Pompula kirjoitti 26.2.2016 13:26

Täällä maataan peiton alla paniikissa. Teemuki vieressä. En minä tuollaisia osannut ajatella, että sokerikin on huonoa ahdistuksessa. Tänään puputin loput herkut. Mietin myös, että pitäisi ottaa ahdistuslääke yöpöydälle, että kun herää ensimmäisen kerran ottaa jo silloin. Eikä vasta sitten kun kömpii lopulta ylös, jolloin ahdistus näyttää olevan täysillä päällä.

Täältä lähetys sympatiaa peiton alle. Onneksi olet saanut teetä sentään. Ei sokeri kai yksinomaan ole paha, mutta jos jättää syömättä ns. oikeaa ruokaa, se ei ole hyvä ahdistusoireiden kannalta. Mutta ei sokeria siis kokonaan tarvitse jättää pois. Itseään on hyvä palkitakin ja välillä vaikka vähän lohduttaakin. Minä olen myös miettinyt ahdistuslääkkeen ja vesipullon ottamista sängyn viereen niin ei tarvitsisi nousta ylös. Minähän heräilen öisin ja otan silloin usein rauhoittavaa. Toivottavasti paniikkisi edes vähän hellittää päivän aikana.

Pompula kirjoitti 26.2.2016 14:13

Musta tuntuu välillä, että mun pitäis olla osastolla, mutta se ajatus pelottaa liikaa.

Hmmmm... Mikä siinä ajatuksessa pelottaa?

Lukossa kirjoitti 26.2.2016 14:34

Pompula kirjoitti 26.2.2016 14:13

Musta tuntuu välillä, että mun pitäis olla osastolla, mutta se ajatus pelottaa liikaa.

Hmmmm... Mikä siinä ajatuksessa pelottaa?

Kun en oikein tiedä millaista siellä on. Ja kun olen muutenkin huono uninen, niin en varmasti saisi siellä unta. Myös muut osaston asukit hirvittävät.

Ahdistuslääke taisi vähän auttaa. Kuitenkin semmoinen pahan olon möykky kehossa/kurkussa. Täällä ollaan edelleen peiton alla.

Nyuulle osanottoni myös! Pompulalle; ei siellä osastolla niin kamalaa ole, eikä mitenkään kamalampaa kuin kotonakaan. Oma olo sen oleskelun siellä tahi täällä kamalaksi saa, ei siis paikka sinänsä. Terveenä kun osastolle pääsisi, niin voisi siellä olla hauskaakin; monenmoista juttuseuraa, valmiiksi laitettu ruoka, ihan huoletonta siis. Kuullostaa kornilta, mutta näin se on; osastolle pääsee ikäänkuin lepäämään, eikä tarvitse muusta huolehtia kuin omassa olossaan kärvistelystä. Lääkärille saa valittaa, ja vyöryttää pahaa oloaan, ja lekurin osana on toimia poppamiehenä. Nyt meikää taas ahdistaa, ja on masentunut fiilis. Kävin jumpassa kuitenkin ja silloin tuntui ok:lta eli tätä surkeutta ei ole koko päivää kestänyt. Eilen illallakin oli oikein hyvä ja "normaali" olo. Yritetään jaksella, joohan. Kun tuun palstalle lukemaan ja kirjoittamaan, niin se on kuin lapsi tutin suuhunsa saisi. Lohduttavaa ikävästä olosta huolimatta. Kiitos ihmiset, että olette siellä.

Lukossa kirjoitti 26.2.2016 10:54
Kiva, että tulit moikkaamaan. Pahoittelut miehesi kuolemasta, sellainen tapahtuma mullistaa koko elämän. Sinun tilanne on varmasti erilainen kuin meillä monilla muilla, mutta loppujen lopuksi kaikilla meillä on omanlainen tilanteemme. Moni täällä on menettänyt tai menettämässä jotain arvokasta. On ollut kiva lukea viestejäsi, kun jaksat niin monenlaista, opintoja, kesätyönhakua, liikuntaa jne. Uskon että selviät tästä ikävästä elämänvaiheestasi eteenpäin ja pääset aikanaan eroon unipillereistä, tukinetistä jne. Pidän peukkuja kesätyön suhteen.

Enköhän mä saata tänne jäädä ihan pysyväksi asukkaaksi. Tuo miehen kuolema on pahin asia mikä mulle on koskaan tapahtunut, mutta sitä ennen on ollut uniongelmaa, ahdistusta ja vakavaa masennusta, eli I feel you bros. Ja onhan täällä paljon mukavan tuntuisia ihmisiä, joiden kanssa jutella. En ole välttämättä paras olkapää tällä hetkellä, mutta luen kyllä paljon immeisten kirjoituksia. Eli hengessä mukana, jos en muuten. 😋

Kiitos peukuista, eiköhän sitä jotain tumpsahda vielä eteen. Ens viikolla on vino pino työhaastatteluja, ehkä jokin paikka nappaa.

Kiitos Rina. Koko päivä mennyt ahdistuksen kourissa ja nyt kun klo on jo yli 22 alkaa olo helpottaa. Ärsyttää kun jää kaikki aikomansa jutut tekemättä 🙄 Ja keksin koko ajan lisää tekemistä. Eikä saa sitten tehtyä.

Ehkä huomenna parempi päivä?

Osanotto Nyuu.

Hei, olen tyytyväinen kun sain näin perjantain kunniaksi kerrankin siivottua. Nyt ei tarvi viettää viikonloppua ajatellen, että pitäisi siivota 🙂 Suihkuttelin pesuhuoneen pinnat jollain voimakkaalla puhdistusaineella ja jäin ihmettelemään mitä myrkkyä siinä mahtoi olla, kun se alkoi niin kutittaa kurkkua ja yskittää. Pääasian nyt kuitenkin, että tuli puhdasta. Jotain luonnonmukaisempia pesuaineita voi miettiä sitten joskus kun paremmin jaksaa.

Lueskelin viestejänne, mutta en nyt osaa tarttua yhteenkään ja kommentoida mitään. Kovin samansuuntaisia tuntemuksia tuntuu useimmilla olevan kuin itselläkin. Nyt menen käymään vielä saunassa. Se auttaa ahdistukseen myös. Juuri nyt tosin on poikkeuksellisen hyvä olo tuon siivoamisen vuoksi. Hyvää viikonloppua kaikille!

Nyuu: Löysin ja luin kirjoituksesi tuolta toiselta puolelta. Paljon olet käynyt läpi lyhyen ajan sisällä. Uutena tuli minulle, että sinulla on aiemminkin ollut ahdistus- ja masisprobleemaa. Hienoa että toimintakykysi on nyt säilynyt niin hyvänä miehen kuoleman jälkeen. Ole vaan hengessä mukana. On kuitenkin aina kiva kuulla sinusta. Onnenpotkuja työhaastatteluihisi.

Pompula kirjoitti 26.2.2016 22:16

Koko päivä mennyt ahdistuksen kourissa ja nyt kun klo on jo yli 22 alkaa olo helpottaa. Ärsyttää kun jää kaikki aikomansa jutut tekemättä 🙄 Ja keksin koko ajan lisää tekemistä. Eikä saa sitten tehtyä.

Ahdistus tuntuu yhdistävän tämän ketjun kirjoittajia enemmän kuin masennus. Minullakin on ollut viime päivinä hirveitä ahdistuksia, joskin jokin helpompikin päivä on mahtunut mukaan. Ja kun kyselin ajankulua alkuketjussa, tajuan nyt tarkoittaneeni sellaista tekemistä jota voi tehdä kotona ahdistuneena. Minä usein yritän pakottaa itseni tekemään jotain ahdistuneenakin. Esimerkiksi tiskaamaan, laittamaan ruokaa (edes puuroa mikrossa 😞), siivoamaan edes pikkualueen, neulomaan, viemään roskat tms. Tekeminen auttaa hieman ahdistukseen ja syöminenkin helpottaa oloa, vaikkei ruokahalua olisikaan. Toki samalla tajuan, että minulla on paljon tehtäviä rästissä ja ne ahdistavat. Enkä pysty normaalisti liikkumaan kodin ulkopuolella, mikä ahdistaa jne.

Toivottavasti Pompula sinulla on tänään parempi päivä.

Rina kirjoitti 26.2.2016 15:44
Kun tuun palstalle lukemaan ja kirjoittamaan, niin se on kuin lapsi tutin suuhunsa saisi. Lohduttavaa ikävästä olosta huolimatta. Kiitos ihmiset, että olette siellä.

Hyvin kuvattu Rina! Minäkin koen tämän keskustelupalstan lohduttavana ja oloa helpottavana asiana. Kiitos tosiaan kaikille teille, jotka kirjoittelette tänne! 🌻🙂🌻

Kirjotan nyt vasta tänne, mut täytyy sanoo et vaikeeta on ollu. Masennus meinaa ottaa vallan, ei kiinnosta syyä, juua eikä tavata ihmisiä. Haluun vaan maata peiton alla koko päivän ja jäähä sinne loppuelämäks. Eikä asiaa paranna se, että käessä on kunnon palovamma ja se on jumalattoman kipee. 2.asteen palovamman sain, ku huitasin kiukaaseen käen.

Kiitos ja kumarrus, ku sain avautua.

Lukossa kirjoitti 27.2.2016 9:38

Ahdistus tuntuu yhdistävän tämän ketjun kirjoittajia enemmän kuin masennus. Minullakin on ollut viime päivinä hirveitä ahdistuksia, joskin jokin helpompikin päivä on mahtunut mukaan. Ja kun kyselin ajankulua alkuketjussa, tajuan nyt tarkoittaneeni sellaista tekemistä jota voi tehdä kotona ahdistuneena. Minä usein yritän pakottaa itseni tekemään jotain ahdistuneenakin. Esimerkiksi tiskaamaan, laittamaan ruokaa (edes puuroa mikrossa 😞), siivoamaan edes pikkualueen, neulomaan, viemään roskat tms. Tekeminen auttaa hieman ahdistukseen ja syöminenkin helpottaa oloa, vaikkei ruokahalua olisikaan. Toki samalla tajuan, että minulla on paljon tehtäviä rästissä ja ne ahdistavat. Enkä pysty normaalisti liikkumaan kodin ulkopuolella, mikä ahdistaa jne.

Toivottavasti Pompula sinulla on tänään parempi päivä.

LonelyWolf ootkohan sattumoisin ostanut Lidlistä sitä sumutettavaa pesuainetta? Sellainen oranssi pullo. On kyllä tymäkkää ainetta. Köh, köh! Itse käytän sitä keittiössä. Samaan aikaan pitää laittaa liesituuletin täysille ja mieluusti vielä ikkunaa auki
😀

Joo Lukossa, minäkin yritän tiskata edes vähän, viedä roskat jne. Ajattelin yrittää virkkaamista. Ajatuksen tasolla vasta. Minulla odottaisi yksi suurempi ompelutyö, mutta en saa aloitettua. Ehkä jatkan vanhaa, en tiedä. Sama täällä, en pysty normaalisti liikkumaan kodin ulkopuolella. En uskalla edes katsoa mitä olin suunnitellut tälle päivälle. Taidan mennä ilman sitä ennalta määrättyä ohjelmaa, jota en kuitenkaan saa tehtyä. Ulkona on ihan mielettömän kaunis ilma. Tekisi mieli vähän mennä ulos, mutta.. Jotenkin tänään on parempi päivä. Heräsin kylläkin ensimmäisen kerran klo 5. En tiedä miksi herään aina klo 5. Menin kuitenkin nukkumaan varmaan puolenyön jälkeen. Todennäköisesti jostain naapurista kuuluu aina ääniä klo 5 ja herään siihen. Ei ahdistuksessa auta, kun mennä sen ehdoilla. Pikkuhiljaa. Hyvää lauantai päivää kaikille!

Kiitos tervetulotoivotuksesta tänne palstalle🙂 Tänään mies iltavuorossa töissä joten lapsen kanssa kävin suksiostoksilla, nyt on sukset kouluun 🙂 Toivon että saan vähän kotitöihin lapsia osallistumaan ja päivä menisi suht leppoisasti. Itsellä tahtoo liikuntapuoli jäädä vähemmälle, tosin viikon aikana kyllä jotain harrastan kävelyä tai uintia. Se muuten rentouttaa, ootteko samaa mieltä? Sellaista kiireistä ruuhkavuotta elän, koitan patistaa lapsia läksyihin ja kuljettaa harrastuksiin, välillä kännykät hyllylle kum ihan mahdotonta tuo "lanitus" välillä.

Lukossa kirjoitti 27.2.2016 9:26

Nyuu: Löysin ja luin kirjoituksesi tuolta toiselta puolelta. Paljon olet käynyt läpi lyhyen ajan sisällä. Uutena tuli minulle, että sinulla on aiemminkin ollut ahdistus- ja masisprobleemaa. Hienoa että toimintakykysi on nyt säilynyt niin hyvänä miehen kuoleman jälkeen. Ole vaan hengessä mukana. On kuitenkin aina kiva kuulla sinusta. Onnenpotkuja työhaastatteluihisi.

Itsekin olen ihmetellyt tuota jaksamistani. ^^" Mulla on ollut todella paljon ongelmaa lähinnä tuon masennuksen kanssa ja olen aina pitänyt itseäni heikkona. Mietiskelin, että jos mulle joskus tapahtuisi jotain tällaista, joko sekoaisin lopullisesti tai tappaisin itseni. Mutta täällä mä poljen edelleen. Ja on mulle muutama kaveri sanonut, että mä olisin viimeinen ihminen, jolle tämän kokemuksen olisi suonut, kun on niin paljon vaikeuksia jo takana. Mutta tasan ei mene nallekarkit, ei.

Nyt tuo miehen kuolema on niin suuressa osassa, että kuten omassa ketjussanikin mainitsin, niin tuntuu ettei päähän mahdu masennusta tällä hetkellä. Viime vuosi oli minulle todella raskas, kun masennus uusiutui ja koin ahdistusta monesta asiasta. Vihdoin alkoi tuntua, että asiat lähtee rullaamaan ylöspäin ja sitten rakkaani kuoli. Mutta katellaan mitä tässä tapahtuu.

Ja kiitos Rinalle ja Pompulalle osanotoista. *kumarrus*

LonelyWolf: Onnittelut siivousurakasta!

Tyttönen vaan kirjoitti 27.2.2016 12:57
Kirjotan nyt vasta tänne, mut täytyy sanoo et vaikeeta on ollu. Masennus meinaa ottaa vallan, ei kiinnosta syyä, juua eikä tavata ihmisiä. Haluun vaan maata peiton alla koko päivän ja jäähä sinne loppuelämäks. Eikä asiaa paranna se, että käessä on kunnon palovamma ja se on jumalattoman kipee. 2.asteen palovamman sain, ku huitasin kiukaaseen käen.

Kiitos ja kumarrus, ku sain avautua.

Tervetuloa mukaan Tyttönen vaan. Meitä on tässä ketjussa aika monta, joita houkuttaa elämä peiton alla. Tämä ajatusten vaihto tuntuu auttavan tai ainakin lohduttavan monia meistä, joten ehkä sinäkin vielä kirjoitat lisää itsestäsi ja tilanteestasi. Toivottavasti palovammasi paranisi tai ainakin kivuliain vaihe menisi joutuisasti ohi.