Moi.

Jared jos se on minusta kiinni niin antaisin tunteen jo eläessäsi jotta rakkaasi kulkee rinnallasi...en perusta sitä mihinkään nimettyyn uskontoon. Eräs ystäväni sanoi että: kuolleet joihin meillä on vahvayhteys jäävät osaksi meidän omaan energia kenttää auttamaan meitä...en tiedä mihin uskontoon kuuluu edellinen ajattelu...ehkä yleiseen hengellisyyteen mitä se sitten tarkoittaakaan?

Asioilla on tapana kasaantua...en tosin tiedä käykö niin kaikkien ihmisten kohdalla?
Kun asiat pakkaantuvat...voi iskeä fyysinenkin sairaus psyykkisen tressin osalta...ainakin mulla nousi verenpaine.

Me ollaan 89:sin kanssa ollaan pähkäilty elämän ja kuoleman kysymyksiä...mitään oikein varmaa ei olla keksitty...lähinnä lisää kysymyksiä vaan ilmaantuu kun pohtii elämän peruskysymyksiä.

Mulla on päivittäin ahdistusta. Alkaa yleensä aamupäivällä ja jatkuu pitkälle iltapäivään.

Haluaisin liikaa vain nauttia elämästä. Se on minun ongelmani.

Täytyy vain mennä ajan virran mukana...

Moi.

Mulle tuli verottajalta selvitys pyyntö...perin äitini osakkeen parivuotta takaperinja remontoin sitä siis kokonaan 50m2. Mulla on kuitteja uudesta keittiöstä/kodinkoneista, lattiasta, läheskaikesta 7500-euron edestä. Tein remonttiä vuoden 800-tuntia...olen käsittänyt että verottaja hyväksyy 10e/1h työn hinnoittelun. Eli oman työn osuus 8000-euroa.

Sain selvitys pyynnön jossa koko remonttia ei oltu huomioitu...ihmeteltiin vain että olen nostanut osakkeen hintaa...ja pyydetään selvitystä.

Sydän hyppäs kurkkuun...on mulla noi kuitit mutta en löydä mistään selkeää factaa tuosta oman työn osuudesta. Jos omaa työtäni ei lasketa multa lähtee sitten luottotiedot, ja saan varmaan usean tonnin mätkyt.

Edellinen vielä puuttui tästä elämästä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Harmittava juttu.

Toivottavasti saat selvitettyä asiat.

Kiitos.

Jos asioilla on tapana järjestyä niin katsotaan...järkyttävää miten mieli hätääntyy ja sitä ei osaa rauhoittaa.

Jossain asioissa on kuin pieni lapsi vaikka on kronologisesti yli viisikymmentä.

Jatketaan...kyse on tällä kertaa rahasta...ei fyysisestä tai psyykkisestä terveydestä.

Olen huomannut yhden keinon, miten saan unohdettua kaikki huolet ja murheet. Lukemalla.

Sain juuri luettua Taikurien aika - kirjan, joka oli todella mielenkiintoinen.

Sitten olen nyt opiskellut filosofiaa.

Lukeminen auttaa moneen vaivaan.

Elämä on vain taistelu. Taistelu omia mielen mörköjä vastaan.

Taistelu elämästä.

Moi.

Tiukille ottaa tää kevään vahva aurinko. Mieli olisi kuoressaan mutta aurinko ei anna armoa.

Taistellaan elämässä!

Minua nyt taas mietityttänyt, että mitä on kuolema? Millainen olotila se on? Voiko ihmisestä tulla tulevaisuudessa kuolematon?

Ja jos ihminen pystyisi elämään tätä elämää ikuisesti, niin tarvittaisiinko enää uskontoja?

Aivan älytön ahdistus taas päällä.

En tiedä mikä tähän oikein auttaisi?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Osa pois

Ajatukset todella synkkiä. Hemmetinmoista tämä kaikki.

Tuntuu niin turhalta kaikki.

Miten päästä pois siitä tunteesta ettei millään ole mitään väliä?

Hemmetti kun sitä ajattelee kuinka ihanaa oli olla parikymppinen. Nyt elämä vain kärsimystä.

Pitäisi perhe perustaa, mutta hankaluuksia sen asian suhteen.

Tuntuu välillä että sitä on sivullinen maailmassa. Tuntuu siltä että me olemme vain biologisia koneita. Maailma on kellokoneisto.

Kaikki tuntuu turhalta mutta silti jotain tarvitsee tehdä.

Aina nousee kysymys: Miksi? Miksi tehdä mitään? Ja kuitenkin teen vaikka mitä.

Tuntuu että tuo miksi, on täysin turha kysymys. Siihen ei saa ikinä vastausta...

Moi.

Sama juttu ahdistuksen kanssa...kauhea olo.

Mulle tulee noin kolmetonnin mätkyt...mun sairaseläke on 1200e/kk.

En todellakaan tiedä miten maksan...joudun ottamaan pakki lainan jos haluan pitää luottotietoni.

Musta tuntuu vällillä että olen biologinen kone mekaanisessa maaimassa jossa en haluisi olla.

Huono homma tuo mätky juttu.

Maailmassa ei ole pakko olla, mutta kun kuolemastakaan ei tiedä mitään. Että mihinkä sitä sitten lopulta päätyy.

Se minua kuolemassa eniten mietitytttää että sehän on erittäin epämieluisa kokemus varmaankin.

Täytyisi vain jaksaa päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Kyllä meillä tässä elämässä vielä on tehtävää ja koettavaa.

Itsemurha tuntuu jotenkin radikaalilta teolta, mutta toisaalta sitä silti välillä miettii. En vain ymmärrä tätä elämää. Että tänne synnytään pakolla ja sitten täällä tulisi elää niin kauan kuin vain pystyy. Tämähän on silkkaa taistelua vain. Silkkaa selviytymistaistelua.

Biologia hallitsee. Ja kaikki on kiinni niin pienistä asioista. Jos ajatellaan esim. että menisin tästä kauppaan ja ostaisin kaljatölkin. Joisin sen, niin sitten en enää kontrolloisi itseäni ja voisin tehdä jotain itselleni. Niin pienestä kaikki on kiinni. Yhdestä päätöksestä. Siitä päätöksestä että ostan nyt kaljaa.

Mutta mikä on sitten vaihtoehto: Että kidun aamusta iltaan.

Olisi niin hirvittävän helppoa heittää kaikki lekkeriksi. Mutta ei tätä elämää varmaan helpoksi ole tehty sitten...

Moi 89!

Mietin tuota "taistelu" sanaa...se kuvaa kyllä tän hetken tilannetta. Me ollaan omilla "rintamilla" mutta luuleen että taistelumme suunta on sama.

Yritetään elää päivä kerralla...jatkuvat kysymykset turruttaa kun niihin ei saa vastauksia...elämä turruttaa...taistelu väsymys vaivaa.

Taas tarvis etsiä niitä näkymättömän pieniä nyanseja elämästä joista voisi tuntea sadasosa sekuntin jonkinlaista kiitollilsuutta/onnea. Silmiä saa todellakin siristää että niitä löytää.

Kerroit taannoin että kaikki me katsotaan maailmaa omanlaisien silmälasien lävitse...kun väsyy...turhaantuu...pettyy...silmälaisen "vääristävä" linssi vääristää huomattavasti enemmän kuin tilanteessa jossa elämä on siedettävää.

Hitlerin kirjoittama kirja taisteluni kertonee "Hitlerin yksinäisestä taistelusta" jos mä kirjoittaisin kirjan taistelu aiheesta sen nimi voisi olla "Taistelumme" kirjoittaisin sen näkökulmasta jossa meitä eläväisiä piinaa elämän luonne; kärsimys. Yhteinen kärsimys tekee meistä veriveljiä tai siskoja.

Aina tää juttu palautuu elämän mielettömyyteen...ja niihin konsteihin millä kestää mielettömyyttä. Konstit ollaan kerrattu moneen kertaan ja niissä pystymään kunnes keksitään lisää konsteja.

Pöydälle tulee aina levittää käsitteet; Luoja, sielu, elämä-kuolema, särky/kipu, armo, pelko, viha, ja rakkaus. Mun mielestä noissa käsitteissä on elämän osaset...niitä voi olla enemmänkin? Mutta nyt tuli nuo mieleen.

Voimia sulle 89:si kuin myös muille elämän ihmettelijöille!