Minä kirjoitan tänne...
Hei nyt minä sain tarpeekseni siitä että minä kirjoitan liian näkyvästi enkä anna tilaa muille kirjoittaa tänne, niinpä päätin vallata oman tilan täältä. Minä liityin vähän aikaa sitten moniäänisiin, koska psykiatrini suositteli sitä minulle. Minulla on ollut ääniä ihan pikkuisesta tytöstä asti. Olen tullut niiden kanssa välillä huonosti ja välillä paremmin toimeen.
Psykiatrini oli sitä mieltä että voisin oppia jotain muiden kokemuksista, mutta en ole aivan
samaa mieltä, jokaisella on omat kokemuksensa, ja harvoilla samanlaiset minun kanssani.
Edes äitini ei ymmärtänyt minua, vaikka hänelläkin oli omat äänensä.
Äänet ovat mielestäni hyvin henkilökohtainen asia, niinkuin ajatuksenvapaus, mutta usein
äänet toimivat ihmisen kokemusten kuvaajana, millainen psyyke sellaiset äänet.😍
Käynti tehtaanmyymälässä, ja makeaa riittää. Oli siellä niitä suukkoja isojakin pakkauksia.😍
aijai, nyt käy aivan kateeksi, hyvällä tavalla. Olisin varmaan sokerikoomassa, kun olisin ostanut laatikoittain suukkoja ja ahminut kerralla. Eilen ärrällä tarjosivat suklaata tarjouksena, mieli teki ostaa, mutta sitten sanoin, että jos ostan nyt kaikki suklaat on varmasti syöty ennen joulua. Minulla on paha tapa yöllä käydä syömässä suklaata, kun ei nukuta.
Minä täällä popsin marmelaadia.😍 ja luen kirjaa.
Vihreitä kuuliako? Namia, tahtoo..MItä luet? Minä olen kova lukemaan ja hain juuri ison kassillisen kirjoja kirjastosta. Nyt on meneilläään Rebus dekkari. Olen lukenut kaikki sarajan kirjat.
Sain kirjan loppuun, kaukaiset paviljonginit.
Aloitan kohta uuden, luen kirjahyllystäni kirjoja joita olen siihen kerännyt.🌻🙂🌻
Kirjan nimi kuulostaa tutulta, mahdankohan olla lukenut. Minä vielä Rebusta kahlaan. Jotenkin tuli eilen huono olo, kun tuli se aika ravintoterapeutille ja ei mikään innosta.
Aloin uuden kirjan, Richard Peckin Amanda/Miranda, joka on kertomus yläluokan tytöstä
joka on palvelijan kanssa saman näköinen, oikeastaan palvelijasta joka on neidin näköinen.
Nyt tuli viesti aivoihin. Ostin viestin/näyn ohjaamana violetinsiniset höyhenkorvakorut, joita kampaajallani oli myynnissä vain ne yhdet...tietäen, että minulle näytetään, koska laittaa ne korviini. Nyt se hetki tuli. Minun pitää laittaa ne torstain keikalle. Yli 2v ne ovat odottaneet koska on aika. Nyt se tuli. Hieman menee kylmiä väreitä.
Minä luen Mhairi Mcfarlane:tyttö muiden joukossa.
Minulle on alkanut kummittelemaan näky, jossa taistelen kahden poliisin kanssa. Yritän heitä mukiloida ja syöksyä ohitseen ja he pitelevät minua. Siitä päätellen, että poliiseilla on talvihaalariasu, tapahtuma-aika voisi olla talvi. Mutta onko tuo joku koomamuisto vai varoittaako minua tulevasta? En minä voi poliisille soittaakaan ja kysyä, onko tälläistä tapahtunut? Vai olenko sen mielikuvan poiminut jostakin tvsarjasta ja alitajunta muuttanut minut siihen. En tiedä, herkillä taas mennään.
Nyt aloitin Outi Pakkasen: peili, kirjan.
Olen nähnyt kummallisia unia, joissa matkustan...
Kai sitä pitäs aloittaa seuraava kirja.😍
Minulla niin outo kirja meneillään, etten saa mitään otetta siitä. Taidan jättää suosiolla kesken. Stressaan niin noista jäätiköistä ulkona, että keskittymiskykykin kärsii.
Hyvää ja äänetöntä joulua tänne kaikille. Kevättä kohti mennään.
Hyvää uutta vuotta...
Hyvää uutta vuotta kaikille. Olkoon tuleva vuosi hyvä sellainen. Kevyempi kuormitetun mielen ja sydämen kantaa. Sydämen ja mielen rauhaa tulevaan vuoteen.