalan helpottavalta. Ja kiitos vaan sinulle että olet olemassa, ja onneksi törmättiin täällä netissä. Kun aiemmin en tiennyt että on samanlaisista ongelmista kärsiviä, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mutta nyt mulla on sinut ja se helpottaa sanoinkuvaamattoman paljon! ☺️❤️ Voimia ja jaksamisia sinulle nyt toivon että jaksaisit siellä Helsingissä ja muutenkin elämässä eteenpäin! Kirjoitellaan taas.. 🌻🙂🌻

Fanny00 kirjoitti 2.12.2009 13:49

Heippa vaan taasen krupsitsa! 🙂🌻 Tosi kiva jos pidit tuosta runosta, itse en osaa yhtään arvostaa omia sutaisujani jotenkin... Mutta hyvä jos se kosketti, ajattelin vaan purkaa mieltäni ja sinunlaisesi ihmisen kohtaamista (joka kokee samaa kuin minä) jotenkin. Hienoa että sulla on keino vähän edes hillitä pahaa oloa, piirtäminen. Voisinhan minä tietenkin tuota terapeutille kirjoittamistakin kokeilla, mutta jotenkin vaan häpeän kirjoituksiani näyttää ja se tuntuu vähän pahalta, jos joku niitä enemmälti analysoisi, ja kun en sitten jaksa vastailla kysymyksiin. Kiitos, tuli tosi hyvä mieli hetkeksi noista sun sanoistasi, että vaikutan ihanalta ihmiseltä. ☺️❤️ Niin sinäkin mielestäni vaikutat todella sydämmelliseltä ja muista paljon välittävältä ihmiseltä, kun minuakin näin autat ja kuuntelet!

Sinä taidat uskoa Jumalaan? Minäkin kai uskon, mutta usko meinaa horjua tämän masennuksen ja kaiken siihen liittyvän takia. Haluaisin todella uskoa, mutta miksi elämässä olisi sitten näin paljon kaikkea kamalaa ja kärsimystä? 😐

On mullakin helposti haavoittuva mieli ja murehdin tosi paljon myös kaikkia turhia asioita. Jokainen vastoinkäyminen tuntuu kaatavan koko maailman, eikä sen tarvitse olla edes iso asia joka sen aiheuttaa. Hienosti puit taas sanoiksi sen, miltä minustakin tuntuu. Siis ettei voi tosissaan enää edes tuntea mitään ja kaikki on vaan harmaata massaa.

Onnittelut syntymäpäivän johdosta jo näin etukäteen! ☺️❤️ Varmasti tuntuu tosi raskaalta edes miettiä sitä Helsinkiin lähtöä ja kaupoissa kiertelyä, kun tietää millainen olo suakin vaivaa. 😞 En voi muuta kuin toivoa sinulle paljon voimia että selviäisit tuostakin "koettelemuksesta". Olisiko mahdollista olla vähän lyhyemmän aikaa siellä Helsingissä tai jotakin sellaista? Jos jaksaisitkin mitenkään edes hiukan paremmin jos tietäisit että pääset pois heti kun haluat. Näin niistä "helpoistakin" asioista joista ennen nautti tulee vaikeita, kun tämä kaamea väsymys vesittää kaiken. Mitenköhän me saatais sut edes vähän nauttimaan elämästä ylipäätään? Se olis mullakin edessä että pitäis jotenkin saada mieliala nousuun huolimatta tästä väsymyksestä ja kaikesta muusta. Mutta kun ei edes ympärilleen näe kun väsyttää niin paljon. Nytkään en jaksaisi tässä istua mutta kirjoittelen sinulle, kun tahdon taas kuulla myös sinun kuulumisiasi.

Mulla taitaa olla sellainen oravanpyörä käynnissä tän masennuksen ja väsymyksen kanssa, että ne tavallaan ruokkivat toisiaan. Kun olen masentunut niin se saa mut entistäkin väsyneemmäksi ja väsymys taas aiheuttaa lisää masennusta ja niin edelleen... Olen vain niin lopen väsynyt tähän olotilaan, että itsemurha pyörii mielessä melkein koko hetki. Ja niitä on rankkaa pyöritellä yksin mielessään. Vaikka sanoinhan mä niistä sille terrapeutille ja isälle, mutta ei sekään oikein helpottanut. On vaan sellaisia hetkiä ettei oikeasti enää jaksa elää, ja silloin mä pelkään että vahingoitan itseäni, vaikka mitään sellaista en lähiaikoina ole suunnittelemassa. Toisaalta olen myös liian väsynyt suunnittelemaan mitään itseni tappamista, että jotain hyvää tästäkin väsymyksestä taitaa seurata, siis se että elän vielä. 😭 Onko sulla usein ja paljon itsetuhoisia ajatuksia?

Niinpä, voi kumpa enemmän ihmisiä ymmärtäisi että masennus on todellakin SAIRAUS eikä mitään helposti ohimenevää. Patistelut ja muut ei paljon auta kun on mieli niin maassa. Mulla on tosi huonoja kokemuksia siitä kun olen jollekin kertonut olevani masentunut. Eräälle ystävälleni kerroin pahasta olostani niin hän vaan vähätteli ettei se mikään sairaus ole ja laittoi kaiken nuoruuden myrskyjen syyksi. Mutta se loukkasi mua tosi tosi paljon, eikä olla enää hänen kanssaan läheisiä.

Joo, mustakin tuntuu tosi usein että olen kipeänä. Pää on ihan oudon tuntuinen, kaikki tuntuu epätodelliselta, ei tiedä tapahtuuko asiat oikeasti. Mullakin tuota silmien kuivumista ja niitä veto-oireita myös. Kävelykin on hankalaa sen takia kun on niin jotenkin jäykkä olo, vaikka olisinkin tosi väsynyt lihaksiltani.

Zypreksa mulle määrättiin koska en nukkunut kunnolla. Nyt mulla on sitä tosi pieni annos eli 5mg, mutta unen saanti ilman sitä on hankalaa, joten syön sitä vielä. Joo mulle on tuota Efexoriakin kokeiltu, ilman mitään tuloksia, eli mulle se ei ainakaan kai sitten sopinut. Mä oon väsynyt jo toivomaankaan parempaa näitten lääkkeiden kanssa kun monia on kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut. Vaikka ei saisi antaa toivon hiipua. 😞

Tuskanhiekeäkin mulla esiintyy silloin tällöin, ahdistuksen yhteydessä useimmiten joka on tosi voimakasta nytkin, juuri tällä hetkellä. Tosiaan tässä alkaa olla tosi avuton olo.

Mutta yhdestä asiasta mä jaksan olla onnellinen, siitä että kohtasin sielunsisaren, sinut. ☺️❤️ Kun tietää että joku oikeasti ymmärtää miltä susta tuntuu niin se tuntuu vaan niin kamalan helpottavalta. Ja kiitos vaan sinulle että olet olemassa, ja onneksi törmättiin täällä netissä. Kun aiemmin en tiennyt että on samanlaisista ongelmista kärsiviä, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mutta nyt mulla on sinut ja se helpottaa sanoinkuvaamattoman paljon! ☺️❤️ Voimia ja jaksamisia sinulle nyt toivon että jaksaisit siellä Helsingissä ja muutenkin elämässä eteenpäin! Kirjoitellaan taas.. 🌻🙂🌻

Moi =)
Se oli kyl ihana ja liikuttava runo,en sanois niin jos se ei ois ollu,mut se oikeesti liikutti mua.Ymmärrän sua ku kerroit että sulle tulee häpeä jos terapeutti analysoi ja kyselee runoistasi,mulla on kans niin aina ku oon piirtäny terapeutilleni ja kun hän vaikka kehuu sitä ni mua hävettää kauheesti,muutenkin häpeän itteeni eleitäni ja olemasolooni,vedänkin aina lippiksen melkein silmille kun oon terapiassa,en voi kattoo terapeuttia ollenkaan.Muutenki pidän itseäni ällöttävänä ja mietin että tämä uupumus näkyy musta,vaikka niin moni sanoo ettei tämä näy,paitsi pienenä väsymyksenä,uupumus mikä painaa on tosi pahalta tuntuvaa pienetkin ongelmat tuntuu suuremmilta kuin ne ehkä onkaan,jatkuva surumielisyys saa aikaan henkisen krapulan,on syyllinen olo usein kun tiuskin sukulaisilleni kun on niin paha olla tämän uupumuksen takia.
Tiedän miltä sust tuntuu just tämä oravan pyörä..uupumus ruokkii masennusta,masennus ruokkii uupumusta.
Juuri elämä on harmaata raskasta massaa ihan fyysisestikkin..kuin rämpisi suossa,yksin hädissään,tunne ettei kukaan läheinen täysin ymmärrä mitä käy läpi (paitsi sinä)sinä ymmärrät mitä tämä on todella,en oo enää yksin annat toivoo parempaan.Nää ei oo pelkkii sanoja kaikki mitä kirjotan todella tarkotan,ja jos en oikeesti välittäis sun olosta en kirjottais tänne,välitän oikeesti miten voit ja en halua että teet mitään pahaa itellesi,nyt tuntuu niin pahalta tuntuu ettei oo toivoa ei oo valoa,kaikki on yhtä sumua,uupumus painaa,mut uskon että selviit,älä ystävä luovuta,jäisin suremaan jos tekisit itellesi jotakin pahaa,vaik en saisi tietää sitä koskaan mutta siitä tietäsin jos et vastaisi enään mulle,tulisin tosi surulliseksi.EI luovuteta,meiän elämään tulee valoa vielä.
Joo uskon Jeesukseen mullakin usko on horjunut,mut uskoo tarttee olla vaan sinapin siemenen verran se riittää,Jeesus ei luvannu meille helppoo tietä taivas tie on kapea mut sen pääs on voitto,ikuinen elämä taivaas.
No varmasti loukkas kaverisi ei ymmärtäny mitä puhu tai ei aatellu mitä sano,monen ihmisen on niin vaikee edes kuvitella miten rankkaa tää on,sana masennus uupumus kuulostaa niin keposelta sitä on vaikee ymmärtää mitä ne on,ehkä moni aattelee et tää on pelkkää pahaa mieltä apeutta?Kun ei oo..tämä on pahempaa paaljon pahempaa.kuin yllä oisi raskas painava musta varjo mikä painaa kokonaisvaltsesti kasaan,minkä alta on mahdostonta päästä pois nopeasti,raajat on raskaat,unelias sairas olo...henkisesti rikki mieli on herkkä itkuinen kaikki tuntuu kaatuvan päälle,häpeä painaa jatkuva henkinen krapula tulee syyllisyydestä ärtyneisyys itsetuhoajatukset..

on mul ollu itsetuhoajatuksia en toteuta niitä,oon miettiny viiltelyä mut en oo ikinä aikonu toteuttaa,kun on vaan niin huono olo kun on uupunut tuntuu ettei palaa enää normaaliin oloon niin se saa pahoja ajatuksia kun on niin epätoivonen tästä olosta,onko sul niin?
Mitenköhän me saatais mieliala nousuun sulla?ootko kokeillu sellasta lääkettä kuin obtipari?liikunta ei auta näin pahaan uupumukseen..onko sulle kokeiltu minkä nimisiä lääkkeitä?Mieltä on niin vaikea saada nousuun kun on ainanen uupumus..mutta usko minua me selvitään,selvitään yhdessä,meist tulee ENTISTÄ vahvempia ihmisiä meitä ei nujerra tämä ei anneta periksi.Jeesus kuulee heikommankin huokausken kun sanoo hiljaa tai ajatuksissaankin auta jeesus hän vastaa,mutta Jumalalla on oma aikataulu hän kyl vastaa aina,Jeesus on auttanu mua ihmeellisesti monist vaaratilanteista voin kertoa jos haluut.Jos nämä juttuni ahistaa sano heti...sillä moni kaveri on hylänny mut ehkä kun kyselen aika paljon..kyselenkö liikaa?kaikki kaverit on ollu eka aina mun kaverieta mutta sit kaikki on alkanu syrjii ja kiusaamaan se on tuntunu tosi pahalta.

kiitos onnittelusta,millonka sulla on synttärit?kuinka vanha ootkaan?
siunausta kirjotellaan,sulle tahdon voimia toivottaa enkelit sua varjelkoon.

Hei vaan taas krupsitsa, mukava kun kirjoittelit taas! 🙂🌻 Mulla on jus tuollainen samanlainen juttu että häpeän itseäni ja kaikkea mitä teen, aivan kuin mulla ei olis oikeutta mihinkään mihin muilla on. Muutenkin ainakin minulla on tosi paljon alemmuudentunteita, pidän kaikkia muita monta kertaa itseäni tärkeämpänä, vaikkei niin pitäisi kai olla? Mutta tämä on ollut mulla koko elämäni ajan, huonommuuden tunteet on seurannut ihan pienestä lapsesta saakka. Omaa tahtoa on vaikea tuoda ilmi, kun tuntee ettei ole oikeutta mihinkään... Toivottavasti tuosta mun selityksestä saa jotain selvää.

Mä todella uskon että sä sanot nuo sanasi ihan tosissaan, sillä niin teen minäkin. Ne ei ole pelkkää sanahelinää muiden joukossa vaan mietin oikeasti niiden merkitystä. Musta tuntuu hienolta jos saat minun kauttani edes pientä toivoa tulevaisuuteen. Sinunkin "tapaaminen" on auttanut minua tosi paljon, kun tosissaan luulin että kukaan muu ei tällaisesta kärsi. Huonoina hetkinä (joita on ihan liian paljon) olenkin nykyisin ajatellut sinua ja sitä että en ole yksin tän asian kanssa, täällä kirjoittelu auttaa tosi paljon ja aina on kiva kuulla sinun jaksamisia ja kuulumisia. 🙂 Niin, ei luovuteta vielä, eihän sitä tiedä mitä elämällä on tarjottavaa kun tämä väsymys ja uupumus haihtuu, toisiamme tukien eteenpäin vaan vaikka läpi harmaan kiven.

Totta puhut, "masennus" ja "uupumus" - nuo on sanoina ihan liian kevyitä siihen verrattuna mitä ne oikeasti on. 😞 Tuntuu että sä aina hyvin kuvaat sanoiksi senkin mitä mä en osaa tehdä, oon jotenkin sisimmässäni ihan solmussa enkä osaa kenellekään oikein kuvailla tuntojani, enkä kyllä jaksakaan. Vaikka sinulle tietenkin koetan kirjoitella kuulumisiani.

Joo, mäkin oon tosi epätoivoinen tän uupumuksen, ahdistuksen ja masennuksen takia, tuntuu ettei tästä koskaan selviä, vaikka totuus on että tästä voi selvitä ja päästä yli. Tosi hyvä ettet lähde toteuttamaan itsetuhoisia ajatuksia, se on tosi hienoa. Ja siihen täytyy minunkin pyrkiä, olla vahvana vaan vaikka mikä tulisi. Kiitos kun jaksat omien ongelmiesi lisäksi miettiä myös minun vaikeuksiani. ☺️❤️ En ole tuota obtipari lääkettä kokeillut koskaan. Mulla on kokeiltu monia lääkkeitä, koitan muistella niitä nyt ne mitä muistaisin... Eli cipralex, mirtazapin, symbalta, efexor, ketipinor, abilify, zypreksa.. Tuossa ainakin jotain..

Niinhän sitä taitaa viisaat sanoa että se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Mutta kun välillä vaan on ihan liian vaikeaa. Olisi tosi mukavaa kuulla noista tilanteista, joista Jeesus on sinut pelastanut. Jos vaan haluat kertoa, ei tietenkään ole pakko. Sä et missään mielessä ahdista minua kysymyksilläsi, saat kysellä niin paljon kuin mieleesi vaan tulee ja jos jotain haluat tietää, kun en kaikesta varmasti osaa tai muista kertoa. Kurjaa että moni kaveri on sinut hylännyt tuollaisen jutun takia, ihmisten pitäisi ymmärtää ettet varmasti pahalla kysy kysymyksiäsi, mutta niin erilaisia me kaikki ihmiset olemme. Varmasti on tuntunut tosi pahalta kun moni on hylännyt sinut ja alkanut kiusaamaankin. 😞

Mulla on synttärit helmikuussa. Täytän silloin 19 eli nyt olen vielä 18. Tunnen itseni ihan lapseksi vielä, mutta kun pitäisi jo alkaa itsenäistyäkin, ei mulla yksinkertaisesti riitä voimaa sellaiseen, ei sitten millään. Tulee paha olla aina kun mietin tätäkin asiaa. Mulla jäi lukio kesken, eikä ole voimaa opiskella vielä ainakaan. Vitsit kun alkaa ahdistaa taas! Oliko sulla muuten millainen lapsuus ja millainen nuoruus sulla on? (jos vaan tahdot kertoa) Mulla oli ihan turvallinen lapsuus, mutta silloinkin olin jo tosi alakuloinen ja muistan toivoneeni kuolemaa moneen otteeseen.

Mä oon mennyt tässä päivien mittaan vielä pahempaan solmuun. 😭 Olen aivan ongelmissa itseni ja asioitteni kanssa. Käyn siellä ryhmässä, mutta se ehkä loppuu mun osalta, vaikken tiedä haluanko lopettaa sitä. Sitten saattaa alkaa se terapia, josta en myöskään ole varma haluanko edes siellä käydä. Sitten mun pitäis jossain vaiheessa mennä varmaan sinne tallille töihin, vaikken tiedä jaksanko sitä. Mutta en tiedä kuinka sanoa se että en mä jaksa. 😭 Tää on monimutkaista kun rakastan sitä työtä, mutta en voi luvata että jaksanko. Nyt on niin uupunut olo että toivon vain kuolemaa. Olen jotenkin ihan lukossa sisältä, haluaisin itkeä mutta en pysty, paha olo vain velloo tasaisen vahvana eikä se mitenkään pääse ulos minusta. Vaikka tänne kirjoittaminen helpottaa ihan himpun verran.. Mutta ehkäpä ne asiat siitä lutviutuu.

Mulle on käynyt yksi sellainen juttu jonka luulen olleen Jumalan aiheuttama. Eräs tyttö lähipaikkakunnalta jota en edes tuntenut, niin hän jäi junan alle. Tulin siitä todella surulliseksi ja rukoilin koko päivän tasaisesti aamusta iltaan ja itkin vaan tosi paljon. Sitten jossain vaiheessa iltaa mulle tuli tosi lämmin olo sisälle ja kyynelet loppui. Tuli tunne että tällä tytöllä on kaikki hyvin. Aivan kuin hän olisi vilkuttanut minulle pilven reunalta että kaikki on kunnossa. Mutta se olo joka tuli oli niin rauhallinen ja lämmin että ajattelen sen olevan Jumalan ansioita. Mutta silti mun usko vaan horjuu kovasti enkä ole varma että pitäisikö uskoa lainkaan. Olen tosi herkkä ihminen, että monet ihan tuntemattomille sattuvat jutut satuttaa mua sisältä tosi pitkäksi aikaa. Varsinkin Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat painaa vieläkin mun mieltä kamalan kovasti, enkä pääse niistä eroon millään. 😭

Kiitos kun haluat olla tavallaan mun vierellä vaikeiden asioiden kanssa, arvostan sitä tosi paljon. ☺️❤️ Jaksamisia ja voimia toivon sinulle nyt, kirjoitellaan taas.

Fanny00 kirjoitti 3.12.2009 13:25

Hei vaan taas krupsitsa, mukava kun kirjoittelit taas! 🙂🌻 Mulla on jus tuollainen samanlainen juttu että häpeän itseäni ja kaikkea mitä teen, aivan kuin mulla ei olis oikeutta mihinkään mihin muilla on. Muutenkin ainakin minulla on tosi paljon alemmuudentunteita, pidän kaikkia muita monta kertaa itseäni tärkeämpänä, vaikkei niin pitäisi kai olla? Mutta tämä on ollut mulla koko elämäni ajan, huonommuuden tunteet on seurannut ihan pienestä lapsesta saakka. Omaa tahtoa on vaikea tuoda ilmi, kun tuntee ettei ole oikeutta mihinkään... Toivottavasti tuosta mun selityksestä saa jotain selvää.

Mä todella uskon että sä sanot nuo sanasi ihan tosissaan, sillä niin teen minäkin. Ne ei ole pelkkää sanahelinää muiden joukossa vaan mietin oikeasti niiden merkitystä. Musta tuntuu hienolta jos saat minun kauttani edes pientä toivoa tulevaisuuteen. Sinunkin "tapaaminen" on auttanut minua tosi paljon, kun tosissaan luulin että kukaan muu ei tällaisesta kärsi. Huonoina hetkinä (joita on ihan liian paljon) olenkin nykyisin ajatellut sinua ja sitä että en ole yksin tän asian kanssa, täällä kirjoittelu auttaa tosi paljon ja aina on kiva kuulla sinun jaksamisia ja kuulumisia. 🙂 Niin, ei luovuteta vielä, eihän sitä tiedä mitä elämällä on tarjottavaa kun tämä väsymys ja uupumus haihtuu, toisiamme tukien eteenpäin vaan vaikka läpi harmaan kiven.

Totta puhut, "masennus" ja "uupumus" - nuo on sanoina ihan liian kevyitä siihen verrattuna mitä ne oikeasti on. 😞 Tuntuu että sä aina hyvin kuvaat sanoiksi senkin mitä mä en osaa tehdä, oon jotenkin sisimmässäni ihan solmussa enkä osaa kenellekään oikein kuvailla tuntojani, enkä kyllä jaksakaan. Vaikka sinulle tietenkin koetan kirjoitella kuulumisiani.

Joo, mäkin oon tosi epätoivoinen tän uupumuksen, ahdistuksen ja masennuksen takia, tuntuu ettei tästä koskaan selviä, vaikka totuus on että tästä voi selvitä ja päästä yli. Tosi hyvä ettet lähde toteuttamaan itsetuhoisia ajatuksia, se on tosi hienoa. Ja siihen täytyy minunkin pyrkiä, olla vahvana vaan vaikka mikä tulisi. Kiitos kun jaksat omien ongelmiesi lisäksi miettiä myös minun vaikeuksiani. ☺️❤️ En ole tuota obtipari lääkettä kokeillut koskaan. Mulla on kokeiltu monia lääkkeitä, koitan muistella niitä nyt ne mitä muistaisin... Eli cipralex, mirtazapin, symbalta, efexor, ketipinor, abilify, zypreksa.. Tuossa ainakin jotain..

Niinhän sitä taitaa viisaat sanoa että se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Mutta kun välillä vaan on ihan liian vaikeaa. Olisi tosi mukavaa kuulla noista tilanteista, joista Jeesus on sinut pelastanut. Jos vaan haluat kertoa, ei tietenkään ole pakko. Sä et missään mielessä ahdista minua kysymyksilläsi, saat kysellä niin paljon kuin mieleesi vaan tulee ja jos jotain haluat tietää, kun en kaikesta varmasti osaa tai muista kertoa. Kurjaa että moni kaveri on sinut hylännyt tuollaisen jutun takia, ihmisten pitäisi ymmärtää ettet varmasti pahalla kysy kysymyksiäsi, mutta niin erilaisia me kaikki ihmiset olemme. Varmasti on tuntunut tosi pahalta kun moni on hylännyt sinut ja alkanut kiusaamaankin. 😞

Mulla on synttärit helmikuussa. Täytän silloin 19 eli nyt olen vielä 18. Tunnen itseni ihan lapseksi vielä, mutta kun pitäisi jo alkaa itsenäistyäkin, ei mulla yksinkertaisesti riitä voimaa sellaiseen, ei sitten millään. Tulee paha olla aina kun mietin tätäkin asiaa. Mulla jäi lukio kesken, eikä ole voimaa opiskella vielä ainakaan. Vitsit kun alkaa ahdistaa taas! Oliko sulla muuten millainen lapsuus ja millainen nuoruus sulla on? (jos vaan tahdot kertoa) Mulla oli ihan turvallinen lapsuus, mutta silloinkin olin jo tosi alakuloinen ja muistan toivoneeni kuolemaa moneen otteeseen.

Mä oon mennyt tässä päivien mittaan vielä pahempaan solmuun. 😭 Olen aivan ongelmissa itseni ja asioitteni kanssa. Käyn siellä ryhmässä, mutta se ehkä loppuu mun osalta, vaikken tiedä haluanko lopettaa sitä. Sitten saattaa alkaa se terapia, josta en myöskään ole varma haluanko edes siellä käydä. Sitten mun pitäis jossain vaiheessa mennä varmaan sinne tallille töihin, vaikken tiedä jaksanko sitä. Mutta en tiedä kuinka sanoa se että en mä jaksa. 😭 Tää on monimutkaista kun rakastan sitä työtä, mutta en voi luvata että jaksanko. Nyt on niin uupunut olo että toivon vain kuolemaa. Olen jotenkin ihan lukossa sisältä, haluaisin itkeä mutta en pysty, paha olo vain velloo tasaisen vahvana eikä se mitenkään pääse ulos minusta. Vaikka tänne kirjoittaminen helpottaa ihan himpun verran.. Mutta ehkäpä ne asiat siitä lutviutuu.

Mulle on käynyt yksi sellainen juttu jonka luulen olleen Jumalan aiheuttama. Eräs tyttö lähipaikkakunnalta jota en edes tuntenut, niin hän jäi junan alle. Tulin siitä todella surulliseksi ja rukoilin koko päivän tasaisesti aamusta iltaan ja itkin vaan tosi paljon. Sitten jossain vaiheessa iltaa mulle tuli tosi lämmin olo sisälle ja kyynelet loppui. Tuli tunne että tällä tytöllä on kaikki hyvin. Aivan kuin hän olisi vilkuttanut minulle pilven reunalta että kaikki on kunnossa. Mutta se olo joka tuli oli niin rauhallinen ja lämmin että ajattelen sen olevan Jumalan ansioita. Mutta silti mun usko vaan horjuu kovasti enkä ole varma että pitäisikö uskoa lainkaan. Olen tosi herkkä ihminen, että monet ihan tuntemattomille sattuvat jutut satuttaa mua sisältä tosi pitkäksi aikaa. Varsinkin Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat painaa vieläkin mun mieltä kamalan kovasti, enkä pääse niistä eroon millään. 😭

Kiitos kun haluat olla tavallaan mun vierellä vaikeiden asioiden kanssa, arvostan sitä tosi paljon. ☺️❤️ Jaksamisia ja voimia toivon sinulle nyt, kirjoitellaan taas.

Heippa 🙂
Viesteistäsi huokuu herkkyys,lämpö vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä,koskaan kukaan kaveri ei oo puhunu mulle noin lämpimästi kun sä,jotenkin koen lämpöä ja rakkautta
kirjotuksistasi.

Ymmärrän sua kun et jaksais mennä tallille töihin vaikka tykkäät siitä paljon,kaikki mistä tykkää niitäkään ei jaksaisi,se harmittaa tosi paljon ja saa toivottomaks ja sellasen olon ettei oo mihkään,tää uupumus mikä painaa päiväst toiseen estää tekemiset mitä haluis tehä,ja kun yrittää tsempata itteensä että nyt kyllä otan itteeni niskast kii ni sit uupumus vaan ihan kuin pahenis,raskas olo painaa kuin lyijynä kropassa,kun esim koittaa siivota niin imurin nostaminenkin on rankkaa työtä hiki vaan virtaa jo pelkästä imurin nostamisesta,huoh.

Ymmärrän miten paha olo sulla on,tuntuu että kaikki on ihan samaa on niin epätoivonen uupumuksesta,suru velloo sisimmäs eikä ees tiedä mist paha olo tulee,ihan ku ois siel näkymättömän muovikelmun sisällä,missään ei voi olla läsnä vaikka haluis päästä muiden juttuihin mukaan kokea sitä samaa mitä muutkin,elää iloita oikeesti,eikä esittää että oisi mukana.Tuntuuko sust tuollaselta?On sellanen olo että oisi haudan partaalla,sit vaan koittaa hymyillä edes vähän muiden jutuille jos muut nauraa ja iloitsee.Tunne että kaikki oisi menetetty,itelläni on joka päivä sellanen olo,tunne ettei tästä enään nousta,vaikka kyl täst noustaan.
Tekeekö sut toivottamaksi tämä rankka uupumus?mut tekee.Sit henkisestikkin on huono olla,on olo että oisi kävelevä haamu.

Kyllä sä kerkeet vielä itsenäistyä,ei ole vielä kiire vaikka oot 18-v,nyt on tärkeintä että saat paljon tukea,mä haluun kuunnella ilosi ja murheesi vertaistuki on tosi tärkeetä,se että tietää et ei oo yksin tän raskaan sumuisen olon kanssa ni se helpottaa edes vähän.Tiiän miltä sust tuntuu myös kun et tiiä jaksaisitko alottaa terapiaa,on niin raskas uupunut olo puhuminenkin on rankkaa,haluisi olla vaan hiljaa ei haluis puhuu kellekkää kun se on raskasta mul tuntuu aina tolta,ei millää jaksas lähtee terapiaan se on tuskaa raahata ittensä kaksi kertaa viikos sinne,ei huvittas puhuu ja se on niin rankkaa fyysisesti jokanen sana pitää pinnistää suusta,raput mitkä vie sinne ne on raskaat kävellä ylös,kaikki tuntuu rankalta,joskus jopa hengittäminenkin,onko sulla niin raskas olo ihan fyysisesti että hengittäminenkin on rankkaa?
Tätä uupumusta vastaan taistelu tuo lisää uupumuksen tunnetta,ja kun huomaa ettei tätä vastaan liiallinen taistelu auta niin tulee paha mieli ja itkettää,tulee avuton olo kun
ei jaksa mitään.
Ne Kauhajoen ja Jokelan ammuskelut oli kamalia niin paljon tuli turhia kuolemia,ite oon samanlainen että jään suremaan ja mietin tosi kauan jopa vuosia jos on tapahtunut joku kauhee juttu,Esim kun se Mandi kuoli mietin sitäki tosi kauan,mietin et miksi hän teki itsemurhan ja surin sitä jotenkin.
Haluutko sä kertoa sun lapsuudestasi jotakin,onko sulla hyvät koulu muistot?
Mitä sä teet tallilla,jaksatko ratsastaa vai hoidatko heppoja vain?Voisitko kertoa tallin omistajalle että sul on masennus ja uupumus että oisko sun mahollist tehä töitä omaan tahtiin ja omien voimien mukaan?Oisko se mahollista?Kun tykkäät hepoista,eläinten läsnäolo helpottaa oloasi?
Mitä jos vaihat toisen lääkkeen lääkkeitä on niin paljon,uskon et on olemas lääke mikä auttaa sua,vielä ei oo vaan löytyny aivoillesi sopivaa määrää serotoniinia mikä mielialalääkkeiden tarkoitus on,lisätä aivojen omaa serotoniinia.se määrä on niin pienest kii,mullekki vaihetaa lääke,efeksori,jos se ei auta kokeilen cipraleksia tai optiparia.
Paljon voimia ja jaksamista sulle kirjotellaan=)

Hei taas krupsitsa! 🙂🌻 Kiitos noista kauniista sanoistasi tosi paljon, ne toi kyynelet silmiin pitkästä aikaa ja se vähän helpotti kun pystyi itkemään. Mäkin olen alkanut välittämään sinusta yllättävän paljon, vaikka me ollaan "vaan" täällä netissä kirjoiteltu. Ajattelen sinua usein päivien aikana ja toivon että kaikki sujuu niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi sujua, toivon sulle kaikkea hyvää. Mäkin huomaan että sä paljon välität muista ihmisistä. Minuakin kun autat ja tuet parhaasi mukaan vaikka itselläsikin on vaikeaa. Kiitos tosi paljon että koetat auttaa ja olla mun vierellä. Ja ylipäätään on hienoa että me törmättiin täällä! Taas sanon sen mutta on hienoa kun tietää että toinen oikeasti ymmärtää.

Mä oikeasti rakastan niitä talli töitä, mutta tulee vaan niin huono olo kun ei yksinkertaisesti jaksa kaikkea mitä pitäisi. Tuokin kuulostaa niin tutulta, että vaikka imurinkin nostaminen on hankalaa ja raskasta ja lisää vaan uupumusta ja pahaa mieltä. Just tuommoiselta mustakin tuntuu! Sä kuvaat ne tunteet niin hyvin sanoiksi. Siis että ei tiedä mistä paha olo tulee jne. Ja tuokin on mulle tosi rankkaa koettaa vaikka vain vähän naurahtaa joidenkin toisten jutuille. Tosissaan tuntuu että on kävelevä haamu joka vain laahustaa haudan reunalla, vaikka muuta koettaakin jaksaa esittää. Tämä oikeasti tekee mutkin tosi toivottomaksi, tuntuu että tulevaisuudella ei ole mulle enää mitään tarjottavaa.

Totta puhut, vertaistuki on tosi tärkeää. Sitä olen saanut kaikista eniten sinun kauttasi. Vaikka olen tekemisissä muidenkin mielenterveyspotilaiden kanssa, niin tämä on ihan jotain erilaista. Tuntuu että ymmärrät puolesta sanasta että mitä mä tarkoitan. Ja se tuntuu tosi ihanalta ettei ole yksin tän kaiken kanssa. Juuri tuolle mustakin tuntuu terapian aloittamisen vaikeus, kun on vaikeaa saada edes yksi sana suusta ulos. Ja hengittäminenkin on tosi rankkaa joskus, se on kamala tunne.

Kiitos tosi paljon hyvistä ehdotuksista talliin liittyen. 🌻🙂🌻 Ratsastan pari-kolme kertaa viikossa ja muina päivinä yleensä autan muita ratsastajia ja tarvittaessa talutankin kentällä. Tallin omistaja (josta pidän ihmisenä kamalasti) tietää tästä mun masennuksesta mutta uupumuksesta en ole kertonut mitään. Kerroin hänelle n. vuosi sitten tästä ja hän otti sen tosi hyvin ja jousti työajoista ja muistutteli etten tee mitään yli voimieni. Hänkin on sillä tavoin tosi ihana ihminen kun ymmärtää tätä sairauttani.

Koulumuistot ala-asteelta on pääasiassa hyviä, vaikka mua sielläkin jo vähän kiusattiin. Ylä-asteella mulle sattui ikävä luokka ja joka päivä oli pelossa elämistä ja taistelua. Meillä oli todella huono luokkahenki ja jokainen ajatteli vain omaa etuaan. Oli mulla siellä muutama kaveri, muttei ketään kovin läheistä ystävää. Kysy jotain jos tulee mieleen, en varmaan osaa tässä kaikkea kertoa. Millaiset koulu kokemukset sinulla on? Tietenkään ei ole pakko kertoa jos et jaksa tai halua. Niin, lääkitys on aika monimutkainen juttu, mutta toivottavasti mullekin löytyy joskus oikea lääke.

Haluaisin kertoa sinulle erään raskaan muiston liittyen Jokelan koulusurmiin. Sinä hetkenä kun kuulin niistä, niin jalat meni alta ja järkytyin tosi pahasti. En seuraavana yönä saanut unta lainkaan. Sitten seuraavana päivänä (olin vielä lukiossa) koulussa oli pienimuotoinen muistotilaisuus asian johdosta ja minähän sain kamalan hermoromahduksen. Juoksin monet rappuset alas vessaan ja istuin lattialla kierien pahassa olossani yksin. Sitten paikalle tuli koulumme terveydenhoitaja ja hän vei minut opon kansliaan. Siellä itkin tosi kovasti eikä siitä meinannut tulla loppua. Keskustelin hänen kanssaan ja soitin jossain vaiheessa myös isälleni. Olin tähän saakka pitänyt pahan olon sisälläni kokonaan kertomatta yhtään mitään muille. Eli tuona päivänä vanhempani ja muut saivat tietää että olen pahasti masentunut. Sitten luokkani ohjaaja kutsuttiin sinne myös, eikä hän katsonut mua pahalla silmällä, mutta siitä hetkestä eteenpäin häpesin jotenkin olla hänen tunneillaan ja mulla oli niillä aina epämiellyttävä olo. Lopulta rauhotuin ja menin sitten ruokalaan syömään, missä monet katsoivat pahasti itkuista naamaani. Istuin ihan yksin vaikka olisin kaivannut ystävää. Muistan kuinka koetan saada porkkanaraastetta alas, mutta se ei millään onnistu. Sitten jaksoin vielä jäädä iltapäivän tunneille, jolla hätkähdin jokaista käytävästä kuuluvaa ääntä. Kävelin sinä päivänä kotiin ja 3 kilometrin matka tuntui lohduttoman lyhyeltä, en olisi millään tahtonut mennä kotiin, kun pelkäsin niin kovasti mitä vanhemmat sanoo. Tämä on mulle vieläkin tosi raskas muisto ja jotenkin häpeän itseäni vieläkin tuon takia. 😭

Kiitos kun haluat oikeasti auttaa minua, se tuntuu tosi hyvältä. Kyllä me vielä selätetään tää kamala uupumus ja masennuskin, ei saa antaa periksi. Mua oikeasti helpottaa niin paljon tää täällä keskustelu että elämä olisi huimasti hankalampaa ilman tätä. Vielä kerran KIITOS sinulle ja paljon voimia ja kirjoitellaan taas! ☺️❤️

Fanny00 kirjoitti 4.12.2009 10:46

Hei taas krupsitsa! 🙂🌻 Kiitos noista kauniista sanoistasi tosi paljon, ne toi kyynelet silmiin pitkästä aikaa ja se vähän helpotti kun pystyi itkemään. Mäkin olen alkanut välittämään sinusta yllättävän paljon, vaikka me ollaan "vaan" täällä netissä kirjoiteltu. Ajattelen sinua usein päivien aikana ja toivon että kaikki sujuu niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi sujua, toivon sulle kaikkea hyvää. Mäkin huomaan että sä paljon välität muista ihmisistä. Minuakin kun autat ja tuet parhaasi mukaan vaikka itselläsikin on vaikeaa. Kiitos tosi paljon että koetat auttaa ja olla mun vierellä. Ja ylipäätään on hienoa että me törmättiin täällä! Taas sanon sen mutta on hienoa kun tietää että toinen oikeasti ymmärtää.

Mä oikeasti rakastan niitä talli töitä, mutta tulee vaan niin huono olo kun ei yksinkertaisesti jaksa kaikkea mitä pitäisi. Tuokin kuulostaa niin tutulta, että vaikka imurinkin nostaminen on hankalaa ja raskasta ja lisää vaan uupumusta ja pahaa mieltä. Just tuommoiselta mustakin tuntuu! Sä kuvaat ne tunteet niin hyvin sanoiksi. Siis että ei tiedä mistä paha olo tulee jne. Ja tuokin on mulle tosi rankkaa koettaa vaikka vain vähän naurahtaa joidenkin toisten jutuille. Tosissaan tuntuu että on kävelevä haamu joka vain laahustaa haudan reunalla, vaikka muuta koettaakin jaksaa esittää. Tämä oikeasti tekee mutkin tosi toivottomaksi, tuntuu että tulevaisuudella ei ole mulle enää mitään tarjottavaa.

Totta puhut, vertaistuki on tosi tärkeää. Sitä olen saanut kaikista eniten sinun kauttasi. Vaikka olen tekemisissä muidenkin mielenterveyspotilaiden kanssa, niin tämä on ihan jotain erilaista. Tuntuu että ymmärrät puolesta sanasta että mitä mä tarkoitan. Ja se tuntuu tosi ihanalta ettei ole yksin tän kaiken kanssa. Juuri tuolle mustakin tuntuu terapian aloittamisen vaikeus, kun on vaikeaa saada edes yksi sana suusta ulos. Ja hengittäminenkin on tosi rankkaa joskus, se on kamala tunne.

Kiitos tosi paljon hyvistä ehdotuksista talliin liittyen. 🌻🙂🌻 Ratsastan pari-kolme kertaa viikossa ja muina päivinä yleensä autan muita ratsastajia ja tarvittaessa talutankin kentällä. Tallin omistaja (josta pidän ihmisenä kamalasti) tietää tästä mun masennuksesta mutta uupumuksesta en ole kertonut mitään. Kerroin hänelle n. vuosi sitten tästä ja hän otti sen tosi hyvin ja jousti työajoista ja muistutteli etten tee mitään yli voimieni. Hänkin on sillä tavoin tosi ihana ihminen kun ymmärtää tätä sairauttani.

Koulumuistot ala-asteelta on pääasiassa hyviä, vaikka mua sielläkin jo vähän kiusattiin. Ylä-asteella mulle sattui ikävä luokka ja joka päivä oli pelossa elämistä ja taistelua. Meillä oli todella huono luokkahenki ja jokainen ajatteli vain omaa etuaan. Oli mulla siellä muutama kaveri, muttei ketään kovin läheistä ystävää. Kysy jotain jos tulee mieleen, en varmaan osaa tässä kaikkea kertoa. Millaiset koulu kokemukset sinulla on? Tietenkään ei ole pakko kertoa jos et jaksa tai halua. Niin, lääkitys on aika monimutkainen juttu, mutta toivottavasti mullekin löytyy joskus oikea lääke.

Haluaisin kertoa sinulle erään raskaan muiston liittyen Jokelan koulusurmiin. Sinä hetkenä kun kuulin niistä, niin jalat meni alta ja järkytyin tosi pahasti. En seuraavana yönä saanut unta lainkaan. Sitten seuraavana päivänä (olin vielä lukiossa) koulussa oli pienimuotoinen muistotilaisuus asian johdosta ja minähän sain kamalan hermoromahduksen. Juoksin monet rappuset alas vessaan ja istuin lattialla kierien pahassa olossani yksin. Sitten paikalle tuli koulumme terveydenhoitaja ja hän vei minut opon kansliaan. Siellä itkin tosi kovasti eikä siitä meinannut tulla loppua. Keskustelin hänen kanssaan ja soitin jossain vaiheessa myös isälleni. Olin tähän saakka pitänyt pahan olon sisälläni kokonaan kertomatta yhtään mitään muille. Eli tuona päivänä vanhempani ja muut saivat tietää että olen pahasti masentunut. Sitten luokkani ohjaaja kutsuttiin sinne myös, eikä hän katsonut mua pahalla silmällä, mutta siitä hetkestä eteenpäin häpesin jotenkin olla hänen tunneillaan ja mulla oli niillä aina epämiellyttävä olo. Lopulta rauhotuin ja menin sitten ruokalaan syömään, missä monet katsoivat pahasti itkuista naamaani. Istuin ihan yksin vaikka olisin kaivannut ystävää. Muistan kuinka koetan saada porkkanaraastetta alas, mutta se ei millään onnistu. Sitten jaksoin vielä jäädä iltapäivän tunneille, jolla hätkähdin jokaista käytävästä kuuluvaa ääntä. Kävelin sinä päivänä kotiin ja 3 kilometrin matka tuntui lohduttoman lyhyeltä, en olisi millään tahtonut mennä kotiin, kun pelkäsin niin kovasti mitä vanhemmat sanoo. Tämä on mulle vieläkin tosi raskas muisto ja jotenkin häpeän itseäni vieläkin tuon takia. 😭

Kiitos kun haluat oikeasti auttaa minua, se tuntuu tosi hyvältä. Kyllä me vielä selätetään tää kamala uupumus ja masennuskin, ei saa antaa periksi. Mua oikeasti helpottaa niin paljon tää täällä keskustelu että elämä olisi huimasti hankalampaa ilman tätä. Vielä kerran KIITOS sinulle ja paljon voimia ja kirjoitellaan taas! ☺️❤️

Heippa 🙂

Koit varmana itses tosi yksinäiseks,oisit tarttenu ystävän tukea sillon, en ymmärrä ihmiä jotka ei lähesty sellast ihmistä kuka tarttis tukea.Ei sun tartte hävetä,vaik tiiän ettei se auta poistamaan häpeää vaikka sanoisin ettei tartte hävetä.Ihmisten välinpitämättömyys on kamalaa,oisit tarttenu ison halauksen ja jonkun kenelle oisit voinu kertoa miten kamala olo sulla oli.
Mullekkin on alkanut tulemaan itsetuhoisia ajatuksia enemmän mikä ei oo hyvä asia,en kyl toteuta niitä koska ei se auta mitään,mieli on ollu tosi herkkä ja itkunen tänäänkin,oon ollut myös aika ärtysä😞u
Joskus tuntuu että haihtuisi pois ja ei olisi ollenkaan läsnä siinä missä on.Ajatukset on tosi negatiivisia eikä kykene ajattelemaan positiivisesti oikein.Tuntuu että ois oman kehon vankina koko aika päiväst toiseen tän uupumuksen ja pahan olon takia.On vaan paha olo eikä tiedä mistä se johtuu,pienet ongelmat on vuoren korkusia,mistään ei saa mielihyvän tunnetta vaik kuinka yrittää että kokisi mielihyvää niin ei kykene olemaan ilonen.Tuntuu että on jossakin tosi syvällä😭

Tosi ihana asia että tallin omistaja ymmärtää sua,uskon että hän ymmärtää jos rohkenisit kertomaan uupumuksestasi hänelle?Tiiän ettei se oo helppoo,ku tätä häpee jotenkin niin kovin paljon vaikkei tarttis,mut itel on sillei ettei haluis eikä kehtaisi näyttää omaa heikkoutta ja avuttomuutta mikä täst tulee,onko sul sellasta?
Monesti haluis jäädä vaan sänkyyn kun on aina niin uupunut ja sisimmäs velloo paha olo ja synkkyys,ajatukset on niin mustia eikä kukaan ymmärrä paitsi sinä🙂sä ymmärrät se helpottaa tätä tuskaa.Ihana kuulla että must on jotakin hyötyä edes kun saat apua multa..usein tuntuu ettei must ole mitään hyötyä.☹️haluun todella kuunnella sua tiedän milt sust tuntuu.
Ihmiset ikäänkuin haluu aina nähdä mut ilosena ainakin must tuntuu siltä,ei saisi olla uupunut ja masentunut,siksi esitän usein reipasta ja ilosta koska häpeä on niin suuri en kehtaa olla uupunut muiden ihmisten nähden.
Ymmärtääkö sun vanhemmat sua kuinka paha olla sulla on?Eihän sun tartte esittää heidän nähen mitä et ole?Itselläni ei ole vanhempia jotka ymmärtäisi tai jaksaisi kuunnella mua..iskä hylkäs mut kun olin 16 vuotias,en oo nähny häntä moneen vuoteen.Äitilläni on omia ongelmia hän ei jaksa eikä oikein ole kiinnostunut mun asioista.Jouduin lastenkotiin ollessani 15 vuotta samaan aikaan vanhempani eros,siitä alko mun laitoskierre ympäri suomea sitten.Voin kertoa jos tahdot mut en halua taakottaa sua mun murheillani ja menneisyydellä koska sul on itel jo niin paha olla.
On niin ihanaa oikeesti kun oot olemas oot Jumalan johdatusta kun tavattiin tääl,oot kallisarvonen helmi Jumalan silmissä varmasti vanhempasi rakastaa sua?Ja mä välitän susta paljon vaik ei olla edes koskaan nähty,mut sun teksteissä on sellasta ymmärrystä mitä en oo koskaan kokenu muilta,kaikki on ollu mulle kylmiä eikä kukaa oo kuunnellu mua oikeesti.Toivottavasti sä et käännä mulle koskaan selkää?Mä en käännä selkääni sulle ikinä.Muista en ikinä.
Haluun kirjottaa sulle tänne aina koska jos se helpottaa tuskaasi edes vähäsen niin haluun olla läsnä ja tukenasi tääl.
Voimia ja siunausta.🙂🌻

Hei. 🙂🌻 Mukavaa taas kun vastasit minulle! Mulla on nyt tosi huono hetki, on hepan kanssa ongelmaa tosi pahasti. Oliskin mulla ollut joku siinä hetkessä vieressä sanomassa että kaikki järjestyy, niin kuin sinä olet minulle nyt sanomassa niin. Häpeän tuota muistoa varmaan vielä pitkään, mutta toivottavasti pääsen siitä joskus yli. Tosi kurjaa kuulla että sulla on alkanut tulla itsetuhoiset ajatukset enemmän pintaan. 😞 Mutta tosi hieno homma että sanot ettet ala toteuttamaan niitä. Itkuisuus on tosi rasittavaa silloin jos se vaan jatkuu ja jatkuu, mutta toivon sulle paljon voimia päästä vaikeista hetkistä yli.

Mullakin on tuommoista että kaikki näkyy mun silmissä negatiivisena. Niin mustakin tuntuu että olen vankina omassa kehossani ja pahassa olossani, eikä tiedä mistä se paha olo johtuu. Niin mustakin tuntuu että oikeaa mielihyvää ei saa enää mistään. On niin syvällä tässä alakulon suossa, ettei pääse enää irti ainakaan yksin omin avuin. Mutta nyt olet sinäkin minua auttamassa, ja toivottavasti mä autan myös sinua edes vähän. Mulle tää juttelu täällä on tosi tärkeää.

Joo niin on tosi ihanaa että tallinomistaja ymmärtää minua tän masennuksen kanssa. Tänään kun menen tallille, niin voisin koettaa jotain sanoa tästä uupumuksesta ja siitä että pelkään että en jaksa töissä kunnolla. Mäkään en millään haluis näyttää muille tätä masennusta, ahdistusta ja uupumusta, mutta en jaksa enää kunnolla missään esittää pirteämpää kuin olen. Kiitos tosi paljon että haluat auttaa minua ja olla mun tukena, arvostan sitä tosi tosi paljon! 🙂🌻 Susta on tosi paljon "hyötyä" ainakin minulle ja varmasti myös muille.

Kyllä vanhempani tietävät ainakin pienen osan tästä mun pahasta olostani, kun olen sairaalassakin ollut. Mutta rehellisesti en ole heille kaikesta kertonut, esim. itsetuhoisista ajatuksista. Osaan arvostaa sitä että mulla on turvalliset vanhemmat, mutta heillekkin esitän ainakin hieman, en halua heitä huolestuttaa liikaa. Kurjaa että sun vanhemmat ei jaksa auttaa tai kuunnella sinua, varmaan heiltäkin tarvitsisit tukea. 😞 Kerro vaan tuosta laitoskierteestäsi ja muusta, jos se helpottaa tai jos haluat kertoa, pakko ei tietenkään ole, mutta mielelläni mä kuuntelen sua. Sä et millään tavalla taakoita mua, sanoisin kyllä jos niin olisi.

Tosi mahtavalta tuntuu kuulla että susta tuntuu että mä ymmärrän sinua. Niin kuin jo sanoin niin mullekin on todella tärkeää tämä täällä jutustelu. Mä kyllä kuuntelen sua aina ja koetan auttaa sen minkä mä pystyn, vertaistuki on tärkeää. Mä en koskaan käännä sulle selkääni, haluan olla sun tukena, niin kuin sä olet mun tukenani. Kyllä vain tää täällä kirjoittelu ja se että sä vastailet mulle niin auttaa poistamaan tätä tuskaa aina jonkin verran, ei se kokonaan millään lähde mutta pienikin helpotus on tarpeen. Haluan sanoa sinulle tosi ison kiitoksen kun koetat parhaasi mukaan tukea minua. Tuntuu että olet todella lämmin ja muista välittävä ihminen, olet tosi arvokas minulle ja varmasti myös monelle muulle.

Kiitos taas ja kirjoitellaan jatkossakin! ☺️❤️

Moi🙂
Ihanaa kun vastasit taas,joo tää helpottaa tätä pahaa oloa vähän tätä tuskaa ja pahaa meltä ja oloa mitä koemme.Mun on vaikeeta luottaa keheenkään sata prosenttisesti koska mulle on käyny niin että kaikki keit oon pitäny ystävinä onkin sit kääntäny selän☹️sit oon ihan nyt ruvennu ajattelemaan et mik mus on vikana kun niin on aina käyny.Oon sellanen ihminen että jos olen jonkun ystävä oon sitten tosi ystävä,koitan antaa kaikkeni,ehk liikaakin yritän sit,ehkä se on mus vikana ja siksi moni on pelästynyt ja ahistunu kun oon ehkä takertunu "ystäviini" siis hyvällä tavalla en oo tarkottanu pahaa.

Se on hyvä et pystyt puhuu vanhemmiles,mut se on surullist kun et kuitenkaa voi kaikkea pahaa mieltä ja oloa näyttää,tätä on niin rankkaa yskin kantaa,mä kyl haluun auttaa sen minkä voin täältä käsin🙂Ootko ajatellu sitä terapian alottamist?Tuntuukse ajatuksenakin liian raskaalta,lähtee sinne ja puhuu siel?siellä voi olla hiljaa,ei tarvii puhua,puhuminen on nimittäin rankkaa.Sanoo sen ees minkä jaksaa ja jos ei jaksa siitä ei katota pahalla siellä ymmärretään.

Tää on kamala sairaus,kaikki on niin synkkää ja kaikki on ponnistelua.Onko sulla sellasta että motoriikkakin on kömpelöä,itellä on sillei että saatan komuroida herkästi ja oon aika kömpelö,oon lukenu että se johtuu uupumuksesta ja masennuksesta.Sit itkuherkkyys ja paha mieli ilman mitään ulkosta syytä,itekki on tosi hmmentyny kun on alkanu tulemaan itkusta oloa ja synkkiä ajatuksia.Just sellanen olo ettei elämäl oo enää mitään annettavaa.
Voimia ja siunausta.

Moi taas. 🙂🌻 Ymmärrän tosi hyvin tuon sun vaikeuden luottaa keneenkään 100 prosenttisesti, kun niin moni on kääntänyt sulle selän. Mullekin on käynyt niin monta kertaa. Se tuntuu tosi pahalta kun luottaa johonkuhun tosi paljon ja sitten hän hylkääkin. 😞 Silloin tulee mieleen että mikä itsessä on pielessä, kun ei kelpaa muille. Minut on hylännyt ainakin 4 hyvää ystävää, eivätkä he tietenkään ole enää sitten elämässäni mukana. Uskon että et varmasti ole tarkoittanut kenellekään yhtään mitään pahaa kun olet heihin "takertunut". Minusta on hienoa että koetat antaa kaikkesi sille toiselle ihmiselle, olet varmasti tosi ystävä ja luotettava sellainen lisäksi. Ainakin minä luotan sinuun jo näiden keskusteluitten perusteella, ja toivottavasti me voidaan olla ystäviä ainakin näin netissä.

Kiitos että haluat auttaa minua, arvostan sitä tosi tosi paljon. Joo, terapiaan lähtö tuntuu todella raskaalta, sä varmasti ymmärrät miksi. Kun en saa edes sitä yhtä sanaa ulos suusta. Terapeutti sanoi tosiaan ettei katso pahalla jos en puhu, mutta en uskalla uskoa aivan että hänellä on niin pitkä pinna katsoa sitä kun en jaksa edes nyökkäillä. On vaan niin epävarma olo siitäkin, että siitä on vain haittaa kun se väsyttää enemmän. Mutta ei sitä tiedä vielä kun ei ole kokeillut...

Ollaan puhuttu aika paljon tästä uupumuksesta. Seuraavaksi mun täytyy sanoa että mulla on aivan kamala olo, masennus nostaa päätään. Tuntuu että tippui pohja koko elämältäni kun hevonen voi vähän huonosti. Sain tänään hysteerisen itkukohtauksen ryhmässä, ei loppunut sitten niin millään. Varmaan muut ajattelivat että mitähän tuokin tuossa pillittää, mutta mulla oli tosi heikko hetki. Tässä vaiheessa kuoleman ajatukset tulevat mieleen edelleen ja kerta kerralta voimakkaampana. Niitä on rankka yksin pyöritellä. En ole suunnitellut itsemurhaa viimeiseen asti enkä ole päättänyt sille päivää tai muuta, mutta aika kuilun reunalla olen taas. 😭 Oli jo paha olla ennen, mutta nyt tuo hevosen ongelma kuormittaa mut ihan yli. Mutta voin luvata silti että täällä pysyn, menen sitten vaikka osastolle jos on pakko, jos meinaan muuten oikeasti tappaa itseni.

Millaista sun masennus on? Onko se kovinkin voimakasta? Miten se näkyy sinun arjessasi? Se varmaan kietoutuu tähän uupumukseen ja niin kuin on sanottu, ne ruokkivat toisiaan. Voi kun olisi jo terve tästä kaikesta.

Koitetaan jaksaa yhdessä päivä ja hetki kerrallaan, voimia sinulle.

Moi!
Aloitko yhtäkkiä itkemään siellä?Voi että tunteet ailahtelee,niin mullakin.Tiedän miltä se tuntuu ei voi hillitä itkua sitä vaan itkee ja itkee,kunnes rauhottuu ja tulee henkinen krapula..en tiiä mist se henkinen krapula sit tulee.

Onko sulla sellast että tunteet ailahtelee?Mulla on niin,sisällä on katkera olo..viha ja suru myllertää sisimmässä mikä purkautuu vihaisuuskohtauksina,sillon puhun kauheita ja olen todella vihanen..kunnes se laantuu mua hävettää.
Ymmärrän sua masennus on kamalaa..ei ole toivoa tunne ettei elämäl oo enää mitään ei mitään annettavaa sisäl on surua ja tyhjyyttä,tyhjyys valtaa kokonaan tuntuu ettei ole mitään on vain tyhjää..surua muttei tiedä mist suru tulee on vaan niin paha olla.
Saitko kerrottua uupumuksesta tallin omistajalle?Uskon että hän ymmärtää tai yrittää ymmärtää.Miten oot nyt tänään voinu masennuksen ja uupumuksen kanssa?

Ihmiset ei ymmärrä mitä tämä on,usein ihmiset jopa loukkaa sanoillaan ja puheillan,meillä kun käy joskus ihmisiä saan kuulla kauhisteluita miten likasta ja sekasta meillä on..☹️Se satuttaa syvästi..tekisi mieli huutaa ja itkeä heille,en ymmärrä miten ihmiset on niin ymmärtämättömiä.😭

Rakas kohtalotoverini kiitos että oot olemas,oon sanonu ton jo aika usein mut tuntuu niin ihanalle kun oot olemassa ja ymmärrät mitä tää on,haluun todel tukee sua sen minkä voin täältä☺️❤️Jaksatko sä siivota esim?Mä en jaksa..☹️sotkuisuus hävettää mut kun ei jaksa niin ei jaksa siivota.

Oletko sä joka päivä fyysisellä tasolla uupunut?Nämä todella ruokkivat toisiaan masennus uupumusta uupumus masista,ja kun yrittämällä yrittää tehä jotakin mitä ei jaksaisi sitten millään niin olo todella vaan pahenee tulee paha mieli itkettää ja uuvuttaa entistä enemmän,tulee olo miksi olen tällanen etten jaksa mitään,miksi elämäni on tällasta kun kaikki on uuvuttavaa aina väsyttää elämä on raskasta tämän kanssa,kaupassakin valot on tosi kirkkaita ne ottaa silmiin,väritkin ottaa jotenkin oudon voimakkaana silmiin.Onko sulla tuollasta?

Miten me saatas sulle iloa vähän edes?Tää on niin vaikeeta kun mitenkään ei saa iloa eikä mielihyvää kupla on niin paksu minkä sisäs on ettei siihen saa reikää mistä vois nähdä ja kuulla,oiskohan sulle joku muu lääke parempi taas jankutan tätä samaa,mutta kun on nii monia lääkkeitä paitsi että oot kokeillu tosi monta jo,mutta mitenkä sellanen kuin optipar?se on mielialalääke,remeronia älä ees kokeile se on kamala lääke...hirveen väsyttävä.anteeks kun neuvon toivoisin kovin että löytäsit sopivan lääkkeen ja että tuo masis ja uupumus väistyisi sun elämästäsi pois ja voisit nauttia elämästä.Mäki luotan suhun vaikka vaan tääl ollaan kirjoteltu vaikutat luotettavalta ihmiseltä ja oot varmana tosiystävä sinäkin.Mä oon ihminen joka ei käännä selkää jos saan ystävän pidän kyl kii ja annan kaikkeni et ystäväl oisi hyvä olla.Tosi ystäviä on harvassa ja kun sellasen saa se on lahja🙂
voimia paljon taivaan iskä siunatkoon sinua.moi kirjotellaan.

Hei sulle taas! 🙂🌻 Joo mä aloin ihan yhtäkkiä vaan itkemään ihan kamalasti. Eikä sitä saanut millään loppumaan, itkin itkin ja itkin vaan. Muut varmaan katsoi tosi pahalla, tai en tietenkään tiedä mitä he ajattelivat. Mulla ei kamalasti tunteet ailahtele. Mulla on vaan koko ajan surullinen mieli eikä mitkään asiat oikein jaksa liikuttaa minua. Joskus tietenkin olen vihainen ja ärtynyt, mutta aika harvon. Joskus mullakin on tuollaisia kiukkuisuuskohtauksia, mutta aika harvoin, eikä ne yleensä näy ulospäin. Niin, tää masennus on ihan kamalaa, koko ajan on vaan ihan hirveä olo, eikä tiedä mistä se johtuu. 😭 En saanut kerrottua tästä uupumuksesta tallilla, ei tullut sellaista sopivaa hetkeä. Mutta tänään menen taas tallille, niin ehkä saan tänään kerrottua, toivottavasti. Tänään mulla on ollut tosi rankkaa itteni kanssa. En meinannut millään päästä sängystä ylös, mutta päätin tulla katsomaan että ootko mulle vastaillut. Mun piti soittaa mummolle, ja mun täytyi kerätä puoli tuntia voimia ennen kuin jaksoin soittaa. Kiitos kun jaksat miettiä myös minun ongelmia, vaikka sulla niitä on ihan tarpeeksi omastakin takaa. ☺️❤️

Ihmiset tosiaan eivät tunnu ymmärtävän tätä masennusta ja kamalaa uupumusta usein yhtään. Jos heillä menee hyvin niin ei se tarkoita että kaikilla muillakin menee. Munkin tekee mieli joskus itkeä ihmisille ja selittää mitä tämmöinen elämä on. Mitenkäs sä tänään jakselet? Mitä sulle kuuluu? Mäkään en jaksa yhtään siivota ja mun huone on kuin pommin jäljiltä, eikä muut ymmärrä etten vain JAKSA. Mustakin on niin ihanaa että löysin sinut, susta on tullut mulle tärkeä kohtalontoveri. Koen sellaista sielun sisaruutta jota en ole koskaan ennen tuntenut. Tää kirjoittelu auttaa mua jaksamaan paremmin, kun sä oikeesti ymmärrät mua. 😭 Kiitos kun sanot että haluat tukea mua, arvostan sitä tosi tosi paljon.

Kyllä vaan, tää väsymys fyysisellä ja henkisellä tasolla vainoaa mua joka päivä. Onko sulla henkistä ja fyysistä väsymystä? Kumpi on pahempaa? Jos niitä voi edes verrata. Mulla vähän vuorottelee että kumpi on pahempaa, mutta selvempänä näkyy fyysinen väsymys,koska henkinen väsymys sekoittuu masennukseen. Tosiaan kaupassa käy valot silmiin mullakin ja väritkin ottaa silmiin kovasti jos ne on kirkkaita.

Kiitos että ehdottelet mulle lääkkeitä. Siitä voi oikeasti olla apua, että mikä toimisi. Kiitos kun jaksat miettiä että miten mulle saatais iloa elämään. ☺️❤️ Sä oot varmasti tosi lämmin ihminen ja annat kaikkesi ainakin mun auttamiseen, kiitos siitä. Optiparia en ole kokeilllut.

Millaista sun elämäsi on kokonaisuutena ollut? Oletko koko elämäsi ajan kärsinyt ongelmista? Tietenkään ei ole pakko kertoa mitään mitä et tahdo.

Kirjoitellaan taas, muistan sinut lämmöllä ajatuksissani! 🙂🌻

Heippa minä tääl taas kirjottelen🙂🌻

Mulla on niinkun syvä uupumuksen tunne mikä tuntuu fyysisesti tosi rankalta siitä tulee epätoivo ja masennus ja taas toisten päin kun tämä uupumus hiukan hellittää masennus ja toivottomuus vaan on ja pysyy ne ei liikahdakkaan sitten uupumus hiipii taas kuin musta pilvi,oon täs olossa kuin jokin pieni avuton ötökkä takertuneena liimaan.☹️Mul on sillei fyysinen uupumus pahempi ainaki se tuntuu siltä.Mut on mul myös paha olo henkisesti ja surullinenkin mieli vaik ei ois mitään ulkosta syytä,paha olo on vaan ja avuttomuuden tunne,tuntee ittesä niin avuttomaksi tän kamalan olon takia.

Kuulostaa niin tutulta kun kerroit kuinka jouduit keräämään jopa puoli tuntia että pääsin pedistä ylös tiedän milt sust tuntuu se on kauheeta ku makaa vaan ja joutuu ajatuksis sanoo itellee et "nyt nousen nyt nousen ihan kohta pari minuuttia vain."☹️Tuntuko susta niin pahalta henkisesti vai olitko fyysisesti niin uupunu vai molempia?
Ymmärtääkö mummisi sua kuinka paha olo sul on?Kyllä sä ehit kertoa tallin omistajalle olostasi ei mitn kiirett,kun oikee hetki tulee niin jos keräilisit rohkeutta ja kertoisit hänelle uupumuksest ja siitä että voimasi on nyt aika vähäset,tiedän se on oikeesti tosi tosi vaikeeta ku jotenki häpee tätä ja haluis piilottaa pahaa oloa vaan,vaik seki on vaikeeta ku tuntuu että masennus ja uupumus näkyisi ulospäin,itel on sillei.Itelläni se näkyy melkein aina kun en jaksa esittää vaik joskus koitan olla tosi ilosen olonen vaik on huono olo.
Jaksatko sä käyä ulkona?Mä en oikein jaksa,haluisin vaa mennä sänkyyn ja nukkuu nukkuu ja nukkuu,vaik sisimmäs ei haluis mut kroppa on nii uupunu et nukkuminen on aina mieles.
Muuten miten se terapia?Se on kamalaa kun pitäs sellasiaki miettii ku on nii huono olo,taisteluu itsensä kans eikä haluis/jaksaisi miettii mitään saati puhuu kellekkää terapeutille,en tiiä miten oon saanu kaksi kertaa vkssa iseni sinne terapiaan,oon päättäny et menen sinne vaik on ihan uupunu.
Mä oon koittanu huolehtia että käyn suihkussa ja nyt iha lähi päivinä oon kokeillu auttaako se oloa jos laitan vähä ripsaria ja meikkiä ihan vähän,kun ennen piristin itteeni ehostamalla,huolehin ulkonäöstä,mut eipä se auttanu..päivastoin uupumus pahentu kun pakottamalla pakotin itseni tekemään niin,oon alkanu pakottamaa itteeni tekee asioita mut olo ei oo kohentunu kyl,ehkei pakottaminen oo hyvä ratkasu..kun oon niin tympiintyny tähän olotilaan kun aina on niin uupunu ja masentunu...huoh😭
oon siitä aika jääräpää että koitan taistella tätä oloo vastaa,tuloksen pahentunu uupumus sit.☹️
ehk pitää mennä oman voinnin tahtiin.

Onko sulla sitä silmien kuivuutta miten usein?Se on myös todella inhottavaa kun silmät on ihan kuin hiekassa.Ootko kokeillu sellasia piristäviä silmätippoja niit saa apteekista,sun kannattaa myös kokeilla,mul ne autto vähäsen.Miten nukutko yöt miten?saatko unta?Onko ahdistus miten kovaa?

Joo mulla on ollu ongelmia aika paljon koko ikäni,se oli kova paikka kun iskäni hylkäs mut ja vanhempien ero..olen ollu monissa eri laitoksissa ympäri suomea sen vuoksi kun vanhemmat ei ottanu mua.
Itkin suurta ikävää kun isäni hylkäs mut,syytä en tiiä vieläkään mut koville se otti.
Turrutin oloani päihteisiin,käytin kolmio lääkkeitä väärin alkoholin kera,menetin henkeni kerran niiden takia melkeinpä,siinä oli Jumalan varjelus kyllä etten kuollu,elämäni oli ihan hiuskarvan varassa sillon.
Olin kiusattu niin koulussa kuin laitoksissakin,hoitajat oli useimmiten myös ilkeitä ja tympeitä.

Kerro säkin elämästi jos haluat?mutta pakko ei ole,mielelläni kuuntelen kyllä.☺️❤️

Jeesus sut näkee sydämesi surun,pienemmätkin huokaukset hän kuulee
rukoukset ei tarvitse olla hienoja sanoja,Jeesus kuulee heikoimmankin huokauksen.
Kyyneleet on nähty enkelparvi taluttaa,ei ole pelkoo vaik useimmiten tuntuu ettei missään ole mitään selkoo,tie on sumua mut et oo yksin vierelläsi on Jeesus kristus hän näkee sinut, hän katsoo lastaan lempeästi,älä pelkää kaikki järjestyy älä pelkää et ole yksin.
Elämän moninaiset ongelmat ahdistus puristaa on paha olla,mut kaikki tuo lähtee ilo tulee elämääsi sinunkin,älä luovuta☺️❤️

Ytävän mä sain oot Jumalan lahja kallisarvonen kulta helmi,luulin olevani yksin kunnes tapasin sinut täällä,ymmärrän pahan olosi,ystävä itke surusi minä haluun sua kuunnella,vaik ei olla nähty oot sydämessäni ja koen Jumalan rakkautta sua kohtaan,älä pelkää ystävä kallis asiat järjestyy,kaikki on viel mustaa mut valo alkaa pilkottaa tunnelin päähän,älä pelkää et ole yksin.

paljon paljon voimia sulle toivotan ole rauhallisin mielin siunausta.☺️❤️

Hei taas, tosi mukava kun vastasit taas mulle. 🙂🌻 Taas sä sanot sanoja kuin mun suusta. Sä osaat mielestäni tosi hyvin ilmaista tätä oloa sanoin, joihin minä itse en pysty. Mullakin on ehkä fyysinen väsymys sittenkin pahempi, mutta myös henkinen uupumus painaa päivä päivältä enemmän ja enemmän, se lisääntyy. Tuo avuttomuudenkin tunne on tosi kamalan tuntuista. Ja musta tuntuu ettei mulla ikään kuin ole mitään oikeutta haluta tai pyytää mitään, oon liian huono ihminen tai jotenkin paljon alempiarvoisempi kuin muut. Mulla on varmaan tosi alhainen itsetunto, enkä arvosta itseäni yhtään. Koetan kyllä kohdella muita mukavasti, oppisinpa vaan hyväksymään itseni myös virheineni...

Niin kun olen kai jo sanonut niin mulla on henkistä- sekä fyysistä väsymystä. Ensin oli pelkkä fyysinen väsymys ja sitten tuli lisäksi kaamean uuvuttava henkinen väsymys, oon jotenkin ihan lukossa itteni kanssa, en tiedä miten selvitä tästä kaikesta enää. Mummini tietää että olen pahasti masentunut, mutta sen enempää en halua häntä rasittaa kertomuksillani, rakastan häntä tosi paljon, en vaan ole uskaltanut sitä suoraan hänelle koskaan sanoa, vaikka pitäisi kyllä uskaltaa. Niin, kyllä mä sille tallinomistajalle joku päivä tästä kaikesta puhun, kunhan vaan saisin suuni auki, kun sekin on niin raskasta. En jaksa ulkona käydä edes postia hakemassa (paitsi tallilla jaksan käydä) Viimeksi kun hain postia niin tuli kamala hengenahdistus kun VÄSYTTI niin paljon, enkä jaksanut laittaa jalkaa toisen eteen, se oli kamalaa. 😞 Terapian mä kai aloitan tuossa vuoden alussa, vaikka se ei tunnu omalta jutulta lainkaan. Tää on kamalan noloa sanoa, mutta mä en jaksa enää ees itsestäni huolehtia, en jaksa käydä suihkussa tarpeeksi usein tai laittaa esim. hiuksia. Musta on hienoa että sä olet yrittänyt piristää itseäsi laittamalla itseäsi, ehkä joku keino löytyisikin joka sua sitten piristäisi edes ihan vähän. Paljon voimia sulle.

Silmien kuivuutta on kyllä päivittäin mutta en ole niitä jaksanut oikein hoitaa, kun on pahempiakin ongelmia. Nukun yöt onneksi tosi hyvin lääkkeiden ansiosta, mutta silti mullakin tää väsymys vaan voimistuu. Ahdistus on tosi kovaa mulla, sen takia mietin miten tekisin itsemurhan ja joskus koetin viiltelyäkin mutta ei se auttanut, joten en onneksi jatkanut sitä. Mä vihaan itseäni, kun olen niin heikko. Miten sinä nukut yösi? Onko sulla mihin vuorokaudenaikaan ahdistus pahimmillaan? Onko sulla sellaista että jalat tärisee väsymyksestä kun koitat vaikka portaita alas kävellä? Mulla on ja se tuntuu tosi inhottavalta.

Ihan kamalaa on että isäsi hylkäsi sinut. 😭 Tunsit olosi varmaan tosi yksinäiseksi, tai tuntuiko siltä ettei sulla ole yhtään ketään? Onneksi et kuollut vielä lääkkeiden ja viinan vaikutuksesta, sydäntäni särkee kun mietin mitä olis voinut käydä sinulle. Onneksi olet tässä vielä, vaikka elämä vaikeaa onkin sinullakin. Sinulla taisi olla enkelit matkassa kun selvisit siitä. ☺️❤️

Mulla on kotona turvallista olla, ja osaan mielestäni kyllä arvostaa sitä. Rakastan kaksoissiskoani paljon ja olemme läheisiä. Mulla on se yksi tärkeä ystävä joka sinun lisäksi tietää miten pahoin mä voin. Lisäksi on pari kaveria joita en kylläkään jaksa nähdä kasvokkain. Tai oikeastaan en ketään jaksa nähdä kasvokkain. Kesällä yritin nähdä sitä yhtä ystävääni mutta väsyin siitä niin kamalasti etten uskalla uudestaan yrittää heti. Pelkään olevani suuri pettymys hänelle kun en jaksa jutellakaan edes. Mä käyn siellä ryhmässä kolmesti viikkoon, sitten mun luona käy mielenterveys tukihenkilö, tai joku sellainen, käyn melkein joka päivä tallilla, koska se on melkein ainoa asia jota jaksan. Mä pelkään että tää väsymys siirtyy myös tallille ja sit mulla ei ole enää mitään. 😭 Paitsi tietenkin sinä suurena tukena ja ilonaiheena täällä netissä. Musta tuntuu tosi hyvältä kun se tallinomistaja luottaa minuun. Saan pitää ratsastustunteja silloin tällöin ja heppakerhoa itse. Eilen hän laittoi viestiä että oli mukava tulla siistiin talliin kun olin tuuraamassa häntä ja jaksoin siivota karsinat ja lakaista käytävän. Se tallinomistaja on minusta hieno ihminen myös. Tuli tosi hyvä olo kun hän sanoi noin kivasti. Rakastan tallia ja hevosia tosi paljon.

Puhut ihanasti Jumalasta ja siitä kuinka Hän varjelee joka askeltani. ☺️❤️ Tulee olo että kyllä me tästä vielä selvitään. Kiitos noista kauniista sanoista, tuli tosi hyvä mieli, mutta samalla myös haikea mieli. On niin ihanaa että me tavattiin täällä, ilman sua oisin paljon epätoivoisempi ja varmaan suunnittelisin elämänikin päättämistä enemmän, mutta nyt mulla on sinut, ja sinä ymmärrät minua etkä tuomitse minua, kiitos siitä. 😭 Ihanasti sanot, kun sanot "älä pelkää" se tuntuu tosi ihanalta. Huomaan että olen alkanut luottaa sinuun niin kuin luottaisin vanhaan ystävään. Sä olet mun vierelläni ja jaat nämä ikävät tunteet, mutta myös ne pienet valonpilkahdukset. Toivottavasti voidaan jatkaa tätä jutustelua vielä jatkossakin, sillä tästä on mulle tosi paljon apua ja mä ajattelen sua lämmöllä joka päivä, toivon sinulle voimia taistella tätä kaikkea vastaan. Lyhyessä aikaa susta on tullut mulle niin tärkeä, enkä halua menettää sinua. Tunnen jotain sielunsisaruutta sinua kohtaan, me jaetaan samanlaiset ongelmat. Yksi sana sinulle KIITOS kun olet mun vierelläni.

Todella paljon voimia sinulle rakas ystävä ja kirjoitellaan taas. ☺️❤️ 🌻🙂🌻