Taistelu im:ää vastaan.
Mitkä on hyviä keinoja välttää im-ajatukset, puhumattakaan teoista? Miten selvitä arjessa näitten ajatusten kanssa ja miten välttää joutumasta ojasta allikkoon? Olisi hyvä kuulla kokemuksia, että miten pärjäätte im-ajatuksien kanssa? Ja miten päästä elämässä eteenpäin vaikka välillä on sellaisia? Perustin tämän ryhmän, koska itseäni vaivaa usein kyseiset ajatukset. Ja haluaisin kuulla että miten muilla asiat? Hallitsevatko ne teidän elämää?
Itsellä toinen korva niin lukossa ettei kuule sillä paljon mitään. Pitää käydä tänään terkussa puhdistuttamassa.
Onneksi aurinko paistaa. 🙂
Huomasin eilen että liika elämästä nautiskelu ei ole aina hyväksi. Tarkoitan sitä että siihen hedoniaan hukkuu jos sitä alkaa liikaa harrastamaan.
Minulla eilen jauhoi koko päivän se im-kasetti, mutta nyt ei ainakaan niin paljon.
Välillä tulee sellaisia impulsiivisia oloja että nyt pitäisi tehdä se. Mutta pystyn kuitenkin hallitsemaan itseni.
Usein olen ajatellut sitä mitä Martti Luther sanoi aikanaan että: tässä seison enkä muuta voi. Siis se että ihminen on heitetty tähän soppaan ja on vain mentävä eteenpäin ja todettava että tällaista tämä elämä nyt sitten on.
Me ihmiset ollaan vain pieniä olioita tässä suunnattomassa maailmankaikkeudessa, se on selvä juttu.
Elämä on siitä kummallista että kun tekee jotain niin haluaisi aina tehdä jotain muuta. Ja kun on jossain niin haluaisi aina olla jossain muualla.
Loppuun: Joka päivä minulla ainakin jossain vaiheessa on im-ajatuksia. Mutta mitään aikeita ei ole niitä toteuttaa. Se on ainakin positiivista.
En ymmärrä tätä kun joka päivä on joku vaiva.
On vaikeaa päästä pois omalta mukavuusalueelta.
En vain tiedä mikä tähän oloon enää auttaa? Minkä takia näin paljon kärsimystä elämässä?
Mietin hirveästi tämän elämän mielekkyyttä. Kun tämä nyt on tätä sisyfoksen kiven pyörittämistä.
Mitä tässä enää voi tehdä?
Jotkut vetävät pään sekaisin päivittäin, että pystyisivät elämään. Minä kärsin ja en vedä päätä sekaisin.
Alkoholia joskus mietin, voiko siitä olla apua? Tuskin.
Moi.
akoholin hyöty suhde on varmaan niin huono että sitä tuskin kukaan suosittelee.
Kivenpyöritystä on täälläkin...vatsavaiva selkäsäryn ohella...ei oo hääviä elämää. Voisi kai huonomminkin olla? Ei kotia, ei kuuntelu kirjoja, ei ruokaa, ei uimahallia, ei jalkoja joilla kävellä, jne.
Miksi huonot asiat valtaa ajatukset eikä hyvät? Hyviä asioita ei näe...kivut, säryt, ahdistus, pelot, masennus hyökyy kuin stunami-aalto peittää kaiken jota on käsien ulottuvilla?
Haluisin nähdä hyvän mutta en kykene kuin hetken...
Vau, tää käyty keskustelu on jotain järkyttävämpää kuin mun omat ajatukset. Ymmärrän et tääl kaikil on paha olla mut tää miten kaikki puhuu saa tän kuulostamaan tuen sijaan sille et ootte pro-itsemurha.
akoholin hyöty suhde on varmaan niin huono että sitä tuskin kukaan suosittelee.
Kivenpyöritystä on täälläkin...vatsavaiva selkäsäryn ohella...ei oo hääviä elämää. Voisi kai huonomminkin olla? Ei kotia, ei kuuntelu kirjoja, ei ruokaa, ei uimahallia, ei jalkoja joilla kävellä, jne.
Miksi huonot asiat valtaa ajatukset eikä hyvät? Hyviä asioita ei näe...kivut, säryt, ahdistus, pelot, masennus hyökyy kuin stunami-aalto peittää kaiken jota on käsien ulottuvilla?
Haluisin nähdä hyvän mutta en kykene kuin hetken...
Yleensä mikä mua auttaa on lukeminen.
Pitäisi varmaan olla välillä kiitollisempi, että ylipäätään pystyy toimimaan.
Sitä olen myös miettinyt, että minkä takia yleensä negatiiviset asiat nousevat esiin itselläkin.
Vaikka paljon on vielä elettävää ja koettavaa.
Mutta niinhän se Dave Lindholmkin lauloi, että: olemisen riemu ei ravistele olkapäitä.
Kuitenkin eteenpäin on mentävä... 🙂
kolmiovaara kirjoitti:
Vau, tää käyty keskustelu on jotain järkyttävämpää kuin mun omat ajatukset. Ymmärrän et tääl kaikil on paha olla mut tää miten kaikki puhuu saa tän kuulostamaan tuen sijaan sille et ootte pro-itsemurha.
Keskustellaan asioista avoimesti ja ehkä se tukee toista...ei kaikkia.
Moi.
Yleensä lukeminen auttaa rauhoittumaan...nyt kuuntelu kirjan kuuntelu. Mulla on ollut noita ylävatsa kipuja parisen kuukautta.
Verikokeita on jo otettu ja se ultra ääni tutkimustehty. Ensi viikolla otetaan lisää verikokeita ja sen jälkeen tehdään vatsan alueen magneetti kuvaus ja tähystys. Tähystys on kuulemma ikävä kokemus...no, ei auta tutkittava on.
Kohta olen lähdössä hammaslääkäriin kun yhtä hammasta särkee...tai kuuma ja kylmä vihloo...on tässä aika raihnanen olo.
Katotaan taas miten kivi pyörii lähiviikkoina...
Nukuin viime yönä joku 5 tuntia. Ihmeen fressi olo kuitenkin.
Ammattilista kuntoutus kurssia nyt ollut tämä viikko.
Minua juuri se auttaakin että puhutaan asioista suoraan. Että jos on im-ajatuksia, niin sitten puhutaan niistä. Elämässä on aina jonkin verran hankalia asioita ja niistä on hyvä keskustella.
Olen huomannut että minun pitää hämätä mieltäni välillä. Kun olen oikein masennuksen kourissa, niin minun täytyy vain keskittyä johonkin niin hyvin että saan negatiiviset ajatukset pois mielestä.
Elämä on vaikeaa. Siis kun kehosta täytyisi pitää huolta, mutta ei aina tiedä mikä olisi paras tyyli.
Toivottavasti vatsasta ei mitään ikävää löydy.
Minua vaivaa rintalastan kivut. Mutta muuten ihan ok olo.
Elämä on peli, jossa täytyy laittaa kaikki panokset pöytään ja katsoa sitten miten käy. Luulen että siinä kaiken ydin. Murheiden laaksossakin voi kuitenkin nauttia pienistä hetkistä. Ja sitähän tämä on: hetkiä vain.
Kävin kävelyryhmässä. Ihan virkistävää oli jutella siellä.
Toisaalta mietin joskus että mitä jos jotenkin mokaan siellä ryhmässä? Antaako ne anteeksi?
Se ryhmässä olo kuin nuoralla kävelyä. Paljon tulee siellä juteltua, mutta mietin jos joku alkaa riitauttamaan tilannetta, niin mitä sitten tehdä?
Sama kuin kaikkialla elämässä.
Silti on vain puhuttava ja puhuttava, jotta olo helpottuisi.
Moi.
Elämä on peli jonka säännöt muuttuvat sitä mukaa kuin tulee tietoiseksi ja hyväksyy säännöt. Ensimmäiset säännöt olen joutunut muuttamaan lähes kokonaan...ekat säännöt sanelivat vanhempani.
Elämän säännöt ovat myös julmia sen olen huomannut ja hyväksyminen on kesken...
Mutta pienet hetket voivat olla lohdullisia...enkä tämäkin on sääntö?
On totta että vaikea välillä hyväksyä näitä elämän sääntöjä.
Että joutuu elämään kellon mukaan.
Pakko vain yrittää jatkaa eteenpäin.
Tarvitsisin todellakin kumppanin. Se on tässä nyt ollut mielessä. On vaan energiatasot välillä niin alhaiset ettei jaksa hakea mistään...
Verven ammatillisen kuntoutuksen viimeinen päivä tänään. Haastavaa ollut.
Kivut häiritsevät vähän. Olen joutunut syömään Buranaa viime aikoina.
Mietin sitä että tässä maailmassa todellakin on hierarkioita. Peterson niistä on paljon puhunut. Hän on kyllä viisas mies. Paljon olen oppinut häneltä.
Koko elämä perustuu oikeastaan noihin hierarkioihin. Ihmisen täytyy vain yrittää päästä korkealle niissä.
Loppuun: Tossa parikymppisenä oli aika paljon hukkaan heitettyjä vuosia. Nyt vasta saanut vähän otetta elämästä. Pakon edessä.
Ihminen on kummallinen olio. Me lykkäämme kuolemaa, koko ajan. Sehän tämän kaiken idea on. Koko ajan vain puskea sitä eteenpäin.
Sitten kuitenkin meillä on nämä im-ajatukset. Se on outoa. Jos elämän idea on puskea kuolemista tulevaisuuteen, niin minkä takia mieli luo silti näitä im juttuja?
Jos evoluutio on kehittänyt ihmiselle selviytymisvaiston, niin silti joillakin ihmisillä se ei toimi.
Elämä näyttäytyy usein mielettömältä. Ja sen takia pitää luoda joku tavoite itselle. Elämästä ei tunnu tulevan muuten mitään.
On pakko luoda idea tulevaisuudesta. On pakko ajatella että tulevaisuudessa olen saanut jonkin tehtävän suoritettua. On vain pakko.
Liika mielihyvän tavoittelu voi olla yksi asia mikä on haitaksi.
Elämä on ongelma. Johon täytyy joka päivä löytää jokin ratkaisu. On täysin selvää että ongelman ratkaisu taitoja tarvitaan elämässä...
Kuunteletko muuten HerKaramazov suomalaista rokkia?
Minua on auttanut monet suomalaiset rock lyriikat.
Esim. Zen Cafe, Pariisin Kevät, Leevi and The Leavings, Juice, Kolmas Nainen.
Valtavasti saa välillä voimaa noitten bändien lyriikoista...
Moi.
Eilen ja tänään on kiireitä tuntuu koko ajan pahalta haluisin olla paikallaan.
Sitten kun ei ole mitään toivoisi että olisi jotain ohjelmaa.
Pidän Zen cafesta ja Putron sooloista, Leevistä, Juicesta, vanhemmista Epuista, jne Pariisin kevät on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Joskus tuntuu että piisien sanoissa on suuria totuuksia...
Joo.
Tuo on kyllä totta, että täytyy olla ohjelmaa joka päivälle.
Elämä ei voi pysähtyä täysin.
Juuri se että kaikki virtaa.
Minun pitäisi siivota ja käydä kaupassa, mutta energiataso aika alhainen.
Olen miettinyt sitä, että ehkä elämän kuuluukin kuluttaa ihmistä. 80-vuotiaaksi jos selviää, niin sitä on varmaan aika kulunut.
Tämä elämä ottaa enemmän kuin antaa.
Olen miettinyt paljon kaverin itsemurhaa. Syitä ja muutakin. Ehkä hän oli jo kulunut loppuun. Mietin sitä melkein joka päivä. Elämä on julmaa, kun se kuluttaa. Mutta ehkä siinä on koko elämän idea...