Mieletön väsymys.

Mieletön väsymys.

Käyttäjä Fanny00 aloittanut aikaan 04.07.2009 klo 17:00 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 04.07.2009 klo 17:00

Onko ketään muuta joka on niin väsynyt ettei jaksa puhua, kirjoittaa, itkeä, kävellä, hengittää tai elää? 😑❓ Tämänkin kirjoittaminen ottaa tosi koville mutta pakko on sen verran jaksaa.

Fyysinen väsymys on niin paha, etten joinain päivinä pysty olemaan edes pysty asennossa, saati tehdä sitten jotain muuta, kuten siivota. Rappusia alas kävellessä jalat tutisevat väsymyksestä. En osaa sanoin edes kuvailla tätä uupumusta. Tätä on ollut jo puolisen vuotta, ja alkaa käymään pikkuhiljaa todella raskaaksi. Pelkään että joku päivä esimerkiksi sydän pettää. 😭

En tiedä mitä tekisin jos en olisi luvannut itselleni ja muille etten tapa itseäni. Kaiken tämän takana on vaikea masennus. Millaista väsymystä teillä muilla on ollut tai on? Kuinka olette selvinneet siitä? Lähteekö tämä ikinä pois? 😯🗯️

Käyttäjä zena_91 kirjoittanut 06.07.2009 klo 14:14

Syötkö lääkkeitä? Minulla ne vaikuttavat jonkin verran väsymykseen. Toki on niitäkin päiviä, ettei jaksa kuin kyhnöttää jossain sohvannurkassa tekemättä mitään. Joskus on vain päiviä, että nukkuu putkeen yli 12 tuntia, valvoo sen välttämättömän ja menee taas nukkumaan kellon ympäri. Ja sitten kun herää aamulla, ei ole kuitenkaan yhtään virkeä olo.. Jos lähtee liikkeelle, esim. kauppaan niin tuntuu ettei selviä hengissä matkasta kun on niin voimaton olo.😯🗯️

Mutta kaverini auttaa väsymykseeni. Vaikka tuntuu etten jaksa lähteä minnekkään ja intän puhelimessa etten jaksa mitään ja haluan vaan olla kotona kaveri kuitenkin patistaa minut liikkeelle. Harvoin sitä loppujen lopuksi katuu, vaikka joskus kaverin seurassa tuntuukin etten siltikään jaksaisi mitään. Seura ei kuitenkaan koskaan ole pahitteeksi, siitä saa välillä itseensä uskomattomasti energiaa. Mutta kun tulee kotiin, väsyttää taas ja haluaa vaan nukkua..😴

Koita välillä patistaa itsesi kavereiden seuraan jos suinkin mahdollista ja tsemppiä, koita jaksaa🙂👍 Toivottavasti se välillä ainakin vähän helpottaisi🙂🌻

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 07.07.2009 klo 15:18

Kiitos kovasti vastauksestasi. Kyllä syön lääkkeitä, jotka tietenkin voivat olla ainakin osasyynä väsymykseen. Tuo kuulosti niin tutulta että jos lähtee esim. kauppaan niin ei tosiaankaan meinaa jaksaa. Tekis vaan mieli lysähtää siihen paikkaan maahan istumaan. Joskus mun onkin pakko kaupassa käydä kyykkyyn tai nojata johonkin, tuntuu että muuten lähtee taju joku kerta.

Hienoa että sulla on ystävä joka patistaa sinut liikkeelle! Ja tosi kiva että se tuntuu myös auttavan. Itselläni viimeinenkin ystävä lähiseudulta lähtee opiskelemaan 400 kilometrin päähän, joten tällaista liikkeelle saajaa minulla ei ole. 😞

Elämänhalu on ihan nollassa. 😭 Millään en jaksaisi enää yhtään päivää tämän olon kanssa, mutta pakko on kai vielä sinnitellä. Vihaan itseäni kun en saa lähdettyä minnekään. En osaa kuvailla että kuinka paljon voimia vaatii esim. kirjastossa käynti. Uni ei enää auta väsymykseen, nukun helposti 12 tuntia yössä. Alan olla tosi voimaton ja pulassa tämän kanssa. Miten tästä pääsee eroon? 😭

Käyttäjä sasutäti kirjoittanut 07.07.2009 klo 17:46

Kysyit, miten tästä pääsee eroon.. Ajan kanssa. Se on ainut vastaus, jonka minä osaan
antaa.

Itsellä oli samanlainen olo hyvin pitkään ja pahimmillaan se oli sellaista, että minulle ei
n. neljän kilometrin matkaan riittänyt KOLME tuntia, vaan lopulta piti soittaa taksi, että
ehdin ajoissa junaan, jonne olin menossa.

Ei siihen oikeasti ole muuta keinoa kuin yrittää pakottaa itsensä liikkeelle, pieniä
askelia kerrallaan - ei kannata lenkillekään lähteä heti hiki päässä, vaan käydä vaikka
ensin katsomassa posti laatikossa, viedä roskat tai jotain tällaista. Sitten laajentaa
"elinpiiriään" vaikka kiertämällä piha/talo/joku pikkuinen lenkki ja vasta sitten, kun
niistä selviää, lähteä ihan oikeasti lenkille.

Kun ottaa tavakseen käydä joka päivä pienen lenkin, siihen ns. jää koukkuun ja on
pakko päästä sinne - ja jos ei pääse, niin on hirvittävä olo koko päivän. Minä tarvitsin
tähän päivittäiseen lenkkeilyyn koiran (olen kyllä yrittänyt aikaisemmin, mutta aina se
on jäänyt maksimissaan kolmen viikon jälkeen pois), mutta toivottavasti sinun ei
tarvitse niin äärimmäisiin keinoihin lähteä.

Voimia! 🙂🌻

Käyttäjä poropeukalo kirjoittanut 07.07.2009 klo 21:50

Ei varmastikaan sulla mitään elämänhalua ole! Tunnen rankan väsymyksen ja 12 tunnin unet ihan liiankin hyvin...

Ainut neuvoni sinulle on, että mene lääkäriin. Vaadi, vaadi ja vaadi kaikki mahdolliset verikokeet ja tutkimukset. Tuollainen väsymys ei ole normaalia masennukseen liittyvää väsymystä, vaikka lääkärit ei sitä helpolla uskokaan. Tiedän, että neuvoni tuntuu sinusta mahdottomalta. Apua tuskin tulet saamaan ensimmäiseltä lääkäriltä. ☹️

Uskon vain, että se on ainut tie johonkin... Lääkkeitä ei muuten kannata syödä, jos sivuvaikutukset on pahat. Vaihtoehtoja on kyllä! Siitä vain pitää valittaa lääkärille. Älä lopeta ominpäin lääkitystä ennen kuin sinulla on lääkäriaika varattuna ja olet varma että myös menet sinne.

Minulla ei itselläni mitään syytä pohjattomaan väsymykseeni löytynyt. Joudun hakemaan sitä keskussairaalasta 150km:n päästä kotoa. Ihminen tekee mahdottomiakin asioita, kun on kertakaikkiaan pakko! 🙂👍

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 08.07.2009 klo 13:57

Kiitos sasutäti ja poropeukalo! Niin, kai tämän pitäisi ajan kanssa lähteä pois, ongelmana on vain se että kun ei jaksaisi enää yhtään päivää tätä oloa. Nytkin ylitän itseni istumalla tässä koneella. Totta, pitäisi aloittaa pienin askelin aktiivisuutta. Ehkä yritänkin sitä seuraavaksi.

Lääkärissä olen tosiaan ravannut, perus verikokeet ja sydänfilmit yms. on otettu jo kolmisen kertaa. Niissä kaikki kunnossa. Minusta tosissaan tuntuu siltä ettei tämä kuulu normaalina masennukseen, sillä olen kokenut sitäkin "tavan väsymystä", tämä on jotain ihan muuta. Kuinka saisin lääkärin tajuamaan tämän..😞 Onko muuten mitään hajua kellään, millä muilla kokeilla tätä voisi tutkia?

Ihanaa löytää kohtalontovereita, en olekaan yksin tämän olon kanssa. 🙂👍 Täytyy vain päivä kerrallaan pinnistellä kohti parempaa kuntoa ja oloa. Ilman hippuakaan elämänhalua se tulee olemaan tosi vaikeaa.

Mutta kiitos vielä teille!

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 06.08.2009 klo 13:34

Olin juttelemassa tuossa jokin päivä, ja sain tämän henkilön kanssa asiat siihen jamaan että aletaan tutkia onko tämän väsymyksen takana jotain muuta kuin väsymys. Ensi maanantaina on sitten lääkärissä käynti jossa suunnitellaan jatkon hoitoja.. Että vähän edes on tapahtunut jutuissa edistystä! 🙂👍

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 17.08.2009 klo 15:00

On koko ajan niin paha olla ettei mitään järkeä. 😭

Aina kun olen yksin kotona - tai kun on hiljaista niin tulee sellainen tunne että tahtoo kuolla pois. 😞 Tahtoo lentää taivaaseen. Mutta en voi sitä tehdä, niin kuin jo sanoin niin olen luvannut sen muille ja itsellenikin. Joten pakko on vain täällä sinnitellä.

Väsymys on samanlaista kuin aiemminkin, fyysinen väsymys on rankinta, mutta henkinenkin väsymys tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. En päässyt sinne lääkäriin, tai hän ei ollut paikalla, että sekään ei sitten onnistunut.☹️ Pelkään että joudun osastolle, ja se osasto on aikuisten osasto, sillä olen jo 18 vuotta. Ja muut ovat siellä vanhempia kuin minä, ja vähän pelkään uusia ja varsinkin vanhempia ihmisiä. 😯🗯️

Myös asiat jotka ennen oli helppoja ovat nyt alkaneet tuntua todella vaikeilta. Tarkoitan lähinnä sosiaalisia tilanteita. Vihaan sitä myös niin paljon jos joku katsoo tai tuijottaa minua.

Minussa on tällä hetkellä sisällä niin paljon tuskaa että en tiedä kuinka tästä selviän. Auttakaa minua jos pystytte. 😭 😯🗯️

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 31.10.2009 klo 18:04

Asiat ne vain mutkistuvat mutkistumistaan. Elämän halut ovat taas olemattomat. En käsitä mitä varten täällä enää taistelen. 😞

Käyttäjä Violence kirjoittanut 02.11.2009 klo 02:11

Minulla on aivan samanlainen olo, kuin sinulla Fanny00. Ei jaksa, ei pysty, on niin paha olo ja sitä ei näe melkein mitään syytä olla. Olen ollut pari päivää poissa koulusta koska en ole päässyt ylös sängystä, tuntuu että sitä on vain kasa turhuutta ja olisi sama vain kuolla pois. Muut eivät sitä ymmärrä, koska minua pidetään niin vahvana mutta siltä se tuntuu ja sitä se on. Minun elämäni.

Mutta se minusta, palatkaamme takaisin sinuun ja sinun ongelmiisi. Tiedän, että tuntuu raskaalta jo hengittää ja askel painaa, puhuminen väsyttää. Mutta koita jaksaa, yritä pitää pääsi korkealla ja jaksaa elää jos et itsesi niin läheistesi tähden. Sinulla on merkitystä, sinulla on väliä, sinä paranet. Usko minua. Olet monelle rakas.

Voimia! 🙂🌻

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 05.11.2009 klo 17:07

Kiitos Violence rohkaisevista sanoistasi! 🙂🌻 Varmasti todella rankkaa on sinulla myös, kun et sängystäkään ylös oikein pääse. Ihanaa tietää ettei ole yksin tämän asian kanssa, tai näiden asioiden kanssa. Paljon voimia sinullekin nyt! 🙂🌻

Käyttäjä krupsitsa kirjoittanut 08.11.2009 klo 00:10

Moikka!!mul on kova fyysinen uupumus,aaltoilevia oireita on lihasheikkoutta vaihtelevasti vapinaa,unelias tokkurainen olo päässä usein jopa seisominen on todella rankkaa se ottaa jalkoihin niin kovaa,tää on niin kokonaisvaltanen väsymys ja mul ollu tää 5kk.lääkäri sano et tää on masennus ja olen käyny tutkimuksissa.

oletko käyny lääkärissä kannattaa käyä verikoeis ekana.

Käyttäjä poropeukalo kirjoittanut 08.11.2009 klo 20:43

Minun väsymykseni katosi sen siliän tien kun lopetin masennuslääkkeen syönnin. Kaksi vuotta olen ollut aivan vetelänä ihan turhaan! 😠

Että tekee mieli vetää joku vastuuseen tästä "hoidosta"! VAAN mitä sanoikaan lääkäri: ei se siitä johtunut! Odottaa ämmä, että väsyn uudelleen ja joudun sairaalaan. Mitä puoskareita!

Niin, toivoa on.

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 09.11.2009 klo 17:55

krupsitsa, olen käynyt lääkärissä juu, verikokeet otettu moneen kertaan ja niissä kaikki kuulemma paremmin kuin hyvin. Osasit hyvin kuvailla myös sanoiksi sen miltä minustakin tuntuu. Siis kun ei meinaa jaksaa edes seisoa, kun sekin ottaa jo niin voimille.😞

poropeukalo, kurjaa että noin kävi. Turhautuisin varmaan itsekin tuossa tilanteessa. Itselläni on tällä hetkellä tosi raskas lääkitys päällä, kroppa on siitä aivan sekaisin. Pitänee jutella tosissaan lääkärin kanssa tästä. 😞

Käyttäjä krupsitsa kirjoittanut 15.11.2009 klo 20:24

Tosi tosi huojentavaa kuulla etten oo yksin tän kans sillä tän kans eläminen ON
TODELLA raskasta😭 tässä kaikki oireeni mitä mulla alko kohta 6kk sitten.
-kuumeinen olo mistä tiiän aina että uupumus alkaa pahenemaan(VAIKKA ei oo kuumetta eikä lämpöä)

-pienet kasvukivun tapaset säryt jaloissa välillä
-unelias ja tokkura olo
-välillä tulee hengästyminen jopa puhumisesta ja tunne että lähtee taju (huimaus)
-tarve mennä äkkiä nukkumaan kun uupumus on niin kova
-pieni vapina käsissä vaihtelevasti
-silmien kuivuus mikä uupumuksen pahetessa pahenee
-pään kuumotus välillä
-ihon pistely
-ahdistuneisuus
-kuoleman pelkoa
-huolestuneisuus joka päivä
-joskus pahoinvointia
-uni ei poista uupumusta
-lihasheikkous
-päiväunet jopa useimmiten pahentaa uneliasta oloa MUTTA HELPOTTAA OIREITA
-sairauden tunne
-kipeä olo
päiväunet tuo jopa puutumisen tunnetta päähän ihan konkreettisestikkin

JA OIREET VAIHTELEE PÄIVÄN mittaan oireesta toiseen
OIREET menee sellasta kehää päivän mittaan.
mut joskus on sellasia päiviä mitkä on TODELLA harvassa että on jopa todella mielihyvänen olo,että saan mielihyvää ja on iloinen olo eikä uupumus paina.mut sit se häipyy ja taas iskee rankaa todella rankka uupumustila.😞

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 16.11.2009 klo 18:42

krupsitsa, et todellakaan ole yksin tuon olosi kanssa, en ole minäkään, sen olen nyt huomannut. Osa oireistasi kuulostaa hyvinkin tutuilta, esimerkiksi tuo outo huimauksen tunne, ja hengästyminen aivan olemattomista asioista.😞 Ja erityisesti tuo ahdistuneisuus on todella suuri ongelma omalla kohdallani. Ja tuonkin kuvasit niin hyvin sanoiksi: "uni ei poista uupumusta" Ihan kuinka paljon vaan nukut niin henkinen ja fyysinen väsymys ovat yhtä pahat.

Toinen lääkkeistä (luultavimmin) johtuva ikävä juttu on veto oireet. Elikkä silmät meinaa väkisin katsella tähtiä taivaalla, eikä niitä millään saa käännettyä alas vaikka kuinka yrittää. Ja kerran sitten tuli lihaskouristuksia oikein rytinällä. Näihin mulla on kyllä esto lääke joka auttaa jos sen muistaa ottaa etukäteen, mutta ei silti mitään kivoja nämä ole.☹️

Muutenkin on taas elämänhalut aivan pohjalukemissa. Aivan siellä alimmissa. Tuntuu että masennus on niin vahvana tullut ettei sen läpi näe edes todellista elämää ja niitä ilon hetkiä. En tiedä mikä minut pitää vielä hengissä... 😭