Ompas tullut itkettyä. Ei pahoja surun kyyneliä vaan helpotuksen ja sydäntä pakahduttavan onnen kyyneliä. Yhä sydäntä paisuttaa niin, että kohta poksahtaa koko elin. Ai miksi? Pitkä tarina, koitan olla lyhytsanainen.. Meillähän on yksi lähikadun vapaana kulkenut katti kulkenut jo vuosia ja olen rakastanut, kuin omaani. Sisälle en ole päästänyt, koska tiedän hänellä olevan rakastava koti ja tunnen omistajansa. He tietävät, että katti usein meidän kanssa.
Pojalla/katti ollut takajalka todella kipeänä ja uuden vuoden jälkeen en nähnyt.. surin jo, että nyt on joutunut viimeiselle matkalle. Heavenley kaipaili myös joka ulkoilukerta. Leikattu poikakatti niin ei tullut draamaa. Monet kaipuunkyyneleet olen itkenyt.
Nyt avasin oven, että laitan kattieni tuolit valmiiksi ulkoilua varten..niin eikös oven raosta kurkistanut kaivatut kasvot ja kuului iso KUR! Sitten alkoi kehrääminen. Poika oli palannut. Minulla karkasi kyllä itku niin sydämestä, ettei mitään rajaa. Ihana, ihana yllätys!!!!!
En tiedä missä poika on ollut, kun oli reilusti lihonut ja oli niin puhdas turkki. Ennenmin oli aivan luurangonlaiha vaikka söi kuinka. Jalka on yhä kipeä, mutta onnelliselta vaikuttaa poika. Tuntuu niin hyvältä. Sekin, ettei ollut meitä unohtanut.. Aurinko paistaa tähän risukasaan tänään ja lämmittääkin.😍

Kylläpäs iski ärripurri, kun vaivalla olen keräillyt kierrätykseen asioita ja kun menen, että laitan ne sinne keräyspisteeseen, niin eikös ole ääriään myöten täynnä ja ihmiset jo siihen päälle jättäneet nyssäköitä. Ei auttanut, kun tuoda takaisin kotiin odottamaan kunnes joskus muistavat tyhjentää... Ei se ihme, etteivät ihmiset innostu asiasta, kun ei sitten tyhjennetä säiliöitä.
Järkyttävän liukasta joka paikassa. AAmutelevisiossa joku expertti? opetti, kuinka pitää kaatua, ettei tule vammoja. Jaa-a, sillon, kun kaatuu, niin tuskin älyää itseään vetää oikeaan asentoon. Kaikki käy niin arvaamatta. Nastakengät on kyllä niin hyvä keksintö, että minusta niistä pitäisi tehdä Kela-korvattavat. On ne kuitenkin tyyriit pienituloisille.
Joo, taisin nousta väärällä jalalla sängystä aamulla. Tälläistä sattuu..

Alkaa vapaana liikkuvilla kateilla olla jo kevättä mielessä. Eilen oli yksi, tuttu tyttökatti tuijottamassa suoraan ikkunaan, josko Masterpiece vilahtaisi ikkunassa. Ja aamulla oli taas tuttu poikakatti haikailemassa, josko Heavenley vilahtaisi ikkunassa. En minä niitä pois aja, kun eivät ne minulle mitään pahaa tee. Kauniita katteja. Eivät vielä olre merkkailleet, se tuoksu on kyllä epätoivottua. Jostakin luin, että appelsiinin kuoria, kun jättää niin ei katti merkkaa. En minä kyllä moiseen ala.
Järkyttävän liukasta. Ihan hirveää. Vaikka kuinka nastakengissä ja keppi kädessä niin en meinannut päästä lintujen ruokintapaikalle, kun hiukka viettää alaspäin maa siinä ja aivan peilijäässä. Ei viitsi hiekoittaa sinne, kun joutuu sitten ne keväällä haravoimaan.
Siivosin ruokintapaikalta ison pussin ruokia pois, mitkä vaan lähti ja ei ollut jäässä. Eihän kaikkea saa siivottua ennen kuin kevät tulee kunnolla.
Hiukkasen huolestuttaa, kun nyt jo varoitellaan siitepölystä. Ei ne tänne vielä tule aikoihin, mutta että olisi runsaasti tänä keväänä.

Eilen kirjoittelin pitkän pätkän ja tyhmänä onnistuin kirjaamaan itseni ulos ennen kuin painoin lähetä painiketta. Ja nyt en sitten vahingossakaan muista mistä kirjoitin. Tuskin oli mitään tärkeää. Kylmä päivä taas ja hiukkasen kaunailee lunta. Yök, meille kattien kanssa tasan riittäisi kaikki lumi. Ollaan sentään jo maaliskuussa menossa. Okei, eihän se kevät vielä maaliskuussa ala, mutta mieltä niin polttelisi kevät. Haluttaisi alkaa esikasvattaa jotakin, mutta kun on nämä pikkupuutarhurit, jotka varmasti kiskoisi joka korren ylös. Boonusta tulisi, jos mukana lentäisi multaa mamman matoille. Pääsiäsiruohoa en edes yritä kasvattaa. Joka ainoa kerta vain muutama korsi nousee ylös. Kirjastossa aina niin kaunis rairuoho tiskillä tipuineen. Minusta rairuohot kasvoi ennen paremmin? Vai kultaako aika menneet muistot?
Olipas surullista seurata toisella silmällä Matti Nykäsen siunaustilaisuuden uutisointia. Jotenkin se arkun näkeminen teki kaikesta niin lopullista. Olihan Matti kuitenkin suuri urheilija.
Odottelen tässä korjaajaa, kun ei lattialämmitys toimi kylppärissä. Masterpiece etenkin näyttää asiasta mieltä minulle. On hänen lempipaikka, kun siellä lämmin pötkötellä. Muonapakettejakin odotellaan, mutta tulee varmaan vasta loppuviikosta.
En pitänyt Suomen euroviisusta. Konemusiikki ei vaan ole minun musaa. Mutta toki soisin mainetta ja kunniaa kappaleelle.
Urheilussakin aika huonoa tuuria Suomella vai lieneekö dopingia muilla? Aikamoisia koneita voittajat olleet. En ole mikään hirveä urheilunseuraaja, mutta sitä on ollut aikalailla tarjontaa.
Eilen taas kutkutti lähteä lenkille, kun aurinkokin paistoi, mutta en uskalla edes nastakengillä. Kun ohuen pintalumen alla kirkas jää. Pelkään niin kauheasti kaatumista, että olen varmaan jo ylivarovainen. Voihan se sisälläkin katto pudota päälle, jos sikseen..

Tietenkin unohdin äsken asian, mistä piti kirjoittaa.. Viime yönä 03.00 Masterpiece herätti minua polkemalla päälleni ja tuijottamalla kasvoihini. Ja tajusin olevani keskellä suht pahaa astmakohtausta. Olin todella tukossa ja luulin, että henki loppuu. Oliko poika huomannut jotakin hengityksessäni ja siksi herätti? Haluan uskoa niin. Onneksi lääkkeet olivat lähellä ja sain apua. Kyllä minun kateilla on kyky suojella ja huolehtia minusta.

Mitenkä näitä julkisuuden henkilöitä ihan solkenaan nyt kuolee. Nyt kuoli Prodigyn laulaja Keith Flint. Hänkin vain 49v. Meillä on jo oikein Vip-liput ostettu Provinssi- festivaaleille ens kesäksi, että päästäisiin ihan livenä kuuntelemaan.

Matti Nykäsen siunaustilaisuudesta Iltasanomat julkaisee joka hetki jotain, kuten papin puheen vaikka sen piti olla yks.tilaisuus. Oli kuitenkin toimittaja päästetty mukaan. Minusta on surullista, että Matin äitiä näytettn niin läheltä eikä annettu hänen rauhassa surra.

Aamulla soi korvissa taas musiikki. Tällä kertaa jäin kuuntelee sitä, kunnes puh soi. Oli niin rauhallista ja levollista musiikkii. En kyl ole sellaista ennen kuullu. Omituista.

Pienistä asioista pitää riemu repiä, muuten sitä vaan luovuttaisi. Linnut laulelivat niin kauniisti ja suuriäänisisti. Tikka pärisytti pitkiä sooloja väliin. Meidän oma pihaorkesteri.
Heavenleyn ihailija ollut koko aamun kuistilla. Tykkää aina lämmitellä viltin sisällä, että tarkenee sitten palailla kotia kohden. Piti aivan nauraa, kun ukkeli tuoksui taas niin partavedeltä, että. Heavenley pitkään tuoksutti. Varmaan ukkelin isukki laittaa itselleen partavettä ja sitten silittää ukkoa. Pikkuisen allakka edisti, kun vasta huomenna Naistenpäivä😎

Eilen vielä muistin asian, mutta nyt taas unohtui.. Tänään on Lennun synttärit!!! Valtakunnan ykköskoiran. Muiskauksia ja maiskauksia, onnea ja ainakin kottikärryllinen kivoja leluja ja herkkuja. Pysy Lennu aina omana itsenäsi, äläkä kumartele. Onnea!

Hyvää naistenpäivää kaikille!
Nyt alkaa jo kummasti taittua tämän naisen selkäranka lumen tulon kanssa. Alkaisi jo riittää kummasti. Yön aikana oli tullut 30cm ja sitten tuli traktori, joka surutta auraa vallit ajoluiskan päähän. Ei nouse lumikola enää kinosten päälle, lapiohommia. Ja se ottaa henkeen niin, ettei meinaa astmalääkkeet millään auttaa. Ja kai lunta pitäisi koko viikonlopun tulla..huokaus.
Autossa alkoi parkkitutka ulvomaan monta kertaa, kun matala etupuoli keräsi lunta auraamattomilta teiltä. Onneksi oli aienmin yksi ammattikuskiystävä vinkannut, että näin usein käy..olisi tullut sormi suuhun kummasti, jos en tiennyt.
Tuli se Heavenleyn sydänkäpynen tänäänkin ja ulkoili meidän kanssa. Kehräsi meille Naistenpäivää.
Ja niin se meni hallituskin nurin..en jaksa seurata politiikkaa, mutta varmaan syynä Sote?

Hei daaliankukka.
ja hyvää naistenpäivää sinullekin. 😍

Eilen ja tänään on ihme piippaus kuulunu. Tarkistin ettei vp mittari ollu päällä, koska ääni oli saman tapainen. Ei ole saanu vielä selvää mistä ääni tulee. Ehkä oon vaan sekoamassa kokonaan.

Olen vaipunut masennuksen mustaan aukkoon. Ihan vaan tämän jatkuvan lumisateen vuoksi. Tekee mieli sulkea verhot ja käpertyä sänkyyn. Tuntuu, kuin koko kevät olisi peruttu, no eihän Maaliskuu vielä kevätkuukausi olekkaan, mutta silti..
Minä olen aina ollut kova lukemaan ja kirjasto se paikka, missä koen olevani turvassa pahalta maailmalta. Viime aikoina olen koittanut laajentaa lukumaailmaani..onkin ollut suht vaan dekkareita. Eilen sain luettua sen Kimin kirjan. En ymmärrä sen kirjan suosiota, koska minusta se ei antanut mitään uutta. Mutta kirjailija omaa valloittavan tavan kirjoittaa. Ei kaduta lukeminen. Nyt odotan telkasta Lemmikkien salattu elämä leffaa. Taitaa olla sopiva tälläiselle lapsenmieliselle katsoa..

Minä menin heti Kimin kirjan tultua lainausjonoon ja tällä hetkellä olen sijalla 186. En osta kirjaa, koska en pidä sitä ostamisen arvoisena.

En tiedä onko kirjastojen yleinen tapa, mutta meilläpäin uusilla, tosi suosituilla kirjoilla kahden viikon laina-aika. Ihmettelin sitä kerran lainatessani ja sanoivat, että sillä tavalla koittavat purkaa varausaikoja.. Minusta meille ilmestyy aika usein uudet kirjat esille. Vasta luin iltapäivälehdistä siitä Seppo nimisestä koirasta ja nyt olen sen jo lukenut ja huomenna palautan kirjaston luukusta yhdessä Kimi kirjan kanssa, että pääsee seuraava lukemaan.