Aloitanpa siis oireista joita koen: -Tunteet hävinneet lähes kokonaan. Ei iloja, ei suruja. Pelkkää tasaista. -En jaksa keskittyä juuri mihinkään, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen siis poissaoleva. -Pakkoajatuksia puskee ja koen omat ajatukseni tärkeämmäksi kuin ympärilläni vellovan keskustelun. -Yleisin ajattelunaiheeni on ”mikä minua vaivaa?” -Otan keskusteluun kuitenkin osaa heittämällä väliin kommentteja,…

Asun avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa, mutta pelko hänen menettämisestään on koko ajan läsä tässä suhteessa. sairastan paniikkihäiriötä joka sai alkunsa kun pitkään jatskunut kriisi edellisen avomiehen kanssa päätyi eroon vaikka kumpikaan sitä ei todellisuudessa halunnut,sain silloin kohtauksia monta kertaa päivässä ja päivittäin, eron jälkeen sain aikaiseksi mennä lääkäriin hakemaan…

mulla on useenlaisia onglemia, joihin haluaisin että joku puuttuu, itse en oo kykeneväinen hakemaan apua, se on liian ”heikkoa” tuntuu naurettavalle. en haluaisi että koko suku alkaa jankuttaa mulle mun onglemista ja kaikesta muusta. kärsin pahoista paniikki häiriöistä, kuten olimme menossa helsinkiin, istuin siskoni vieressä autossa, se nukku ja nojas…

Tulee tässä aina välillä mietittyä tuotakin asiaa, ja rupes mietityttämään pari ”yksityiskohtaa” itsemurhista yleensä. Oon miettiny että miten käy sellaselle ihmiselle joka yrittää itsemurhaa mutta saadaan pelastettua tai epäonnistuu? Siis että esim ambulanssi soitetaan ja itsemurha saadaan estettyä. Pakotetaanko tämä henkilö hoitoon?Tarjotaanko jotain terapiaa vai mitä? Onko Suomessa jotain pakkohoidon…

Hei! Pitkän prosessin jälkeen tuntuu että olen saamassa itseäni vihdoin ”yhteiskunta”kelpoiseksi..käynyt juttelemassa ja saanut masennuslääkityksen..Vuosia menikin sitten ihan kirjaimellisesti sohvalla maaten, vaikka siinä välissä toki valmistuin jne..mutta kuitenkin, kaikki on pelkkää mustaa pötköä, tuntuu että ”elämätön” elämä on vaan käsissä vailla itseluottamusta ja tuntumaa omasta itsestä. Mulla ei ole oikein…

Minusta tuntuu siltä, että mitä pidemmälle elämääni elän, sitä vähemmän syitä minulla on edes yrittää uskoa, että vastaan tulee jotakin kokemisen arvoista. Myönnetään, varsin negatiivinen kommentti, mutta vaikka minulla on mielestäni nyt jo ihan riittävästi murheita ja ratkaisemattomia kysymyksiä, tuntuu siltä että elämä vain jatkaa säälimätöntä kidutustaan. Se, mikä minut…

Mulla tuli tämä mieleen kun luin tukihenkilö Tompan vastauksen toisessa otsikkossa: ”Itse koen, että alkoholi on ongelma, jos sitä tarvitsee ottaa esim. 1-2 pulloa kaljaa lähes joka ilta. (miksi tarvitsee ottaa, miksi ei pärjää ilman?) Ongelma on myös se, jos alkoholia on otettava joka viikon loppu, että saa ”nollattua” viikon.…

Heippa, Piti tulla kirjottaa kun en oikeen voi ketään ”häiritä” vaikka mun ongelma nyt aika suurenlainen onki. Varmaan joillain samoja ongelmia. Kaiken koetun jälkeen, en vieläkään osaa sanoa EI. Melkeinpä missään asiassa. Jotkut kasvavat, mutta mä vaan junnaan paikallaan ja suurinpiirtein toistan itseäni. Mun tekis hirveesti mieli kertoa mun ”sankarille”…

Mulla ei ole mitään tekemistä. Äiti vaan jänkyttää kaiken aikaa. Kaikki kaverit ovat jossakin. Nukun ja itken siinä mun kesälomani.

Viime vuonna minun todettiin potevan vaikean asteen masennusta. Sain lääkityksen, kävin psykologin luona viikottain ja minulle harkittiin jo siirtoa osastolle. Olin tuolloin hyvin yksinäinen, kunnes sattumoisin löysin nykyisen poikaystäväni. Rakastuin, masennus unohtui ja lopetin lääkitykseni (en kokenut sitä muutenkaan koskaan auttavaksi). Eli en koskaan saanut selvittää sitä loppuun asti. Tosin…