Kouluhelvetti alkaa

Kouluhelvetti alkaa

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 13.08.2005 klo 10:40 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä kirjoittanut 13.08.2005 klo 10:40

Tiistaina sitten se taas alkaa. Saa nähä loppuuko se jo keskiviikkona. silti haluan taas yrittää vaikka voisin käydä yksityisestikin lukion loppuun. maanantaina käyn rehtorin kaa sopimassa asioita. se sanoo, että meidän koulussa ei ole tapana ketään kiusata, silti mua kiusataan. Se on varma asia, siitä ei viitsi edes enää puhua eikä kirjottaa. niin, että tämä ei ole kolukiusausotsikko.

vaan, mie en ymmärrä koko koulua ja miksi sitä yleensä käydään. kun kaikki jutut voi oppia itekseen lukemalla. mitä mie teen lukion päästötodistuksella? haen lisäkoulutukseen? minua jo nyt ahistaa yo-kirjotukset, mie en niihin halua osallistua. niin käynkö sitten turhaan lukion? niin, että kertokaa te jotka olette kirjottaneet, että mitä hyötyä siitä teille on?
uutisissa sanotaan, että tavallisista perustyöläisistä alkaa olla jo pula. mie haluan tavalliseksi työläiseksi. ammattikoulu multa ei onnistunut sairauden takia. mutta en mitään tee valkoisella lakilla, kun tee työtä.
mutta en mie varmaan saa mitään työtä ilman, että käyn taas lisää kouluja.
ammattikoululaisen joku voi halutakin töihin mutta mihin töihin voisin hakea valkoisella lakilla tai lukion päästötodistuksella?

Käyttäjä kirjoittanut 21.09.2005 klo 17:09

Toiset sanoo, että pääsee, kun on vaan lukion päästötodistus, eikä tarviste olla yo. Toiset sanoo, että tarvii olla. En tiedä haluanko enää ikinä mihinkään kouluun.Saan mie jotain lisäpisteitä, tai mikä se sana on kun olen tavallaan vammainen, niin saan siitä lisäetua kun haen kouluun. Jos muita vammaisia ei hae, sitten voin päässä. ja on mulla kuitenkin muuten hyvät paperit. tai sitten voisin mennä johonkin musiikin jatko-opintoihin, tai vaikka kapakkasoittajaksi.

Tänään meni tosi hyvin, aivan varmasti saan L reaalista. Oli avustaja ja sain olla omassa huoneessa. Se sanoi, kun piti syödä ja sen kaa mitattiin verensokerit, kun huimasi vähän. Sitten, kun ei enää jännittänyt aloin vastaileen. Veljen kaa illalla opettelin miten valikoin mihin vastaan ja tavallaan veljelle vastasin, niin en alkanut saivarteleen. Se on selvä L.

Kotona sovittiin, että unohan tuon äidinkielen, kun se otti niin koville, että olin aivan lähellä itseni murhata. Kun en tajuu miksi olen niin pösilö. Mie joskus yritän äidinkieltä vielä mutta en tänä syksynä, enkä ensi keväänä.

Käyttäjä kirjoittanut 28.09.2005 klo 15:25

Ei tässä nyt kauhian ylpee voi olla. Nyt olen kirjottanu ruotsin, venäjän ja reaali, ketkä menee läpi aivan varmasti. Sitten ei mee läpi äidinkieli, en sitä enää uudelleen yrittänyt. Nyt en voi enempää aineita kirjottaa kun vasta ensi keväänä.

Olen aivan sippi. Mitähän järkee on tämmöisessä jutussa. Ei mulla ainaskaan, kun en sitä hattua edes saa. Mie muuten menin aivan tyhjäksi noiden kirjoitusten vuoksi. tarkoitan, että aivoistani loppui virta. Mie alan nukkuu ja herään ensi viikon tiistaina.

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 29.09.2005 klo 19:22

Toivottavasti tosiaan pääset opiskelemaan metsänhoitajaksi. Metsäopistoon kyllä pääsee ihan varmasti, amk:sta minä en ole varma. Älä turhaan pidä itseäsi pösilönä. Kyllä siihen vaaditaan paljon enemmän kuin yhdessä äidinkielenkokeessa epäonnistuminen.

Ylioppilastutkinto on siinä mielessä hölmö, ettei siitä monellekaan tosiaan ole suoraan paljon hyötyä. Jos ei saa kaikista aineista huippuarvosanoja, niin ainakin yliopiston pääsykokeessa sillä todistuksella ei tee mitään. Paitsi että se pitää yleensä olla olemassa, koska kaikkia aloja ei pääse opiskelemaan ilman tutkintoa. On aika turhauttavaa huomata, että asia, jota on pitänyt neljä vuotta tärkeänä ja siihenastisen elämän suurimpana koitoksena, onkin vähän yhdentekevä. Vaikkei niillä arvosanoilla tee oikein mitään, niin niitä silti kysellään työhaastatteluissa, sukulaiset utelevat niitä ja itseä harmittaa, kun joku aine ei onnistunut. Minäkin mietin vielä, että joskus uusisin matematiikan, vaikka olen jo päässyt opiskelemaan! Samoin harmittaa, se etten päässyt opiskelemaan hirveän hyvillä pisteillä... Ehkä joskus pääsen ylitse näistä asioista, koska todellisuudessa niillä ei vain ole mitään merkitystä.

Minulla on muuten nyt ensimmäinen tosi kiinnostava kurssi koulussa. Käsittelee metsäluonnon monimuotoisuutta. Ainakin alan uskoa, että alavalintani oli tosiaan oikea.

Käyttäjä kirjoittanut 09.10.2005 klo 13:51

Olenkin ollut sairas kirjotusten jälkeen. Otti niin päähän kaikki, että lähin vaan kotoa pois moneksi päiväksi. Sitten oli ihan hilkulla, että en itteeni tappanut. Alotinkin jo tappamasin, sitten mie aloin yhen naisen kanssa meilaileen ja huomasin, että onko kai sitä elämää vaikka ei ookkaa yo-hattua päässä. Mun kaikki muut aineet lähti koulusta L-arvosanalla, vielä vanhvana sanoi opet, sitten tuo äidinkieli on i-varma. sitten vaan sekosin.

Ette varmaan tajuu, kun on aina melkein ollut luokan paras, saanut stinpendit ja muut, sitten ei pääse edes läpi jostain aineesta. Mie en jaksanut olla sen asian kanssa. olen niinku sen aina tajunnut, että olen arkiasioissa idootti, mutta koulu on ollut mulle niin helppoa, että on vaikea itselle myöntää, että on myös kouluidiootti. En oikein ymmärrä miten jaksan sen päivän elää, kun kaikki muut saa lakin.

Mitä sie Rusakko, tarkoitat, kun sanot, että kaikkia aloja ei pääse opiskeleen ilman yo;ta. Pääseekö jotain alaa? Voisinhan nyt sitten vaikka opiskella musiikkia? Onko sun opiskelussa paljon luentoja, sellaisessa isossa salissa. Sitäkään en kestäisi. Oletko päivät koulussa vai voiko sitä opiskella itsenäisesti? Mutta jotenkin musta alkaa tuntuu, että petän kaikki ihmiset, jos meen vaan amk;n?

Nyt pitää palata muutamaksi päiviksi vielä sairaalaan.Heippa

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 12.10.2005 klo 21:08

Hei, maanvaiva.

Oikeastaan ehdin jo vähän huolestua, kun sinusta ei kuulunut vähään aikaan. Toivottavasti uskot, ettei äidinkielessä epäonnistuminen tee sinusta idioottia. Olisin sinuna vain ylpeä niistä ällistä. Muistelin, että ylioppilaskirjoituksissa on sellainen kompensaatiosysteemi. Eli jos kirjoittaa muut aineet hyvin, mutta yhdestä saa hylätyn, niin voi EHKÄ silti valmistua. Tämä on suoraan jostain viralliselta ylioppilastutkinto-sivulta:

"1.5.6 Kompensaatio

Jos kokelas on hylätty yhdessä pakollisessa kokeessa, lautakunta voi kuitenkin jäljempänä esitetyin edellytyksin antaa hänelle ylioppilastutkintotodistuksen, johon hylätty arvosana merkitään. Tämä edellyttää kokelaan suostumusta. (20 §) Menettelyä kutsutaan kompensaatioksi.

Ellei kokelas halua kompensaatiota suoritettavan, hänen on annettava asiasta kirjallinen ilmoitus lukiolle, joka toimittaa sen edelleen lautakunnalle. Ilmoituksen on oltava lautakunnassa kevään tutkinnossa viimeistään 15. toukokuuta ja syksyn tutkinnossa viimeistään 31. lokakuuta. Ellei ilmoitusta ole tehty, sekä yleinen kompensaatio että matematiikan kokeen ja reaalikokeen välinen kompensaatio toimii automaattisesti.

Keskeytynyttä koetta ei voi kompensoida.

Lautakunta noudattaa yleisessä kompensaatiossa seuraavia perusteita. Hylätyt suoritukset on eri oppiaineissa tason mukaan jaettu neljään luokkaan, joista käytetään merkintöjä i+, i, i- ja i=. Kokelaan kustakin hyväksytystä kokeesta saamasta arvosanasta annetaan kompensaatiopisteitä seuraavasti: laudatur 7, eximia cum laude approbatur 6, magna cum laude approbatur 5, cum laude approbatur 4, lubenter approbatur 3 ja approbatur 2. Kokelaan saamat kompensaatiopisteet lasketaan yhteen, jolloin 12 kompensaatiopistettä kompensoi hylätyn arvosanan, jos se on i+, 14 i:n, 16 i-:n ja 18 i=:n.

Yleisen kompensaation lisäksi on ennen vuotta 2006 suoritettujen matematiikan kokeen ja reaalikokeen välillä vielä voimassa erityinen keskinäinen kompensaatio, jos
toinen kokeista on suoritettu ylimääräisenä kokeena. Hylätyn pakollisen kokeen arvosana kompensoidaan seuraavin edellytyksin:

pakollinen matematiikan koe /
reaalikoe ylimääräinen reaalikoe /
matematiikan koe
i + lubenter approbatur
i cum laude approbatur
i - magna cum laude approbatur
i = eximia cum laude approbatur tai laudatur

Jos kokelas on jossakin kokeessa hylätty useammin kuin kerran, otetaan hänen edellä esitetyn luokittelun mukainen paras improbaturinsa huomioon kompensaatiota laskettaessa. Tällöinkin kokeiden tulee olla suoritettu ennen vuotta 2006.

Matematiikan kokeen ja reaalikokeen välistä erityistä kompensaatiota ei ole enää 1.1.2006 jälkeen."

Kannattaa tietysti kysyä asiasta koulussa, jos sinulle ei vielä ole kerrottu tästä.

En ole ihan varma siitä, mitä pääsee opiskelemaan ilman yo-tutkintoa. Esimerkiksi Joensuun luonnontieteelliseen tiedekuntaan käsittääkseni voidaan ottaa opiskelija pelkän pääsykokeen perusteella, vaikkei olisikaan suorittanut yo-tutkintoa. Oulun yliopistoon sen sijaan on kaikenlaisia lisäehtoja (on pitänyt suorittaa amk-tutkinto, opistotason tutkinto tms.) ei-ylioppilaille. Joensuun oppaassa niitä ei mainittu, mutta se ei kai välttämättä tarkoita, etteikö sellaisia olisi. Varmaan parasta kysyä niistä oppilaitoksista, joista olet kiinnostunut. Tai jos tuo kompensaatio onnistuu, niin silloinhan sinulla ei edes olisi tätä ongelmaa.

Yliopistossa kurssit vaihtelevat aika paljon. Hyvin harvassa on läsnäolopakko (esim. kielikursseissa ja laboratorioharjoituksissa) ja useimmiten asioiden opiskelu itsenäisesti onnistuu. Joskus luennoilla on tietysti sellaista asiaa, jota ei löydy ainakaan tentittävistä kirjoista. Salit voivat olla melko isoja tai sitten ihan pieniä. Minua ahdistavat ne pienimmät eniten, koska niissä ei voi kadota samalla tavalla ihmisjoukkoon kuin isoissa saleissa. Luennoilla opettajat harvoin kysyvät oppilailta mitään eikä suuri osa ihmisistä tunne toisiaan. Siellä saa olla tosi huomaamaton, jos haluaa. Jonkin verran on myös kursseja, joissa tarkoituksena on vain lukea kirjat ja mennä tenttiin.

Jos vertaan ammattikorkeakoulua ja yliopistoa, niin yliopisto on paljon vapaamuotoisempi opiskelupaikka. Lukujärjestyksen saa tehdä ihan oman mielensä mukaan ja valinnaisia aineita on paljon. Ammattikorkeassa saa heti alussa valmiin lukujärjestyksen käteen (ainakin Helsingin ammattikorkeakoulussa) ja siitä poikkeaminen oli tosi vaikeaa. Läsnäolopakko on yleisempää kuin yliopistossa (varmasti alakohtaista), koska siellä painotetaan enemmän käytännön osaamista ja yliopistossa taas on paljon teoriaopintoja. Kirjoitan ammattikorkeakouluista hieman negatiiviseen sävyyn, koska minulle se oli ihan väärä paikka. Alakin oli toki väärä, mutta sellainen tiukasti lukujärjestykseen sidottu opiskelu ei ole koskaan sopinut minulle. Ehkä joku ammattikorkeassa positiivia kokemuksia saanut voisi antaa siellä opiskelusta erilaisen kuvan?

Ei varmasti kannata ajatella tällaista valintaa kenenkään muun kuin itsesi kannalta. On turha yrittää opiskella muiden mieliksi sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Korkeakouluopiskelu on sen verran aikaa vievää ja vaatii motivoituneisuutta, ettei sitä kannata väkisin tehdä. Voithan vaikka pitää välivuodenkin, jos valinta tuntuu tässä vaiheessa liian vaikealta? Toivottavasti tästä oli apua, etten vain sotkenut ajatuksiasi entistä enemmän...

Käyttäjä kirjoittanut 17.10.2005 klo 14:59

hei rusakko. olen sulle vastannut aika pitkästi, se viesti nyt ei näy. mie sen hukkasin tai ylläpito mähläsi. mutta pääpointti oli se, että en halua ylioppilaaksi millään avustuksilla. jos en pääse läpi niinku kaikki muut, niin sitten ei.
olen eelleen sairas, en jaksa enempää. halusin vaan kiittää sun vastauksesta.

Käyttäjä Meri N (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 17.10.2005 klo 16:20

Hei,

En ole huomannut vastaustasi tähän ketjuun... Tosin en mene vannomaan, että en ole vahingossa poistanut - sellaistakin voi sattua. Pahoittelen, mikäli näin on käynyt.

Käyttäjä kirjoittanut 17.10.2005 klo 16:37

Olet sie Meri möhlännyt tai joku muu, koska mie kirjotin viime viikolla monta kertaa tähän.Silloin jo laitoin viestiä, että miksi ette julkase. Mutta, mie kirjotan uuven, kun jaksan, ei tämä haittaa. Aattelin vaan, että olen niin törkeitä kirjottanut, että ei kelpaa. Sellaistakin on nuoruudessani tapahtunut.
Heippa

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 31.10.2005 klo 10:57

Nyt vasta ehdin tenttisuman jälkeen kirjoittamaan. Ikävää, että viestisi hukkui. Kirjoita vain uudestaan, jos jaksat etkä ole aivan kyllästynyt tähän aiheeseen. Arvelinkin kyllä, ettet innostuisi siitä kompensaatio-jutusta, vaikka se on ihan normaali käytäntö. Jos on monessa aineessa hyvä, niin minusta yhdessä saakin olla huonompi.

Minulla tuli ammattikorkeakouluopiskelun ja yliopisto-opiskelun eroista vielä mieleen yksi juttu: amk:ssa kurssit kestävät usein pitkään (jopa puoli vuotta tai vuoden), mutta yliopistossa monet kurssit jatkuvat vain kuukauden tai pari, joskus vain muutaman viikon. Yliopistossa lukujärjestys on hyvin vaihteleva ja amk:ssa jokseenkin pysyvä ja ennalta määrätty. Lisäksi amk:n kursseissa on minun kokemukseni ja kuulemani mukaan enemmän tekemistä kuin yliopiston kursseissa, koska yliopistossa ei ole yleensä läsnäolopakkoa.

Kirjoitit kyllä tuolla toisessa otsikossa, ettet jaksa kuin maata enkä siksi viitsi tuputtaa enempää tietoa. Monet päätyvät oikealle alalle vasta reilusti yli 20-vuotiaina, joten ei tällä niin kiirettä varmaan ole. Tärkeämpää olisi ennen opiskelun aloittamista selvittää muut asiat kuntoon. Jaksamista sinulle.

Käyttäjä kirjoittanut 03.11.2005 klo 13:07

Hei rusakko, tämä on jo ihan eri juttua, mitä silloin kirjotin. Mutta kuitenkin samaa koulua. Mua on taas uudelleen tutkittu, kun taitaa oikeastaan ollakin niin, että äidinkielen opelle onkin aika suuri harmi, jos muista aineista kirjotan L mutta sen aineesta hylätyn.

Musta on huomattu niin, että osaa aivan täydellisesti kieliopinkin, jos saan keskittyä vaan kielioppiin. Jos on ollut koulussa kieliopin koe, olen aina saanut joko 8-10. Mutta, jos on ainekirjotusta, saan yleensä sitten sisällöstä 9-10 mutta kieliopista 5. Mulla on kuulemma päässäni niin paljon häiriötekijöitä, että en pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla. Kun saan jonkun aiheen mikä mua kiinnostaa, niin ku esmes liito-oravat, niin mulla tulee tekstiä ja ajatuksia niin paljon, että unohan sanoja ja koko kieliopin. Sitten vielä, kun äidinkielieope on sanonut, että en saa kirjottaa 45 sivua vaikka kuinka tietäsin asiaa niin paljon, niin olenkin aivan hermona, eikä koko jutusta tulee mitään. Näin kävi yo-kirjotuksissa. Koulun luovan kirjottamisen tunnilla mie kirjotan niin pitkästi, kun huvittaa ja laitan opelle loppuun, että lyhennä päässäsi tai lue niin paljon mitä jaksat.

Nyt sitten Assi-klinikalta voitaisiin lähettää musta uusi arvio yo-lautakunnalle ja varmaan pääsisinkin läpi. Mutta en halua väen vänkällä mulle räätälöityä ylioppilaskoetta tai ei koetta vaan vastaukset että vastaukset olisi hylätty, jos oisin normaali ihminen mutta vastaus onkin hyväksytty, koska olen epänormaali. En sitä halua, semmoinen lakki ei mulle mitään merkitse. On hankala olla tällainen vammanen, että tajuaa, että on vammanen mutta ei pysty lopettaa vammasena oloa. Ois helpompi olla kun ois pelkkä vihannes.

Enkä mie usko, että pärjäisin yliopistossa. Mie en pysy mukana missään luentotyylisessä opiskelussa. Mulle pitää open kirjottaa taululle sanoaj, että yleensä edes tajuan millä tunnilla olen. Enkä halua Lapista pois. Nyt eilen menin jo kouluun ja tänään, olin vaan puoli päivää. Eilen oli ravintotietoutta ja siitäkin pijän aika paljo. Kävin silloin yhen vuoden ammattikoulun kokin puolella mutta epilepsian takia en sopinut. Mutta itse ravintojutu voisi olla aika kiinnostava, myös musiikki. Eniten kuitenkin metsäjutut. Pääasia kuitenkin, että en joudu Lapista pois. On muuten Ruotsin Lapissakin yliopisto, pitää tutkia mitä siellä voi opiskella.

Mun nämä vanhenmmat ovat hiukan siihen malliin puhunut, että voisin vaikka ensi vuoden käydä eräopaskurssin ja pitää vähän vapaata tavallisesta koulun käynnistä. Tarkoittavat varmaan, että olen aika hermokimppu, kun mulle ei riitä mikään normaali vaan aina pinkotan liikaa ja haluan olla paras. Se on aika raskasta.

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 04.11.2005 klo 15:09

Minulla oli ehkä vähän samanlaisia ongelmia äidinkielen kanssa. Innostuin siitä, että minulla oli jotain sanottavaa, niin paljon etten sitten osannutkaan sanoa sitä järkevässä muodossa. Toisaalta koulussa minun oli mahdoton keskittyä aineen kirjoittamiseen. Halusin kirjoitusteni olevan aina täydellisiä. Jos yritin kirjoittaa oikeaoppisesti, sisältö kärsi. Saatoin tehdä täydellisiä virkkeitä peräkkäin, mutta ne eivät vieneet kirjoitustani yhtään eteenpäin, vaan junnasivat samassa asiassa. Jos yritin kirjoittaa hyvän sisällön kiinnostavasta aiheesta, siitä tuli vaan sekava. Kotona, kun saatoin viikon pakertaa yhtä ainetta, sain joskus molemmat onnistumaan. En vieläkään ihan ymmärrä, miten kuitenkin kirjoitin m:n yo-äidinkielestä.

Ymmärrän kyllä hyvin, ettet tahdo Lapista pois. Pohjoisin yliopisto, jossa voi opiskella metsätieteitä, on Joensuun yliopisto (sinne muuten pääsee varmasti, vaikka ei olekaan läpäissyt yo-tutkintoa). Biologiaa voi pohjoisimpana opiskella Oulussa (mutta sinne ei pääse ilman yo:ta) tai Tromssassa Norjassa (sen sisäänpääsystä en tiedä mitään), ja sitten etelämpänä Joensuussa, jonne voi päästä ilman yo-tutkintoa. Onko teillä jossain lähellä koulu, jossa voi opiskella eräoppaaksi? Vai opiskellaanko siihen oppisopimuskoulutuksella? Pitääkö sinun siis vielä käydä lukiossa, vaikka olet jo kirjoittanut?

Yliopistolla opetus on kyllä tosi erilaista kuin lukiossa, koska useimmat opettajat eivät kirjoita taululle mitään. Enimmäkseen niillä on Power Point -esityksiä, jotka ne usein tulostavat oppilaille. Minulle sopii parhaiten sellainen tyyli, että opettaja näyttää kalvolla jotain, mutta sen lisäksi kertoo ylimääräistä asiaa suullisesti, jonka kirjoitan itse muistiinpanoihin. Sellaiset ovat tylsiä luentoja, kun kalvolta tai tietokoneelta näytetään samat asiat kuin mitä opettaja puhuu. Silloin voisi yhtä hyvin jättää tunnit väliin ja vain hakea monisteena sen höpinät.

Minua aina mietityttää se, sopisiko lopulta tutkijaksi. Joutuisinko liian paljon olemaan esillä tutkimustuloksineni (jos edes saisin mitään tulosta aikaan) ja ehkä työskentelemään jossain porukassa, jonka jäsenten kanssa en tulisi toimeen? Minustakin voisi tulla eräopas, mutta en haluaisi opastaa ketään, vaan samoilla itsekseni 🙂

Käyttäjä kirjoittanut 06.11.2005 klo 14:48

On mulla aika lähellä kouluja missä voi käydä eräoppaaksi. Oikeastaan ne on vissiin aina tutkintoon valmistavaa koututusta, jos olen oikein ymmärtänyt. kun vaan näyttää erätaidot tutkinnossa, niin saa eräoppaan nimen, ainaki naapuri niin on saanut, se on kyllä vanhempi mua paljonki. Eikä mun taidot vielä riitä siihen tutkintoon. Voisin kyllä kaiken oppia tän uuden ukkini hommissa porotöissä. Mutta koulu olisi jotenkin sellaista säännöllistä ja siinä ollaan tosi paljon ulkona.

Oulu olisi hirvee paikka, ihan oikeesti. Käyn siellä sairaalassa usein ja aattelen, että en näin isossa paikassa ikinä haluu asua. Joensuun ja Tromsa ovat tosi kaukana, niistä kestää matka kotiin hirvee kauan, ei oikein ehi joka viikonloppu. Veli opiskeli Joensuussa, tuntui, että se oli maapallon toisella puolella. Muistin, että Kiirunassa ois voinut jotain jatko-opiskella, koska sen kaa meillä tehhään yhteistyötä mutta se onkin vaan lukioon ja hiihtoon liittyvää. aattelin, että voisin vaan hypätä rajan yli Ruottin Lappiin tai sitten vaikka Venäjälle. Mutta sitten kun katoi ei siellä oikein mitään ole ja matkatkin on hanlakat. Oikiastaa, jos oisin järkevä niin lähtisin Hesaa, sieltä se lentokoneella pääsisi nopeinten viikonloppuna kotiin. Mutta miten kestän sitten arkipäivät. vaikka oonhan mie Espoossa syntynyt ja viihyin silloin ihan hyvin. Ei kyllä mie jatkan Lapin Luonto-opistossa. Samalla muuten voi opiskella lisää musiikkia.

Silloin, kun tulin tähän uusittuun tukinettiin, miekin sanoin, että musta tulee tutkija. Haaveilin, että keksisin jonku ihmesiemenen, että kellään ei ois koskaan nälkä. Nyt se on jäänyt haaveeksi, en halua myöskään mitään kuulusuutta itselleni, ainoastaan olla rauhassa.

en kai miekään ketään aio opastaa vaikka musta tulisikin eräopas. tai voisin mie aina silloin tällöin mennä safarifirmaan töihin, että saisi rahaa. Muuten mie vaan yksin mettäsä samoilisin. Tai onhan mulla haavaita, että tekisin jonkun suuren vaelluksen jonnekin kauas, missä kukaan ei ole koskaan käynyt, niinku Domi Adruin, sellainen haluaisin olla. Siihen kyllä pitää aika paljon taitoja opetella. Olen muuten nykysin muutaman tytön partion vetäjä, olemme vaeltajia ja mie niille opetan kaikkia juttuja, siitä saa lisäpisteitä kouluun. Vaikka on se aika kivaakin.

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 16.11.2005 klo 14:59

Sinun suunnitelmasi kuulostaa ihan hyvältä. Ja ainahan sitä voi muuttaa, jos tuntuu siltä. Joensuustakin muuten pääsee ainakin Rovaniemelle asti lentokoneella, mutta se maksaa yli 200 e / suunta 😉 Samalla hinnalla voisi matkustaa Suomeen jostain Marokosta... Kävin Helsingissä katsomassa perhettä ja ystäviä muutama päivä sitten. Olin melkein viikon ja meinasin jatkuvasti jäädä auton alle, ihmiset kävelivät päälle ja halusin vain pois. En aio palata enää asumaan sinne.

Mietin, että luontoon liittyvät ammatit ovat siitä hyviä, että niiden harjoittajien "sallitaan" olevan vähän omituisia ja erakkohenkisiä. Oikeastaan se tuo vain lisää uskottavuutta. Tavallaan minusta voisi olla ihan hauskaa olla karaistunut metsäläinen, joka opastaa tietämättömiä turisteja. Sellaista pätemistä. Ehkä myös saisin hupia ihmisten reaktioista, kun käyttäytyisin mahdollisimman karkeasti. No, todellisuudessa tahtoisin ennemmin tutkijaksi viidakkoon. Voisin olla vähän kuin Dian Fossey, mutta vähemmän esillä julkisuudessa. Usein tuntuu, että tällaiset asiat jäävät kuitenkin haaveeksi.

Käyttäjä kirjoittanut 25.11.2005 klo 20:34

Nyt tuli vastaukset kirjotuksista ja mie sain 3L ja yhden i. Sitten onkin hauskaa olla koulussa, kun kukaan muu ei saanut mistään i. Ja arvasin, että niin se menee, että mun i huomioidaan ei paljon muuta.

En miekään kyllä Espooseen muuttaa haluaisin. Käyn siellä Hesassa kerran kuussa lääkärissä ja heti haluun takaisin kotiin. Mie kyllä pidän metrosta muuten en välitä. Vaikka on siellä helpompaa, kun kukaan ei tunne.
Mun tää uusi ukki on just tollainen kun kirjoitat, rusakko. Se esittää turisteile Lapin noitaa eli on täyspipoa. Yhet maksaa, että saa hullua katsoa. kaikkein parasta on, kun se kerää poron paskaa ja laittaa sitä pussiin ja myy turisteille 5 eurolla. Voisi sekin olla aika hieno ammatti, kun huijaisi turisteja. tai ei se on huijausta, kun turistit viihtyy.

Mie en halua, että mun elämä on pelkkää haavetta. Tiesitkö sen Domi Arduin, sillai haluaisin elää. Suunnittelisi kaikki matkoja ja retkiä. käyttäisi vuosia jonkun matkan suunnitteluun, Koko sen suunnittelun ajankin olisi tavallaan jo siellä matkalla. Sitten lähtisi matkalle ja sitten ei enää olisikaan olemassa. Noin vaan ei jäisi mitään jäljelle, ei edes ruumista. Hitsin hieno tapa lopettaa oleminen tässä olotilassa. Julistetaan kuoliaaksi vaikka ei ole oikeastaan varmuutta onko kuollut vai ei. Tulisi vaan takaisin yhtenä päivänä ja sanoisi, että en ole kuollut, miten niin luulitte ja jatkaisi retkien suunnittelua. Tää oli satua, varmaan.

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 07.12.2005 klo 10:17

Taidat olla tosi pienessä lukiossa? Meidän lukiossa moni lopetti koko koulun kesken, ei päässyt yo-kirjoituksista ollenkaan läpi, sai monta a:ta jne., eivätkä ketään kiinnostaneet muiden tulokset. Minusta kolme ällää ja yksi i on parempi kuin kolme ämmää ja yksi a.

Ukkisi homma kuulostaa hauskalta 🙂 Toisaalta ehkä tympääntyisin niihin turisteihin. Kerran olin vaeltamassa ja yhdelle autiotuvalle tuli joku bisnestyyppijoukko syömään retkieväitä (viiniä, hedelmiä ja kaikkea hienoa). Tupa oli sen verran lähellä parkkipaikkaa ja sinne pääsi pitkospuita pitkin, että naiset tulivat sinne korkokengissä (paitsi jotkut, jotka olivat varmaan sitä retkeä varten ostaneet hienot retkivaatteet) ja miehet liituraitapuvuissa. Kun ne olivat syöneet, alkoi sataa ihan kaatamalla ja koko paikka muuttui kuravelliksi. Oli hauska katsoa, kun ne tyypit liukastelivat pitkospuita takaisin autoilleen. Ehkä sellaista ei kovin pitkään jaksaisi.

Olen minä Arduinista kuullut. Minulla on eno, joka matkustelee ympäri maailmaa. Hän tekee töitä Suomessa välillä juuri sen verran, että tienaa seuraavat matkarahat. Koko töissäoloajan hän suunnittelee seuraavaa matkaa. Se olisi hienoa. Minä kyllä pelkään, etteivät haaveeni koskaan toteudu. Olen ehkä liian arka. Toisaalta välillä uskon, että minusta voi tulla mitä vain haluan. Silloin on hyvä olla.