sin-sa, hyvä että sinulla on joku paikka mihin voit mennä, jos kotona ei voi olla. Toivottavasti sinunkin tilanteesi jossain vaiheessa alkaa mennä parempaan päin. Ja tosiaan, minustakin tuntuu siltä että satutan läheisiäni olemalla mitä olen. Mutta jos olen jotain muuta, niin satutan silloinkin läheisiäni. Ristiriitaista. Ehkä helpointa on kuitenkin vain olla oma itsensä ja muiden on hyväksyttävä se. On minulla lääkitys. Seronilia 20mg aamuisin ja Mirtazapinia 15mg iltaisin. Mielestäni Seronilia voisi kokeilun vuoksi nostaa, mutta lääkäri ei ole vielä sitä nostanut. Mirtazapini vaikuttaa positiivisesti nukkumiseeni, joten se on ihan hyvä olla olemassa. En vain tiedä, että onko tuo mirtazapin osasyyllinen siihen, että olen menettämässä otettani todellisuuteen.
Sinulle myös voimia ja jaksamisia.

Vietin ystävien kanssa eilen pikkulauantaita. Oli kyllä riitaisaa loppuillasta ja lähdin pois baarista tarkoituksena mennä toiseen baariin. Matkalla tutustuin uuteen ihmiseen, autoin muita ihmisiä löytämään oikealle reitille ja kaikkea mukavaa. Tämän uuden tuttavuuden kanssa sitten vietin loppuillan. Oli hauskaa. Hän lupasi, että pääsen hänen moottoripyöränsä kyytiin ensi viikolla. Odotan innolla sitä. 🙂
Nyt vain on pieni morkkis, kun sanoin kihlatulleni mielestäni pahasti. Pyysin anteeksi, mutta hän sanoi että ei ole anteeksipyydettävää. Kuitenkin minusta tuntuu siltä, että pahoitin hänen mielensä aika pahasti.. No, kait tämä tästä sitten.
Huomenna olisi omat synttärit, mutta en sitten tiijä että jaksanko minä juhlistaa niitä mitenkään. Kyllä tuo eilinen riitti minulle vähäksi aikaa.

Kyllähän niitä synttäreitä vietettiin aika kosteissa merkeissä. Alkoholi virtasi ja paha olo siinä samalla. Mutta ystäväni tuen ansiosta olen vielä tässä. Eilen oli taas tappelua oikein kunnolla. Ulkopuoliset tulivat siihen myös mukaan. En jaksa selittää, mutta yksi kaveri sanoi että tämä ystäväni oli sanonut hänelle minusta "pidä tosta äpärästä huolta". Ja tämä ystäväni ei todellakaan ole sanonut näin. Siitä se koko tappelu sitten varmaan lähtiki. Nyrkit heilu puolin jos toisinkin. Poliisit lopulta tuli rauhottamaan tilannetta ja lähdettiin ystäväni kanssa pois koko paikkakunnalta.

Ahdistaa taas vaihteeksi.. Olen ajautunut viiltämisen oravanpyörään enkä pääse pois. Mitä minä oikeen teen itteni kanssa? 😑❓

Minullakin on ongelmia viiltämisen kanssa. Olen nyt kotona aivan yksin ja ahdistaa. Viiltäminen tuntuu ainoalta keinolta. En ole pitkään aikaan kuullut ystävästäni. Tuntuu, että hän on hylännytminut... ☹️

Mulla on niin paha olla... Koita sinä selvitä

Turha elämä.

Ei elämä ole turha. Elämällä on jokin tarkoitus. Kaikella on tarkoitus. Se ei nyt vaan tunnu siltä. Älä masennus, pää pystyyn!
Pihalla paistaa aurinko ja sulle ilmeisesti on kihlattukin. Aivan loistavaa! Tutustuit uuteen ihmiseen, jonka kanssa tulit hyvin toimeen ja joka ymmärtää sua.
Katso elämän valoisaa puolta. Sillä on semmonenkin, oot vaan estänyt sen.

Voimia!🙂👍

no mulla nyt ainaki on turha elämä... ja oon ajatellu sen itsemurhan tehä tässä joskus!!!!☹️

DeadAngel, elämällä tosiaan on se hyvä puoli myös. Se vaan peittyy mustiin pilviin vähän liian usein. Mutta jossain vaiheessa ne mustatkin pilvet katoavat ja on auringon vuoro paistaa. Nyt tuntuu juuri siltä. Onneksi.

jassu95, älä tee itsemurhaa. Lopulta se ei ratkaise ongelmia. Se on matalin kohta aidasta. Se houkuttelevin ja petollisin. Se nauraa sinulle, jos alistut sen toivoon, aidan matalimmasta kohdasta menemiseen. Sinä pystyt löytämään itsestäsi voimia siihen, että pystyt menemään aidan yli jostain muusta kohdasta kuin siitä matalimmasta. Jaksamisia sinulle! 🙂🌻

Katsoin eilen Perhosvaikutuksen telkkarista. Se pisti minut miettimään omaa elämäntilannettani. En minä vaihtaisi mitään vaikka siihen saisin mahdollisuuden. Olen siinä määrin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Vaikka en uskokaan kohtaloon tai mihinkään tällaiseen, niin silti jotenkin tuntuu siltä että tällä masennuksella on joku tarkoitus. En sitä tarkoitusta vielä tiedä, mutta luulen että se jossain elämänvaiheessa tulee selväksi. Ehkäpä tulevaisuudessa autan nuoria ihmisiä selviytymään vaikeuksista. Tiedänhän minä itse kuinka vaikeaa on elää masennuksen kanssa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että minun elämälläni todellakin on tarkoitus enkä halua sitä heittää menemään. Haluan elää.
Pelottaa vaan se, että nyt kun on hyvä olo, niin milloin se huono olo taas tulee? Yleensä se menee niin, että paha olo tulee yhtä lujana kuin hyvä olo oli sitä ennen. Eli en voi päästää tätä hyvää oloa liian hyväksi ettei se paha olo tule ylivoimaisena päälleni. Tämä tilanne toisaalta taas estää minua elämästä kunnolla.. Kamalan vaikeaa.

Minäkin vähän ajatellen siten ettei hyvästä olosta kannata niin välittää, koska koska tulee huono olo. Sitten välillä sitä ikäänkuin vahingossa nauttii siitä hyvästä olosta ja sitten ei millään veinaa kestää sitä huonoa oloa. Ahdistuu todella paljon ja minulla se lähes aina johtaa siihen, että mietin itsemurhaa.

Nyt taas olen pääsemässä ohi tästä huonosta olostani ja tänään olen aikani kuluksi lukenut kirjotuksiani täällä tukinetissä ja huomaan kuinka välillä olen tosi toiveikas siitä, että minusta jotain vielä tulee. kerran minä livekeskustelussa kerroin mitä minusta on tulevinaan ja tukihenkilö sanoi, että mulla on hyviä suunnitelmia vai oliko se ehkä haaveita, että pidä niistä kiinni. Toivottavasti se sanoi "suunnitelmia", koska tuntuu että suunnitelmista voisi enemmän pitää kiinni kuin haaveista.

Nonni, nyt se huono olo sitte tuli.. Tai no, on se nyt ollu täs jo koko illan sellai mukavasti kyttäämässä että millon on sopiva hetki iskee kunnolla.. Sellanen levoton olo ollu koko ajan. Jännä, että miten voi saman päivän aikana mieliala vaihdella suunnasta toiseen. Mikä mulla oikeen on?

en osaa sanoo yhtään mikä sulla on... painaako joku asia sun mieltäs??? ootko käynyt ammattiauttajan luona juttelemassa? ja saanko kysyy ikääs?? (itte oon 13.v) joten mun neuvot voi olla aika huonoja... ja ittellänikin on ihan tarpeeks ongelmia.. en tiedä että kauanko enään jaksan elää... haluan vain kuolla pois kaikesta pahasta mikä on mua vastaan..

kyllä sää saat apua jos vaan haluat ja oot valmis ottaan avun vastaan!!

Voimia sulle!!!!!

jassu95, on tässä ollu maaliskuusta asti hoitosuhde akuuttipoliklinikalle ja siitä on ollu aika paljon apua. Hoitosuhdetta on tarkotus jatkaa vaikka nykynen psyakiatrini lähtee pois ja tilalle tulee uusi. Olen 19-vuotias. Ja se, että sinä olet 13-vuotias, ei mitenkään alleviivaa sitä että sinun neuvosi jotenkin olisivat huonoja. Kaikki neuvot ovat hyviä. Se miten niitä kukin tulkitsee, onkin eri asia. Minä en tiedä, että mikä minulla on mielessä silloin kun paha olo saa vallan. Siihen kun pääsisi käsiksi, niin pääsisi myös eteenpäin tässä paranemisessa. Oletko sinä itse hoitosuhteessa mihinkään? Kuulostaa siltä, että sinä tarvitset ammattiapua. Jaksamisia sinulle!

moi! mulle pitäis alottaa elokuussa psykoterapia lasten puolella.... mää en oo khyl innostunu ollenkaa!? en ees tiedä mit siellä tehään😑❓ mutta samoin voimia🙂👍

jassu95, hyvä että hoitosuhde aloitetaan sinullakin. Psykoterapiassa pääset käsittelemään omia kokemuksiasi terapeutin kanssa aika syvällisesti. Uskon, että siitä on sinulle apua. Varmasti se tuntuu ensin vieraalta ja oudolta, mutta kyllä se muutaman käyntikerran jälkeen muuttuu jo mukavaksi ja koet sen itsekin hyödyksi.

Tänään tutustuin uuteen psykiatriini. En osaa muuta sanoa, että tuntuu siltä että joku kerta varmasti tulen hänen vastaanotoltaan pois hyvin vittuuntuneena. Ehkä siksi, että hän alkoi latelemaan jotain tieteellisesti todistettuja tilastoja jotka ei minua kiinnosta ollenkaan. Sanoin hänelle kyllä hyvin suoraan, että minä en halua verrata tieteellisiä tilastoja omaan tilanteeseeni. En halua olla mikään tieteellinen tilastomerkintä. Olen ihminen! Minulla on omat tunteet ja ajatukset. Niitä ei voi verrata mihinkään tilastoon!
Tällä hetkellä kaikki tuntuu turhalta. Kaikki mitä olen tehnyt ja sanonut, turhaa.. Kaikki mitä tulen tekemään ja sanomaan, turhaa.. Haluaisin vain nukkua, mutta en saa unta.