Hei!

Pitkän prosessin jälkeen tuntuu että olen saamassa itseäni vihdoin ”yhteiskunta”kelpoiseksi..käynyt juttelemassa ja saanut
masennuslääkityksen..Vuosia menikin sitten ihan kirjaimellisesti sohvalla maaten, vaikka siinä välissä toki valmistuin jne..mutta
kuitenkin, kaikki on pelkkää mustaa pötköä, tuntuu että ”elämätön” elämä on vaan käsissä vailla itseluottamusta ja tuntumaa
omasta itsestä. Mulla ei ole oikein rutiineja, kauhean vaikea hahmottaa ihan arkisia asioita, kaupassa käymistä, mitä pitää tehdä
seuraavaksi, rakentaa ylipäätänsä omaa elämää. Varsinkin masennuslääkitys tuntuu purevan niin, että ajatukset pysyy koossa
paremmin, mutta Pelottaa lähteä ihmisten ilmoille. Tuntuu että olen pikkulastakin tyhmempi. En uskalla hakea töitä, kun pelkään
että menee pieleen, en uskalla tavata ihmisiä, kun minusta tuntuu että olen niin tyhmä ja aina kaikkia jäljessä, etten pärjää niiden
kanssa..Ihan pienet yksinkertaisetkin asiat tuntuvat tosi vaikeilta..pyykinpesu, oman talouden hallinta…eksyn jatkuvasti, mikä
vielä enemmän estää ulos menemistä. Eikä tätä tientenkään kehtaa kellekään kertoa…kun hävettää.

Nyt kysyisinkin teiltä, että mitä keinoja, konsteja teillä on ollut saada elämästä uudestaan kiinni, ja päästä takaisin ”rattaille”.
Mihinkään oravanpyörään en halua, mutta kuitenkin kiinni arkeen. Ny tuntuu jopa ruuanvalmistus liian vaikealta ja hankalalta. Kun
alan ruokaa tekemään..jännitän kamalasti ja turhaudun.. näm pienetkään asiat eivät tunnu helpoilta. Liittyykö se tosiaan
masennulseen, vai voisiko minulla olla myös jonknlainen hahmotushiriö