Kaivelin esille muutaman Pääsiäiskoristeen, kun niin kuuluu tehdä. Jaa-a, taitaa se pakko olla vaan juntattu päähän lapsuudesta. Ei viritetä turboluutaa enää, poltan roviolla sen. Aivan järkyttävä ikävä kouraisi sydämestä. Se yksi iso tipu..Se oli Masterille haaste. Se piti aina kaataa ja repiä siitä höyheniä. Heaven tykkäsi tekopajunkissoista. Eka pääsiäinen yksin. Kaikki on tänä vuonna ekaa kertaa yksin. Ei kukaan arvaa kuinka kipeää käy.

Illalla kuulin kaksi kertaa kissan naukaisun. En usko, että ulkoa kuuluisi. On niin vankat ikkunat.  Kai sekin osa tätä surutyötä?

+10 auringossa. Varjossa tietty puolet vähemmän, mutta tuntuu hyvältä. Katsoin juuri kauhulla kuinka kauheasti varjon puolella lunta katolla?! Ja pihalla ja kaikissa varjopaikoissa. Jää yhä niin kovaa, ettei minun voimat riitä hakkaamaan.

Eilen se koomapaska taas pamahti päähän. Koomakohtaus. Se on niin pelottavaa. Mahan pohjassa tuntuu oudolta ja pää on muuten tyhjä, tiedostaa vaan, että sitä tämä on. Yöllä heräsin pari kertaa kohtaukseen. Ja aamulla tuli ennen aamiaista. Ne oli pitkään pois, miksi ne taas palasivat? Koko ajan olen varpaillaan, että koska se taas tulee. Koitin harkitusti oikein väsyttää itseäni, jos se auttaisi. Ramppasin kirjastossa, hain paketin. Kävin tilaamassa katsastushuollon, vein roskat ja hain marketista kahvitarjouksen. Ja koitin vielä suurimpia rapoja pestä autosta. Väsyttää kauheasti. Toisaalta se väsy tekee minut heikoksi, jos käyttää sitä ja leiskauttaa kohtauksella?

Meidän Pierrellä on tyttöystävä. Luulin, että kulkee tappelemassa, mutta illalla istuivat takakuistilla toisiaan vastapäätä. Hyvin rauhallisina. Molemmat varmaan leikattuja, mutta silti kiinnostaa se toinen. Hyvä näin, ei tarvitse niin huolehtia.

Voi kumpa ilma pysyisi tälläisenä, mutta eikös takatalvea ole ennustettu?

Hyvää Pääsisäisen aikaa kaikille lukijoille, kanssa kokijoille ja tietysti Ylläpidon väelle.

Vähän on synkeä ilma. Taitaa välillä tihuuttaa vettä. Hyvä, ettei lunta. Koitin vähän rikkoa lumen pintaa ruokintapaikalla, ettei olisi niin ruman roskainen, mutta meinasin lähteä mahalleni rautalapion perässä, kun tökkäsi kiinni jäiseen hankeen ja seisoin suht jäisellä pinnalla. Olisin halunnut kunnolla siivota, mutta ei onnistunut. Onneksi se ei muille näy tiellä menijöille. Minun ikkunani alla on ja oma silmä ei tykkää.

Pupu ei ole käynyt moneen päivään. Varmaan  ollut sen verran ihmiset liikkeellä, että pelottanut.

Jotenkin on surumielinen olo. Me aina Heavenin ja Masterin kanssa omilla tavoillamme vietimme Pääsisäistä. Nyt on mamma yksin. Yöllä heräsin kissan maukaisuun. Ja se ääni ei ollut minun edesmenneitteni vaan varmaan Pierren tyttökaveri etsi Pierreä ja maukaisi siinä ikkunan lähellä. Poika taitaa olla kotona unilla, kun näin synkeä ilma.

Pilvinen ja kosteahko LankaLauantai. Kyllä on ollut rulliruuhkaa tällä kujalla. En tajua vanhempia, jotka pakkaavat autoon lauman lapsia kerjäämään ovelta ovelle. Saattaa 5 tulla kerralla. Ja nämä autolla tuodut eivät ole lähiseudulta. Ties mistä saakka tuodaan.

En ole oveani avannut. Ei ole niin isot tulot, että olisi rahaa jaella suklaamunia tuntemattomille. Ei edes kiinnosta. En pidä lapsista, joo olen pahis. Mutta eipä lapsetkaan pidä minusta. Fifty-fifty.

Sen verran oli taukoa rulleissa, että sain hetken seurusteltua Pierren kanssa ja kuivattua turkkinsa. Huomenna sitten ollaankin kesäajassa. Taisi olla tunti eteenpäin.

Kosteahko ilmanala. Kauheita jymähdyksiä, kun puutarhan puolelta katolta tippuu lumet. Hyvä kun tulevat pois. Etupuolella on sellaiset estot, ettei lumet putoa tuohon autotielle. Meinaa kun jymähtää katolta niin sitä ei niin vaan saakkaan pois kolattua. Sulattaa se varmaan vähän, kun rännit juoksee kiitettävästi. Katon muoto/sokkeli tekee lumen putoamisesta haasteellista tältä puolen. Ensi viikolla palaa taas pakkaset. Hitsi, kun nyt olisi kaupungin traktori käynyt vetämässä ajotien loskat pois niin olisi kuiva tie. Nyt kun tuo jäätyy niin siinä on järkyttävää koittaa autolla ajaa. Varmasti haaste myös jalankulkijoille.

Ei ole pupua näkynyt. Tosin tässä lähellä niin kauhea auton ovien pauke yömyöhään, ettei varmaan uskalla tulla. Tai sitten joku tehnyt pääsiäispaistin? Toivon, ettei.

Pierrellä pikkuisen myöhäisempi aikataulu ollut nyt. Kahdesti jo käynyt. Taisi lähteä kotiin nukkumaan, kun näin kosteaa.

Voi kun, lähti Vera sarjasta pois se namunen avustaja ja tuli toinen tilalle/joka Vera kirjoissa on. Aivan kuin osa viehätystä olisi kadonnut. Täytyy sitä ihmisellä jotakin iloja olla.

Onnistuin syömään liikaa Kiroileva Siili suklaamunia ja oli yöpaitaa myöten suklaassa. Taisi tulla pakkostoppi suklaalle vähäksi aikaa sanoo masu. Ilonpilaaja.

Harmaa, sateen tihuinen ilma. Pikkusen painaa hankia. Hitaasti, mutta varmasti.

Kaikkihan oletettavasti tietävät, että me pohojalaiset ollaan ihan oma rotumme?! Kehitettiin sitten todennäköisesti uusiintuva perinne tylsään Pääsiäiseen. Älkää vaan kukaan loukkaantuko tai ottakaa edes rankan mustalla huumorilla.

Ajattelin mennä kymmenen maissa maate, kun ei telkasta tullut katsottavaa ja nämä kosteat ilmat aiheuttaa nivelkipuja. Olin wc:ssä pesemässä hampaitani, kun kuului outo ääni. Ajattelin, että mitä se minun telkkarini karjahtaa tuolla tavoin. Raotin ovea ja ihan normivoluumilla oli telkka. Vaan sitten kuului vertahyytävä vonkaisu ja tajusin: PEE!!!! Laitoin kaikki ulkovalot päälle ja raotin ulko-ovea ja siinä kuistilla oli menossa aivan järkyttävä tappelu. Pee vastaan pienenpi harmaavalkoraitainen kissa. Kauhea kun karvat pölisi ja karjuivat. Tempaisin katuharjan ja koitin erottaa tappelijat. Eikä mitä, siirtyivät vaan nurmikolle ja menivät kuperkeikkaa ja huusivat. Kummallakin suu täynnä toisen karvoja. Koitin nakata loskaa päällensä viilentämään tunteita. Ei meinannut tehota. Huusin Pierre, Pee lopettamaan ja hyppäsi lumihangen päälle karvoja suussa. Pienenpi jäi ärhentelemään minulle vaikka koitin sanoa, nyt kotiin. Lopulta lähti oletettuun kotiinsa päin. Ja kohta Pierre tuli ylpeänä puskemaan minua kuistille. Oli aivan litimärkä, satoi vettäkin ja se maassa pyöriskely. Kuivasin ja annoin vähän ruokaa ja kermaa, kun ajattelin ettei malta lähteä yöksi kotiinsa vaan jää odottamaan paluuta. Jäi istumaan kuistille, kun lähdin nukkumaan. En tietty meinannut unta saada, kun kuulostelin jatkuuko räyhä? Ei kuulunut mitään. Aamulla kuisti täynnä karvatuppoja, en varmaan illalla huomannut niitä. Mutta ei ollut Pierreä, oli varmaan mennyt kotiinsa. Ilmestyi yhdeksän maissa. Ei näkynyt mitään tappelunjälkiä, onneksi. Eikä ollut lumisohjossa verta. Muuta kuin henkistä verta.

Se oli sitten pohojalaisten pääsiäisräyhä. Uusi kansanperinne. Oli se vaan todella kauhea näky. Muistakaa ihmiset, ei koskaan paljain käsin tappelevia kissoja erottamaan. Aina kättä pidenpää avuksi. Ovat niin sokeita raivosta ja tappelun kiihkosta.

Onneksi ei todennäköisesti haavoja kummallakaan. Toinen kissa oli pienenpi mutta pippurisempi. Väritys oli erikoinen. En ole tuollaista ennen nähnyt. Voisin väittää rotukissaksi, mutta kuka hullu rotukissan antaa vapaana kulkea. Eivät ole halpoja hankintoja.

Mitäpähän tässä  sanoisi? Maailman onnellisinmassa maassa lapsi ampuu kolmea muuta lasta aseella? Karhuryhmä ja poliisit paikalla. Vielä ei ole tietoa miksi ja poliisikin tiedottaa varmaan kohta. Minulle aivan ekaksi tulee mieleen, mistä lapsi on saanut aseen? Käyttöä varmaan oppinee internetistä, jos osaa hakea. Mutta, jos kotona on ase, eikö jo lakikin sano, että pitäisi olla lukitussa tilassa. No, en ole oikea ihminen tuomitsemaan. Ihmettelen vaan mihin maailma on menossa? Voimia kaikille, jota asia koskettaa.

Pierre kävi seurustelemassa. Lähti sitten tarkistamaan reviirin, ettei se tappelunhaastaja ole ylittänyt rajojaan. Ihana aurinko hiukan paistaa pakkaspäivään. Ei olisi tarvinnut pakastaa enää yhtään. Ollaan sentään jo Huhtikuussa. Heh, taisi olla viime vuonna paljon enenpi pakkasia ja luntakin. Muisti on niin lyhyt minulla.

Kyllä oli järkyttävä eilinen teko. Ei löydy minulta ymmärrystä tekijälle. Mutta hänen vanhempansa toivottavasti saavat tukea ja turvaa. Toivon, ettei juorulehdet julkaise heitä sivuillaan.

Huhutaan, että olisi koulukiusaamista taustalla. Minä olin koulukiusattu 9v. Kun lähdin kesken tunnin pois luokasta, kun en enää kestänyt kiusaajan tökkimistä käsiini terävällä lyijykynällä. Vaan kuinkas kävi? Minä jouduin jälki-istuntoon ja rehtori soitti kotiin, että minä häiriköin. Hm.. Opettajat kiusasivat silloin myös, koska pelkäsivät näitä kiusaajia. Kukaan ei suojellut minua vaikka varmasti näki ja kuuli kaiken. Vaikka yhä vihaan ja olen katkera en minä silti itse olisi kostanut.  Mutta ne vuodet olivat kuin painajainen. Joka päivä oli vaan pakko mennä kouluun. Hyi, en halua ajatella enää.

Järkyttävän hyytävä tuuli ulkona. Pakkasella ollaan. Ensi yö pitäisi olla kaikkein kylmin. Pupu eilen oli ruokaa katsastamassa, mutta ei tainnut mitään syödä?

Aurinko paistaa kauniisti. Se antaa valoa sydämeen. Suru siellä myllertää, ei mahda mitään. On niin ikävä, ettei helpota yhtään.

Olipas kova pakkanen aamusellakin. -15. Se on ikävää pikkulinnuille, jos ovat alkaneet jo pesiä. Nyt aurinko paistaa taas kauniiti.

Viime yö meni valvoessa. Ei vaan tullut uni vaikka kuinka puristi silmiä kiinni. Nyt on pää sitten aivan pehmoinen. Mutta ei passaa oikaista maate, että saisi yöllä mahdollisesti nukuttua.

Nyt uskon kevääseen! Minun mustarastaspari Tauno ja Ansa ilmestyivät molemmat nokkimaan ruokintapaikalle. Pitää viedä omppua, mustarastaathan pitää siitä. Taisi pupun omput jäädä porkkanoiden alle. Pähkinärouhettakin vien tarjolle. Se varmaan oli Tauno, joka silloin lauleli, kun ihmettelin kuka noin kauniisti laulaa.

Nyt sain onneksi nukuttua. Aloin olla jo kärttyinen.

Tauno perheineen koko ajan syömässä. Ihanaa seurata heitä. Iso parvi hemppoja ja urpiaisia myös paikalla. Kuin liikkuva matto maan pinnassa. Voi sitä sirkutusta.

Onneksi sain vakio Perjantai reissuni tehtyä, eikä ainakaan vielä tule lunta tai räntää. Kännykän säätiedot lupasivat jo kymmeneltä sitä. Nivelet lupaa huonoa ilmaa myös. En meinannut päästä kirjaston kolmea porrasta ylös enkä alas, kun ishias repi niin, että itketti. Järkyttävä katupöly ilmassa. Auto on aivan kuorutettu sillä. Menee urakalla henkeen ja silmiin.

Eilen illalla kauhea katkeruus velloi mielessä kaiken maailman vanhoista asioista. Juuri sekin, että ystävyyttäni käytettiin harhautuksena, ettei työkaverit arvaa seksuaalista suuntautumista. Miksi sitä ei olisi voinut minulle sanoa ja sopia? Tosi ikävällä tavalla se aukeni minulle. Tyhmä nautin ystävyydestä vaikka toinen pelasi ihan muuta. Ja mietin sitäkin, että kun minulle sattui se kamaluus vuosia sitten niin hän oli minulle antanut päätöksen vammaistuesta, mutta hän ei edes vanhenmiltani kysynyt kuinka he jaksaa? Saatikka minulta, vaikka aivan varmasti oli lukenut kaikki tiedot ammattinsa antamilla valtuuksilla. Kun nämä kaikki jossakin tuolla sisälläni niin ei se ihme, että musta maailma ja en oikein kykene etenemään ja jättämään asiaa taakseni. No, se mitä ruumiillisesti olen, on hallinnassa, mutta henkisesti aikamoisia mörköjä kannan.

Onneksi lunta ei tullut kuin pari senttiä. Tylsää silti. Varmaan tulee vielä lisää, ennenkuin ensi viikolla hellittää pakkaset. Jos hellittää.

Kyllä on nyt minulla karjaa pihalla. 5 mustarastasta. Kaksi outoa, joita lintukirjan perusteella tulkitsin sepelrastaiksi? Ei pitäisi ollenkaan täällä esiintyä. Olisiko väsähtänyt muuttomatkalla ja pysähtynyt lepäämään ja syömään masun täyteen. Vielä iltaysiltä siinä musta lintu sapuskoi. Alkoi jo pimentyä niin ei oikein erottanut kuka heistä. Tauno on selkeä pomo ja päällepäsmäri. Koitti tinttejäkin ajaa pois syömästä. Ihan kuin ei kaikille riittäisi ruokaa.

Oravakaksoset oli eilen siinä ja kauhea villi toisella. Harkitusti säikytteli yhtä tosi väsynyttä rastasta. Kovin on oravatkin yhä harmaita.

Kyllä taas oli värikkäitä unia yöllä. Ja nyt aamupäivällä olen jo kahdet pätkäunet ottanut. Taas värikkäitä unia.

Pierre kävi äsken seurustelemassa. Pikkuisen näytti, että olisi ollut tappelemassa, taas. Yhden kauniin harmaan kissan ajoin pois illalla, kun aika ovelasta piilopaikasta katseli lintuja pahat mielessään. En minä pahasti, lempeyskin toimii. Luulin ensin Tohveliksi, mutta ei ollut.

Ikävää tuottaa pettymys, että olisin unohtanut sivuston. Eilen oli niin kauheaa ramppaamista koko päivä, ettei voimat piisanneet mihinkään. Täällä taas. Eilen oli aivan mahtava ilma ja samaa näyttää tänäänkin. Auto haettiin katsastushuoltoon aamulla, niin ei voi kuin kotona olla. Pikkuisen siivosin ruokintapaikkaa ja laitoin viimeiset pienet rasvatangot esille. Ovat jotakin kevätherkkua. Lunta on yhä suht paljon pihalla. Ajotiet melkein kuivia, mutta en kesärenkaita vielä vaihdata kun on kerran jo ollut takatalvi.

Synkkää ja kosteaa.Onneksi painaa hankia alas. Linnut ja minä kilpaa odotellaan sitä ihan oikeaa kevättä.

Varmaan se raitapaita katti vetää jotakin laitonta tappelurinkiä seuraavalla kujalla, kun Pierre heti aamulla juoksujalkaa sinne. Ja harmaa katti perässä. Onneksi ei mitään isoa haavaa näkynyt aamulla, kun ehti minua katsomaan. Eilen illalla oli nyppäisty karvoja juurineen. Ja silmät paloi. Voi tätä kevättä.

Minua aivan nolotti, kun olivat korjaamolla vahapesun lisäksi imuroineet auton sisältä. Ja pyyhkineet pölyjä. En ollut pyytänyt. Tietysti tuntui mukavalta sydämessä, kun joku kiltti minulle.

Harvinaista kuinka tehokas olen ollut tänään. Selkeästi kevättä rinnassa. Kaupassa, apteekissa ja ulkohommissa. Loppumaton urakka koittaa siistiä ruokintapaikkaa. Vein porkkanat ja omput pois, kun rastaat lähti metsille ja pupua ei ole näkynyt. Tietty oravakaksoset äsken ilmaantui katsomaan, että jotakin on erilailla.

Pierre on kahdesti ollut. Aamulla otti unet tuolissaan, kun kävin kaupassa. Seurusteltiin ja meni selälleen maate laatoitus, johon aurinko lämmitti. Minä putsasin roskat turkista niin eikös isäntä mennyt uudelleen ja taas roskia täynnä. On kyllä niin ihana kuin kissa vaan voi olla.

Ei minun ikävä ja itku lopu koskaan Heavenin ja Masterin suhteen. Kun on heti mielessä, jos vaikka kaupassa viipyy, että nyt ovat vihaisia. Ja kun tulee kotiin katse menee keinutuoliin, joka oli Heavenin lempipaikka.

Kaunis päivä jälleen. Päätin aloittaa lenkkarikauden. Varmana kohta tuiskuttaa vaakatasossa. Sitä sai kummasti opetella uudelleen kaasun painamisen. Talvikenkä raskas ja lenkkari köykäinen. Tuntui jaloissa parenmalta pitkän talven jälkeen. Oli taas se vakiomeno Perjantai. Auto osaa jo itsekseen ajaa reitin, heh. Pieni poikkeus oli, kun auto ilmoitti avaimen patterin tarvitsevan vaihdon niin kävin sitten korjaamolla. Pieni sivuaskel siis. Pikkuisen nakkelin lunta taas ajoluiskaan sulamaan. En samaa tahtia kuin eilen. Heräsin yöllä selkä ja jalat niin kipeinä, että mietin pääsenkö wcssä käymään ja ottamaan särkylääkettä. Onnistui. Istuin sitten hetken ja odottelin tbl vaikutusta.

Tänään on koko aamupäivän päässä kummitellut edesmennyt serkkuni. Aivan kuin hän koittaisi yhteyttä sieltä toiselta puolen? Meillä oli hauskaa yhdessä, kun vielä asuin Etelässä. Täältä oli niin pitkä enää matkustaa. Riitelimme ja yhteys katosi. Hänen veljensä ilmoitti äidilleni hänen kuolemastaan, mutta en tiedä syytä. OLi paljon sairautta ja amputaatio jalassa.