Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Kurja kuulla, että olet sairastelukierteessä, Mollyan. Toivottavasti toivut pian ja joulunaikana voit keskittyä vain hiljentymiseen.
Ihanaa, että yhteys vanhaan ystävään on palannut. Ehkä katkonkin syy selviää aikanaan, mutta tärkeintä on katsoa tulevaisuuteen, kuten itsekin sanoit.
Ostin itselleni ex tempore joululahjan, kun joulumyyjäisissä vastaan tuli juuri sellainen käsityötuote, josta olin pitkään haaveillut. En edes ole tuntenut syyllisyyttä itseeni törsäämisestä, vaikka se hieman hintava olikin.
Muutenkin minulla on nyt ollut muutama parempi päivä. Olen jaksanut olla sosiaalinenkin ja jopa nauttinut ihmisten tapaamisesta, myös silloinkin - ja tästä olen itsekin yllättynyt - kun tapasin aivan ventovieraita ihmisiä.
Mutta aina pitää olla mutta. Tätä on vaikea selittää, mutta minulla on jotenkin ulkopuolinen olo omassa tyynemmässä olossani. Ikään kuin tällainen tunne ei kuuluisi minulle, minulle ei olisi oikeutta tuntea mitään muuta kuin paskuutta.
Onpa kiva kuulla No'tt, että olet nauttinut ihmisten tapaamisesta, se on hyvä suunta. Minäkin nautin tästä ystäväni yhteydenotosta. Mutta toinen "kadonnut" ystävä vähän huolettaa. Tiedän, että hän on yksinäinen. Mutta loputtomiin ei voi itse tehdä yhteyden ottoja, se tuntuu jo itsestäkin nololta.
Tämä viikonloppu on ollut jo parempi ja väsymyskin on vähentynyt. Työn tekokin alkaa jo maistua ihan uudella tavalla.
Ihmiset jo pyörivät joulukiireiden oravanpyörässä ja säästyn taas siltä. Takkatuli, hyvä kirja ja kynttilät riittävät. Ja tietenkin tämä seura kotona.
Tällä hetkellä ei ole mitään tavaraa mitä haluaisin. On hyvä, että sait ostettua lahjan. jotakin mistä nautit. Siitä on iloa pitkläksi aikaa.
Joko sairastelukierre on täysin katkaistu, Mollyan? Toivottavasti on. 😊
Mahtavaa, että voit viettää joulua itsellesi sopivalla tavalla. Kumpa itse pääsisin joskus sellaiseen tilanteeseen.
Minulla alkaa ensi viikolla loma. Työ antoi lomalahjaksi ahdistuksen, mutta toivottavasti se on pian selätetty.
Olen aloittanut siivoamisen. Tavoite on saada hommat tehtyä niin, että aatonaattona olisi korkeintaan vain jotain pientä siivottavaa. En tiedä onnistuuko, kun ensi viikolla pitää käydä sukuloimassa vanhempien kanssa ja toisena iltana kaverin kanssa kahvilla (tätä sentään odotan).
Lahjat sain ostettua ja paketoitua, vähän hermostuttaa menikö ne (taas) metsään, mutta ostettu mitä ostettu. Ajatus on tärkein...? Olen vuodesta toiseen sanonut, että eikö voitaisi siirtyä järjestelmään, jossa jokainen ostaisi jokaiselle vain yhden pienen lahjan, voitaisiin vaikka sopia sille ohjeellinen arvo. Mutta ei. Pitää stressata lahjojen ostamisesta ja sopivan edullisten lahjatoiveiden keksimisestä vanhemmille. Tiedän, että vanhempanikin stressaavat tilanteesta. En ymmärrä miksi tällaista pitää ylläpitää vain luutuneen perinteen vuoksi.
No'tt aika hyvin jo voin. Väsymys on jäänyt vielä oireeksi, mutta muuten olen jo voiton puolella. Toivon nyt, ettei tule takapakkia ja hyvä suunta jatkuu.
Tuo joulun lahjarumba jatkuu useimmissa perheissä ja vaikea sitä varmaan on saada katkaistua, vaikka tavaraa on lähes kaikilla enemmän kuin tarvitsee. Ja jouluvalotkin tuntuvat nyt liialliselta, kun elämme sähkön suhteen haastavaa aikaan. Joulu on kuitenkin perinteisesti aikaa, jolloin ei voi tehdä kompromisseja tämänkään asian suhteen.
Toivon, että ystävän tapaaminen kahvin merkeissä virkistää ja joulun aikakin sujuu hyvin.
Minä odotan uutta vuotta ja maalle menoa, vaikka se tehdään lähinnä lemmikkien ehdoilla. Siellä hiljaisuudessa on hyvä ladata akkuja seuraavaa vuotta varten.
Ehkä lahjojen antaminen on joillekin ihmisille tapa osoittaa välittämistä ilman että sitä tarvitsee ääneen sanoa. Mä toivoin kovasti joululahjasysteemistä luopumista aikoinaan koska sopivien lahjojen keksiminen on niin piinallista, mutta nyt kun asun kaukana vanhemmista ja veljestä asenteeni on lieventynyt. Tai ehkä oma rima siihen mikä on ihan riittävän hyvä lahja on alempana - kysyn toiveita ja jos niitä ei kuulu, yritän keksiä jotain käytössä kuluvaa;(syötävää, lämpimiä sukkia tms). Uhkailin vitsillä että jos lahjatoiveita ei tule, minulta saattaa saada tänä vuonna kannellisen ämpärin jossa säilöä vettä sähkökatkojen varalta, mutta lopulta löysin jotain pientä annettavaa menemättä ämpärikaupoille.
Mollyan, hienoa kuulla, että voit paremmin. Toivottavasti maalla olo tarjoaa jaloa joutilaisuutta ja lemmikeille stressittömän vuodenvaihteen.
Soroppi, meidän perheen kummallisuuksia on aina ollut se, että joululahjojen määrään satsataan paljon, mutta muutoin läpi vuoden pihisteltiin sellaisistakin asioista, joille olisi ollut selkeä tarve. Isä saattaa edelleenkin kulkea esim. risaisissa sukissa, lykkää niiden ostamista ja toivoo niitä sitten joululahjaksi. Vanhempani myös harrastavat sitä, että ostavat yhdessä jotain, mutta laittavat sen kuitenkin pakettiin. 🙄
En vaan ymmärrä. Luulisi heille itselleenkin olevan helpompaa, että sukkia, kalsareita, paitoja, kosteusvoiteita, mukeja yms. arkisessa käytössä olevia esineitä voisi ostaa silloin kun niitä tarvitaan.
Minulle kelpaisi kannellinen ämpäri. 😀 Mietin alkutalvesta, että sähkökatkon tai vaikka jääkaapin hajoamisen varalta minulla pitäisi olla jokunen kannellinen ämpäri, että saisin vietyä elintarvikkeita ulos.
Hyvää joulua teille molemmilla ja kaikille muillekin, jotka näitä minun vuodatuksia eksyvät lukemaan! 🎄🎁
No'tt minulle kuuluu huonoa. Ystäväni jäi auton alle ja vammat pahoja. Odottaa nyt sairaalassa leikkaukseen pääsyä.
Ihmiset odottavat erilaisia asioita jopa lahjoilta. Itaruus saa outoja piirteitä, mutta onhan se jotenkin hellyttävääkin. Sukat joululahjana todistaa, että vaatimukset eivät ole kovin suuria. Ja ne ämpärit hyvä ajatus. Sähkökatkojen aikana tosi tarpeelliset.
Nyt pitää toivoa hyviä uutisia, ne tämän joulun ajan pelastus.
Voi ei Mollyann! Toivottavasti ystäväsi saadaan leikattua ja hän siitä vielä toipuu. Jaksamista ja hyvää joulua myös Nóttille perinteisen aattopönötyksen keskelle.
Mollyan, toivottavasti ystäväsi leikkaus meni hyvin ja toipuminen on päässyt alkuun.
Tällaisten uutisten jälkeen tuntuu hölmöltä ja väärältäkin valittaa omaa ahdistustaan, mutta kun ei ole muuta paikkaa mihin purkaa oloaan. Joulu meni ehkä jopa paremmin kuin odotin, vaikkei kuitenkaan täysin tyylipuhtaasti. Mutta tuntuu, etten osaa rentoutua edelleenkään. On taas sisäinen levottomuus, minkä vuoksi on vaikea keskittyä niihin asioihin, joita odotin lomalle tekeväni: The Crownin uusimman kauden katsomiseen, lukemiseen, eräiden Youtube-kanavien ahmimiseen, ulkoiluun, valokuvaamiseen...
Tervehdys taas. Ystäväni on leikattu, tekoniveltä pantu olkapäähän jne toimenpiteitä. Pitkä kuntoutus edessä, mutta pääasia, että hän itse suhtautuu kaikkeen positiivisesti. Silloin menee paremmin, vaikka mielialat kyllä vaihtelevatkin pitkällä aikavälillä luonnollisesti .
Joulu meni niinkuin viikonloppu yleensä. Toivon, että jonkinlainen rauha ja sopusointu oli läsnä kaikkien kodeissa.
Uusi vuosi on edessä ja maalle lähtö. Säät eivät näytä kovin hyviltä, mutta jo lemmikkien kannalta se on paras paikka mennä pakoon rakettimelua. Ja siellä voi sitten heittää juhlavaihteenkin päälle.
Harmillista Nòtt että levottomuus on estänyt mukaviin lomatekemisiin syventymistä! Luuletko että perhejoulusta olisi voinut jäädä jonkinlaista residuaali-ahdistusta, kun kroppa ei osaa hellittää ihan heti jännittävän tilanteen jälkeen, vai onko kyse samantapaisista oloista joita koit syksymmällä? Niin tai näin, toivottavasti olo hellittää.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: Kivi
Mollyan, hienoa kuulla, että ystäväsi on toipumassa. Toivottavasti voit nyt itsekin rentoutua ja levätä.
Soroppi, jostain tuollaisesta voi olla kyse. Tai että koko vaikea syksy alkaa nyt rauhallisemman hetken koettaessa purkautua. Tai voi olla, etten edes osaa rauhoittua perusahdistuksen vuoksi.
Miltä teidän vuosi 2023 näyttää? Onko edessä jotain kivaa ja odottamisen arvoista?
Olen miettinyt, että voisi yrittää järjestää jotain kivaa itselleni ensi vuodelle, mutta ajatus ei ota tuulta alleen. Kaipaan etenkin projektia, jonka eteen työskennellä ja jota odottaa. Mekaanisesti ajattelen, että voisi tehdä vaikka pienen reissun tai ostaa jotain kivaa, mutta en vain jaksa innostua mistään.
Hyvää uutta vuotta 2023! 🤗
Hyvää uutta vuotta kaikille.
Minun uusi vuosi alkoi huonoissa merkeissä. Tultiin maalle rakettimelua pakoon. Vieraitakin piti tulla, mutta se peruttiin minun flunssan takia. Tuli toinenkin ongelma. Lasiainen irtosi silmästä. Se vaaratonta, mutta nyt silmästä lähes näkö mennyt ja voi olla vakavampi juttu. Tänä yönä varmasti silmäpotilaita isossa sairaalassa, mutta heti aamulla kiireesti hoitoon.
Mitään isompia toiveita ei ensi vuodelle ole, kunhan tämä silmäjuttu jotenkin nyt hoituisi. Ja ystävälle tietenkin toipumista. Ihan yhtäkkiä tällaista hoitoa vaativaa voi tulla..
Epäonnea epäonnen perään, Mollyan. Kuulostaa pelottavalta vaivalta, mutta toivottavasti se korjaantuu (tai voidaan korjata?). Hirmuisesti jaksamista sinne vastoinkäymisten keskelle!
No'tt ikävää kuuluu. Näin myös käytännössä, että mikään ei tahdo toimia ainakaan juhlapyhinä. Pitkän taistelun jälkeen pääsin asialliseen silmähoitoon. Leikkaus huomenna kiireellisenä ja osastohoito sen jälkeen. Kyllä tuli mieleen, ettei mitään tapahdu jollei itse ole aktiivinen ja sisukas. En tiedä koska olen taas näkevä ja työkuntoinen.
Näillä nyt mennään...