Jeps, kävin tänään psykiatrilla ja hän oli lukenut viikonlopun tapahtumista tiedoistani.. Niiden perusteella minulla olisi psykoottisia oireita ja pitäisi miettiä antipsykoottista lääkitystä, jotta oireet eivät pääse pahemmaksi.
Sovimme myös keskiviikoksi tutustumiskäynnin päiväosastolle. Mielestäni se päiväosasto kuulostaa mukavalta paikalta, ainakin tutustumisen arvoiselta.
Torstaina olisi sitten se lääkäriaika, jolloin päätetään mitä tehdään tuon päiväosaston kanssa ja mitä lääkettä minulle pitäisi lykätä käteen jotta en ihan kokonaan pääsisi luisumaan tästä todellisuudesta..

Kävin tutustumassa päiväosastoon. Kyllä se ihan mukavalta paikalta vaikutti, mutta en sitten tiedä.. Pitää miettiä sitä tässä. Sain myös puhua psykan kanssa muutaman minuutin. Huomenna olisi lääkäriaika ja sinne tulee myös joku sieltä päiväosastolta, mietitään sitä että mitä tehdään sen osastojutun kanssa.

Nyt väsyttää kamalasti. En jaksaisi ajatella mitään, mutta silti päässäni liikkuu ikävät ajatukset. Ne hirviöt palaavat. Ne koputtavat ovelle, kohta ne pääsevät sisälle enkä osaa taistella niitä vastaan. Minua pelottaa tämä ilta.

Minä olen ollut aika usein päiväosastolla, lähes koko lukion opiskelinkin siellä. Nytkin kai menen vähäksi aikaa kesällä sinne, koska aika raskaana on mielessä itsemurha enkä halua että mun vanhemmat käyttävät koko kesänsä siihen, että vahtivat mua hyppäänkö jokeen.

Musta päiväosasto on hyvä valinta silloin, jos haluaa elää mutta ei jaksaisi ilman apua elää. Meillä ainakin oli sellaista, että oli aika paljon ohjelmaa mutta, jos väsytti ei tarviinut osallistua. Aluksi olin vaan yksin, sitten vähän ajan kuluttua aloin menemään muiden mukana. Ja lopuksi ihan pidin siellä olosta.

Heip.

Tekstisi kuullostaa omalla kohdalla tosi tutulta. Itselleni myös suosittelivat laitos hoitoa yms. mutta enhän mihinkää sellaiseen halunnut. Oikeestaan itse oireilen kausittain, joskus menee paremmin joskus taas huonomin, nyt on taas kausi kun menee huonommin. Tutulta kuullosti kun jää vain kotiin makaamaan, ja samalla pettää itsensä ja muut kun ei mene kouluun. Tänäänkin kävi niin, en vain jäänyt pois koulusta, vaan psykiatrilta. Tiedän että se oisi voinut auttaa, mutta joku vaan esti lähtemästä.

Voimia kuitenkin näin kevään tullen, se saattaa monille olla rankkaa aikaa, kuten minulle 🙂👍

Nyt pitäisi sitten olla kotona seuraavan viikon.. Ahdistaa ajatus siitä, että ympärillä on 24/7 ihmisiä ympärillä, ihmisiä jotka ovat perhettä. En tiedä miksi se ahdistaa, mutta ahdistaa vain. Onneksi tiistaina pääsee edes hetkeksi pois sieltä..
Toisaalta taas se on ihan hyvä, että ympärillä on ihmisiä, mutta niin.. Perheenjäsenille ei kuitenkaan voi kertoa asioita niinkuin ne on. Kaipaan kuitenki sitä omaa rauhaa ja sitä ei niin helposti kotona saa nyt. En minä tiedä.

Tosi ikävää jos kotonakin on paha olla. Itseäni ahdistaa lähinnä lähteä kotoota, kotona on hyvä olla ja turvallista mut muualla pelottaa.. Toisaalta en enään asu siis vanhempieni luona vaan omissa oloissa. Tänään minullekkin ehdotettiin päivä osastoa. 5 Vuotta käyny terapiassa ja nyt vasta tuli puheeksi 🙂 Siirryin pari kk sitten aikuispolille ja siellä toiminta on ollut paljon parempaa kun aiemmin nuorisopolilla.

Voimia

Niin, en minäkään vanhempien luona asu. Oma kämppä kyllä löytyy ja nyt kirjottelen täältä. Täällä jotenkin on helpompi olla. Ei tarvitse pukea sitä iloista pellenaamaria päälle, saa vain olla juuri sellanen kuin on.

Tuossa kun ajelin tänne omaan kämppään moottoritietä pitkin, niin päähäni tuli ajatus että käännänpä ratin täysillä oikeelle, että sitte kaikki loppuis siihen.. Se oli pelottavaa.. Se oli hyvin pelottavaa.. Mutta en sitten kääntänyt rattia, onneksi..
En sitten tiedä, että mitä tämä ilta tuo vielä mukanaan..
Huomenna olisi psykalle aika onneksi..

Kävin psykalla ja hän sanoi, että olisi hyvä jos menisin osastolle. Tässä pitäisi kohta lähteä päivystykseen, jossa tapaan päivystävän psykiatrin joka sitten päättää että nukunko yöni kriisipaikalla vai en.. Jos nukun yön kriisipaikalla, niin sitten huomenna aamulla katsotaan tilannetta uudestaan ja mietitään tarkemmin, että menenkö osastolle vai en.

Toisaalta osasto olisi hyvä vaihtoehto minulle tällä hetkellä, koska olen vaaraksi itselleni. Tiedostan sen itsekin nyt hyvin selvästi.. Mutta silloin kun tulee hetkiä jolloin hirviöt, omat ajatukseni, valtaavat minut, olen kuin toinen ihminen toisessa maailmassa enkä tajua sitä mitä olen tekemässä ja yleensä silloin satutan itseäni niin paljon, että pitää mennä paikattavaksi..
Psyka sanoi myös, että jos ajatuksiani ei nyt jo luokitella psykoottisiksi, niin ainakin ne ovat ihan siinä rajalla ja pitäisi saada antipsykoottinen väsyttävä lääke..

Kädet tärisee, pelottaa.

Ikävä kuulla kun tilanne tuntuu vain pahenevan. Tosiaan jos on vaaraksi itselleen kannattaakin mennä osastolle ettei vain mitään tapahtuisi, se kuitenkin on huonoin ratkaisu, vaikka ymmärrän hyvin, on itselläkin monesti käynyt mielessä, onneksi pyörinyt vain ajatuksissa eikä ole tekoina näkynyt. Tulee kyllä itselläkin ajaessa usein mieleen että painampa kaasun pohjaan tms. mutta en usko ikinä että niin tekisin. Toivon myös ettet sinäkään 🙂 jaksamisia !

Tässä oon nyt sit ollu osastolla viimesen viikon. Oli ulkonaliikkumiskieltoakin ja hohhoijaa.. Nyt tänään sitten rajotukset poistettiin ja pääsin käymään kotona.
Osastolla olo on oikeastaan aika mukavaa, mukavia ihmisiä siellä on. Siellä tuntee itsensä hyväksytyksi. Osaksi jotain yhteisöä, jos niin voisi sanoa.

Mutta pitää palailla osastolle, ajattelin vain ilmotella tänne että en oo kuollu tai mitään vastaavaa. 😉

Nyt oon sitte kotiutunu osastolta. Parempi mieli. Tästä on hyvä jatkaa.

Ahdistaa. Laskuja tulee enemmäin kuin laki sallii. En jaksa maksaa niitä, eikä minulla edes ole rahaa maksaa niitä. Ulosottoonhan nuo kohta menevät..
Ajokorttikin meni lauantaina, kun kännissä ajoin ojaan. Oma vikahan se oli, mutta minkä takia yleensäkkään lähdin ajamaan autolla.. Se on kysymys johon en löydä vastausta itsestäni. Ehkä olin vain niin kännissä, että en tajunnut mitään.. Toisaalta taas, kun minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia kun olen ajanut autolla, niin jospa se jotenkin heijastui ja en minä tiedä.
Onneksi siinä ulosajossa ei kukaan loukkaantunut, eikä autollekaan käynyt mitään. Pari pintanaarmua siihen tuli, mutta ne on korjattavissa.

Viilsin eilen. Ihan sellaisia pieniä, kokeilevia viiltoja. Pelottaa, että viiltäminen vie minut mukanaan ja joudun taas paikattavaksi. Tosin olen huomenna lähdössä tyttöystäväni luokse ja toivon, toivon sydämeni pohjasta että siellä kaikki menisi hyvin..

"Whatever my belief and identity will offer, I can never purify my thoughts.."

Nyt oon sitte tyttöystävän luona. Aika kivasti täällä on menny, mitä nyt pientä jännitettä on ilmassa ollu vähän väliä. Luulen, että se johtuu ihan täysin minusta itestästäni, kun en pysty puhumaan asioista tyttöystäväni kanssa vaikka haluaisin. En tiedä mikä siinä on, että en pysty sanomaan että hei mulla on paha olo. 😞
Kesäkuun täällä olen ja sitten heinäkuussa takaisin kotiin.. Pitäisi festarillekkin jaksaa mennä, tosin ei kiinnostaisi yhtään juosta jossain festarilla ja vieläpä eksän kanssa.
Mutta kait sinne voi sitten mennä, olenhan siitä maksanu sentään sen 100e.

Ahdistaa. Masentaa. On jotenkin tyhjä olo. Kirosin pari päivää sitten, kun diapamit loppuvat, että miksen pyytänyt lääkäriäni uusimaan sitäkin reseptiä. Ollaan sitten ilman diapameja ja ahdistutaan lisää. Nyt alkoi ärsyttämäänkin. Kaikki negatiiviset tunteet samaan aikaan, helvetin hyvin menee.

Haluan vetää pään sekaisin, nollata kaiken. Alkoholilla se onnistuisi helpoiten, mutta humala on jotenkin turhaa mielestäni. En tiedä miksi se juuri turhaa on. Jotenkin tuntuu siltä, että haluan kokeilla jotain ns. kovempia aineita, mutta toisaalta se taas sotii periaatteitani vastaan niin paljon, että en varmaankaan sitten kokeile. Tietäisin kyllä mistä saisin jotain tupakkaa vahvempaa, mutta en.. uskalla, halua, viitsi.

Ajatukseni ovat sekaisin enkä saa itsestäni mitään irti vaikka kuinka yritän.
Istun vain tässä sormet näppäimistöllä ja tuijotan ruutua. Pitäisi kirjoittaa jotain, en vain tiedä mitä, joten jätän tämän tähän.

Muistelin yläasteaikoja. Mitä kaikkea olisi voinut tapahtua ja miten kaikki olisi voinut mennä toisin, jos olisin toiminut eri tavalla. Aivan tyhmää jossitella menneisyyden kanssa, ei se miksikään siitä muutu.

Tajusin, että elämäni yksi suurimmista käännekohdista oli se kun isäpuoleni käytti minua hyväkseen. Silloin upposin suohon enkä ole sieltä vielä ylös päässyt.
Siitä on noin kuusi vuotta. Kamalan pitkä aika.. Ja heinäkuussa tulee vuosi siitä, kun minua hyväksikäytettiin toisen kerran. Kaksi hyväksikäyttöä kuuden vuoden aikana.
Mieleeni tulee ajatus: onko tällä maailmalla minulle enää muuta tarjottavaa?
Tietenkin on, miksi edes ajattelen niin! En osaa kuvitella itseäni edes parin vuoden päähän. Olenko edes hengissä silloin? Kaippa minä olen. Särkyneenä kaikesta tästä. Mutta hengissä silti. Onneksi minulla on tyttöystävä johon voin nojautua aina.

Oikeudenkäynnistä on kuulunut sen verran, että se olisi tässä syksyllä. Minua suoraansanottuna pelottaa se. Pelottaa aivan liikaa. Ei se pelota, että kohtaan hyväksikäyttäjäni silmästä silmään, vaan se mitä sen päivän jälkeen tapahtuu.
Pelkään, että uppoudun omiin synkkiin ajatuksiini ja ns. toinen minä ottaa vallan. Pelkään, että teen itselleni jotain. Pelkään, että tuo mies tekee minulle jotain. Pelkään, että en näe Aurinkoa mustien pilvien takaa. Silloin tarvitsen ammattiauttajia enemmän kuin koskaan. Silloin varmaan menen suoraan osastolle ja pysyn siellä niin kauan kuin tarve vaatii, niin kauan että saan itseni kasattua.

Ahdistaa liikaa. En haluaisi ottaa diapamia, koska jos tämä olo meneekin pois itsestään. Silloin olisin ottanut diapamin turhaan ja olisi yksi pilleri vähemmän taas.
En minä tiedä. Kuulostan jo itsenikin mielestä tyhmältä.
Epätodellinen olo. Tupakkaa.

Hei Fucage!

Toivon sinulle paljon voimia työstää kipeitä asioita! Prosessi on vaikea, mutta sen läpikäyminen on tärkeää. Lopulta se vahvistaa sinua.

Muista, että voit vielä vaikuttaa elämäsi suuntaan. Tärkeää on se, mitä teet jatkossa. Olisiko sinulla mahdollisuutta olla ihmisten seurassa, jotka kannustavat sinua terveisiin ratkaisuihin?