Jos ei vaan enää jaksa?
Moi,
Olen masentunut ja niin poikki etten enää jaksaisi elää. Tiedän, että itsemurha ei ole mikään vaihtoehto enkä tahdokkaan tappaa itseäni. Se aiheuttaisi vaan liikaa tuskaa läheisille. Ajattelen jatkuvasti kuolemaa. Viiltelen, mutta nyt on menossa viikon testi, pystynko olomaan ilman sitä. Vasta toinen päivä menossa ja jo nyt on alkanut ”vieroitusoireet”. Tärinää, itkukohtauksia ilman syytä…tuntuu kun olisin menettämässä järkeäni.😭 Masennun kiusaamisesta ja vanhempien riitelystä.
Masennun tammikuussa. Kävin silloin alkuun terveydenhoitajalla ja sen jälkeen koulupsykologilla. Se ei auttanut mitään ja lopetin käynnit. Olen pystynyt puhumaan joistain asioista kasvotusten vain yhden aikuisen kanssa. Vanhemmille en ole pystynyt kertomaan.😞 Minulla ei ole hoitosuhdetta.
Nyt siis tuntuu siltä, kun ei enää jaksaisi elää. Minulla ei ole ruokahalua ja nukun öisin vain kolmea tuntia.😴 Kaikki ahdistaa. En ymmärrä, miksi ystäväni jaksavat minua. Tuntuu kuin kaikki menisi pieleen ja tunnen olevani yksin😯🗯️
Mitä järkeä on enää elää?☹️ ihan sama kuka jää kaipaamaan ja kuka ei, mutta en enää pysty jatkamaan. En jos tää on koko ajan tälläistä!
Mikään ei vaan auta ja kaikki tuntuu niin turhalta ja merkityksettömältä. Mitä väliä, jos yksi masentunut tyttö kuolee? Loppujen lopuksi ei mitään. Ehkä se olisi parempikin. En enää kärsis ja kenenkään ei tarvitsisi pelätä puolestani.
Onko enää yhtään syytä elää? Perhe, sukulaiset ja ystävät pääsisivät yli aikanaan. Ainakin toivon niin. Heillä on toisensa. Muuta syytä en tiedä☹️
Sarjetty.
Sillä on valtavasti väliä, selviääkö masentunut tyttö vai ei. Kyse on todellakin elämästä ja kuolemasta. Syitä elää on aina, mutta niitä ei aina itse näe.
Ootko harkinnut kriisipuhelimeen soittamista tai päivystykseen menemistä? Jos olo menee sietämättömäksi, niin näihin kannattaa olla yhteydessä. Aivan varmasti itsemurha olisi läheisillesi kova paikka. Eivät he välttämättä siitä pääsisi ylitse.
Läheisilläsi on toisensa, mutta niin on sinullakin heidät ja heillä sinut. Moni ihminen välittää susta ja olet oikeasti tärkeä ja arvokas. Älä tapa äläkä vahingoita itseäsi. Tarvitset nyt oikeasti ymmärtäväistä apua ja kannattaa vaatia sitä, jos suinkin jaksat. Sä selviät kyllä ja paranet tästä. 🙂
Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️
Kuolema olisi parempi. Satutan koko ajan läheisiäni käytökselläni, mutta en vaan voi mitään. En jaksaisi olla koko ajan se hymyilevä ja myötäilevä pikkutyttö, johon he ovat tottuneet. Ei ole ketään jolle purkaa pahaa oloa ja sitten se tulee joko viiltelynä tai vittumaisena käytöksenä ulos. Jos kuolisin en voisi satuttaa ketään sillä tai huolestuttaa heitä. En jaksa enää elää itseni kanssa.
Ei se olisi parempi. Mikään ei satuta läheisiä niin paljon kuin kuolema. Oman lapsen hautaaminen voi aiheuttaa elinikäisen arven sydämeen. Sun ei tarvitse olla hymyilevä ja myötäilevä pikkutyttö, vaan saat olla sellainen kuin olet. Pystytkö puhumaan kellekään auttajalle, läheiselle tai kirjoittamaan net-tukeen? Varmasti joku kuuntelee. Sun ei tarvitse jäädä yksin ajatustesi kanssa.
Kannattaa oikeasti hakea heti apua, kun sietämätön olo iskee. Voit laittaa viestiä tai soittaa terkkarille, psykologille tai suoraan terveyskeskukseen. Myös joku läheisesi voi tehdä sen puolestasi. Apua on varmasti tarjolla ja sua voidaan auttaa. Sinä selviät tästä kyllä! Älä vahingoita itseäsi, myös viiltelystä pääsee kyllä eroon.
Tsemppiä ja halauksia. Ansaitset saada elää omannäköistäsi elämää. Se koittaa sulle vielä jonain päivänä, ja voit parantua tästä olosta ☺️❤️
Kiitos villikettu. En vaan jaksa uskoa parempaan. Olisiko kuolema edes niin paha asia? Jokainen kuolee joskus. Mitä sitten edes tapahtuisi? En ainakaan enää kärsisi. Silloin ei olisi väliä, kun joku tuomitsee tai alkaa vihaamaan minua, koska en olisi kuulemassa ja näkemässä sitä. Minulle on jo ihan sama kuka hyväksyisi ja kuka ei tai kuka minua sen jälkeen vihaisi. Kuinhan tää päättyy. Kuulostan varmaan todella kylmältä, mutta en enää jaksa elää edes muiden takia.
Sarjetty kirjoitti 26.2.2016 11:2
Kiitos villikettu. En vaan jaksa uskoa parempaan. Olisiko kuolema edes niin paha asia? Jokainen kuolee joskus. Mitä sitten edes tapahtuisi? En ainakaan enää kärsisi. Silloin ei olisi väliä, kun joku tuomitsee tai alkaa vihaamaan minua, koska en olisi kuulemassa ja näkemässä sitä. Minulle on jo ihan sama kuka hyväksyisi ja kuka ei tai kuka minua sen jälkeen vihaisi. Kuinhan tää päättyy. Kuulostan varmaan todella kylmältä, mutta en enää jaksa elää edes muiden takia.
Sarjetty tää on ehkä mun ekakerta kuin olen laittanut tänne viestiä.
Mä tiedän todellakin miltä toi tuntuu.
Voisinpa auttaa sua ja tukea ja pitää sinut täällä maailmassa. Sä oot tärkeä meille kaikille täällä tuki netissä.
Sarjetty,
Uskaltaisitko nyt soittaa päivystykseen ja sanoa, miten asiat ovat. Tai kriisipuhelimeen. Tiedän että kynnys voi olla korkea, mutta sä ansaitset kaiken avun. Elämän ei tarvitse päättyä tähän. Kärsimyksestä ja tuskasta pääsee kyllä eroon ilman itsemurhaa.
Älä tee itsellesi mitään pahaa. Komppaan täysillä Rikottua tyttöä; Sä oot meille kaikille tärkeä, ja toivon että se merkitsee sulle ainakin vähän. Me kaikki halutaan että sä parannut. Kukaan meistä ei sua tuomitse, me tiedetään kyllä miten elämä voi runnella ja lyödä maahan. Mutta sinä voit nousta siitä lyödystä ja runnellusta tilasta vähitellen kohti onnea ja iloa, unelmia ja valoa.
Sulla voi olla vielä täysi elämä edessäsi. Asioita, joita ei osaa kuvitellakaan. Vaikka maailma on lyönyt sua turpaan, niin älä anna sen viedä sua kokonaan. Pyydä apua. Sano niille ettet jaksa elää ilman apua. Sun ei tarvitse jäädä yksin.
Sä pääset vielä valoon. En minä näitä kirjoittelisi, jos en siihen uskoisi. Vaikka sinä et jaksaisi, niin me jaksetaan ja kannetaan sua. Sä voitat vielä. Me voitetaan vielä.
Tuhannesti tsemppiä, halauksia ja rohkeutta. ☺️❤️
Villikettu ja Rikottutyttö kiitos
En usko, että pystyn pyytämään apua. En ansaitse sitä. Läheisille en puhu. Heillä on omatkin huolensa.
Aina kun jotain hyvää tapahtuu, se otetaan minulta pois. Ei ole enää mitään. Joka päivä nykyiset ystävät vieraantuvat enemmän enkä todellakaan kestä, jos menetän heidätkin. Ei olisi ikinä pitänyt päästää ketään lähelle.
Joka ilta menen nukkumaan (jos nukun) ajatuksella, kumpa kuolisin nukkuessani, ja aina herään ajatukseen tahdon kuolla.
Mulla on kanssa ollu kuolemaan liittyviä ajatuksia, parempi ois, ku kuolis vaan ku tuntuu et musta on vaan haittaa. Poltin käenkin oikein kunnolla vahingoittaakseni itteäni, mietin pitkään tota polttamista ja lopulta tein sen. Tekis mieli itkeä, mut ei tuu vaan itku ulos.
Nyt olisi viikon loma. Miten siitäkin selviää? En tiedä kumpaa vihaan enemmän koulua, kiusaamista ja töitä vai kotona olemista, riitoja ja sitä että on liikaa aikaa miettiä asioita yksin. Vaikee selittää. Pitäs selvitä viikko ilman tukea. En mä kestä sitä.
Sarjetty,
Kyllä sä ansaitset saada apua. Jokainen ihminen ansaitsee sen. Läheisten rasittamista ei tarvitse pelätä - kyllähän kaikki täällä Tukinetissäkin auttavat toisia voimiensa mukaan. Ymmärtäväinen läheinen auttaa toista ihan mielellään ja sydämestään. Toki välillä voi puhua muustakin, mutta ajattelisin että läheisille voi kyllä puhua huolistaan.
Kaikki ystävät eivät välttämättä vieraannu. Ne, jotka vieraantuvat, olisivat voineet vieraantua myös ilman tätä masennusta. Todellinen ystävä kyllä pysyy tukena myös vaikeampina aikoina. Sun ei tarvitse selvitä viikkoa ilman tukea, jos olo käy sietämättömäksi. Net-tuki, kriisipuhelin ja päivystys on olemassa myös lomalla, ja samaten tämä foorumi.
Tsemppiä ja halauksia joka päivään! Älä tee itsellesi mitään pahaa, oot tärkeä ja selviät varmasti! ☺️❤️
Tsemppiä ja voimia ihan kamalasti sinulle Sarjetty! <3 Älä tee itsellesi mitään pahaa, olet sydämessäni ja ajatuksissani joka päivä. Ja niin kuin Villikettu sanoi, sinä ansaitset apua, kaikki ansaitsee. Toivon todella että lomasi menee hyvin ja pääset taas sitten puhumaan. Kyllä niistä selvii, kun on vaan pakko selvitä. Kyllä vielä joku päivä olo helpottaa. Olet tärkeä. <3
En enää jaksa. En pysty enää puhumaan eikä kukaan auttamaan. Onko tässä enää edes mitään tehtävissä?
Sarjetty,
Kyllä sua voidaan auttaa ja tässä on vielä asioita tehtävissä. Se ovi ei mene kiinni. Toivoa voi olla vaikea nähdä, mutta kyllä se on olemassa. Välillä se peittyy myrskyjen taakse, mutta se ei katoa koskaan.
Saat lepäillä ja kerätä voimia ihan jaksamisesi mukaan nyt. Lomalla ei ole velvoitteita eikä koulusta tarvitse stressata. Sait myös niitä helpotuksia kysyttyä, mikä on oikeasti iso asia ja voi tukea sun jaksamista vielä pidempään.
Älä tee itsellesi mitään pahaa. Toivo ja parempi aamu koittaa kyllä sullekin vielä. Joskus se vaatii paljon taistelua, ennen kuin pääsee elämään kunnolla kiinni. Onko sulla mitään sellaista juttua, mikä vähän helpottaisi sun oloa? Yksinkertaisetkin asiat voivat olla isoksi avuksi ja tukea oloa tässä hetkessä. Jos pystyt yhtään näkemään toivoa tai jotain hetkellistäkin valoa, on se jo iso asia. Tällaiset pienet toivonkipinät voivat olla polku kohti parempaa oloa.
Haluan rohkaista sua jatkamaan ja pyrkimään eteenpäin. Jos haluat levätä, pyydä vaikka sairaslomaa, sano ettet jaksa vaan haluat oikeaa apua. Jos joku epäilee, niin näiden viestien näyttäminen voi puhua puolestaan. Se toimii myös jos et jaksa puhua itse. Mutta sä voitat kyllä vielä. Yhtenä päivänä sua ei enää kiusata vaan saat elää iloista elämää. Oon nähnyt omin silmin miten kiusaajat, jotka kerran olivat niin vaikutusvaltaisia ja kovia jätkiä, olivat jonkun ajan päästä unohdettuja, nurkassa istuvia ja yksinäisiä tyyppejä. Joka tapauksessa: sinä voitat kyllä, ja olet paljon vahvempi kuin ne tyypit kuvitteleekaan. Sun elämällä on todellakin väliä ja sä nouset kerran vielä jaloillesi, vahvana ja tästä kaikesta selvinneenä! ☺️❤️
Kiitos villikettu.
Liikunta auttaa vähän.