Tervehdys..

Ikävä kuulla, että lomalla saatu virkistäytyminen ei kestänyt. Kyllä jatkuvat muutokset rasittavat ketä tahansa. Onko tilanne sellainen, että siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Voiko tehdä esim.   ehdotuksia työntekijöiden toimesta. Hehän näkevät, jos joku menee pieleen käytännön työssä ja se olisi arvokas tieto työnantajalle.

Minulle kuuluu hyvää ja huonoa. Joudun vielä syksyllä toiseen silmäleikkaukseen. Kuitenkin nyt voin siirtyä osa-aikatyöhön niin halutessani ja se on askel eteenpäin. Maalle siirryn asumaan toukokuussa ja se varmaan onnistuu hyvin. Kissakin on tervehtynyt. Syytä oireisiin ei löytynyt ja se vähän huolestuttaa.

Tuon uuden leikkauksen pitäisi sitten onnistuessaan saada silmä kuntoon ja eläminen jatkuisi normaalisti. Sitä toivon tosi paljon. Oleilu ilman järkevää puuhaa ei ole minun juttu. Nyt kun lukeminenkin oli tauolla se lamaannutti, väsytti ja turhautti.

Kauniit kevätilmat jatkuvat ja kohta päästään jo kesään.

Moi,

Helpottavaa kuulla, että asiat ovat pääsääntöisesti edenneet parempaa kohti. Ja vaikka syksyn silmäleikkaus varmasti jännittää sekä turhauttaa odottelullaan, niin toivottavasti se myös näyttäytyy etappina kohti normaalia.

Toivottavasti kissalla oli vain jokin hetkellinen juttu. Onhan meillä ihmisilläkin kaikenlaisia ikälisiä ja muuta kremppaa ilman, että ne olisivat viitteitä mistään vakavasta.

Oletko taas koko kesä maalla?

Minä sain kysyttyä, että voisiko töitä suunnitella vähän pitemmällä aikajänteellä. Pitää sanoa, että olen yllättynyt ja vähän jopa ylpeä itsestäni. Enpä olisi uskonut tuohon pystyväni. Saa nyt nähdä, että miten toiveen kanssa käy.

Tervehdys No'tt

Olipa hienoa, että otit asian puheeksi työnantajan kanssa. Jonkunhan se on aina aloitettava tällainen keskustelu, joka edistää kaikkien työntekijöiden asemaa ja etua.

Kyllä ollaan kesäaika syksyyn asti pääosin maalla. Puolisokin tekee tutkimustyötä, kun yliopisto-opetus tauolla. Tosin kerran viikossa on kaupungissa käytävä ihan kauppa-asioidenkin takia. Piha pannaan kuntoon kaupungissa ja nurmikon leikkauksen tekee tuttu henkilö. Kun on pensastyyppiset istutukset ne ei paljon hoitoa tarvitse. Maallakaan ei ole kasvimaita eikä kukkaistutuksia, koristepensaita sielläkin ja kivi näyttävin elementti.

Kyllä aion tehdä työtä puolikasta työaikaa ja etänä kuten ennenkin. Syksyllä taas pidempi tauko leikkauksen jälkeen. Laskin, että hyvässä lykyssä menee vuosi kaiken kaikkiaan ennenkuin silmäongelma on selätetty. Se on pitkä aika. Nyt on parempi vaihe menossa ja mielelläni töitä teen. Se on oma valintani ja hyvältä tuntuu.

Kauniit säät ovat edistäneet kesän tuloa. Patio saatiin siivotuksi talven jäljiltä ja siinä voi jo kahvihetken viettää.

Kyllä olet oikeassa vanheneva kissa voi oireilla eikä sen tarvitse vakavaa olla. Kun kaikki mahdollinen on tutkittu ei pitäisi huolta olla. Hammaskivetkin nyt poistettiin.

Kaikkea hyvää toivottelen sinulle  niin työssä kuin koti elämässäkin.

Taas ahdistus päällä.

Työ yhtä räpiköintiä. Olisi kiva vaihteeksi lähteä töistä ajattelematta kaikkia niitä asioita (kyllä, monikko), jossa sähläsin. Ja tietää, että yö tai pari menee niitä kelatessa, kunnes tulee uutta ahdistumisen aihetta.

Joskus tekisi mieli heittäytyä työttömäksi. Ei tosin "ruhtinaallisen" (🙄) ilmaisen rahan tai kattoon syljeskelyn vuoksi, kuten kommenttipalstojen päivystävät mielipideautomaatit luulevat tietävänsä, vaan paetakseni tätä ahdistusta ja huonouden tunnetta. Kun ei tee mitään niin ei voi mokaillakaan. Eikö se työttömyyskorvaus olisi aika pieni raha siitä, etten ole sotkemassa asioita?

Olen hämmästynyt ja kateellinen niille ihmisille, joiden elämä vain näyttää sujuvan. Miten he sen tekevät? Voivat kyllä kompuroida, mutta pääsevät myös nopeasti jaloilleen. Työpaikkoja tulee ja menee, on ystäviä, puoliso, harrastuksia. On elämä. On luottamus elämään. Jotenkin he saavat asiansa lutviutumaan, kun minä junnaan vuosikymmeniä paikallani. Tämän ketjun kohta 6 vuotta sitten kirjoittamani aloitusviesti pitää edelleen paikkaansa.

Noh, tuli taas avauduttua. Kiitos ja anteeksi. Huomenna taas reippaasti töihin kaaosta aiheuttamaan. 😓

Mollyan, rentouttavaa maalla oleskelua sinulle!

Minä, antiviherpeukola olen kasvattanut kuukausimansikkaa ja odotan mielenkiinnolla, että selviävätkö ne minun hellessä huomassa siihen asti, että tuottaisivat satoa.

No'tt ei mitään anteeksi pyyntöä. On hyvä, että avaudut tuntemuksistasi. Se kai on tarkoituskin.

En oikein ymmärrä tuota sinun "mokailujuttuasi". Et kai mokaile "tarpeeksi", kun sinut yhä uudelleen kutsutaan samaan työpaikkaan? Ei kai niin tehtäisi, jos et olisi pystyvä työntekijä. Tässä voisi sanoa, että jokainen mokailee, mutta sehän on jo itsestään selvyys. Ei kai kukaan ole täydellinen missään asiassa ja se pitää hyväksyä. Itsekontrollointi voi mennä liiallisuuksiin ja sille pitäisi tehdä jotakin.

Tapasin jokin aika sitten ystäväni, joka menetti miehensä  muutama kuukausi sitten. Mies sairasti pitkään ja ei halunnut edes vaimonsa kanssa puhua lähestyvästä kuolemasta. Takana pitkä avioliitto ja useita lapsiakin. Tilanne jatkuu nyt samana lapsienkin kanssa eli isän ja puolison kuolemasta ei puhuta ja kaikki kärsivät tahoillaan. Onko tässäkin jostakin kontrolloinnista kyse. Ei voi näyttää heikkouttaan ja haurauttaan toisille. Kärsii sitten yksin ja asiat saavat suunnattomia mittasuhteita ja syyllisyyttä, vaikka sille ei olisi todellista aihettakaan. .

Ei se työstä pois jäänti ole huono ajatus, jos se auttaa ahdistuksessa ja voi täyttää päivänsä muullakin kuin töitä tekemällä.

Kaunis päivä tulossa taas ja siitä nautitaan!

Kiitos Mollyan, nyt on taas parempi fiilis. Pari päivää meni taas piehtaroidessa itseinhossa ja ahdistuksessa. Mitenhän sitä oppisi olemaan armollisempi itseään kohtaan?

Tuollainen tahollaan kärsiminen on ollut ja on edelleenkin meidänkin perheen tapa. Meillä siinä on ehkä kyse keskustelukulttuurin puuttumisesta, esimerkiksi en ole koskaan osannut jutella vanhempieni kanssa vaikkapa haaveistani. Luulen, että taustalla voi hyvinkin olla luottamuksen puute, jolloin avautuminen ja toiseen nojaaminen ovat vaikeita. Panssari pitää aina olla ylhäällä.

Taitaa olla peräti tapa isän suvussa. Ääriesimerkkinä setä, joka ei ole edelleenkään kertonut lapselleen talvella kuolleesta sukulaisesta, joten täysi-ikäinen (!) serkku päässyt edes itse päättämään, että osallistuuko hautajaisiin. Varmaan kiva sitten joskus sattumalta saada selville, että sukulainen on kuollut.

Itse mietin, että osaanko edes solmia oikein läheistä ihmissuhdetta, jos toiseen luottaminen on vaikeaa.

Kesää kohti mennään ja se kaunein kevään vaihe on vasta edessä. Yritetään nauttia niistä.

No'tt kiva kuulla, että mielialasi on parantunut. Ihminen virheineen riittää. Kuka edes täydellisyyttä haluaisi. Se on liian rankka tapa olla  ja elää.. Itsekritiikki on paikallaan, mutta ei se saisi hallita elämää. Jokaisesta mokasta oppii jotakin aina ja minulle se on keino selvitä ja kääntää se  loppupeleissä ihan voitoksikin. Ymmärtää taas enemmän ja osaa toimia paremmin.

Ihanan kevätsään jälkeen on pimeää ja sateista, mutta kyllä se kesä vielä tulee.

Vuosi 2023 pistää taas parastaan. Taas yksi sukulainen menehtyi, tällä kertaa tosin kaukaisempi. Ennen kuin kesään päästään niin minulla on takana kolmet hautajaiset.

Taas sähläsin töissä. Juttelin asiasta kollegan kanssa ja asian jakaminen helpotti. Tuntuu, ettei tarvitse kantaa sähläystään ihan yksin.

Mutta jotain positiivistakin. Osallistuin harrastukseen liittyvään tapahtumaan, vaikka vieraiden ihmisten tapaaminen jännitti. Oli kuitenkin kivaa.

Hieno sää jatkuu, mutta totta puhuen kaipaisin jo vähän sadetta. Raikastaisi ilmaa.

Pahasti myöhästynyt reaktio, mutta mahtavaa että sait otettua työvuorojen suunnittelun esihenkilön kanssa puheeksi! Vaikkei siitä mitään erityisempää poikisikaan voit ainakin kaikessa rauhassa taputella itseäsi selkään siitä että ylitit itsesi - kuulosti se nimittäin sen verran korkean kynnyksen takana olevan.

Nótt kirjoitti:
Noh, tuli taas avauduttua. Kiitos ja anteeksi. Huomenna taas reippaasti töihin kaaosta aiheuttamaan.

Kiitos että jaat kokemuksiasi, niitä on aina kiinnostavaa lukea. Reippaasti vaan nokka kohti uusia pettymyksia 😈, kaikenlaisesta koheloinnista nimittäin selviää vaikkei menisikään ihan niin kuin Strommössä.

Mollyann, mun on pitänyt jo pari viikkoa moikata tutkijakollegaa kun tulit kertoneeksi vähän mitä teet työksesi!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Minulla on melkein viikon mittainen vappuloma, sisältäen kahdet sukujuhlat: iloiset ja surulliset. Ihan kiva vetää henkeä ennen kauden loppurutistusta, vaikken koe olevani niin väsynyt kuin kuukausi sitten. Huhtikuu oli töiden suhteen vaikea kuukausi ja jännitin etukäteen, että miten niistä selviän. Hassusti kävi niin, että ne asiat joista hermoilin menivät aivan omalla painollaan ja ahdistuksen aiheet tulivat aivan muualta.

Hauskaa vappua teille kaikille! 🎈

Hei Nótt,

olen uusi täällä, mutta haluan sanoa kiitos ilmapallosta ja hyvää Vappua sulle! 🎉

Ja sen vielä haluaisin kertoa, kun silmiini osui sun ensimmäinen viesti tänne elokuussa 2017, ja luin myös näitä viimeisiä viestejäsi... On sanottava, että olet kuin uusi ihminen. Ja sinun kannattaisi olla ylpeä itsestäsi.

Olet saanut hyviä asioita elämääsi, vaikutat kaikin tavoin voivasi paremmin. Olet taatusti tehnyt monia asioita oikein ja elämä on alkanut kantaa. 🙏🌻🦋

Ihminen ei aina itse näe omaa edistymistään ja väheksyy omia saavutuksiaan, mutta sinulla on syytä juhlia itseäsi. Toki meidän kaikkien pitäisi niin tehdä, mutta tämä viestini on nyt sinulle. 🌷

Selviät iloisista, kuin myös ikävistä sukutapaamisista hienosti, kuten olet ennenkin selvinnyt. Ja annat sitten myös surun viivähtää, kun kuitenkin hautajaisiakin on takana useita.

Hyvää kevättä sulle! 🌻🐞

Moi BergeniaCordifolia ja tervetuloa foorumille! 😊

Niin ihana kun tekstiäsi onkin lukea, niin minä en valitettavasti osaa nähdä edistyneeni. 😥 Kovin paljoa ainakaan. Joo, töitä on enemmän, mutta ne ovat tuoneet myös omat ongelmansa. Jos oikein pinnistelen, niin ehkämahdollisestikaikenties voin nähdä ja jopa näin ääneen sanoa, että olen uusien työtehtävien myötä oppinut uusia asioita ja jopa että hallitsen ne, mutta koska itseväheksyntä on minulla verissä, niin väittäisin myös, ettei työtäni varten tarvitse olla mikään ruudinkeksijä (ja silti onnistun sähläämään siinä!).

Mutta itse asiassa vointini on juuri nyt ihan välttävä. 🙂 Mikä on aika outoa, kun takana on ollut todella vaikeita aikoja menetyksineen ja suruineen. Kun vaan saisin mokailuahdistusta kohtuullistettua.

Kiitos lämpimistä sanoistasi ja aurinkoista kevättä sinullekin! 🌺

Soroppi, ainakaan toistaiseksi toiveeseeni ei ole reagoitu mitenkään. Mutta toive koskikin syksyä eli toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Syksyllä on muutenkin tulossa taas muutoksia töihin, jospa oma toiveeni menisi siinä samassa myllerryksessä.

Taas huonon nukkumisen kausi menossa. Olen jo parin viikon ajan herännyt ennen aikojani, usein jo ennen kellonsointia, mikä on yökyöpelille ennenkuulumatonta.

Viime yönä näin vielä ahdistusunta siitä, miten aiheutin kaaosta työpaikalla. Olin töissä jossain museokohteessa, jossa oli raunioita (kumpa olisinkin!). Menin ihan uteliaisuuttani itselleni vieraaseen huoneeseen, jonkinlaiseen torniin. Poistuttuani sieltä ihmettelin alati lisääntyvää vartioiden, poliisin ja jopa armeijan joukkoen läsnäoloa, kunnes tajusin menneeni kiellettyyn tilaan. Yritin hädissäni miettiä, että pitäisikö minun tunnustaa vai koettaa liuta paikalta. Luikin tieheni tietäen, että töihin olisi kuitenkin vielä palattava.

Keskusteltiin minäitse89:n kanssa vappuna uuden kurssin ottamisesta hänen omassa säikeessään. Jäin miettimään, että mitä voisin itse tehdä oman kurssini muutokseksi. Vaikka tuntuu, ettei minulla ole kummoisesta lankoja käsissäni, niin olkoot sitten vaikka pieni uudistus.

Moi.

Tuntuu siltä, että elämän kurssin muuttaminen on kaikkein vaikein asia mitä on olemassa. Ainakin minusta tuntuu siltä. Pitäisi muuttaa toiminta-malleja yksi kerrallaan. Vaikka että menee lyhyelle juoksu lenkille ihan ex temporee ja sitten siitä vähitellen tulee tapa (jos hyvin käy). Mutta kuinka vaikeaa onkaan aloittaa jokin uusi asia. 🙂 Vaatii tahdonvoimaa...

Nótt hei, kiitos sinulle. 🌻🌷🌻

Käsittääkseni ihmisillä on kaikilla omat tiensä, ja me kaikki kehitymme omalla tavallamme, omaa tahtia. Mutta ei ihmiset niin kauheasti eroa toisistaan. Kuten koirat ovat tapaeläimiä, myös ihmisillä on lajityypillisiä asioita ja me koemme samoja perustunteita ja reagoimme hyvin samalla tavalla erilaisiin asioihin.  Käsittääkseni olemme erilaisia siinä, millaisessa kodissa olemme kasvaneet, millaisia eväitä meillä on kohdata elämää ja haasteita.  Meillä on erilaisia valmiuksia, mutta me osaamme oppia ja kehittyä. Se on ihmisen luonto.

Kerroit muistaakseni jossain viestissäsi, ettei isäsi ollut järin avomielinen puhumaan asioista. Sinä kuitenkin olet valinnut toisin. Kerrot elämästäsi hyvin avoimesti, et tyydy samaan mihin kotona opit tai siihen malliin miten esim lähisukulainen toimi.  Olet itse muuttanut tapaasi käsitellä asioita, mikä on käsittääkseni opittuun malliin verrattuna aivan toisenlainen, jopa uudenlainen. Sehän on suuri muutos, mistä voi olla tyytyväinen itseensä.

Minä olen usein miettinyt sitä miten valtava ero ihmisillä on lapsuuksien suhteen. Olisi tietysti toivottavaa, että kaikilla olisi hyvät lähtökohdat elämään, kannustava ilmapiiri, mutta niin valitettavasti ei käy. Silti iso osa meistä muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan.

Ilmeisesti ihmisillä on vahva sisäinen käsitys siitä mikä on parempaa elämää, mihin kannattaa pyrkiä, ja he valitsevat sen, riippumatta siitä millainen opittu malli lapsuudessa on ollut. Ihmisellä taitaa olla sisäinen tarve löytää parempia asioita, jolloin kotona opittu malli saa väistyä. Sellainen muutos on valtava ja on edellyttänyt oivallusta.

Sulla on myös huumorintajua itseäsi kohtaan. Se on hieno ominaisuus. Vaikka mielestäsi sotket asioita töissä, et kuitenkaan ole tunari, koska sinulla vielä on työpaikka. Jos oikeasti tekisit kohtalokkaita virheitä, et varmaan saisi pitää työpaikkaasi. Mitä ilmeisemmin et ole sählännyt asioita, vaan osaat hoitaa hommasi. Ei sen väliä tarviiko työssäsi olla ruudinkeksijä, kaikilla on paikkansa. 😊

Ja sulla on ilmeisesti ollut vaikea kevät menetyksineen, kerrot, että voit yllättävän hyvin ottaen huomioon mitä kaikkea on tapahtunut. Minusta siinä on voimaa, sinussa on voimaa. Sitä ei kannata väheksyä. 👍

Hyvää kevään jatkoa! 🌷