HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

"Saako ihminen tehdä elämällään mitä lystää vai onko hän vastuussa siitä jollekin korkeammalle?"

Jos voisin vastata tähän rehellisesti minulla pitäisi olla yhteys "korkeampaan". Luulen että ihminen on vastuussa viimekädessä itselleen.

Eli saa tehdä, mutta pitää kantaa vastuu tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Vastuunkantaminen voi olla jo sitä "korkeampaa ihmisyyttä?"

Edellistä kysymystä ei voi yksiselitteisesti purkaa tai antaa siihen yksiselitteistä vastausta.

Jokainen voi esittää itse kysymyksen "korkeammalleen" ja tyytyä vastaukseen olisi se mitä tahansa...eikö vaikeamisestakin ole tehty tulkinta?

Filosofiasta tuli mieleen että Bookbeatilla on kirja kuuluisista naisista filosofian historiassa "Sofian siskot"...varmaan löytyy kirjastostakin?

Voi se olla niin että ihminen on loppujen lopuksi täysin vapaa toimimaan. Ainut vaan juuri tuo että jokaisesta minuutista elämässä täytyy kantaa vastuu.

Täytyy varmaan käydä kirjastossa ensi viikolla.

Tuo korkea taho on mietityttänyt ihmisiä varmaan aikojen alusta asti. En osaa oikein sanoa siitä mitään.

Moi.

Lunta tuiskuttaa ja pikkuhiljaa sitä kertyy maahan - lumi on kirkkaan valkoista...kun asumme suomessa näemme ja koemme neljä vuoden aikaa.

Kun ajattelen että olen etuoikeutettu saadessani nähdä tämän kaiken tunnen hetken kiitollisuutta...se meni jo🤗

Oliko edellinen hetki kosketusta korkeimpaan?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisäys

Tuosta vapaudesta... Ihan tavallisen ihmisen vapaus onko se erilaista kuin itsen kristityksi kokevan ihmisen vapaus? Tai muslimiksi kokevan? Hinduksi, buddhalaiseksi tms. kokevan? 

Onko ihminen ilman korkeampaan voimaan uskoa vapaampi kuin se joka on yhteydessä tuohon korkeampaan voimaan?

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Lunta tuiskuttaa ja pikkuhiljaa sitä kertyy maahan - lumi on kirkkaan valkoista...kun asumme suomessa näemme ja koemme neljä vuoden aikaa.

Kun ajattelen että olen etuoikeutettu saadessani nähdä tämän kaiken tunnen hetken kiitollisuutta...se meni jo🤗

Oliko edellinen hetki kosketusta korkeimpaan?

Kiitollinen olo on tuota, luulen, ajattelen niin.

Täälläkin lunta tulee. Elämä tuntuu olevan vain hetkiä hetkien perään. Välillä sitä nauttii olosta. Välillä voi olla vaikeampaa. Se kun pystyisi nauttimaan aamusta iltaan elämästä niin varmasti olisi hienoa.

Toisaalta sen takia tajuan välillä miksi jotkut esim. juovat alkoholia. He pystyvät nauttimaan siitä, ainut siinä vain on se että rahat menee ja terveys. Senhän takia se ei kannata.

Luulen että ihminen voi kokea korkeamman läsnä olon. Eihän sitä kukaan pysty sitten sanomaan että onko se todellinen kokemus. Mutta ainakin kokijalle se voi olla elämää muuttava juttu.

En tiedä tuosta vapaudesta. Kai ihmisellä on sellainen rajallinen vapaus. Ja jokainen varmaan kokee vapauden omalla tavallaan...

Moi.

Kun olen seurannut juomista niin ei se enään ihmiselle nautintoa tuo kun on otettu kuukausia ja vuosia...riippuvuuden kautta alkoholi takaa jonkin ns. normaalitilan, joka ei kuitenkaan ole se normaalitila jos ihminen ei joisi. Sitten alkoholisoitunut tyyppi kertoo aina samat jutut...päässä ei liikahda vuosiin/vuosikymmeniin mitään

Ihmisen kokemukset korkeammasta ovat aina subjektinen juttu.

Rajallinen valinnan vapaus on hyväksyttävä..."ei kukaan osaa lentää, tai ruotsiin sukeltaa" kuten Ismo Alanko muotoili piisissä Pelko.

Se voi olla että alkoholi lopulta tuhoaa kaiken. Alkoholia kun ihmiset käyttävät niin he tekevät tyhmiä asioita, joita ei ikinä tekisi selvänä. Ne tyhmät asiat on varmaan se suurin vaara...

Olen aina ihmetellyt että minkä takia jotkut filosofit painottavat niin paljon sitä että ihminen on vapaa. Onko asia tosiaan sitten niin? Onhan meillä muutamia asioita missä olemme vapaita, kuten ura valinta. Mutta mehän loppujen lopuksi olemme ajan orjia? Mutta niin asiat vain ovat. Ei sille voi mitään.

Kokemukset korkeammasta yleensä tuottavat ihmisen elämään hyvää. Mutta tietenkin poikkeuksiakin on.

keskustelua kirjoitti:
Tuosta vapaudesta... Ihan tavallisen ihmisen vapaus onko se erilaista kuin itsen kristityksi kokevan ihmisen vapaus? Tai muslimiksi kokevan? Hinduksi, buddhalaiseksi tms. kokevan? 

Onko ihminen ilman korkeampaan voimaan uskoa vapaampi kuin se joka on yhteydessä tuohon korkeampaan voimaan?

Luulen että "ihan tavallisen" ihmisen vapaus on samallaista edusti hän mitä traditiota tahansa. Mutta jos hän tekee traditiosta itselleen päämäärän se rupee rajoittamaan häntä joka ei ole pelkästään hyväksi?

Viisas tietää että hänen tietonsa on uskoa - tyhmä luulee että hänen uskonsa on tietoa. Edellinen vastaa miten vapauden käsite reagoi ilman uskoa korkeampaan ja yhteydessä korkeimpaan joka lienee myös pohjautuvan uskoon?

Päättelin noin...

 

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisäys

En pysty oikein uskomaan mihinkään. Minulla jauhaa nihilistiset ajatukset koko ajan. Ja alan olla jo vähän kyllästynyt kaikkeen.

Se osin johtuu siitäkin että luen hirveän synkkiä kirjoja. (Josta olen puhunutkin.) Mutta osaksi se johtuu siitä, että koko ajan tulee ikää lisää ja sitä alkaa jotenkin nähdä kaiken niin synkkänä. Synkät asiat tosin kiehtoo myös.

Mutta tässä tämä elämä on: Me vain toimimme kellon mukaan ja yritämme elää. Mutta kuitenkin luonto yrittää meidät kukistaa.

Se on jännä kun silloin jos on esim. kipeänä niin ajattelee vain positiivisesti että kyllä kaikki kääntyy hyväksi. Mutta sitten kun ei ole esim. mitään fyysistä vaivaa niin ajatukset synkkenevät kun näkee tämän koko elämän taas vähän niin kuin objektiivisesti. Miettii että joskus meitä ei ollut ja nyt kun olemme olemassa niin maailma ei kuitenkaan välitä meistä. Luonnolle on ihan sama olemmeko olemassa. Vain me itse vastaamme omasta toiminnasta ja olemisesta. Mutta mikä pahinta: Se ei vielä riitä että luonto ei välitä meistä vaan jotkut ihmisetkään eivät välitä toisista. Jotkut ihmiset tuolla maailmassa pilaavat toisten elämiä. Ja se jos mikä on hirvittävää.

Ihmisten tulisi aina pitää yhtä, muitta näin ei useinkaan ole asian laita.

Kun miettii että loppujen lopuksi me olemme biologisia olentoja joilla on tietoisuus ja jotka elävät loppujen lopuksi aivan siinä rotkon reunalla. Niin ihmettelen että tuolla maailmassa on ihmisiä jotka todella haluavat tuhota toisen kanssa ihmisen ja se on juuri pahin asia.

Moi.
Välillä kirjoitan yksioikoisesti...tarkoitus ei ole loukata ketään🙏🏻
Tänään on uimahalli päivä - erityisryhmillä on pari vuoroa viikossa , toistaiseksi.

Okei.

Hyvää uimista!👍

Moi

Uimahalli on kiinni 🤔

Me ihmiset ei olla irti luonnosta ja eläimistä se on harhaa jota ei tieteellisesti voi todistaa. Toisinaan käsitän edellisen...toisinaan en.

Jos ajatellaan avaruutta jossa on todella pitkiä välimatkoja planeetoilla, tähdillä, galakseilla...se tyhjä tila edellä mainittujen kappaleiden välissä ei tavallaan ole "tyhjää" vaan energiaa...sen kertovat tähtitieteilijätkin. Jos tyhjäntilan-energiaa ei olisi maailmankaikkeus luhistuisi.

Sitte jos ajatellaan ihmisiä, eläimiä, puita, kasveja maapallolla välimatkat ovat pajon lyhempiä kuin avaruudessa ja meidän "tyhjätila" maapallolla on nimeltään ilmakehä. Ilmakin on atomeita eli energiaa. Ilma on tiheämpää kuin ei-ilmakehä. Luulen että kaikki ilmakehässä asuvat ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa? Jos ei muuten niin ilmaston muutos uhan kautta...

Luulen myös että ne ihmiset jotka eivät käsitä olevansa yhteydessä kaikkiin maapallolla eläviin olentoihin voivat tehdä suuria virheitä koska he eivät käsitä olevansa vastuussa koko maapallosta. Sillä jos ihminen käsittäisi yhteyteytensä/vastuunsa ei hän toimisi näin kuin...meinasin kirjoittaa kuin he...mutta itse söin tänään jauhelihaa niin en voi sättiä muita.

ihminen jolla on ns. korkeatietoisuus elää kaikista eläväisistä törkyisimmin?Onko ihmisen tietoisuus korkea kun se tuhoaa "oman pesänsä" ahneudella, sodilla, riistämällä.

Eikä tietoisuudessa olisi tapahduttava jotai aika nopeesti jottei koko planeetta tuhoudu? Yritän aloittaa itsestäni muutoksen...

Olen tässä miettinyt tuota ja ajatellut että ihmisen omassa elämässä voi olla niin paljon vaikeuksia ettei pysty huolestumaan koko maapallon tulevaisuudesta.

Tuntuu kuin olisi kaksi maailmaa. Ihmisen oma henkilökohtainen maailma ja sitten koko ihmiskunnan ja luonnon yhteinen maailma. Ja näitä maailmoja on vaikea välillä sovittaa yhteen.

Ymmärrän hyvin sen että maapallosta täytyy pitää huolta, mutta se on useille yksittäisille ihmisille vaikeaa.

Kaikkihan asiat värähtelevät tietyllä energiatasolla. Aivotkin lähettävät aivoaaltoja.

Kaikki maailmankaikkeudessa ovat siten yhteydessä toisiinsa.

Minua mietityttää usein se että joo meillä on tämä valtava maailma. Meillä on tämä elämä. Mutta mikä loppujen lopuksi on tämän kaiken takana? Minkä takia meillä on tämä elämä ja maailma? Sehän on se ontologinen kysymys. Mikä on olemisen takana?

Vielä lisäys, minulla on nyt alkanut ammatillinen kuntoutus ja kyllä tuntuu raskaalta tuo kurssi. Vaikka onkin etänä. Pitää nyt vaan tsempata itseäni.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisää tekstiä

Moi.

Pitäisi päästä hyvän ja pahan tuolle puolelle, tai tälle puolelle jotta osaisi vastata ontologisiin kysymyksiin.

Tsemppiä amatilliseen kuntoutukseen!

Kiitos!

Joo. Se on se metafyysinen maailma.

Maailmaa on vaikea välillä tajuta, kun täällä on kvanttifysiinen maailma, metafyysinen maailma ja konkreettinen maailma. Aivan kuin olisi joitain kerroksia todellisuudessa.

Kaikissa noissa maailmoissa on eri lait. Silti tämä maailmankaikkeus toimii. En tiedä sitten että onko tämä maailma tavallaan kone vai jotain muuta?

Mehän voisimme olettaa että maailma on kone ja ihminen koneen osa, mutta miten selittää tietoisuus? Tietoisuuden takia ihminen on erillään luonnosta.

Yksi kysymys joka nyt ei liity tähän aiheeseen: Olen huomannut että elämässä ennen kaikkea pitää tuntea syvästi. Että siitä tuntemisesta saa voimaa jatkaa. Oletteko samaa mieltä?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisää tekstiä