Itse en viitsi tänään mennä uimaan, kun luvattu ukkosta.

Pari päivää oli kyllä todella hyvä olo, kun olin periaatteessa koko ajan järvessä.

Ajattelin, että vaikka vähän tylsää oli se lilluminen välillä, niin elämän kuuluukin olla välillä vähän tylsää. Kirjailija Noah Harari puhui siitä joskus, että hyvän elämän täytyy olla tylsää ajoittain.

Välillä pystyn nykyään olemaan niin etten tee oikeastaan mitään. Mietin vaan ja istun. Kai se sitten jotain meditaation tapaista on... Ihmiset usein tässä nykyajan maailmassa ovat koko ajan menossa. Kalenteri pitää olla täynnä yms. Mutta eikö se riitä, että istuu sohvalla ja kuuntelee vaikka radiota? Eipä olemisen tarvitse useinkaan olla sen monimutkaisempaa...

HerKaramazov kirjoitti:
Hyvä idea tuo vesiterapia. Useasti mieltä verrataan veteen ja sen eri olo muotoihin.

Mielessä voi olla aaltoja, se voi olla tyven, joessa vesi virtaa, jossain seisovassa paikassa vesi pilaantuu.

Mitä luulette kannetaanko me edellisten sukupolvien geeniperimänä taipumusta mielen sairauksiin?

Kävin kuitenkin tänäänkin järvessä. Toimii mun kohdalla paremmin kuin yksilöterapia. Joka toki nyt on tauolla.

Kaippa sitä on perimässä osalla ihmisistä. Toiset sitten sairastuu sen takia, että elämä on niin kolhinut.

Pääsin varasijalle pääsykokeissa.

En tiedä, onko tutkittu, mutta auttaisikohan esim. romaanin lukeminen mielenterveys ongelmiin? Ainakin saa huomion muualle...

Ahdistaa usein kirjoitti:
Joskus, tai nykyään aika usein toivon, että ajatukset pysähtyisivät, tai että niitä pystyisi hallitsemaan.

Hyvä kun avasit sanaisen arkkusi, täällä mahtuu pohtimaan vaikka tuota ajatusten pysäyttämistä edes siksi hetkeksi esim.kun käy vaikka jääkaapilla.. Tervetuloa jakamaan mielessä myllertäviä energiaakin vieviä ajatuksia.

anonyymi.aasi kirjoitti:
Itsemurha-ajatukset ovat osa arkea. Olen oppinut jotenkin niiden kanssa elämään, ovat ajatuksia siinä missä muutkin.

Odotan itse adhd tutkimuksiin pääsyä. Koko elämäni pää on ollu yhtä sotkua ja nyt kolmekymppisenä ei vaan enää selviä elämän vaatimuksista. Tarvitsee apua. Oli siis aiheen vierestä, mutta im ajatukset on aina ollut osa elämää. "Tapa ittes" "Jos vaan tappaisin itseni, kaikki olis helpompaa" "Voisin ajaa rekan eteen" Melko jatkuvalla syötöllä näitä tulee huonoon aikaan. En usko että toteuttaisin koskaan ikinä. Riski toki kohonnut, nepsy piirteet ja isä, joka tappoi itsensä...

Tervetuloa sullekin. Sukurasituksia voi olla monenlaisia. Jokaisen taustatapahtumilla on merkityksensä arkeen jota eletään, tavalla tai toisella.

HerKaramazov kirjoitti:
Hyvä idea tuo vesiterapia. Useasti mieltä verrataan veteen ja sen eri olo muotoihin.

Mielessä voi olla aaltoja, se voi olla tyven, joessa vesi virtaa, jossain seisovassa paikassa vesi pilaantuu.

Mitä luulette kannetaanko me edellisten sukupolvien geeniperimänä taipumusta mielen sairauksiin?

Luulen, että kannetaan. Ja jos haluaa katkaista jnkn suvussa surua tuottavan/tuottaneen ketjun, sen eteen saa tehdä urakalla töitä. Ettei joku tapa periydy.

Tänään on pelko ajatukset riesana. Ei ne katkennut edes tunnin pyöräilyllä. Tosin pyörräillessä eivät kiusanneet että olisivat pyöräilyä haitanneet.

Kotiin päästyäni palasivat tutut pelot. Liskoaivoja on vaikea buutata.

Minulla viime aikoina ollut ihan ok olo. Ei ole negatiiviset ajatukset kiusanneet.

Luonto auttaa. Olen käynyt metsässä viikon ajan lähes joka päivä ja järvessä. Ainut vaan, että pitää siellä järvessä olla lähes koko ajan, jotta ei tulisi turhan kuuma.

Luonto-äiti paras terapeutti.

Hyvä juttu 89.

Toivotaan että parempi olo kantaa. Pääsit varasijalle yli-opistoon voi olla että pääset "sisälle".

Tää helle tuskastuttaa. Aurinko paistaa aamusta klo.14:00:ta asti ja asunnossa yli 30-astetta. Katsotaan nyt kuinka kauan lämpöä piisaa?

Toivottavasti saisin opiskelupaikan nyt. Ettei tarvitsisi venata taas vuotta.

Mun kämppä myös aika pätsi.

Ensi viikolla kai tulee sateita.

Tänään ollut taas huonompi päivä. Ainakin tähän asti. Alkaa jo kyllästyttään tämä helle.

Buddha oli kyllä siinä oikeassa, että elämä on suurimmilta osin kärsimystä. Paitsi, että välillä tulee sitten hyviä hetkiä, onneksi. Eipä kukaan varmaan haluaisi kärsiä. Mutta välillä on pakko...

Kärsikää toisianne sano pappi kun elefantteja vihki...

Kärsimystä on niin monenlaista. Mikä toiselle on kevennys,  toiselle voi olla kärsimys, ja toisinkinpäin kai?

Mistä näkökulmasta katsoo, vaikuttaa oloon? Välillä tuntuu kuin kaleidoskooppiia tuijottais kun omia elämänpolkuja pohtii. Ihmetellen miten selvis siitä ja toisesta pimeydestä kolmanteen. Kohti valoa elävän mieli. Valossa on voima.

Moi 89.

Miten sinä tulkitset tuon elefanttien vihkimisen, kaleidoskoopiin tuijotuksen, pimeydestä toiseen selviämisen.
Ja lopussa "kohti valoa elävä mieli. Valossa on voima".?

En oikein kyllä usko tuohon teoriaan, että toisen kevennys on toisen kärsimys tai päinvastoin. Jokin esimerkki siitä kiitos?

Jos tarkoitat "kohti valoa" jutulla taivasta, niin aika harvat sinne pääsee. Jos sellainen paikka on. Ehkä 1% ihmiskunnasta elää niin hyvin, että he pääsisivät sinne. Mutta sitten jää vielä 99%. Jos siis lukee Jeesuksen opetuksia.

Nautitaan nyt tästä elämästä kun vielä voidaan. Seuraavasta kun ei tiedä...

keskustelua kirjoitti:
Kärsikää toisianne sano pappi kun elefantteja vihki...

Kärsimystä on niin monenlaista. Mikä toiselle on kevennys,  toiselle voi olla kärsimys, ja toisinkinpäin kai?

Mistä näkökulmasta katsoo, vaikuttaa oloon? Välillä tuntuu kuin kaleidoskooppiia tuijottais kun omia elämänpolkuja pohtii. Ihmetellen miten selvis siitä ja toisesta pimeydestä kolmanteen. Kohti valoa elävän mieli. Valossa on voima.

Ketkä tässä ovat nyt "elefantteja" joiden pitää kärsiä? Kuka katselee kaleidoskooppiin ja miksi? Kuka selvisi pimeyksistä toiseen? Kenellä on elävä mieli joka etenee valoa kohti?
Epäsuoraa vihjailua?

Mua ottaa välillä niin päähän, kun tinderissä alkaa juttelemaan jonkun kanssa, vaikka ulkomaalaisen, niin ensimmäinen kysymys on aina, että mitä teet työksesi. Ihan aina. Aivan kuin ihmisellä ei olisi mitään arvoa jos hän ei tee työtä... Mihin tämä maailma on oikein on menossa? Kaikenlaisia ongelmia: ilmastonmuutos, poliittiset ongelmat, sodat...

Sitten paasataan että mene töihin. No toki saisi rahaa, ei siinä mitään, mutta nykyään työ yhdistetään ihmisarvoon ja se on väärin. Aivan kuin ihmisen jotenkin pitäisi todistaa työn teolla että hän on ihminen. Vaikka YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ei niin todeta. Ihminen on ihminen elämällä tätä elämää. Ei hänen tarvitse todistaa sitä ainakaan työn teolla. Paitsi sitten on vaikeaa enää elää kun ei ole rahaa. Aina vaan kaikkialla toitotetaan että raha, raha, raha. Raha on kuitenkin vain numeroita tilillä. Mitä muuta se on?

Ihminen on kehittynyt miljoonien vuosien saatossa ihmiseksi ja raha on vasta aika uusi asia maailmassa. Ei ne siellä savannilla silloin tarvinneet rahaa.

Ihmisiä kuolee rahan takia maailmassa. Mutta onko rahalla elimistöä? Aivoja? Tietoisuutta? Ei vissiin...