Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Olen paljon ajatellut viimeaikoina maalla asumista. Sitä kuvittelee olevansa, kuin herrankukkarossa, turvassa pahalta maailmalta. Sitten kun tapahtuu jotakin vaikka ryöstöjä paikoissa, joissa itsekkin asioinut, niin nousee ahdistuskynnys mennä ko paikkaan. Pelkää, että jos tapahtuukin jotakin, kun itse on siellä. Kun kerran tässäkin kylässä tapahtuu pahoja asioita. Mutta sanotaan vaikka ärräkioski..luulisin joka kylässä pohjan olevan suht samanlainen..pieni huone ja yksi ainoa ovi. Jos sen ryöstäjä tukkii, niin aika vähissä pakomahdollisuudet. Toivotaan nyt, ettei vaan tapahdu mitään kun otin asian tapetille. Se on ainoa paikka postitukseen. Paketit saa automaateista jotka joka kaupassa. Niistä voi valita. Toki osa paketeista tulee yhä ärrän kauttakin.
Pikkuisen haravoin, mutta ilma kauhean kostea ja otti hengitykseen kauheasti, jokapäiväinen vieraani ishias myös kuvioissa. Jos taas huomenna vähän haravoisi. Vähenee lehdet puissakin.
Heaven rouskutti ruohoa ulkona ja sitten oli kiire sisälle oksentamaan karvapötkö, minnekäs muualle kuin mamman päiväpeitolle. Nyt sitten vihoittelee, että kuinka minä kehtasin siihen oksentaa. Niinpä, hyi mammaa.
Kipu pisti vapaapäivälle. Onneksi tihuutti vettä sen verran, että sain siitä lisää tekosyytä, etten mennyt haravoimaan. Eestäni tietty löydän, mutta toisaalta tuo pirullinen tuuli puhaltaa lisää lehtiä kun selkänsä kääntää. Alkaa kyllä jo ahdistamaan.
Ei haluaisi luovuttaa hyvin alkanutta hommailua, mutta pirullinen ishias pakottaa. Mikään särkylääke eikä kipugeeli tunnu tehoavan.
Olin illalla saanut itseni sänkyyn, suht hyvään asentoon, ettei kolottanut, kun alkoi kuulua vimmattua kaivamista/pisuaarista. Ajattelin, etten kyllä nouse, mutta niin alkoi kimeä ja koko ajan kohoava ääni huudella, että tule korjaamaan, joku on kakkinut minun toilettiin. Niin kauan huusi, että nousin korjaamaan. Näin on minut kasvatettu nöyräksi, heheheh..
Taas on päivän kottikärryllinen suoritettu. Ne ei yhtään edes vähene, kun puissa yhä paljon lehtiä ja tuuli puhaltaa kaikki pihalleni. Kun kääntää selkänsä on taas lehtiä.
Ei tässä muuta, mutta kun ei nämä sairaudet oikein anna periksi. Aikaa kyllä olisi, mutta kivut sitten aivan kohtuuttomia.
Alkaa loppua usko omaan tekemiseen, kun ei missään näy mitään edistymistä. Olin taas tunnin hommissa, mutta kun tuuli kerran puhaltaa niin johan taas sama kuin ei mitään. Tiedän, että kannattaisi odottaa kunnes kaikki puut pudottaneet lehtensä, mutta on niin kauhean näköistä katsoa ikkunasta, ettei anna rauhaa. Ja pihani suht näkyvillä ohikulkijoille ja varmaan ajattelevat, että kyllä on laiska eukko, kun ei haravoi.
Toisaalta ei kauheasti ehdi masentua, kun on niin hemmetin kipeä haravoinnista. Ja kyllä tuo ulkona olo tekee hyvää.
Eilen sain leikattua lopultakin Heavenin kynnet ja madotettua. Kauan odottivatkin kaapin päällä tekemistä. Nykyään niin helppoa, kun lääke annostellaan niskaan. Muistan vuodet kun suun kautta laitettiin ja tuli itsekkin madotettua ja keittiön seinätkin samalla....
Niin tympäisee huominen reissu. Kun ei mikään muutu mihinkään vaikka kuinka puhaltaa. Ja kun pitää taas saada vetäistyä sosiaalinen vaihde päälle, että osaisi edes jotakin jutustella. Sekin riippuu aivan hoitajasta kuinka reissu menee. Heissäkin niin monenlaista ja tietenkin voi olla huono päivä heilläkin. Jospa saisi jotenkin suoritettua.
Hyvin meni reissu ja oli mukava hoitajakin. Matkalla meni niinku tutulla tuntemalla niin yksi kaksi edessä olikin liikenneympyrä, jota ei ollut taatusti viime kerralla käydessä!!! Meni aivan puihin ajatukset ja mietin jo, että olen jostakin kääntynyt väärälle tielle. No, en ollut..olivat vaan väsänneet sellaisen. Viimeksi kävin 1,5v sitten oli aikaa rakennella vaikka mitä.
Kovasti ihmettelin, että kaikki käsidesit olivat jo aamulla tyhjiä? Ihmiset kokeilevat muutkin ja pettyivät. Iso paikka, sairaala ja pkl niin pitäisi hoitaa asia. Onneksi oli käsiveskassa oma desipullo. Ilmankos mokoma painaa, kun puoli omaisuutta mukana aina.
Harmaa ja kostea päivä. Niin vedestä lilluva nurmikko, etten lähtenyt hommiin. Huomenna ei pitäisi sataa, jos hiukkasen vesi imeytyisi maahan.
Varmaan onnistuin saamaan tiukoilla haravoinneilla käsivarteen jonkin sorttisen lihastulehduksen, kun ei vaan kipu hellitä. Lääkärille en kyllä mene. Ne iskee heti kortisonipiikin. Eiköhän se tästä joskus hellitä.
On taas pitkään ollut huonosti nukkumiskausi. Se syö voimia.
Pystyyköhän haravalla ratsastamaan Kyöpelinvuorelle!? Jos ei niin taidan polttaa roviolla tai sahata tikuiksi. Ei vaan jaksa enenpää.
Huonosti lensi..Turpa edellä pöpelikköön.
Aamulla oli kaikki kuurassa ja pakkasella. Siitä se alkaa pikkuhiljaa talven tulo. Käsittääkseni lauantaina saattaa tulla veden seassa räntää. Hyi. Onneksi se ei jää maahan.
Ihan järjettömästi kaikenmaailman terveysmenoja ja kontrolleja tulee yhteen syssyyn. Viikossa aina monta menoa. Heaven ei tykkää, kun mamma on poissa kotoa. Toisaalta en voi ottaa häntä mukaan, kun ei autoa voi jättää käymään ja kylmentyessään terveysriski hänelle. Tykkää kovasti olla auton kyydissä.
Paikkakunnalle on tullut hyvin varustettu eläinklinikka, mutta taidan mennä vuosia tuttuun paikkaan rokotuksille ensi vuonna. Siellä tunnetaan jo nimellä, eikä tarvitse jännittää millainen uusi lääkäri.
Eläimistä puheenollen, minusta oli loukkaavaa uutisointi siitä, että oli valittu paksuin karhu..en muista paikkaa, mutta missä napsivat lohia. Miksi ulkonäöllä tehdään uutisia? Jos kyseinen karhu on terve niin entä sitten vaikka onkin hiukan hyvin syönyt. Tekeekö se hänestä muista huononman? Ompahan parempi napsimaan lohia kuin muut karhut. Taitava.
Kauan kaipaamiani mustarastaita pihalla. 2 poikaa ja 1 tyttö. Mutta ei ole Tauno ja Ansa. Heillä on saattanut elinvuodet loppua kesken. Saattavat olla jälkikasvua, kun osasivat tulla ruokintapaikalle. Tervetulleita ovat kuitenkin. Onneksi vein hiukan leivänmuruja.
Jaa-a pitääkö ne talvirenkaat olla Marraskuun alusta jo? Pitänee katsoa Maanantaina tulevia kelejä ja menoja ja koittaa sovitella, jos kerkiävät vaihtaa jossakin vaiheessa.
Nyt se kauhistus on alkanut voimalla. Aamusta lätkinyt vesiräntää. Paikoin nurmikko valkoinen, mutta tuskin jää maahan kun niin märkää. Masentaa heti huomattavasti. Olenkin nukkunut koko aamupäivän sohvalla. Ei haluttanut silmiä aukaista.
Heaven ulkoili sylissäni villashaaliin kiedottuna ja ihmetteli, että mitäs hemmettiä tämä nyt on. Maailmanloppuako?
Tilasin talvirenkaiden vaihdon ja yllätti, että monet ovat jo aikapäivää sitten vaihtaneet. No, ompahan turvallisempi ajella keuhkolääkärille. Pitää nyt muistaa, ettei enää lähde huolettomasti ulos crockseilla tai lenkkareilla. Näyttää märältä, mutta saattaa olla liukkaita kohtia.
Olen taas kokenut hetken, jota en ymmärrä. Selittämätön voima ja tunne sydämessä. Kohdistuu yhteen kisulin kuvaan. Tunne on niin vahva, ettei se anna rauhaa. Kisulilla kaikki hyvin, mutta miksi täyttää sydämen niin vahvana. Selittämättömänä. Nämä taas asioita, joita ei kehtaa ääneen puhua, ettei ihan hulluna pidetä. Toki olen hullu, mutta nämä selittämättömyydet ilmestyivät elämääni koomani jälkeen. Lääkärit ei kommentoi mitenkään koomassa kokemiani asioita. Johtuneeko siitä, ettei sitä maailmaa vaan tunneta? Uskota? No, joka sen joutuu kokemaan varmaan tajuaa.
Onneksi kuvottava räntä suli yöllä pois. Mutta varmaan huomenna taas tulee lisää ja muinakin päivinä, huoh.
Vaikuttaa heti mielialaan. Todella iso muutos ja kaikki stressi tulevista menoista tuntuu aivan kuin vyöryvän päälle.
Ompas taas myrkyllisiä ihmisiä läheisyydessä, kun painajainen vilisi käärmeitä ja kolme taisi purrakin. Tälläistä se elämä on. Aina joku puhuu paskaa, kadehtii tai kyttää tekemisiä oman elämän ollessa suunnattoman tylsää.
Hassua oli ajella aurinkoisessa päivässä talvirenkailla. Koko matkan oli pakkasen puolella ja pakkasvahti varoitteli. Huomenna lienee hemmetillinen ilma ja saa kiittää itseään talvirenkaista. Sitten pahimmat menot hellittää toviksi.
Oli aivan ihana keuhkolääkäri. Todella. Oli ilo käydä vastaanotollaan. Lisättiin hiukan lääkitystä ja keväällä muuttuu vahvenmaksi lääke. Jos tässä vielä silloin elelee. Toisaalta mikä pahan tappaa?! Päivä kerrallaan. Taas oli aivan kauhea ja todentuntuinen painajainen. Toisaalta oli ilo todistaa mukamas ruotsinlaivalla Foo Fightersin keikkaa eturivistä.
Nyt on paksusti märkää lunta maassa. Hyi kammotus!!!!!! Ei olisi aamulla halunut sängystä nousta, kun näki valkeuden ikkunasta.
Ja oli oikea kauhujen highway ajomatka menoihin ja takaisin. Ehkä menomatka pahempi, kun ei ollut loska ehtinyt sulaa ajourista pois. Ei talvirenkaat mitään meinannut, kun tuntui, että koko ajan auto loskan pinnalla ja jos yhtään pois urista niin johan olisi pellolla. Onneksi ei ollut liikennettä vaan sain ajella rauhassa molempiin suuntiin. Ohittelijat olisi ollut iso riski. Varmaan suojelusenkeli istui taas olkapäällä matkan ajan. Hartiat kipeinä, kun jännitti ajamista. Onneksi nyt tehty ja ei pitäisi olla menoja omaa kylää kauenmaksi.
Ajoluiska jo jäässä ja auto hiukan suti siinä, mutta tallissa. Kävin huuhtelemassa pahimmat kurat pois pinnasta. Kyllä se tästä, kun taas tottuu talveen.