Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tunne siitä, että voimat loppuvat

Käyttäjä star-crossed aloittanut aikaan 10.08.2017 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä star-crossed kirjoittanut 10.08.2017 klo 21:26

Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.

Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.

Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.

Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.

Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.

Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?

En tiedä mitä tekisin.

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 06.11.2023 klo 18:30

Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Olikin tarpeen painajaisunien ja ahdistuksen aiheuttaman valvomisen jälkeen.

Amanda1111, en ole huomannut vuodenaikojen vaikuttavan mielialaani. Tällaista vuoristorataa tämä on jo pidempään ollut. On eri mittaisia hyvin (tai omalla vaatimattomalla mittapuullani "hyvin") menemisen jaksoja, jota seuraa eri mittaisia ahdistusjaksoja ja joskus niitten välissä harmaita plääh-jaksoja.

Pitäisi kuitenkin kaivaa kirkasvalolamppu esiin kaapin perältä. Ei se ainakaan haitaksi olisi.

Ei kyllä ole mikään ihme, että alallasi on paljon uupumista. Määrärahat on riittämättömät, henkilökuntaa liian vähän ja työ on raskasta. Ymmärtääkseni myöskään hallintohimmelin huipulla istuvat päättäjät eivät myöskään kovin hyvin ymmärrä suorittavan tason arjen haasteita.

Näin joskus aikoinaan koronarokotuksessa käydessä ilmoittautumispisteen seinällä lapun, jossa luki jotakuinkin että "jos ei meinaa jaksaa, niin on pakko jaksaa". En tiedä oliko se kannustukseksi tarkoitettu vai päin vastoin turhautumisen ilmaisu, mutta mietin jo silloin, että ai tällainen ilmapiiri täällä siis on.

Saatko levättyä yhtään vapaapäivinä? Mietin, että voisiko joku ystävä, työkaveri tai vaikkapa sukulainen lähteä kanssasi esim. kahvilassa käymään tai pizzalle tai voisitteko kokkailla yhdessä. Tulisi syötyä ja vietettyä samalla laatuaikaa sosiaalisissa merkeissä. Yhteinen lenkki, elokuva, konsertti tai näyttelyvierailukin voisi piristää. Entä onko sinulla edes joulun aikaan vähän pidempiä vapaita?

Isosti tsemiä ja jaksamista! 🤗 Toivon kovasti, että löytyisi jokin tapa saada edes hetken hengähdys raskaasta ja vaativasta työarjesta.

Käyttäjä Amanda1111 kirjoittanut 09.11.2023 klo 01:02

Nótt ihana kuutta, että olet saanut nukuttua paremmin. Kirkasvalo lampusta ei ainakaan ole haittaa, pimeät vuodenajat ovat usein raskaampia.  Kiitos myötätunnosta ja neuvoistasi.

Työmentaliteetti alalla niin on, että auttavat eivät uuvu, on pakko jaksaa vaikkei jaksaisi. Tässä ilmapiirissä mm. Sairaus lomien pitäminen on hankalaa, yleisesti ottaen lääkärit ovat töissä sellaisissa oireissa, joista kirjoittaisivat potilaalle sairauslomaa.

Minulla ei ole yhtään voimia vapaa-ajalla, kaikki aika menee nukkumiseen. Enkä oikein tiedä mikä syömisestä tökkii, töissä ei ehdi, se on yksi asia. Mutta muuten ruokahalua ei ole, enkä saa pakotettua itseäni syömään läheskään riittävästi. Esim. En ole saanut pariin viikkoon saanut syötyä mitään lämmintä ruokaa, ainoastaan rahkoja tms. Tiedän erittäin hyvin kuinka haitallista tämä on mutten pysty muuttamaan toimintatapaani. Ystävä on yrittänyt olla tukena, mutta siitä ei ole ollut apua. Harmittaa tuottaa pettymys ystävälle ja ärsyttää kun "vahtii" syömistäni vaikka tarkoitus onkin hyvä. En nyt suoranaisesti pitäisi tätä syömishäiriönä mutta siihen suuntaan vaikuttaisi olevan menossa. Tosin painoni ei voisi vähempää kiinnostaa.

Minulla ei ole yhtään vapaata tänäkään vuonna, joulu on yleensä aika kiireellistä aikaa, samoin uusi vuosi.

 

 

 

 

Käyttäjä Siipirikkoontunut kirjoittanut 12.11.2023 klo 13:52

Hei,

Elämästä on tullut ihan vaan päivästä toiseen selviytymistä. Ahdistaa ja mikään asia, josta ennen sai nautintoa, ei tunnu enää miltään. Työpäivän jälkeen aika kuluu sohvalla. Yöllä ei saa nukuttua. Miten tästä eteenpäin?

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 12.11.2023 klo 16:46

Taas muutama huonosti nukuttu yö aiheutti ylinukkumisen viime yönä. On tämäkin heittelyä.

Ahdistaa. Tekisi mieli ostaa jotain. Saisi edes hetkeksi endorfiinit koholle.

Siipirikkoontunut, puhtaan loogisesti ajatellen avunhakeminen on tuossa vaiheessa varmaan se toimivin vaihtoehto. Mutta itsekin apua hakemattomana tiedän, ettei se ole ihan niin yksinkertaista. En osaa itsekään sanoa, että miksi kynnys on niin valtavan suuri (tosin en muutenkaan kovin helposti mene lääkäriin), mutta niin se vain on.

Se, mitä itse tilanteelle voi tehdä riippunee suuresti siitä, mikä tai mitkä tekijät tilanteen aiheuttavat. Ainahan niidenkään tunnistaminen ei ole helppoa. Jos työ on sinulle se ongelmien aiheuttaja, niin ihan ekaksi voisi ehkä miettiä, että voiko siitä ottaa hengähdystaukoa tavalla tai toisella. Pekkaspäivät, vuorotteluvapaa (vielä kun sellaisia on), opintovapaa...

Tai jos ongelma on tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne, niin näennäisen helppo ratkaisu on hakea täyttettä elämäänsä. Mutta jos tuntuu, ettei jaksa mitään, niin vaikeahan se silloin on uusiin harrastuksiin tai muihin vastaaviin lähteä.

Sori, tämä taitaa olla täysi nollavastaus. 😑 Mutta jos haluat, niin kerro lisää tilanteestasi (milloin oireilu alkoi, onko elämässäsi tapahtunut jotain, tunnistatko oireilua aiheuttavia asioita) ja ehkä täältä löytyy samojen ongelmien kanssa painivia - itse ainakin tunnistan itseni kirjoituksestasi.

Jos jollain on antaa vinkkejä ja kokemuksia siitä, miten nostaa itsensä ylös suosta, niin kuulisin mielelläni. Tai ajatuksia siitä, että onko se ylipäätänsä mahdollista?

Amanda1111, käytätkö vitamiini- ja ravintolisiä? Eivät ne toki puuttuvia kaloreita tuo, mutta että välttyisit puutostiloilta.

Toimisiko sellainen, että etukäteen pyydät jonkin ajankohdan vapaaksi, ja sitten kun se olisi kalenterissa ylhäällä, niin se vapaa on ikään kuin kiveen hakattu ja niille päiville sinulle ei (toivottavasti) edes tultaisi tarjoamaan vuoroja.

Voi kunpa mt-ongelmia voisi testata kotona yhtä helposti kuin vaikkapa koronaa! Ja kun vielä tulokset olisivat ihastuttavan yksioikoisia: verenkuvassa todettu aineen x puutos, korjataan lääkkeellä. Siis että kaava olisi simppeli oireiden aiheuttaja ➡ korjaustoimenpiteet.

Käyttäjä Amanda1111 kirjoittanut 19.11.2023 klo 17:57

Siipirikkoutunut tilanteessa kuulostaa hankalalta, hyvä että tiedostat avuntarpeen. Suosittelen että kävisit työterveyslääkärillä ja toivottavasti pääsisi avun piiriin.

 

Nótt Kiitos myötä elämisestä.Kurjaa kuulla, että unirytmin kanssa on ongelmia. Ikävää että kärsit ahdistuksesta. Onko sinulla muita keinoja nostaa endorfiineja kuin shoppailu? . 

 

Vointini jatkaa heikkenemistä. En oikein saa syötyä ja elimistöni oireilee voimakkaasti.Käytän ravinnelisiä, proteiinilisiä ja vitamiineja. Puutostiloja on päässyt jo syntymään, eikä syömättömyys auta asiaa. Mikään järkeily, ei tällä hetkellä toimi.

Olen toivonut tietyt päivät vapaiksi, nyt otin enemmän vapaata sillä todellakin pelkään mitä tapahtuu jos esim. taju lähtee töissä. Käyn työ terveydessä kontrollissa mutta aavistelen että sairausloma ja tippa voisivat olla aiheellisia. Tämä tilanne hävettää älyttömästi, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi.

 

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 19.11.2023 klo 18:20

Oletteko miettineet, mitä aikoisitte/haluaisitte ostaa itsellenne joululahjaksi? Tai jos saisitte toivoa jotakin mitä ei ostamalla voi hankkia, mitä se olisi?

Flunssaoireet paljastuivat koronaksi, mutta alkavat jo helpottamaan ja takana on pari kuumeetonta päivää joten suuntaan varmaankin huomenna töihin. Tänään mieli on ollut apea, välillä itkuisuuteen asti - ehkä nukuin huonosti, tai ehkä olen vain väsynyt nyhjäämään neljän seinän sisässä ja olemaan yleisesti jaksamaton. Resilienssi pienille vastoinkäymisille nolla.

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 22.11.2023 klo 21:05

Huonon nukkumisen kausi on ehkä, toivottavasti, menossa ohi - tältä erää. On vieläkin vaikeuksia saada unen päästä kiinni, mutten enää heräile tai nuku levottomasti. Ja ahdistus on myös hieman parempana.

Sain käytyä kampaajalla. Sain ajan nopeasti, niin en ehtinyt etukäteen murehtia sitä, mutta tuolissa istuessa jouduin totuttuun tapaan välttelemään oman peilikuvani katsomista.

Amanda1111, valitettavasti juuri nyt tuntuu, ettei minulla liiemmin ole elämässäni asioita, joiden tekeminen tuntuisi hyvältä.

Sinulla ei ole mitään hävettävää. 🤗 Oli sinulla sitten uupumusta tai muuta vaivaa, niin et sinä ole niitä valinnut, lupia kyselemättä niin murheet kuin sairaudetkin tulevat. Ja kaikkihan me joskus kompuroimme elämässä. Kamppailen itsekin sen sisäistämisen kanssa, ettei 100 % täydellisyys ole mahdollista ja että epäonnistuminen ei tee minusta epäonnistujaa. Helena Anhava sen tiivisti hienosti: "joskus epäilen että ne vasta häiriintyneitä ovat jotka eivät koskaan suistu kiskoiltaan".

Huolestuttavaa ja harmillista, että koet vointisi heikentyvän. Mutta se, että sinulla on tulossa vapaita on kuitenkin hieno uutinen! Pystyisitkö työterveydessä käydessä kertomaan osan murheistasi, vaikkapa ruokahaluttomuudesta, jos koko tilannekuvan kertominen on vaikeaa?

Jaksatko kotona kuunnella musiikkia? Musiikki on itselläni toiminut yhtä parhaista lohdun tuojista. Esimerkiksi Juha Tapion Rakastettu on ollut epäonnistumisen tunteen kanssa painiessa aivan ihana.

Soroppi, kiva kuulla, että korona alkaa hellitää. Minulla ei ole ollut koronaa kuin sen yhden kerran vuosi sitten (*koputtaa puuta*) ja se oli aika kuluttava ja kova tauti, vaikka kotona sairastamalla menikin ohi. Meillä töissä kiersi tai kiertää korona, mutta sairastuneet ovat kertoneet sen olleen ekaa kertaa huomattavasti helpompi.

En keksi sellaista pientä mahdollisuuksien rajoissa olevaa asiaa, mitä itselleni ostaisin, kalliimpia juttuja kylläkin. Läppäri vetelee viimeisiään, löysin internetsin ihmeellisestä maailmasta juuri sellaisen seinähyllyn jonka haluaisin, äly- tai urheilukello, uudet nastakengät...Niin ja olisihan se kiva, jos kalenterissa olisi aina reissu tai pari odottamassa.

Ainoat rahalla saatavat joululahjat, jotka itselleni ostan taitavat mennä herkkuosastolle: jotain hieman fiininpää suklaata, kermalikööriä kaakaon kanssa nautittavaksi ja ehkä voisi ostaa paikallisen leipomon aivan uskomattoman hyvää, mutta tolkuttoman suolaista leipää.

Rahan ulottomattomista asioita toivoisin rentoutumista ja riidattomuutta. Toivoisin tasaisuutta ja ennustettavuutta töihin. Ja jos pidemmällä tähtäimellä voisi toivoa, niin toivoisin pääseväni ahdistuksesta ja uniongelmista. Itsevarmempikin haluaisin olla. Toivoisin myös maailman myllerrysten tyyntymistä.

En erityisemmin odota joulua ja minulla on töitäkin muutamana päivänä välipäivinä, joten ei tule sellaista pitkää katkeamatonta joululomaa. Mutta kunhan lahjojen ostamisesta ja siivoamisesta stressaamisesta sekä pakollisista sosiaalisista kanssakäymisistä pääsee, niin odotan innolla ihan silkkaa löhöämistä. Olen ihan varta vasten säästänyt The Crownin tänä syksynä julkaistut jaksot jouluna katsottaviksi, niiden jälkeen voisi laittaa jonkin toisen sarjan tulille.

Käyttäjä Amanda1111 kirjoittanut 26.11.2023 klo 10:26

Soroppi mukava kuulla, että olet toipumassa koronasta, se on ikävä sairaus. Toivottavasti apeus helpottaisi, kun pääset liikkeelle.

Nótt hienoa, että jaksoit käydä kampaajalla, jokin hiusten laitossa piristää ainakin itseäni. Hyvä kuulla, että nukkumisenongelmat ja ahdistus ovat hieman helpottaneet.

En ole pahemmin miettinyt omia joululahjoja, läheisille olen hankkinut lahjat. Itse haluaisin yhden immunologian kirjan tai sitten harrastukseen liittyvillä kursseja. Tosin näin olen ostamassa. Musiikki on itselleni henkireikä liikunnan ohella. Yleensä huudetaan musiikkia ajaessa niin, silloin voi vapaasti huutaa tai itse ilman, että se häiritsee ketään. Tuntuu, että sisälläni on paljon patoutunutta surua ja hetkittäistä epätoivoa, etteivät nämä keinot riitä kovinkaan pitkälle.

Kävin työterveydessä ja olin kerrankin rehellinen, tilanne oli vaikea.Lopputulema että työkyky veitsen terällä, hirveästi tutkimuksia, vahva suositus sairauslomasta ja jos vointi huononee pitää mennä nesteytykseen. 

Syöminen edelleen vaikeaa, tämän lisäksi olen tyhmästi ajautunut oksentelemaan, se oudosti auttaa ahdistukseen. Muuta vointia kylläkin heikentää.

 

 

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 16.02.2024 klo 23:54

Moikka, pitkästä aikaa!

Olen monta kertaa meinannut kirjoitella kuulumisia, mutta jotenkin ne ovat aina vain jääneet ajatuksen asteelle. Kävin kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti lukemassa muiden juttuja, vaikka foorumi vaikuttaa hieman hiljenneen.

Vuodenvaihde meni jopa hyvin, oli kaikenlaista kivaa ja jännää. Tuntui, että ehkä elämällä on kuitenkin jotain annettavaa ja hetkittäin oli jopa energinen ja eteenpäin katsova fiilis. Epäilin ja pelkäsin, että parempi olo ei jatku kovin pitkään, mutta piitannu siitä, paistattelin vain hyvähkön olon aallonharjalla.

Nyt taas vanha tuttu alakulo ja harmaus ovat hiipineet takaisin ja tuntuu, ettei minulla ole mitään sellaista kerrottavaa, jota en jo olisi täällä kertonut vuosien saatteessa ties miten monta kertaa. Töiden suhteen on ollut hiljaista (tosin on hieman piristymisen merkkejä) ja niiden ennustettavuuden puute nakertaa edelleen aivan v*tusti. Kaiken huipuksi työnantajalla on taloudellisia haasteita, mitä en osaa olla murehtimatta. En jaksaisi miettiä kesätöitä, mitä en kuitenkaan saa. En jaksaisi mitään.

Kaiken huipuksi olen tuntenut musertavaa yksinäisyyttä. Kosketuksen kaipuu on aivan valtava.

Kuinkas teillä muilla? Niin ja myöhästyneet ystävänpäivän terveiset kaikille! 🤗

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 17.02.2024 klo 22:54

Hyvä No'tt, että annat kuulua itsestäsi. Nuo hyvät ja huonot olot ovat elämää kuitenkin. Myötä-ja vastamäkiä.                Itsekään en ole täällä ollut pitkiin aikoihin. Kävin uudessa silmäleikkauksessa ja nyt vasta alan uskoa toipumiseen. Aika masentavaa  oli aika, kun en tiennyt mitä näkökyvylle käy. Kova puristus oli, kun ei saanut ponnistella eikä käytännössä tehdä mitään.

Mutta nyt kaikki näyttää vihreää valoa ja siihen haluan uskoa. Monet ystävistäni ovat häipyneet, kun en ole voinut osallistua mihinkään. Mutta tärkeimmät ovat elämässäni mukana.

Rakas koirani joutui isoon leikkaukseen ja toipuminen vieläkin kesken. Ollaan puolison kanssa hoitaneet häntä täysillä ja toivotaan, että se riittää. Eutanasiaa en halua vielä ajatella. Mutta kyllä sitten, jos koira kärsii. Sitä en rakkaalle halua.

Tässä tärkeimmät. Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus hyviä, joskus huonoja. Kaikki otettava vastaan kuitenkin.

 

 

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 18.02.2024 klo 16:17

Moikka Mollyan!

Hyvänen aika, vieläkin silmän kanssa ongelmia! 😲 Pitkäänpä olet sen kanssa joutunut kamppailemaan, mutta aivan mahtavaa jos sillä saralla alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Toivottavasti koettelemus todellakin alkaa olla takana päin.

Lemmikin omistaminen saa ihmisen kokemaan varsinaisen tunteiden kirjon. On iloa ja rakkautta, mutta myös huolta ja surua. Toivon sydämestäni, ettei teillä vielä ole vaikean päätöksen aika.

Elämään kuuluvat heittelyt, mutta juuri nyt mietin, että olisi kiva joskus elää sitä tasaistakin aikaa.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 21.02.2024 klo 09:49

Tervehdys No'tt

Tuollainen epävarmuus työnkin suhteen on puuduttavaa. Sain siitä esimakua, kun tämä sairauteni kesti niin pitkään. Ja samoin koiran kanssa nyt, tuleeko se kuntoon edes ja millainen elämä sitä odottaa. On saanut olla villi ja vapaa ja maalla saanut viettää hyvää koiran elämää.

Mutta on kai ennenaikaista surra, asiat tulevat eteen ajan kanssa ja silloin pitää päätöksiä tehdä oman harkinnan mukaan.           Kevättä ja kesää kohti mennään ja isoin ilon aiheeni on päästä maalaiselämään pitkän tauon jälkeen. Töitä voin tehdä etänä ja ryhmittää ne oman aikatauluni mukaan.

Hyvää alkanutta päivää päivää sinulle ja kaikille muillekin...