Moi.

"Yksi kysymys joka nyt ei liity tähän aiheeseen: Olen huomannut että elämässä ennen kaikkea pitää tuntea syvästi. Että siitä tuntemisesta saa voimaa jatkaa. Oletteko samaa mieltä?"

Jokainen tunne on tärkeä se kertoo jotain ja ne voi tuntea syvästi. Sitten ne negatiiviset tunteet joita en haluisi tuntea ollenkaan. Johtaako tunteiden tunteminen syvästi siihen että positiiviset tunteet halutaan tuntea syvästi ja negatiiviset työntää helposti pois?
Mulla on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa keino selviytyä "kuolettaa jotkut tunteet" Enkä ole vieläkään oppinut "tuntemaan" tunteita luonnollisesti... En tiedä vastasinko kysymykseen?

Maailman voi jakaa moneen kerrokseen ja niissä toimii eri lainalaisuudet.

Ihmisen mielen kerrokset ovat myös olemassa. Lisäksi tietoisuudessa on asteita.

Jaoin juuri mielen ja tietoisuuden erilleen toisista, siis jokin osa on tietoinen mielen "liikkeista", jotta voi todeta onko ahdistunut vai ei. Mieli on kytköksissä tuntisiin, joita tietoisuus taas "lukee".

En tiedä missä päin aivoissa mieli, tunteet ja tietoisuus sijatsevat?

Echart Tollen kirjassa Tietoisuuden voima kirjailija kertoo että tietoisuus on se osa joka ei kuole meistä?

Mietin että kun ympäröivässä maailmassa on kerroksia niin liittyvätkö kerrokset uskoon? Koska ei monet ihmiset halua keskustella ympäröivän maailman kerroksista.

Sama juttu kuin ympäröivässä maailmassa niin ihmisen "ymmärrykse" osat, liittyvätkö ne uskoon? Psykologiassa joka on tieteenala (ei kaikkien mielestä) jaetaan tietoisuus eri osa-alueisiin jotka toimivat yksin ja limittäin.

Kumpi on helpompi hyväksyä ympäröivän maailman kerrokset vai mielen osa-alueet?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Tuosta tunne asiasta: toki järki on se mikä ohjaa kaikkea, mutta jos ajatellaan että mistä ihminen saa myös voimaa on tunteet. Luulen että positiivisia tunteita todellakin haluaa kokea ja negatiivisia tulee jotenkin käsitellä mielessä.

Se voi olla että tietoisuus on se ihmisen ydin. Ja mieli sitten tuottaa ajatuksia ja tunteita, mutta tietoisuus on kaiken pohjalla.

Siitä ei kai olla oikein selvillä kuitenkaan että mikä se tietoisuus oikein on.

Se voi olla että usko liittyy sitten sellaiseen metafyysiseen maailmaan. Ja siitä on monenlaisia näkemyksiä ihmisillä. Jotka voivat olla todella henkilökohtaisiakin.

Minun mielestä kerrokset ja mielen osa-alueet ovat monimutkaisia asioita joita on kyllä hankala ymmärtää. Ne voi toki hyväksyä, mutta se että täysin ymmärtäisi niiden funktiot on vaikeaa.

Hommasin tuon Bookbeatin. Hyvä sovellus. Olen kuunnellut nyt äänikirjaa Elämän tarkoituksesta, Frank Martelan tekemä. Eksistentialismia ja muuta filosofiaa.

Siinä puhutaan juuri niistä asioista mistä olemme täällä puhuneet. Uskosta ja tieteestä. Suosittelen.👍

Olen jotenkin väsynyt tähän yksinäisyyteen. Päivällä näen ihmisiä, mutta nämä illat ovat vaikeita. Eikä tämä korona aika ainakaan paranna sosiaalisia suhteita.

Sitä vaan ei enää haluaisi olla näin yksin. Liian kauan olen ollut yksin. Välillä vähän helpompaa yksinolo, mutta välillä todella vaikeaa.

Sellainen syvä epämieluisa olo. Jotenkin melankolinen. Haluaisin vain olla ihmisten parissa.

Ok.

Näin 'unikypsänä' meinasin etten ala vastaamaan, mutta osittain vaan tuohon tietoisuus teemaan. Mielestäni eläimillä kullakin lajilla on omanlaisensa 'taju' toimia miten minkinlaisissa tilanteissa toimivatkaan. Oma tapansa viestiä lajitovereille jne.

Mielenkiintoisia mietteitä teillä taas näissä viesteissä. 👍

Moi.

Minulle illat on helpompia koska pääsen nukkumaan "hetkeksi pois tästä kaikesta".
Aamulla todellisuus lävähtää kuin "märkä rätti kasvoille".

Iltaisin kuuntelen myös bookbeattia.

Ihmisellä tietoisuudessa on erilaisia ns. työkaluja. Järki jolla ratkaistaan ongelmia (mutta järjellä ei voi ratkaista elämän "syviä" ongelmia). Tunteet jotka opastaa meitä ja samalla kertoo missä mennään tunteiden tasolla. Sitten on olemassa tietoisuus joka "lukee" edellisiä.

Voisiko hyväksyä että nuo ovat tavallaan erillisiä vaikka toimivat limittäin?

Kokeilen päivemmällä kuunnella Martelan kirjaa...

Se on kyllä illoissa hyvä että pääsee tavallaan toiseen maailmaan.

Martelan mukaan elämän ydin on toisten kanssa toimeen tuleminen ja toisten auttaminen.

Se voi olla että kaikkea ei pysty ratkaisemaan järjellä. Sen takia tunteet ovat niin tärkeitä. Järki ja tunteet kummatkin oikeastaan yhtä tärkeitä.

Tietoisuus voisi olla vähän niin kuin ns. sielu. Jokin sellainen mikä on kaikkien mielen kerrosten pohjalla. Varmaan sen takia puhutaankin että tietoisuus ei häviä, koska se on kaikkein syvin asia maailmassa. Oikeastaan sitä syvemmälle jos menisi, niin tulisi uskon kysymyksiin. Kysymykseen Jumalasta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Muuten: Onko teillä sellaista että esim. kun käytte ruokakaupassa, niin että ajattelette koko ajan sitä mitä muut teistä ajattelee?

Ja ajatteletteko sitten myös että muut kaupassa eivät pidä teistä?

Minä ajattelen usein juuri niin kaupassa. Ajattelen että kaupan kassaneitikin vihaa minua. En tiedä mistä nämä ajatukset tulevat. Mietin äsken tuolla kaupassa että minun kuuluisi olla jotenkin erilainen kuin mitä olen. Pirteämpi yms.

En vain pysty siihen esim. siellä kaupan jonossa. En tiedä millainen sitä sitten pitäisi olla? Sehän se vaikea kysymys on...

Moi.

Noin mäkin sen ajattelen että tietoisuus on kuin sielu. Tietoisuus lukee tunteita ja käyttää järkeä työkalunaan.

Kun se ahdistus tulee niin voisi olla rauhassa ja sanoa "toi on tunne sen voi antaa olla". Edellinen on helposti sanottu, mutta toteutettuna käytännössä vaikea...mutta ei kai mahdoton?

Tollen kirjassa Olemisen voima kirjailija kertoo että ehkä tulevaisuudessa tietoisuuden käyttöohjeet on koulu aine?

En päässyt Martelan kirjaan kiinni vielä tänään. Jäsähdin kuuntelemaan Bruce Dickinsonin (Iron Maiden) elämän kertaa joka vei mukanaan.

Päivemmällä ihmetytti kun päävalikossa näkyi että 89 on kirjoittanut viestin 40min aikaisemmin mutta täällä sitä ei näkynyt, ihme juttu? No, pääasia että nytten näkyy😊

Olen huomannut että ajatuksiin ei tule tarttua koko aikaa. Niitten pitää antaa virrata.

Niinhän sitä aina puhutaan että kaikki virtaa.

Ihmiselämä jotenkin monimutkaista. Sosiaaliset taidot elämässä oikeastaan ratkaisee.

Masennuksessa on aina se että ihminen ei silloin luota itseensä. Mutta heti kun on ollut tarpeeksi sosiaalisia tilanteita, niin ajatus-maailma muuttuu. Jordan Peterson sanoi että ihmisen aivoissa on sisään rakennettu mittari, joka mittaa ihmisen itseluottamusta ja paikkaa yhteiskunnassa. Ja tuo mittari on ikivanha. Ja kun ihminen on hyvin pärjännyt niin aivot tuottavat serotoniinia joka tuo hyvänolon tunteen. Ja kun ihmisen aivoissa on tarpeeksi serotoniinia niin ihminen kävelee ryhdikkäästi ja puhuu itsevarmasti.

Ja silloin ihminen on hierarkian huipulla. Pohjalla yleensä ovat kodittomat yms.

Elämä koostuu peleistä, joita pelataan yhteiskunnassa. Toiset pelit ovat tärkeämpiä kuin toiset ja pelejä on suunnaton määrä.

Tietoisuudesta: Luulen että tietoisuus käyttää aivojen eri osa-alueita, eikä tietoisuus välttämättä sijaitse aivoissa tietyssä paikassa. Kai se tietoisuus sitten on jonkinnäköistä energiaa. Ehkä jonain päivänä tietoisuuden mysteeri selvitetään...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Vielä lisäksi: Kun oppii hyväksymään traagiset asiat elämässä ja tiedostaa ne. Niin elämä tuntuu helpommalta. Vaikka se onkin paradoksi. Ei uskoisi että tragiikka toisi helpotusta, mutta olen huomannut että se voi tuoda. Siitä Peterson puhuu myös: Täytyy vain oppia hyväksymään tietyt asiat, ei se kai sen kummallisempaa ole luulen.

Moi.

Noita pelejä on todella paljon ja kaikissa hivenen erilaiset säännöt. Jokaisella työpaikalla on oma peli ja arvomaailma samoin kouluissa.

Aivojen sisään rakennuttu "mittarikin" on hivenen erilainen jokaisella ihmisellä, jos mittarin voisi nollata ja aloittaa ns. alusta silloin ihminen voisi antaa itselleen uuden mahdollisuuden joka päivä.

Mutta "aivomittarin" nollaaminen ei ole kovinkaan helppoa ja voihan ihminen kerätä niitä onnistumisia paljon itsekkin ilman muita ihmisiä...omalla tekemisellään.

Hindut ovat kirjoittaneet jo 4-tuhatta vuotta sitten aika selkeitä asioita mielen rakenteesta...Buddha täsmensi rakennetta omilla oppaillaan. Voihan Jeesuksenkin vertaukset käsittää mielen rakenteina...

Mielen rakenteisiin on hyvä suhtautua kuin avaruuden pimeään aineeseen...ne ovat olemassa mutta "todentaminen" tieteellisesti on yhtä ongelmallista kuin pimeän aineen. Sillä erotuksella että pimeä aine on ollut "olemassa" ihmisille vuosikymmeniä kun taas mielen rakenteet tuhansia vuosia.

Elämän joutuu/saa hyväksyä aina uudelleen ja uudelleen koska tilanteet muuttuu. Tiedostaminen on avain kuten kirjoitit.

Vaikein peli selviytyminen.

Asenne oikeastaan vain ratkaisee. Miten asennoituu elämään.

Tämä korona-aika ihan kummallista. Tavallaan ihmiseltä riistetään vapaus. Siis korona riistää.

Tuo hyväksyminen juuri se avain. Tietyt asiat kuuluvat elämän lakiin. Tiettyihin asioihin voi vaikuttaa. Mutta jotkin asiat ovat niin säkästä kiinni, että ei voi muuta kuin hyväksyä ne. Tietenkin sitten taistelu on kaiken ydin. Taistelu elämän puolesta oikeastaan se tärkein.

Luulen että elämässä tulee pitää tasapainossa feminiininen ja maskuliininen puoli. Aivan niin kuin Peterson puhui järjestyksestä ja kaaoksesta. Hän viittasi että feminiininen puoli on kaaos ja maskuliininen puoli järjestys. Tai jotenkin tuohon suuntaan ja näiden välissä tulisi olla sillä kummastakin on hyötyä.