Moikka
Ajattelin nyt vähän selvittää päätäni tähän.
Ahdistaa. Ahdistaa neurologinen sairaus, siitä puhumine ja sen ajattelemine. Ahdistaa se kun en saa suustani mitä haluun. Esim. haluun kertoo läheisille mun ongelmista ja että mä rakastan niitä. Ahdistaa se etten uskalla tehä oikeestaan mitään uutta. Ahdistaa yrittää hakee töitä, koska on rajoituksia. Oon siis työtön koska valmistuin jst. Ahdistus on sietämätöntä.
Mää viiltelen. Satunnaisesti mut kuitenkin. Teen sitä sen takii, et se oikeesti auttaa siihen ahdistukseen. Eli en haluu tappaa itteeni, en vaan jaksa sitä ahdistusta. Okei, vois keksii paremmanki keinon koska ne arvet on perseestä, mut sellast ei nyt aina löydy.
Hanna-,
Oot aivan oikeassa, on olemassa ihmisiä jotka välittää susta. Pystytkö sanomaan kellekään heistä, että nyt meinaa pää räjähtää? Se kannattaa sanoa jollekin jos mitenkään jaksat. Läheiselle, ammattihenkilölle, net-tukeen. Sun ei tarvitse jäädä yksin.
Aina ei voi ottaa niskasta kiinni. Se on muutenkin vähän sellanen ohje, ettei se oikein lohduta. Mutta sun elämä voi muuttua tästä paremmaksi. Taistelua ei kannata lopettaa, sillä sä voitat vielä. Oot varmasti paljon vahvempi kuin moni uskookaan. Pienin askelin voit nousta kohti parempaa huomista. Kannattaa kertoa olosta, ja pyytää apua. Sä ansaitset kyllä sen 🙂
Halauksia ja tsemppiä. ☺️❤️
Voihan sitä sanoa muuta ei kehtaa. En halua et ihmiset pitää mua "heikkona". 😳
Nonni, löysimpä tän vanhan ketjun viimeinkin. Tän hetkine tilanne: työtön , tosin marraskuusta helmikuuhun olin työkokeilussa, ihan jees, talvella joulukuun alussa romahdus ja lääkäriin ja sieltä psykiatrian polille. Jee. Sainki odotttaa aikaa sinne 2 kuukautta... Nyt siis käyn siellä eikä siitä mitään apua mun mielestä ole.
Lopetin työkokeilun kesken, koska pää meinas hajota. En tietenkään sitä kellekkään sanonu, pomolle vähän vihjasin. Oli sekin aika moine urakka lopettaa kesken..
Sen jälkeen menin ammatilliseen kuntoutusselvitykseen. Eka jakso kesti 3 pv., iha paska, ei auttanu mihinkää. Toukokuun lopussa alkaa toinen 9 pv:n jakso, ehkä se selventää jotain ??
Mutta tällä hetkellä maailman paskin olo. Heräsin 11, makasin sängyssä kolmeen ja mietin et mitä helvettiä. ei vaan kiinnostanu nousta. Täl hetkel ei oo mitään im-ajatuksii että se on kai hyvä?
ja nyt menni hermo kirjottamiseen koska näköhäröt. Täs on varmaan miljoona kirjotusvirhet mut en jaksa tarkistaa.😟😴
Moi.
Mukavaa kun kirjoitit. Tuo oli joka tapauksessa kova suoritus että menit ja olit työkokeilussa. Ilman muuta jotain täytyy tehdä jos tuntuu että pää hajoaa. Sun jaksaminen on ykkösasia. Toivotaan että tuo toukokuun jakso on sitten jo parempi, vaikka ensimmäinen ei tuntunut auttavan.
Pystyykö ne psyk. polilta tarjoamaan sulle jotain muuta apua, mitä et vielä ole saanut? Tai vaikka jonkun toisen henkilön jolle puhua? Se on aina hienoa ettei ole im-ajatuksia, mutta toki olisi varmasti paikallaan että joku sellainen ihminen polilta tai muualta kuuntelisi sua joka oikeasti ymmärtää ja saa tuntumaan siltä, että omilla jutuilla on väliä.
Jaksamista ja halauksia. Kirjoittele kun tuntuu siltä. ☺️❤️