Kiitos hyvää vappua sinullekin. Ei me olla kavereita eikä ystäviäkään ainakaan tällä hetkellä, pitää vaan saada rahat mitä hänelle oon lainannut. Laitan välillä mobile payssa muistutuksen sille ja lapulla on laskut. Kyllä minä saan ne rahat, jos en saa niin käyn hänen luonaan. Osaan vaatia paljon asioita. Ihastumista on katsellaan vaaleanpunaisilla silmillä taisit sitä sanoo tuossa edellisessä viestissä.

Hei en pystynyt olla sen kaveri, nyt alkoi kiinnostaa kun se laittoi mulle sähköpostia, en tiedä miten estän sen sieltä. Tää on kun kaikki on väsyneitä ja masentuneita, on vaikeaa luoda ihmissuhteita. Ja hyvää vappua🎈🎊🎉🎈

Elämässä on monenlaisia vaiheita. Toivottavasti voit nyt keskittyä vapun viettoon ja uskoa, että parempiakin hetkiä on tulossa.

Hei tänään oli semmoinen päivä, olin oikein yksin, ohjaajat tulivat luokseni juteltiin. Tästä muutoksesta, ja erostakin tää ero tuli mulle yllätyksenä, paskat vointiinkin se vaikuttaa. Viiltelin tänään käteen pieniä naarmuja. Julkaistaankohan tätä kun sanoin että viiltelin), minä haluan kuitenkin kirjoittaa rehellisesti, olen huono puhumaan mutta kirjoitan rehellisesti, tänne. Ero ottaa voimille, mietin pitäisikö käydä hänen luonaan, ei ainakaan vielä. Tässä kuussa ainakin, aattelin käydä ohikulkumatkalla. Jos jaksan. Vappu meni hyvin serkut kävivät kylässä ja toivat munkkeja, vähän kuitenkin maistelin,( ei tee mieli oikein syödä) älä nyt huolestu kyllä minä pärjään näin sanoin ohjaajillekkin.  Kriisi kriisin perään, elämä on tämmöistä vain.. pitää tästä kirjoittaa biisi, äitille kun kerroin niin se sanoi että kirjoita vain biisi. Tämmöinen toukokuun alku minulla on, voisi sanoa että ongelmat jatkuu. Ja pakko se on pärjätä elämässä. Semmoinen elämän kulku on.

Sydänsurut ovat kipeää tekeviä tiloja. Mutta useimmiten niitä aikansa sairastettuaan ne tulevat käsitellyiksi ja on mahdollisuus päästä eteenpäin. Mutta työtä ne vaativat ja kurjan olon kestämistä jonkin aikaa. Sydänsurut taitavat olla sellaisia, että saavat tuntetamaan itsen hyvälyksi ja yksinäiseksi, väliin arvottomaksikin tai epäonnistuneeksi. Ja nuohan ovat kaikki tunteita, joihin ei totisesti haluaisi joutua. Yhtäältä ne kuitenkin ovat myös merkki siitä, että olet tunteva ihminen, jolle se toinen on ollut tärkeä. Olet siis ihminen, joka pystyy päästämään lähelle, joka unelmoi hyvästä tulevaisuudesta. Ne ovat  tunne-elämän ominaisuuksia, jotka suhteen päättyessä vain reagoivat kuten niiden kuuluukin.

Se biisin kirjoittaminen ja laulaminen on sinun voimavarasi. Myös minä kannustan siihen. Kuulosti hyvältä, että sinusta pidetään huolta: äiti, serkut ja ohjaajat ovat olleet luonasi. Heistä varmaan jollekin voi kertoa, kun on niin paha olla, että vaihtoehto olisi satuttaa itseä.

Voimia päivääsi niin, että selviät eteenpäin vaikka hetken kerrallaan.

Eilen oli taas päivystys reissu sen verran huonossa kunnossa olin. Katsotaan mitä tulevan pitää. Miten kaikki yhtäkkiä voi kääntyä päälaelleen niin hyvin kun toivoin. Sydänsurut eivät ole koskaan helppoja. Minä yritän vähätellä tilannetta äidiltä, kun se on reissussa. Kyllä varmaan kerron sille myöhemmin., niinkuin serkulle kerroin että olin koko syksyn sairaalassa. Sovittiin että lääkkeet ovat ohjaaajilla. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Anteeksi että valitan elämääni mutta ei tässä ole muutakaan. Luulin että elämä jo helpottaisi. Hyvää kevättä sinulle! Ja kiitos kun vähän niinkuin " päiväkirjaa" olen sinun kanssa täällä, höpissyt.  Yököllle soitin, yöllä ja se ehdotti päivystys käyntiä.

Eilen äiti meinasi viedä mut päivystykseen, vai toissapäivänä. En muista tarkalleen mikä päivä se oli., kun vain itkin.  Kun seurustellaan pitää kummankin voida sen verran hyvin, että jaksaa seurustella. Mutta törkeästi mun kumppani jätti mut, soitti vain että haluaa erota. En kertonut äidille päivystysreissusta, koska en haluu huolestuttaa häntä. Äiti on ollut jo huolissaan, niin paljon. Mutta ihanaa olla perheen ja sukulaisten tykönä, lyhyempi matka ainakin. Nyt kun oon paripäivää miettinyt tehtiin äitin kaa lista eron hyvistä ja huonoista puolista erolle, niin huonoja puolia oli vaikka kuinka paljon. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Ja ohjaajat lupasivat olla kertomatta äidille., kun vaa  tajuan itse ottaa apua vastaan. Kolme vuotta kävin terapiassa, luulisin että se jo riittäisi.

Viikon alku maanantai ilta. Hyvää viikkoa kaikille, en voi pahemmin kehua, oloani. Oksettaa ja ei oikein oo fiilistä mihinkään. Hermostuttaa äiti kun se on niin huolissaan ja kaikki ovat. Yksi hyvä puoli tässä on olen lähellä perhettä, ja serkkuja. Makoien sohvalla ja mietiskelen elämää. kuinka epäreilulta se elämä tuntuu. Mutta muuten kaikki hyvin näitä mun sydän suruja valittelen, mutta muuten olen tyytyväinen tähän onnellisempaa ja hyvään elämään, olin niin kyllästynyt asumaan Oulussa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 5 päivää sitten. Syy: Lisäys

Isolla myötätunnolla luin kertomaasi. Hylätyksi tuleminen on vaikea juttu. Ei se niin mene, että jos on ollut muutaman vuoden terapiassa, että se kurjalta ololta pelastaisi. Auttaa varmasti toipumisessa kuitenkin.

Uskotko, että tämä kivulias vaihe menee kyllä ohi? Sydänsuru, niin koville kuin ottaakin ja vaikka  päivystystäkin tarvitsee, lievittyy ja helpottaa ajan kanssa. Nyt vain pitää jollain konstilla pysyä vähän aikaa hengissä, että helpotus pääsee alkuun. Sitten löytyy varmasti taas elämästä mukavia asioita.

Koska olen nyt päässyt kulkemaan kanssasi täällä jo monen kuukauden ajan kirjoittamasi myöstä, tunnistan sinussa monia voimavaroja ja hienoja ominaisuuksia. Se laulaminen on yksi hienoimmista voimavaroistasi. Toinen on se, että kykenet turvautumaan apuun tarvittaessa. Sinä myös kirjoitat hienosti näistä tuntemuksistasi, jolloin voit keskustella myös täällä. Yksi asia, jota kovasti arvostan, on oivalluksesi, ettei kannata olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunnista sinun rajojasi. Upeana pidän myös kykyäsi tämän kivun keskellä tunnistaa, että seurustelu vaatii kummaltakin riittävän hyvää jaksamista ja tasapainoa tai ainakin sitä, ettei kummallakin ole yhtäaikaa huono olo.

Voimia päiviisi!

Kiitos sinulle, nyt haetaan minulle jotain apua, ohjaajat lupasivat auttaa, on se vaan kumma, että mielenonggelmat reakoidaan tuolla tavalla kun pitäisi apua olla saatavilla, no toisaalta ero tuli mulle ihan puskista, ja kun hän alkoi syyttää mun äitiä ensikohtaamisesta niin ero oli jo selvä minulle, mutta en pöljä sanonut sitä toiselle osapuoliselle. Toisaalta mietin oisko pitänyt jäädä Ouluun ', mutta mitä siellä tekisin, kun olin jo päättänyt sairaalassa että muutan perheen luokse. Tästä se alkoi kun kuuntelin kehoani, ensi viikonloppuna olisin kyllä ollut valmis menemään Ouluun. Keho saa vähän lepoa, mutta se ei kuulemma riittänyt kumppanille, meillä oli liian samanlaiset ongelmat. Ja minä sanoin että tulen joku toinen viikonloppu, kun keho sanoo että ei, en voi jaksamilleni mitään. Kiitos kun olet kanssani, jakanut asioita, siitä on ollut suuri apu❤️

Luopuminen ja tunteiden kohteen menettäminen tekee kipeää kaikille ihmisille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Silloin helposti ohittaa vaikkapa  ennusmerkkejä siitä, ettei suhde toimi. Ja jättää sanomatta asioita. Tässä mielessä olet kovasti tavallinen ihminen.

Parisuhteessa kuten ihmissuhteissa muutoinkin on joskus haitaksi se, että toisella on  sellaisia piirteitä, joita on itselläkin ja joita on vaikea hyväksyä itsessä. Silloin niitä vastaan saattaa alkaa taistella toisessa. Ja sehän on kummallekin rankkaa.

Onpa hyvä, että ohjaajat auttavat avun etsimisessä. Toivon, että saat sellaisen keskustelukumppanin, jonka kanssa pääset käymään läpi sydänsuruasi ja se helpottaa vähitellen.

Kiitos palautteesta, että myös näistä meidän keskusteluista on ollut sinulle apua. Elämässä on aina arvokasta, jos saa kulkea jonkun rinnalla niin, että se helpottaa.

Täällä minä pärjään äidillekin laitoin viestin että pärjään, pakko pärjätä. Ohjaajat auttavat avun etsinnässä. Luulin että pärjäisin jo omin jaloin. Kriisi, kriisin perään, olisikohan pitänyt lähteä poikaystävän tykö, kun kaikki on ihan sekaisin, omassa päässä, on se vaan kumma että pitää selittää kun ei jaksa, on ihan loppu. Toisaalta eksäni vaatii minulta vähän liikaa asioita samoin minä häneltä. Kaikista kovin isku oli se kun hän väitti että äitini kohtaaminen ei sujunut hyvin. Minusta se meni hyvin, olen kiitollinen hänelle, vähän vihainenkin ehkäpä pettynyt itseeni kun en saanut suhdetta pelastettua. Anteeksi että jankkaan täällä samoja asioita, mutta ei tässä ole muutakaan, minulla alkaa keskustelut ja aijjon ottaa siellä tämän eron puheeksi, eihän ne tiedä kenestä mie siellä puhun. Ja muutto oli jo ihan selvää ennen tuota rakastumista. Eli minä suostun menemään ihan vapaaehtoisesti keskustelemaan. Ehkäpä se on helpompi niin ettei taas tule romahdusta, ihan kunnolla. Elämässä tulee koko ajan vastoinkäymisiä. Nyt ainakin tiedän miltä tuntuu ottaa apuu vastaan ,helpottavaa se on eikä sitä tarvitse hävetä! Niinkuin monet suomalaiset tekevät. Ehkäpä olin väärässä taas että pärjään tän sydänsurun kanssa, elämässä tulee kohtia jos tarvii apua vähemmän ja joskus enemmän. Se on hirveen vaikeaa tajuta koska oikeesti tarvii apua!

Seurustelusuhteessa kummallakin osapuolella on vain 50 % eli puolet mahdollisuksista pitää sitä yllä. Yksin siihen pysty kumpikaan. On siis aika kohtuutonta vaatia itseltään, että pystyisi pelastamaan suhteen yksin.

Eron jälkeen heti varmaan tuntuikin, että oikeasti pärjäät. Mutta surutyö on vähän kuin maraton, jossa alkuun jaksaa, mutta vähitellen alkaa voimat hiipua. Avun vastaanottaminen on minusta suurta viisautta. Ei sitä maratoniakaan juosta yksin ilman huoltojoukkoja. Olisi aika toivotonta yrittää selvitä yksin. Niinpä onnittelen sinua, että suostut ottamaan apua vastaan.

Niin kauan, kuin on tarvis tämmöisessä kriisissä jankata samoja asioita, voit jankata. Sillä ne sitten asettuvat vähitellen paikoilleen ja hankalat asiat tulevat vähemmän merkityksellisiksi.

Voimia taas päivääsi!

Ihan selvä asia oli se ero, minullakin oli se jo mielessä, liian samanlaiset ongelmat olivat meillä. Kriisi kriisin perään. Mutta se tuli minulle kuitenkin puskista, ero me haaveiltiin jo yhteisestä koirasta.  Olisi voinut odottaa että olen valmis ja kerämään voimat että voisin matkustaa. Meillä oli kauko suhde. Ihmettelen että näin vähän aikaa kerättiin viettää ihania päiviä yhdessä, ja tuohon se loppui kun en jaksanut lähteä käymään sen tykönä. Meillä oli kauko suhde, ja niinkuin lupasimme ei anneta tämän vaikuttaa, mutta nyt kadun kun en jaksanut lähteä käymään sen tykönä. No nyt kadun kun olen aivan loppu, enkä jaksa asioita tehdä.  Ikävä on terapeuttia Oulusta mutta itseppähän päätin muuttaa tänne, kolmessa vuodessa on paljon asioita mitä terapiassa olen asioita käynyt, mutta niinkuin sanoit uusia asioita ei voi tulla jos ei luovu vanhasta. Ja on tapahtunut asioita niin paljon vuodessa, etten pysy perässä. Ja meillä oli liian samanlaiset ongelmat.

Erossa taitaa useinkin olla vaikeinta luopua unelmista, joita on ennättänyt syntyä. Eron myötä unelma koirasta tyhjenee, mutta saattaa viritä uudelleen joskus tulevaisuudessa.  Ajatteletko,että suhteen olisi pelästänut se, että menet hänen luokseen? Miten sitten jatkossa? Jos matkustaminen on yksipuolista, sekin käy raskaaksi.

Sinulla on ollut elämässä isot muutokset lyhyen ajan sisällä: Terapeutin jääminen toiselle paikkakunnalle, asumisen ja asumispaikan muutos ja päälle vielä tuo suhteen päättyminen. Siinä olisi selvittävää kenelle tahansa. Näiden asioiden asettuminen paikoilleen vie kyllä aikaa.

Pystytkö pysähtymään nyt mihinkään sellaiseen, joka tuottaa sinulle iloa tai hyvää mieltä? Nyt olisi tarpeen koota välillä itselle voimia hyvien ja mieluisten asioiden kautta. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja juttuja. Joskus vaikka taivaalla kulkevien pilvien voivat olla sellaista tai linnun laulun kuuleminen.