Huono itsetunto ja perfektionismi
Heipä hei!
Olen pohdiskellut pitkän aikaa itseäni ja omaa käyttäytymistä. Sen tiedän, että minulla on melko huono itsetunto. Enkä oikein tiedä mistä se johtuu, on kyllä ollut nuorempana koulukiusaamista jonkin verran, mutta en oikein usko huonon itsetunnon johtuvan siitä.
Koulussa olen aina ollut hyvä ja kaikki sen tietävät. Jotenkin sitä kautta on tullut pakonomainen suorittamisen tarve. Toisaalta kehut, että olen hyvä koulussa pitäisi nostaa mielialaa ja itsetuntoa, mutta ne eivät tee sitä. Ajattelen vain, että kaikki pitävät minua hyvänä koulussa, joten minulla ei ole varaa epäonnistua. Pitää vain panostaa enemmän ja yrittää enemmän niin olen täydellinen. Pikku hiljaa tämä täydellisyyden tarve opinnoissa on siirtynyt muuhunkin elämään.
Olen huomannut, että se näkyy mm. painon kontrolointina. On oikeastaan näkynyt jo useita vuosia, mutta olen tajunnut sen vasta nyt. Painon kontrolointi ilmenee jonkin asteisena syömishäiriönä. Ja en pysty suhtautumaan ruokaan normaalisti.
Nämä kaikki asiat yhdessä vaikeuttavat ja haittaavat ihmissuhteitani, ennen kaikkea parisuhdettani. Yritän kaikkeni aina miellyttää poikaystävääni, sitten vaivun itsesääliin ja kaikki menee pieleen.
Kierre ruokkii itseään ja en tiedä kuinka pääsisin siitä eroon. On kamalaa, kun se pahin vihollinen on päässyt pään sisään ja vaatii kokoajan lisää. Se, kun tajuaa, että itse on se itsenä pahin arvostelija, jolle mikään ei riitä.
IisaMari kirjoitti 1.12.2012 14:34
Halusin vain tulla sanomaan, että olen nyt löytämässä sitä todellista minää, joka mun olisi pitänyt itseni antaa olla jo aikaa sitten. Parin viikon aikana sattunut kaikenlaista, olin muun muassa suljetulla osastolla. Minulla on paljon rennompi olo kuin aiemmin kun tänne kirjoitin. Asiat ovat menossa hyvään suuntaan 🙂
Kuulostaa hyvältä ! Olisi mukava kuulla lisää sun kuulumisia pitkästä aikaa ! 🙂👍🌻🙂🌻
Yrittäkää te nuoret kaikkenne sen omat itsetunnon löytämisen eteen. Kaikki rakastaa teitä omina itsenänne. Minä 44v. olen haaskannut elämäni, kun en aiemmin tajunnut tilaani. Arvostakaa itseänne sellaisena kuin olette. Olette ihania nuoria ja elämä on edessä!!
missfortune kirjoitti 1.12.2012 17:48
Kuulostaa hyvältä ! Olisi mukava kuulla lisää sun kuulumisia pitkästä aikaa ! 🙂👍🌻🙂🌻
No, musta tuli ylioppilas ensinnäkin. Ja osastohoidossa tajusin, että olen pitkään vain vetänyt erilaisia rooleja ja nyt on aika luopua niistä ja olla oma itsensä. Mulla on levollinen olo nyt. Välillä mielialat vaihtelee tosi rajusti, mutta alan tiedostaa omia tunteitani ja niiden syitä paljon paremmin kuin ennen. Uskon, että asiat ovat menossa nyt siihen suuntaan, mihin niiden olisi alun perinkin pitänyt mennä. 🙂
IisaMari kirjoitti 2.12.2012 8:27
No, musta tuli ylioppilas ensinnäkin. Ja osastohoidossa tajusin, että olen pitkään vain vetänyt erilaisia rooleja ja nyt on aika luopua niistä ja olla oma itsensä. Mulla on levollinen olo nyt. Välillä mielialat vaihtelee tosi rajusti, mutta alan tiedostaa omia tunteitani ja niiden syitä paljon paremmin kuin ennen. Uskon, että asiat ovat menossa nyt siihen suuntaan, mihin niiden olisi alun perinkin pitänyt mennä. 🙂
Kiva kuulla että joku on saanut elämän kuntoon ja jaksaa taas yrittää. Tämä antaa motivaatiota omaan elämään. Ehkä jotain hyvää tapahtuisi minullekkin, vaikka ongelmamme ovatkin erilaisia. 🙂
degard kirjoitti 6.12.2012 23:28
Kiva kuulla että joku on saanut elämän kuntoon ja jaksaa taas yrittää. Tämä antaa motivaatiota omaan elämään. Ehkä jotain hyvää tapahtuisi minullekkin, vaikka ongelmamme ovatkin erilaisia. 🙂
Kiitti. 🙂 Elämä osaa yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti sinullakin pian siinä hyvässä.
Moi!
onko täällä ketään paikalla, kaipaisin juttukaveria kipeästi.. Täällä ilmottautuu yksi liiallisen itsekontrollin ja perfektionismin myötä alakuloon ja masentuneisuuteen vajonnut tyttö.
Sunshine2 kirjoitti 8.12.2012 20:21
Moi!
onko täällä ketään paikalla, kaipaisin juttukaveria kipeästi.. Täällä ilmottautuu yksi liiallisen itsekontrollin ja perfektionismin myötä alakuloon ja masentuneisuuteen vajonnut tyttö.
Täällä ollaan ! 🙂🌻
Onneksi olkoon Iisamari lakista !!! Mieki olen jo pikkuhiljaa oppinut hellittämään ja päästämään irti jatkuvasta täydellisyydentavoittelusta. Olisi jo aika vaan antaa olla ja antaa elämän virrata ja viedä mukanansa omalla painollaan. Ajattelematta ja ahdistumatta liikaa.
Toisaalta viikon sisällä kuollut läheinen ihminen antoi ehkä taas herätyksen siitä, kuinka arvaamatonta elämä voi olla ja kuinka se voi vaan yhtäkkiä loppua. Pitäisi osata nauttia niistä pienistä asioista mitä on ja oppia ottamaan pettymykset ja paineet vähemmän raskaasti. En voi kontrolloida kaikkea tai kaikkia... 😞
Alku talven tuoma väsymys alkaa vaihtua joulun odottamiseen ja olen alkanut jopa katsoa niinkin pitkälle tulevaisuuteen kuin kevääseen. Uskallan jopa unelmoida hyvistä asioista laittamatta turhan suuria paineita asioiden ja tekemisten suhteen. 🙂
Tsemppiä kaikille ! 🌻🙂🌻
missfortune kirjoitti 8.12.2012 20:55
Onneksi olkoon Iisamari lakista !!! Mieki olen jo pikkuhiljaa oppinut hellittämään ja päästämään irti jatkuvasta täydellisyydentavoittelusta. Olisi jo aika vaan antaa olla ja antaa elämän virrata ja viedä mukanansa omalla painollaan. Ajattelematta ja ahdistumatta liikaa.
Toisaalta viikon sisällä kuollut läheinen ihminen antoi ehkä taas herätyksen siitä, kuinka arvaamatonta elämä voi olla ja kuinka se voi vaan yhtäkkiä loppua. Pitäisi osata nauttia niistä pienistä asioista mitä on ja oppia ottamaan pettymykset ja paineet vähemmän raskaasti. En voi kontrolloida kaikkea tai kaikkia... 😞
Alku talven tuoma väsymys alkaa vaihtua joulun odottamiseen ja olen alkanut jopa katsoa niinkin pitkälle tulevaisuuteen kuin kevääseen. Uskallan jopa unelmoida hyvistä asioista laittamatta turhan suuria paineita asioiden ja tekemisten suhteen. 🙂
Tsemppiä kaikille ! 🌻🙂🌻
Olen pahoillani läheisesi kuoleman johdosta. Oliko hän kovinkin läheinen - perheenjäsen, sukulainen? Itse en ole joutunut käymään läpi muiden kuin isovanhempieni kuolemaa, mutta voin kuvitella, että raskasta on.
Minullakin on erilaisia tulevaisuudensuunnitelmia, ja olen niistä innoissani. Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin 🙂
Kerro vain, sunshine2, itsestäsi. Miten kauan olet kärsinyt perfektionismista ja mistä luulet sen olevan lähtöisin?
Itsenäistymisen pelko on syy siihen, että päätin laihduttaa. Halusin olla se pieni tyttö, joka käpertyy äidin syliin sen sijaan, että olisin aikuinen nainen. Kun laihdutin, rintani alkoivat kadota ja kehoni muuttua pikkutyttömäiseksi.
Nyt kun olen taas lihonut - en tiedä tarkkaan montako kiloa, mutta kuitenkin - olen alkanut pelätä, että äiti huomauttaisi minulle siitä. Ikään kuin olisin laihduttanut äitini vuoksi. Ehkä pienenä jotenkin tunsin, että äitini vahtii syömisiäni, jotten lihoisi liikaa ja nyt tämä sama tunne toistuu aikuisuudessakin.
On turha tuntea pelkoa. Pelkoa itsenäistymistä kohtaan. Tarvitsen vielä apua, paljon tukea läheisiltäni ja terapeutiltani. Mutta kyllä minä selviän. Alan luottaa itseeni koko ajan enemmän. "Jalat vahvistuvat/ Jalat kantavat" - Anna Puu