kaikki on paksusti valkeana ja tulee räntää taivaantäydeltä. Kuinka voikin painaa mielen alas? Ja toinen on nk ystävä/sukulainen, joka heittelee aika rankasti minulle ja minun pitäisi ymmärtää, kun hänen elämä niin vaikeaa ja mistään ei saa apua. Kun koitan antaa jotakin neuvoja, itse varmasti sellaisen helvetin ryömineenä niin ei edes huomioi mitä sanon.
Lemmikkien omistajana annan hyvää tarkoittavia vinkkejä niin sieltä tulee, että kyllä he huolehtii ja kun kasvattaja asuu naapurissa...Joopa, miksi kasvattaja ei sitten anna niitä minusta aika alkeellisen tason vinkkejä? Ja pennun hinnassa oli aikalailla hinta hilattu ylöspäin..On heillä rahaa, en minä sitä, mutta en pidä ihmisten rahastamisesta,
Minä olen se vaikea ihminen taas, jonka kanssa ei osaa olla ja jolle ei saa edes valittaa?! Mitähän muuta minä olen joka päivä tehnyt, kuin koittanut olla olkapää...Mutta ei näytä piisaavan. Ja neuvoinpa mitä tahansa elämää helpottavia asioita, jotka olen itse kokenut läpi niin ei olla kuulevinaankaan. Miksi ihmeessä minä edes yritän, kun saan itselleni aina vaan pahan mielen ja se huolien ja mielialan kuuntelu toimii vaan niin, että minä kuuntelen ja jaan? En minä koe olevani parempi ihminen missään tasolla, mutta en minä sano toiselle, että hän olisi tyhmä. Mutta hyvä ihminen sentään, kuinka voi aikuiset ihmiset olla idiootteja kaikessa. Jos itse tekisin samoja mokia, toivoisin heti jonkun minua neuvovan. Ilahtuisin siitä, että joka haluaisi neuvoa tapaa helpompaan arkeen.
Mutta, kun vastassa on tuollainen ihminen, kuin nyt on, niin uskallan sanoa, että varmaan moni muukin väsyisi. Hänellä on kontakti mtt, mutta kun haluaisi sieltä vastauksen samantien ja kun ei edes halua tajuta, ettei se onnistu..niin mikä hemmetti minä olen häntä kannattelemaan? Minä olen saanut taistella yksin kaikesta ja on vaan pakko olla vahva. Minä en voi ottaa diabamia heti, kun pikkuisen ahdistaa. Entäs se itsesääli, kun ei ole kyytiä apteekkiin jne. Kuinkahan monta kertaa olen tarjonnut, että vien kyllä.. Ei, sitten jälkeenpäin valitetaan, kuinka kauhea kävely oli jne. En minä jaksa tyrkyttää apua, kun sitä ei haluta, mutta aika turhaa itsesäälissä vellominen jälkeenpäin ja pitäisi ymmärtää sitä. Minunkin voimat loppuu. En ole teräksestä. Mutta en minä pysty kenellekkään valittamaan asiasta. Pitää vaan purra hammasta. Kun tietää yrittäneensä kaikkensa jo vuosia ja saa kuulla vain, että pidän toista tyhmänä niin on se aikamoinen isku minun kasvoilleni.
En ole parempi ihminen kuin muut, kaukana siitä. En edes yritä. Neuvoni tulevat sydämestä, mutta kun aina huomaa, ettei se merkitse mitään niin on minullakin oikeus väsyä.
Heavenia tympäisi, kun kaikki oli valkoista. Eilen vielä makoili nurmikolla. Nyt mamma tunki palttoon päälle. Mahtaakohan kevät koskaan tulla? No, on se joka vuosi tullut, sitä on vaan niin kärsimätön. Haluaisi jo kukkia ulos ja istuskella ulkona.
Eilen tuli iso kuori postia Moniäänisiltä. En ole vielä lueskellut. Siinä puhutaan sisäisitä äänistä, mutta minulla ne on näkyjä, tuoksuja. Asioita, jotka ilmestyy päähän. Kukaan ei puhu päässäni.