Kostea ja kolea keli jatkuu. Ihan pikkuisen tuli räntää kovinman sateen aikana, mutta ei jäänyt maahan, onneksi.

Huvittavaa, kun olen muutaman vanhan leipäviipaleen linnuille sipultanut, kuinka yksi Taunoista nokkaa palan suuhunsa ja voittajan juoksun tavin vipeltää kauenmaksi syömään sitä. Ihania. Siilillä ei tunnu olevan mitään loogista aikaa tulla syömään vaan saa olla varpaillaan koko ajan, että huomaa milloin maisemissa...

Pikkuisen parempi ilma tänään. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Käkeä vaan ei kuulu. On myöhässä tänä vuonna Äitienpäivästä.

Pitäisi lähteä asioita hiukan hoitamaan, mutta laiskottaisi. Pakko se on lähteä. Sitten aloitella ulkohommia. Ei auta odotella, kevättä, joka ei näytä lähestyvän.

Heaven viihtyy ulkona heti paremmin, kun aurinkoa. Mutustaa ruohoa ja kuuntelee lintuja. Ojentaa kasvojaan aurinkoa kohti. Ilahtui suunnattomasti, kun tuttu koira Maxmaister hölkkäsi ohitse omistajansa kanssa. Heaven oikein odottaa, että joku koiruli menisi. On perinyt isältään kiinnostuksen koiriin.

Oijoi eilen annoin Mirrix madotuslääkettä Heavenille. Katastrofi. En ole ko merkkiä koskaan käyttänyt ja tuli yllätyksenä, kuinka kirotun jähmeää oli. Heaven sai pullautettua suustaan rintakarvoilleen. Siinä sitä oli siistiminen. Imeytyi pitkiin ja valkoisiin karvoihin liiankin hyvin. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tekevälle sattuu.

Sain aikakasan ulkohommia pulkkaan. Ehdin nurmikkoravinteen levittää ennen sade/räntäkuuroa. Imeytyi toivoakseni maahan. Nurmikko todella surkean näköinen tänä keväänä. Ensi viikollehan luvataan oikein kunnon kelejä, no uskon, kun näen.

Voisi varmaan jo Heavenin takin pestä odottamaan ensi talvea. Olisiko kohtalon härnäämistä? Tulee kauhea takatalvi, heheh..

Siili on todella epälooginen liikkeissään. Aamulle ennen 9sää oli lintujen ruokintapaikalla siemeniä ja pähkinöitä syömässä. Muutamassa lintumökissä on huomattavaa muuttoliikettä sisällepäin. Isoja korsia kantavat suussaan pesätarpeiksi.

Taitaa emännästä virta loppua, ennen kuin yksi kymmenesosakaan pihahommista on tehty. Niin oli jo eilisen selkä kipeä, ettei meinannut mikään särkylääke auttaa. Mutta niin vaan jatkoin tänään, kun edestään kaikki kuitenkin löytää.

Taitaa minulla olla maisemissa 3 siiliä. Heillä ei tosiaan ole mitään logiikkaa milloin ilmestytään sapuskalle. Onneksi huomasin ja sain lautasen esille. Tyytyväisenä maiskutti kattienmuonia.

Heavenilla kävi tuuri, kun oltiin ulkoilemassa niin eikös sulhopoika jolkuttanut kovaa vauhtia meidän luokse. Annettiin herkkua ihanalle pojalle. Master ei vielä halua ulos, mutta jos ilmat tosiaan alkaa lämmetä niin varmasti mennään katsomaan ruohopaikkaa.

Olen antanut Nutriplussaa lääkkeiden kanssa ja huomannut ruokahalun parantuneen.

Lopulta tuli minun äitienpäivälahjani kateilta. Odotin, kuin kuuta nousevaksi ja niin putösin suohon kun oli kokoa itse pakkaus. Se taito minulta puuttuu. Odottakoot pakkauksessa, minulle tulee tässä kuussa käymään tyyppi joka kokoaa varmasti. En edes viitsi pakettia avata, kun alkaa sitten vaivaamaan.

Yhä vaan loppumattomia pihahommia. Kun yhden saa jotenkin tehtyä niin ainakin 10 uutta odottaa. Pikkuisen jo lämpimämpi ilma tänään, uskaltaako hiukkasen jo uskoa luvattuihin lämpenemisiin?

En huomannut seurata mitä nurkan takana tapahtuu, mutta näin syyllisen itse teossa yhä..en ymmärrä, kun nykyajan lapset saa riekkua miten tahansa ja juosta toisten pihalla rikkomassa kalliin pihaveistoksen. Isä vaan toteaa, että kun ei noille mahda mitään?! Minun lapsuudessani oli kuri ja ei tullut mieleen juosta missä tahansa vaan opetettiin se toisen ihmisen tilan ja tavaroiden kunnioitus ja sitä opettaisin omillekkin lapsille, jos niitä olisi. Onneksi ei ole. Se on kohdallani todella hyvä asia. Paha mieli tuli tuosta ja en usko ollenkaan siihen, ettei lapsia saisi pidettyä kurissa. En tiedä saanko millään betoniliimalla enää korjattua patsasta?!

Minä en anna kattien edes flexin päässä mennä naapureiden pihatielle haistelemaan. Kuri se on kateillakin ja he hyväksyy sen. Tuollaisista lapsista kasvaa niitä ongelmanuoria joiden tekoja ihmetellään. Maailma on todella heppoisissa käsissä.

Siili raukka juoksi aivan kauhuissaan, kun samat lapset huusivat ja juoksivat ympäriinsä. Toivottavasti uskaltaa illalla tulla syömään. Ei lapset tuollaista taida ymmärtää, mutta eikö kotona voisi opettaa luonnon rikkautta ja sen kunnioittamista? Itse kaiken sen rakkauden opin kotoani ja se antaakin minulle niin suurta rikkautta.

Onko joka kevään tulo ottanut näin voimille vai onko kunto huonontunut näin kauheasti? Ehdinköhän nauttia ennen kuin on mokoma ohitse?

Kylläpä se kateus paljastuessaan antaakin makeat naurut. Sellaista se. Taidan itse olla liian tyhmä kadehtimaan, koska koen, että vaikka kuinka kadehtijat koittaa niin aina se olen kuitenkin minä jolla on henkisesti niin paljon paremmin asiat.

Valloittava ilma. Heavenillekin tuli hiki auringossa ja piti siirtyä varjoon. Masterilla oli eilen kohtaus, joka aina on kauhea asia, mutta siitä selvittiin ja nyt taas hänellä parempi olo.

Saa nähdä tuleeko nurmikkoa tänä vuonna. Ei ole näin huono ollut vielä koskaan. Sadetta tarvitsisi ja tätä ihanaa lämpöä.

Käki ei vieläkään ole saapunut.

Aivan ihana päivä taas. Tosin tuuli taas noussut. Kun pysyisi tämä lämpö ja antaisi luonnon puhjeta kukkaan. Ja minun nurmikkoni vihertää.

Yritin alkaa hommailla ulkona, mutta ei kertakaikkiaan tullut hommista mitään. Jos vaikka huomenna taas.

Ihanat ilmat jatkuu. Mutta kadotin työvireeni jonnekkin. Jospa se löytyy?!

Tänään oli pieni työvire päällä, onneksi meni ohitse, heh.

Minulla on aivan hirveä käärmekammo, vaikka ei niitä pihalla näykkään. Mutta nämä lämpimät päivät varmaan saa ne hakeutumaan lämpöön.

No, minä fiksuna ihmisenä helteellä menen metsänreunaan tyhjentämään kompostia. Varmaan kaikilla lähiseudun käärmeillä maha kipeänä nauramisesta, kun seurasivat hypähtelyjäni ja tömistelyäni. Puhuttamattakaan kirouksistani, että ei käärmeitä tänne... 5 täyttä kottikärryä sain irti kompostista. Sen jälkeen alkoi olla vielä jäässä ja ei talikko mennyt läpi. Pistin herätettä ja odotan huomiseksi luvattuja sateita. Josko taas uusi yritys parin viikon päästä.

Heaven viihtyi 45min ulkona. Masterikin oli hiukan kiinnostunut ja sylissäni katseli pitkään. Varmaan kohta jo haluaa itse kävelemään.

Kyllä minun siili on rauhaton. Eestaas eestaas eilen illalla käveli. En tiedä mikä oli hukassa.

Ei varmaan uskoisi minun suusta kuulevan valitusta, kun ei luvattu vesisade tullutkaan? Oikeesti olin niin onnellinen, että tänään sataa, kun rutikuiva nurmikko ei ala kasvamaan. Ei ole mahdollista kastella koko nurmikkoa. Johan tulisi hulppea lasku veden käytöstä. Pilvistä on ja muutama pisara aamulla tuli, mutta ei edes ajotie mennyt harmaaksi. Pahus.

Ruohoroope tuotiin ja heti alkoi hommiin ahnaasti, jospa se aktivoisisi nurmikon kasvua? Taitaa kaikilla olla ongelmia nurmikon kanssa oudon talven jälkeen.

Heaven sai prinssin seuraksi, kun ulkoiltiin. Prinssi käpertyi tuolille ja taisi vallan nukahtaa. Ihanaa. Hän on iso rikkaus meille.

Eikai se koronan seuraava aalto jo ole tulossa, kun oli noussut tartunnat? Minä niin elätin toivetta, että oltaisiin selvitty siitä. Kun ravintolat avaa terassit niin varmaan tulee iso pomppaus tartunnoissa. Ihmiset unohtaa olla varovaisia, kuin lehmät pääsisi kevätlaitumelle. En tarkoita tuolla pahaa, päinvastoin se riemu, kun vapaus koittaa pitkän karenssikauden jälkeen.

Minua on vaivannut pari yötä sitten unessa näytetty kuolinilmoitus. Siinä oli henkilön nimi ja kuva. Joka päivä pelottaa katsoa iltapäivälehtiä, jos siellä uutisoidaan kuolemasta. Se ei ollut painajainen vaan minä kutsun sitä enteeksi. Se on tätä minun kiroustani. Kokea ja näkeä enenmän.

Se eilinen vesisade saapui kuin saapuikin. Ja nyt kaikki luonnossa tuntuu puhkeavan kukkaan, Jopa kauhistuttava nurmikkoni näyttää eloisanmalta. En olisi uskonut.

Söin kevään ekan jätskikiskajätskin. Voi kuinka hyvää olikaan. Ja istuin kampaajalla. Nyt alkaa ihminen paljastua ylikasvaneiden luonnonkiharoiden alta.

Aika kolea tuuli ja pilvessä. Taidan silti saada pyykit ulkona kuivaksi. Niihin tulee aina niin raikas ulkoilman tuoksu. Huomenna pitäisi alkaa lämmetä taas. Josko saisi potkittua itsensä tekemään puutarhahommia. Ollut hiukan huono päivä tänään. Usein on sen uuden lääkkeen jälkeinen päivä pientä pahoinvointia ja huimausta.

Ihana ja sopivan lämmin päivä. Ikävä kyllä tälläisenä päivänä muistaa taas miksi se kesä ei olekkaan niin mukavaa ja haluaisi asua kaukana muista ihmisitä.

Aamupäivä meni nokosten piikkiin. Masteri karjui hereille ennen aamukuutta. Joku oli syönyt kaikki muonat, juonut kerman ja käyttänyt toilettia. Olisi väsyttänyt vielä, mutta ei ukko lopeta ennen kuin reagoin.

Heaven suuttui, kun oli pakko nostaa hänet pois ruohonleikkaajarobon tieltä. Siinä kaksi, jotka eivät väistä. Koitin nostaa neidin takaisin samaan paikkaan, kun robo lähti, mutta luut kolisten tultiin sisälle.

Minä olen 99% varma, että meidän talitinteillä on iloinen perhetapahtuma pöntössä Sirkutus aina alkaa, kun tintti sujahtaa pönttöön. Kovin on aikaisessa, mutta ihanaa silti. Jos vaikka tekee toisenkin poikueen.

Illalla klo 23 alkoi taas se seinään hakkaaminen. Nyt tiesin jo, ettei ole pään omia ääniä vaan pikkutikka kiukuttelee, kun ei enää ole pähkinöitä eikä rasvatankoa tarjolla. Onneksi tointui, kun ikkunasta ärjäisin.

Oikea ilmojen helmi tänään. Hiki tuli pintaan puolivarjossakin. Mutta ei saa valittaa, niin mahtavaa, kun kesä näyttää kasvojaan. Onneksi vielä ei ole kuin yksittäisiä sääskiä näkynyt. Ne yleensä harmina kesähelteillä ja paarmat, joille olen allerginen. Siis niiden puremille, jotka aina turpoavat.

Piipitys vahvistuu lintumökissä ja kova kiire vanhenmilla ruokkia pieniä.

Aika paljon taas koronakuolemia. Ja odottaakaapas, kuinka tartunnat lisääntyy, kun huomenna avataan terassit.