No'tt tuo kiusaamisjuttu kohdallasi on ollut karmeaa, kun sitä on ollut koulussa ja kotona molemmissa lapsen tärkeimmissä paikoissa. Eipä sitä ole vieläkään saatu kitkettyä koulumaailmastakaan pois. Ei näytä olevan keinoja. Sitten kun siitä tulee poliisiasia jotakin voi tapahtua hyvällä onnella. Ei ihme, että kelaat näitä juttuja. Joskus ne on läpi käytävä, että voi jatkaa eteenpäin.. .

Täällä maalla on sopivasti fyysistäkin työtä. Olen rantasaunan pesuhuoneessa raaputtamassa maalipintaa lattiasta. Paljastuu kaunis pinta, joka on jostakin selittämättömästä syystä maalattu umpeen. Työ on hidasta, mutta työn jälki näkyy ja se on palkitsevaa. Myös mosaiikkitöitä välillä teen ja se on mielenkiintoista puuhaa...

Totta on, että fyysinen työ on vastapainona tosi tarpeellinen asia minulle. Nautin käsillä tekemisestä tosi paljon.

Pohjattoman energiaton olo. Mikää ei nappaa. Ainahan tyhjyyden tunne on ollut seuralaiseni, mutta torjuin sen miten kuten järjestämällä itselleni jotain kivaa, mitä odottaa - yleensä reissun. Siihen sitten tartuin kuin hukkuva oljenkorteen, se oli kuin majakka myrskyisellä merellä, jota kohti suunnistaa. Mutta nyt se ei onnistu.

Avoimen opintoja olen koettanut katsella. Ei ole intoa niihinkään, tuntuu, että minun ikään kuin kuuluu ottaa niitä, että päivissä olisi jotain muutakin täytettä kuin epäsäännöllinen työ ja tyhjyys. Olen miettinyt, että jos en ottaisikaan opintokokonaisuutta, vaan yhden kurssin ja sitten sen jälkeen jaksamisen ja mielenkiinnon ja saatavuuden mukaan toisen.

Mollyan, kiusaamisen ikiaikaisuus on kyllä kylmä ja vaikea tosiasia. Sitä on ollut aina ja ilmeisesti tulee aina myös olemaan. Ehkä ihmislajin yksi piirre on taipumus väkivaltaisuuteen? Tähän jos joku osaisikin antaa ratkaisuja, niin Nobelin rauhanpalkinto tulisi niin että heilahtaa.

Oi, rantasauna! En ole eläessäni päässyt pulahtamaan saunasta suoraan veteen. Jos pitäisin veivilistaa, niin tuo varmasti olisi sillä.

Asiaa hieman sivuten, mutta tuli mieleen mummolan vanha puusauna. Sinne ei tullut juoksevaa vettä, vaan pesuvesi sekoitettiin kylmästä ja kiukaan lämmittämästä vedestä. Eipä mennyt vettä hukkaan! Lapsena en pitänyt tällaisesta tavasta peseytyä, mutta nyt se olisi seuraastaan eksotiikkaa ja hieno kokemus.

No'tt  olet oikeassa. Kiusaaminen ei täysin lopu koskaan, mutta kaikki pitäisi tehdä sen hillitsemiseksi. Liian paljon maksetaan jälkilaskua sen tuhoista. Tuhotaan ihmiselämiä jo alkuvaiheessa.

Tuo rantasauna ja sen yhteydessä oleva takkatupa on tämän kesän kunnostuskohde. Mukava saada uutta ilmettä ja  se virkistää mieltä. Mies ei aina ymmärrä muutoksen tarvetta, mutta on lähes aina tyytyväinen lopputulokseen. Joskus huvittaa, kun esittelee minun aikaansaannoksia vieraillekin.

Kohta on palattava sorvin ääreen. Mikään ei kovasti muutu, kun jään tänne maalle työskentelemään. Kaupungissa on käytävä viikottain kuitenkin.

Kissa ja koira nauttivat. Kissakin ulkoilee pihalla vapaana tosin tarkassa valvonnassa. Nauttii kesästä, nurmikosta ja pikkuötököistä. Miten oma kissasi pärjää, onko vointi yhtään parantunut. Eläimistä on iso vastuu, kun on ne kontolleen ottanut.

Aina pitää olla jotain. Jo jokusen päivän verran minua on vaivannut outo väsymys ja tunne, että päänsärky olisi tulossa, muttei se (onneksi) kuitenkaan ainakaan vielä ole tullut.

Vähät ihmiset elämässäni vain vähenevät. Harrastuskollega ja -kaveri muuttaa pois.

Kissalla on menossa taas huonon syömisen jakso. Juo kyllä paljon, mikä on hyvä, mutta se kertoo samalla sairauden etenemisestä. Todella raskasta seurata sen kamppailua sairautensa kanssa tietäen, että se voi päättyä vain yhdellä tavalla.

Onko teillä siellä maalla kasvimaata? Olen pitkään haaveillut sellaisesta (ja kasvihuoneesta), vaikka olenkin aikamoinen antiviherpeukalo. Kasvien kasvatuskokeiluni päättyvät usein lyhyeen, tänä keväänikin timjami kasvatti vain hennot versot, muttei selvinnyt sitä pidemmälle.

Rantasauna saunatupineen on jo ajatuksena aivan ihana!

Tervehdys. Työt ovat alkaneet. Aloitinkin päivän varhain. Ensin koiran kanssa lenkki ja kissakin ulkoili ensimmäisen periodin. Kaunis kesäsää.

No'tt ei ole täällä kasvimaata. Muutama omena-ja kirsikkapuu. Tämä on kivistä vuorimaastoa, tosin piha-alue nurmikkoineen on saatu tehtyä ja se riittää. Nautin tämän paikan jylhyydestä suuresti. Viherpeukalo en ole minäkään. Mustikoita poimin vuorelta ihan talon takaa.

Kyllä ne ystävät muuttavat, mutta yhteyden ei tarvitse katketa. Hyvä, ehkä paras ystäväni muutti noin vuosi sitten toiseen kaupunkiin. Yritin vähän toppuutella, kun muutto ihan outoon kaupunkiin ilman yhtään tuttua ihmistä tuntui rankalta. Muutti upeasta rivitalokodista kerrostalokotiin, joka sekin on iso muutos, kun hän on oikea viherpeukalo kasvineen ja kukkineen. Nyt jo katuu muuttoaan, mutta entiseen ei ole enää paluuta. Uusia ystäviä tai edes kavereita ei ole tullut elämään ja me vanhat ollaan kaukana. Toki yhteyttä pidetään, mutta tapaamiset harvassa.

Kun tulee elämässä muutoksen tarve pitäisi miettiä perusteellisesti onko noin radikaali muutos tarpeen. Voi menettää enemmän kuin saada tilalle uutta ja mielekästä.

Ikävä se kissasi tilanne. Eläimet salaavat paljon kipujaan. Edellinen koirani teki niin. Oli shokki, kun lääkäri kertoi, että ei ole mitään tehtävissä ja eutanasia on paras ratkaisu. Se tehtiinkin. Pitkään mietin paljonko se oli kärsinyt tietämättäni. Se ulkoili ja söikin hyvin ihan viimeiseen asti. Sitten ihan yhtäkkiä tuli totaalinen romahdus.

Aina pitää jotain olla, osa n. Kun päänsärkyisyys on ainakin tänään väistynyt, niin kyljessä jokin lihas kiukuttelee.

Näin taas painajaisunta. Asuntoni seiniin ilmestyi halkeamia, jotka vain kasvoivat ja kasvoivat. Pelkäsin, että koko talo romahtaa. Haalin hädissäni tavaroita mukaani ja mietin, että mikä on sen arvoista, että otan mukaani ja mikä saa jäädä. Samalla murehdin, ettei minulla ollut paikkaa minne mennä.

Aivan, kissan voinnin arviointi on todella vaikeaa. Vaikka se oma ruoka ei maistu, niin kissa on kyllä kiinnostunut minun ruuastani, joten tulkitsen nirsoilun olevan ruokakohtaista eikä niinkään olosta johtuvaa. Pitää koettaa etsiä sille jotain uutta ruokaa tarjottavaksi, jos vaihtelu virkistäisi ruokahalua.

Olen kyllä tuijotellut kissojen kiputaulukkoja (grimace scale), jotta voisin tunnistaa kivun. Se vain, että näkyykö esim. pahoinvointi kipuna? Onhan tämä raskas velvollisuus, kun yrittää arvioida rakkaan kissan elämänlaatua.

Harrastuskaverin poismuutossa on juurikin vaikeinta kasvokkain tapaamisen ja harrastamisen loppuminen. Ja kun meidän kaveruus on rakentunut melkein täysin harrastuksen ympärille, niin en tiedä miten etäkaveruus tulee toimimaan. Mutta niinhän se menee, että ihmiset liikkuvat, eikä elämässä muutenkaan mikä ole pysyvää.

Jos minulla olisi piha, niin ottaisin omenapuista tms. vaikka vain kukkien vuoksi. Hitsit että kukkiva omenaapuu osaakin olla kaunis!

Ei lopu helteet tältä kesältä, ei sitten millään. Onneksi sentään yöllä on sen verran viileää, että sisäilma ehtii viilentyä. Tulisi jo syksy! 🍁

Jälleen ahdistusunia. Riitelin rajusti siskoni kanssa, en enää muista mistä. Samalla pelkäsin ikkunoiden takana näkyviä ihmisiä ja olentoja, jotka juoksivat metsään piiloon kun niitä yritin tarkemmin katsoa.

Läppäri kenkkuilee. Toivottavasti ei hajoa, en kaipaisi yhtään lisämenoja.

Uuvuttava ihan liian kuuma päivä tänään ulkona, vaikka olen tässä veden äärellä. Sisällä ilmastointi eikä hätää mitään. Aina kun avasin oven, niin kuuma ilmamassa työntyi eteen. Kissa ja koira eivät viihtyneet ulkona ja lenkki aamulla jäi minimiin.

Huomenna mennään kuitenkin kaupunkiin asioille ja ruokaostoksille. Ja muutenkin on hyvä tsekata, että kaikki on siellä kunnossa.

Kaupungissa meillä onkin pihalla koristeomenapuita. Kun ne kukkivat näky on aivan uskomattoman kaunis, mutta kukinta kestää vain muutamia päiviä, ehkä viikon parhaimmillaan.

Kyllä se teidän harrasteystävyys voi syventyäkin. Ei sitä tiedä mitä kaikkea vielä on edessä.

On tosi vaikea varsinkin kissan kanssa tietää, mitä on menossa. Koira on paremmin tulkittavissa mielestäni. Kissa on aina arvoitus, vaikka tämä omani onkin ihmisrakas, nukkuu osan yöstäkin vieressä. Kissaa hemmotellaan ja tuskin mistään kielletään. Koira on jo kokonsa vuoksi koulutettu ja tiettyjä sääntöjä noudatetaan. Rakkaus kumpaankin on kyllä ehdoton.

Vielä iltauinnille ja sitten nukkumaan.

Säästyin viime yönä painajaisilta, mutta nukuin muuten katkonaisesti.

Kuumuus ei ainakaan helpota nukkumista, kun mitään ilmaistointia ei ole, ainoastaan pari tuuletinta. Ja sitten jos tuulettimen edessä viettää liikaa aikaa, niin minulle tulee usein hieman nuhainen olo. Eli saisi mennä ohi mokoma helle!

Omenapuiden kukkimisaikaan olen tarkoituksella valinnut lenkkireittini niin, että pääsisin ohikävellessäni ihailemaan toisten pihoilla kukkivia puita. Että osaakin olla kauniita! Se, että kukinta on lyhyt vain korostaa niiden herkkyyttä. Ja omenasadon aikaan kävelen saman reitin ihanista omenien tuoksuista nauttien.

Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, vaikka lapsesta asti olen koiraa toivonut. Mutta mutulla minäkin epäilisin, että noin keskimäärin kissat ovat vaikeammin tulkittavia. Sehän siinä onkin, että millainen olo on kissalla, joka vaikuttaa skarpilta ja jaksaa tehdä kissamaisuuksia, mutta syö huonosti.

Ukkospuuska eilen hätkähdytti oikein kunnolla ja tänäänkin tuntuu olevan sähköä ilmassa.  Kun on lämmintä kesä tuntuu vielä jatkuvan ja niin on hyvä.

Luonto on vielä vihreä ja kasvu pensaissa on ollut tänä kesänä voimakasta. Sieniä ei oikein ole vielä saanut, vaikka yksi kastike on tehtykin. Kantarellit täysin poissa.

Viikonloppu kohta edessä ja hommat pesuhuoneessa ja takkatuvassa jatkuvat.

Muuten minun kissani on myös nirso.  Vain tietyt ruoat kelpaavat ja uusia kokeiluja ei juuri hyväksy.  Aika pullea kuitenkin on, kun niitä mieluisia ruokia popsii halulla. Mitään väkisin ei kannata tyrkyttää.

Olisikin ukkosta! Raikastaisi ilmaa. Täällä ei ole edes satanut muutamaa hassua pisaraa enempää ja ilma on niin kostea, että siinä melkein voi uida. Muutenkin on ollut huono ukkoskesä.

Sisälämpötila se vain jatkaa nousemistaan ja sen mukana jo muutenkin huono nukkuminen huononee entisestään. En jaksa tehdä mitään muuta kuin maata reporankana tuulettimen edessä.

Nirsous taitaa olla useimpien kissojen ammattitauti. Oma ei ole koskaan tykännyt kastikkeista, pitää olla hyytelöä tai pateeta. Ja pitää olla perinteisiä makuja, kanaa, kalaa, possua tai nautaa, ei mitään katkarapuja. Jos tarjosin kelpaamatonta ruokaa, niin kuului kovaääninen, arvosteleva maiskautus, kun kissa kävi toteamassa tarjotun ruuan syömiskelvottomaksi.

Miksei mikään voi koskaan sujua helposti ja oikean aikaisesti? Nyt kun on kerta kaikkisen väsynyt, vetämätön ja ahdistunut olo, niin töitä suorastaan tursuaa ovista ja ikkunoista. Suoraan sanottuna en nyt jaksaisi. Olisi kiva pystyä iloitsemaan töistä, mutta ei. Otan kuitenkin vastaan kaiken mitä saan ja toivon parasta.

Harmin paikka että työtarjoukset sattuivat huonoon aikaan! Niinhän se on ettei väsyneenä jaksa innostua asiasta joka jossain toisessa mielentilassa näyttäytyisi positiivisena.

Nótt kirjoitti:
Otan kuitenkin vastaan kaiken mitä saan ja toivon parasta.

👍 Jospa se siitä! Toivotaan että töiden mukana päiviin tuleva rakenne,  sisältö tai ehkä tarkoituksen tunne auttavat lievittämään ahdistusta, kun ajatukset täyttyvät muilla asioilla.

Moikka, pitkästä aikaa!

soroppi kirjoitti:
👍 Jospa se siitä! Toivotaan että töiden mukana päiviin tuleva rakenne,  sisältö tai ehkä tarkoituksen tunne auttavat lievittämään ahdistusta, kun ajatukset täyttyvät muilla asioilla.

Töitä tosiaan on ollut kivasti ja nyt kun eka rutistus on takana päin, niin oikeastaan kivaltahan tämä tuntuu. Selvisin ilman suurempia sähläyksiä, oli mukavaa kun päivissä oli ohjelmaa eikä lisärahakaan yhtään haittaa. Ihana mennä nukkumaan sen väsyneenä ja tunteen kanssa, että on tehnytkin jotain päivän aikana. 😊

Mutta koska olen minä, niin en osaa iloita edessä olevista työputkista. 😞 Ja niitä on vielä ainakin tässä kuussa, mahdollisesti koko loppu vuodenkin. En vaikka järjen mukaan kaikki tuo edellä mainittu voi toistua, joten positiivistahan tämän pitäisi olla.

Menin kuitenkin ottamaan avoimesta yliopistosta kokonaisen opintokokonaisuuden. Se kyllä harmittaa ja stressaa, olisi pitänyt kunnioittaa omaa itsetuntemustaan ja voimavarojaan ottamalla vain yksittäinen jakso kerrallaan.

Syksy alkaa jo pukata päälle ja syystyöt täällä maalla alkaneet. Joitakin puita on kaadettu ja niistä sitten jälkeenpäinkin puuhaa riittää. Kaikkia puita ei voi kasvattaa isoiksi, tulee muuten viidakkotunnelma ja esteetön näköala järvelle kärsii ja se on tärkeä elementti.

No'tt en tiedä onko työn jatkuminen sinulle hyvä vai huono asia. Itse olen lähes työnarkomaani ja elämä perustuu paljolti työn teolle. Se tunne, että saa valmista aikaan palkitsee minua. Ja eihän rahakaan pahaa tee. Toki osaan nauttia muustakin, mutta en voisi kuvitella elämää ilman työn tekoa. Se antaa elämälle jonkinlaisen ryhdin. Tiedän, että monet ovat eri mieltä ja nauttivat oleilusta  ilman mitään työvelvoitetta. Se missä ammatissa on ratkaisee myös paljon. Ikävä työ ja ikävät työtoverit eivät innosta, mutta onhan nykyään jokaisella mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiinkin niin halutessaan.

Toivon, että opiskelu antaa voimavaroja eikä syö niitä. Kun siitä tulee liian vaativaa niin ilo uuden oppimisesta katoaa.