Vielä yksi Norjan uhreista löytymättä, tai en ainakaan vielä huomannut uutisointia. Toivotaan, että löytävät. Se on omaisille hirveää aikaa, kun ei varmaan pysty surutyötä aloittamaan. Voimia toivon etsijöille ja omaisille.
Kauhean kylmä mukamas ulkona -17 mittarissa. Kai sitä on jo tottunut suht pieniin pakkasiin, että nyt sitten tuntuu, että palelee vaikka mitä laittaisi päälle.
Katteja en vie edes viltin sisällä kuistille, ottaa pian hengitykseen. Minullakin ottaa nämä pakkaset.
En minä kenellekkään traumoja halunnut kirjoituksellani luoda. OLivat vaan minun henkkoht ajatuksia. Pahoittelen, jos jäi soimaan korvaasi Maanvaiva.
Minulla on yksi tuttava, joka aina löytää jostakin toivoa..toivoin hänelle, että kun tulisi pian kevät, niin hän totesi, että ensi kuun jälkeenhän ollaan jo maaliskuulla. Pakkohan sitä oli hymyillä.
Pikkulinnut lentelee ikkunalaatikoihin, ihan ikkunalasin lähelle ja olen huomannut niiden oleskelevan havuissa. Varmaan lämmittelevät? Pakkohan niidenkin on keinoja keksiä kylmää vastaan. Olikohan se eilen vai mikä päivä, kun kymppiuutisten kevennyksenä näytettiin toista meidän pandoista..siellä veti onnellisena lumessa kuperkeikkaa kuperkeikan päälle..ei se eilen tainnut olla..eilenhän toimittaja katseli ihmisten talvikenkiä kevennyksessä.

Kyllä lasten hyväksikäyttö ja raiskaus on niin vakava asia, ettei sitä voi olankohautuksella sivuuttaa ja lapsia syyllistää, kun aikuiset miehet näin toimivat. Lapsi on lapsi eikä tajua kaikkea sitä, mitä nämä härskit saalistajat voivat tehdä. Lapselle se voi vain olla seikkailu, ei sen kummempaa ja karu totuus paljastuu vasta myöhemmin. Me aikuisetkin teemme virheitä, lapset vielä enemmän ja pitäisi jokaisella olla sydäntä tämä tajuta.

Onneksi meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseemme, tietämättä kirjoittajan elämästä mitään, kun aivan kaikkea ei viitsi kirjoittaa.
Pakkaset vaan jatkuu. Taitaa jatkua ensi viikollekkin? Luonnon eläimille se on rankkaa.
Meillä on pihapiirissä sapuskalla reilu 30 pikkulinnun parvi. Talitinttejä, keltasirkkuja, sinitiaisia, hömötiaisia ja en ole varma mitä ne pikkurillin kokoiset linnut ovat? Ja mahtuu joukkoon kaksi tikkaa, mustarastas ja orava. Ihanaa seurata niitä ikkunasta. Jaksavat lennellä vaikka kuinka pahoja asioita maailma täynnä.
Pikkuisen minulla paha mieli, kun tuntuu kuin minua syyllistettäisiin oman mielipiteen sanomisesta. En minäkään ole kenenkään mielipdettä jyrännyt vaikka kuinka eri mieltä olisin.
Pitäisi selvittää pitääkä auto katsastuttaa tänä vuonna? Varmaan lukee viime vuoden papereissa. Minulla ihana autokorjaamo huolsi auton ja käytti katsastuksessa viime vuonna. Kyllä arvostan tuollaista palvelua, koska tunnen olevani heikoilla noissa paikoissa.
Olisikohan nuo pikkiriikkiset urpiaisia?

Maanvaivalle tiedoksi

Lumivyörö uhrin etsinnät jatkuvat tänään.

https://www.nrk.no/troms/store-styrker-leter-i-tamokdalen_-_-utfordrende-a-fa-avgrenset-sokeomradet-1.14390173

Aurinko paistaa niin kauniisti, että haluttaisi lähteä kävelemään, mutta tuolla on-19 mittarissa ja otti jo roskapussin vienti niin hengitykseen, että piti kauhean kauan puuskuttaa. Ei meinaa astmapiippu auttaa. Olen sitä säästellyt, etten aivan pieniin oireisiin ota. Vasta suurempaan, jos vaikka auttaisi paremmin. Osaltaan varmaan kissanhiekka pölisi, kun vaihdoin hiekan ja pesin toiletin. Oli tooooosi huonoa hiekkaa ja en kyllä ikinä erehdy enää sitä hankkimaan. Paakkuuntuu todella upeasti, mutta pölisee kuin riihellä olisi.
Alkaa jo jännittää se invamiehelle meno, vaikka on todella symppis.

Enää viikko vakituista työtä. Enkä ole edes mitään työtä hakenut vaan aattelin ihan lorvailla muutaman kuukauden. Tai siis tehä poro- ja turistihommia. Olen aika säästeliäästi elänyt, joten en tarvi just nyt oikeeta työtä ja säännöllistä palkkaa. Ei kyllä turistejakaan voi viedä elämyskohteisiin, kun pakkasta on 36 astetta.

Norjassa vielä yksi kadoksissa. Tulee mieleen seikkailija Dominick Arduin, joka katosi vuonna 2004, jonka muistotilaisuudessa olin Saariselällä. Itse olen aina halunnut vaan kadota mutta onhan tämä aika helvettiä odotella jonkun löytymistä, ihan tuntemattomankin. Joten en mie enää toivo katoamista tai ainakin selkeesti ilmoitan omaisilleni paikan mihin katosin.

Aurinko paistaa, mutta -26 mittarissa.
Kyllä en ole koskaan vielä niin rankasti reagoinut superkuuhun, kuin viime yönä. Ei tarvinnut nukkua yhtään. Ei nukuttanut. Vaikka oli sälekaihtimet kiinni, niin oli vaan niin valoisaa.
Sitten vielä päälle oksentelin koko yön. En tajua mistä vatsassa riitti sitä oksennusta. Tämä ei liittynyt kuuhun.

Maavaiva, kuinka ihmeessä siellä teillä tarkenee ulos mennä tuollaisilla pakkasilla? Minä jo kärvistelen tämän päivän -11 pakkasilla.. Vai tottuuko siihen vaan, kun on aina elänyt sellaisessa? Onko teillä jo aurinko noussut vai jatkuuko kaamos? En tiedä kuinka pohjoisessa asut, pahoittelen jos ihan tyhmiä utelen. Minusta jokin aika sitten uutisissa mainittiin, että Nuorgamissa on aurinko näyttäytynyt ekaa kertaa ja kaamos päättynyt.
Kyllä päivä on pidentynyt, valoisaa vielä 16.00 jälkeenkin. Ihanaa, antaa toivetta keväästä.

Järkyttävän kylmä reissu. Jännäsin, että jos auto hyytyy välille, kun lämpimästä tallista tuli pakkaseen ja joutui vielä seisomaan tunnin, kun kävin invamiehellä. Hyvin auto toimi, ei mitään hätää. Käynnistä jäi huikaiseva pettymys. En saanut yhtikäs mitään apua. Jätän asian nyt sitten sikseen. Olenhan tähänkin saakka pärjännyt, miksi en siis yhä pärjäisi. Tiedän kyllä saavani ihmettelyjä hoitotasolta, mutta hitto soittakoon itse sinne ja vääntäköön rautalangasta. Paha mieli.. Sitten katit vielä osoittaa mieltään, kun kehtasin olla niin kauan reissussa. Minkäs mahtaa..teilläkin talvinopeudet ja kaupassa raahustin samalla. Ja vaihdatin paristoon rannekellossa. Ai juu, melkein unohdin..istuinhan hetken kahvikupilla ja herkuttelin leivoksen, että paha mieli rauhottauisi.
Se on nämä päivät, kun lähestytään "kauheuden"vuosipäivää niin yhtään en kestä mitään pettymystä ilman kyyneliä. Kai sairaanhoito taas kiristänyt maksusitoumuksia, niin jätetään potilaat omilleen. Tämän perustan vain siihen mitä koin tänään itse. Ei varmaan ole näin joka paikassa.

Jäätävät ilmat vaan seuraa toisiaan. Ei huvita nokkaa pistää ulos kuin tarpeelliseen. Mutta eikös nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa lauhtua? Toivotaan. Pikkulinnuille ja meidän mustarastaalle ruoka maistuu ja olen onnellinen, että edes siinä voin heidän elämäänsä helpottaa, että on helppoa ruokaa tarjolla.
Eilen oli Masterpiecen synttärit. Vietettiin ihan omissa piireissä hiljakseen. Ihana ukkeli minulla. Tuo niin paljon rakkautta ja valoa elämääni Heavenleyn kanssa.

Nyt sitten järkyttää vanhusten kohtelu. Miten tämmöinen voi olla mahdollista maailman onnellisemmassa maassa?

Todella järkyttävää vanhusten kohtelu!!!!! Ja tuleeko kaikki koskaan edes julki!? Vammaiset ovat toinen ryhmä, jota koitellaan kovalla kädellä, kun lukee näistä vammaiskyydeistä ja palveluiden kilpailuttamisesta. Kela-taksia joutuu odottamaan kohtuuttomia aikoja.
Olin tänään hammaslääkärissä ja iski siinä parkkipaikalla/ulkopuolella aivan järjetön paniikkikohtaus. Tuntui, että istuimen tuoli imaisee minut sisäänsä ja kauhea hiki. Ihan oli vaatteet märät. Ajattelin, etten kyllä pääse sisälle. Onneksi sain auton oven avattua ja raikas ilma hiukan auttoi. Hengittelin syvään ja aloin rauhoittua. Aivan järjetöntä yhä pelätä hammaslääkäriä, kun minun nykyinen hammaslääkärini niin ihana, ettei koskaan tee kipeää.
Tuokin pelko jäänyt ala-asteelta ja yläasteelta, kun kouluhammaslääkäri vakaasti uskoi, että, jos ei puuduta vaan sattuu, niin lapset ei söisi karkkia. En varmaan ole ainoa, jolle jäi ikuiset traumat noista ajoista.
Olipas surullinen uutinen radioäänen poisnukkumisesta. Sen verran olin henkoht kontaktissa vuosia sitten, että uskallan sanoa sympaattiseksi ja suuren sydämen omaavaksi. Lepää rauhassa.
On taas tullut kirottua lunta ja saanut tehdä monet lumityöt. Meidän kylällä ei oltu aurattu missään. Nyt alkaa aurinko hiukan kurkistaa ja lumisade lakannut.

Koko aamun vaan tullut uutta lunta ja jatkuu vain. Masentaa! Ja eikös se pahin lumikaaos tavoita suht koko Suomen sunnuntaina. Minulle riittäisi jo koko talvi. Mutta vasta Helmikuussa ollaan, ei ole keväänmerkkejä vielä kuukausiin tulossa.

Osaisiko joku vinkata mihin keräyspisteeseen kissanruokapurkit voisi pestynä laittaa? Katselin aamulla vaihtoehtoja ekopisteellä, mutta en oikein osannut päätellä mihin kuuluisivat vai onko vaan tavalliseen roskikseen? Meille oli tullut muovin keräyspiste, jota olin jo kaivannut. Kun ostaa serlaa ja wcpapereita isoissa säkeissä niin niistä tulee paljon muovijätettä ja aika moni elintarvike pakattu johonkin muoviseen. Suuri askel minulle mutta pieni maapalloselle.

Se kuuluu metallikeräykseen ja tässä hyvä opas lajitteluun.
https://www.hsy.fi/fi/asukkaalle/lajittelujakierratys/lajitteluohjeet/Sivut/default.aspx