Olen miettinyt paljon sitä, että miten ihmiset voivat uskoa Jumalaan tällaisessa maailmassa?

Samoin.

Jumalaan uskomisessa toki voi olla etuja. Tulee hyvä olo. Tuntuu siltä, että Jumala kannattelee ihmistä. Mutta kuitenkin. Sairauksia, sotia, luonnonkatastrofeja jne. on maailma täynnä. Ja jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, niin hän varmasti olisi estänyt kaikki nuo tuollaiset asiat. Mutta toki sitten, mitä jää jäljelle ihmiselle, joka ei enää luota mihinkään korkeampaan voimaan? Nihilismi?

Onhan se toisaalta niinkin, että jos Jumalaan uskomalla jaksaa elää, niin se on hyvä asia. Mutta mietin vaan että on äärettömän vaikeaa uskoa Jumalaan esim. kun jokin vakava sairaus iskee. Mutta toki on myös hyviä esimerkkejä historiassa siitä kuinka Jumalaan uskomalla, ihmiset ovat saaneet voimaa ja tehneet hyviä tekoja. En sitä kiellä...

Tuntuu välillä siltä kuin olisi samanlainen kuin Dostojevskin kirjan: Kirjoituksia kellarista. päähenkilö. Jos olette lukeneet sen?

En tajua sitä että mikä loppujen lopuksi on ratkaisu elämän ongelmaan? Uskonto, päihteet, filosofia, urheilu, ystävyys, vai mikä?

Kun miettii, että mitä tämä elämä oikeasti on? Onko tämä pelkkää aineenvaihduntaa? Onko tämä pelkkä vitsi?

Mitään ratkaisua ei tunnu olevan. Ainut mitä voi tehdä, on yrittää elää jotenkin. Yrittää vain tehdä asioita. Yrittää vain. Mutta riittääkö sekään?

Onko ihmiselle kehittänyt tällaiset eläimiä paremmat aivot sen takia, että ihminen voisi masentua? Mikä virka sillä loppujen lopuksi on että jos esim. tietäisi maailmasta kaiken? Sitähän sanotaan että tieto lisää tuskaa. Voi olla.

Ehkä se sitten auttaisi että rukoilisi, edes sitä että Jumala joskus sitten päästäisi Taivaaseen, kun on sen aika. Jos Taivas on olemassa... En minä tiedä enää näistä jutuista. Kaikkialla painotetaan, että ihminen on pelkästään biologinen olento, mutta ihminenhän masentuu täysin kun näin sanotaan. Ei jätetä mitään toivoa sille että voisi olla jokin pelastus jossain tuonpuoleisessa. Sanotaan vain kylmästi ettei mitään tuonpuoleista ole. Ihmiselle ei tiedemiehet anna mitään toivoa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Maailma on täynnä pahuutta, eritoten nyt. Miten se pahuus saadaan pois, uskolla vai järjellä? Kumpikin näyttää puuttuvan maailmasta. Tekeekö maailma itsemurhaa, Venäjän johdolla?

Moi.

Tiede painottaa että ihminen on pelkästään biologinen olento. Meidän keskusteluissakin ihminen on enemmän kuin biologinen olento, ainakin vällillä tuntuu siltä.

Eikä siinä mitään vaikka uskoisi Jumalaan niin sekään ei takaa mitään helppoa elämää. Eihän Jeesuskaan luvannut mitään helppoa elämää.

Mutta uskominen sen takia että pääsee kuoleman jälkeen ikuiseen taivaaseen on jotenkin onttoa. Mieluumin niin että elämä nyt olisi juurtunut uskoon että omalla elämällä on merkitys itselle ja muille...katotaan sitten kun kuollaan mihin se vie.

Ei tiede nyt ole ratkaissut kaikkea lähellekkään. Mitä enemmän tiedettä harrastetaan sitä enemmän nousee kysymysmerkkejä.
Tiede lehti antaa tieteen näkemyksen asiasta.
On myös tieteen tekijöitä jotka ovat uskovaisia, miten se on mahdollista?
Luulen että se Jumala ei kannattele ihmistä vaan se "usko" Jumalaan?

En muista olenko lukenut Kirjoituksia Kellarista? Se muistan että se ei ollut kovin paksu kirja verrattuna idioottiin, tai Karamazovin veljeksiin.

Ei helppoa elämää ole olemassa. Ihan sama mihin uskoo tai mitä tekee. On vain olemassa haasteellinen elämä tai sitten helvetillinen elämä. Mieluummin valitsen haasteellisen, kuin sen että elämä olisi helvetillinen. Jos pystyy valitsemaan. Tai eipä sitä tiedä, voihan jonkun elämä olla ruusuilla tanssimista, ainakin hetken. Mutta ei kyllä koko elämä voi olla pelkkää nautintoa.

Yhä enemmän näyttää siltä, että ihminen on pelkästään biologinen olento, mutta eipä sitäkään tiedä varmuudella.

Jos itse olisin uskovainen, niin olisin varmaan sen takia, että luottaisin siihen että pääsen Taivaaseen. Se voi olla onttoa, mutta omalla kohdalla se varmasti menisi niin.

En voi tietää onko Jumalaa olemassa vai ei. Mutta sen tiedän ettei sitä voi tietää.

Minulla ei ole uskon lahjaa. Niin kuin sanotaan.

Luotan siihen että tiede kertoo faktoja todellisuudesta.

Voihan tietenkin uskoa, että Jumala ns. käynnisti alkuräjähdyksen, mutta aika outoa se olisi.

Kirjoituksia kellarista on tosi ohut kirja. Paras Dostojevskin kirja, minkä olen lukenut.

Moi.

Onttous oli varmaan huono ilmaisu...jokaisella on varmaan oma käsityksensä kuoleman jälkeisestä?

Alunperin halusin uskoa Jumalaan siksi että hän poistaisi ahdistuksen ja pelot. Siis kuvittelin että jos uskoo "oikein" ahdistus ja pelot poistuisivat, tai ainakin vähenisivät.

Tänään mietin että vaikka uskoisi Jumalaan se ei välttämättä poistaisi ahdistusta, ja pelkoja, siis sormia napsauttamalla. Mietin niin koska luulen että on paljon Jumalaan uskovia jotka rukoilevat Ukrainan sodan loppumisen puolesta, ja se ei näytä loppuvan ihan hetkessä. Tietenkin voidaan saivarrella että uskovia ihmisiä ei ole riittävästi rukoilemassa sodan loppumista...ja kun palataan yksilöön jota ahdistaa, pelottaa, masentaa, tuntee toivottomuutta, niin joku voi sanoa ettei hän usko "riittävästi". Saivattelu on turhaa koska kukaan ei voi uskoa enempää kuin jollain tietyllä hetkellä uskoo.
Tai joku voi sanoa (tuomita) että joku uskoo jollain "väärällä tavalla". Mä olen sitä mieltä että "väärää tapaa", tai "riittävästi" ei ole olemassa. On vain omia käsityksiä uskosta, ja Jumalasta jollain rietyllä herkellä, tai ajan jaksolla.
Tarkoitan edellisellä sitä että on ihan erilaisia lähtökohtia "tulla uskoo". Joku syntyy uskovaiseen perheeseen jossa yhteys Jumalaan syntyy jo lapsuudessa, nyt en tarkoita mitään kiihko uskovaista perhettä, koska sellaisessa ympäristössä voi tulla täysin vastakkainen reaktio uskoon.
Joku syntyy ateisti peheeseen, tai johonkin vahvaan poliittiseen ideologia yhteisöön.
Tiede kehittyy ja kertoo factoja.
Kuuntelen jossain vaiheessa Kirjoituksia kellarista.

Mun mielestä ihmistä voisi verrata autoon. Ruoka on bensaa. Korimalleja monenlaisia, mutta kaikki mallit toimivat kuitenkin samalla periaatteella. Jos siis puhuu vain polttomoottori autoista.

Me saamme ruoasta energiaa, jonka käytämme vaikka ajatteluun, liikuntaan yms. Mietin että miten tähän yhtälöön voi liittää Jumalan? Mitä Jumala on ihmiselle, kun ihminen loppujen lopuksi tarvii vain energiaa? Siis luulen että ruoka on koko elämän keskiössä. Ja tietenkin myös vesi. Miten Jumala liittyy tähän energian saantiin yms.? Sitä mietin paljon. Jos siis on niin, että Jumala ei ole elämän keskiössä...

Toki sitten on juuri nuo kulttuuri asiat jotka kytkee ihmisen Jumalaan tai toisin sanoen uskontoon. Mutta voiko mieltää niin että uskontokin voisi olla jollakin tavalla viihdettä? Aivan niin kuin vaikka Dostojevskin romaanit. Se ei tarkoita, että viihde olisi turhaa päinvastoin. Mutta se voi tarkoittaa sitä, että se on tavallaan fiktiivistä.

Mutta tiedän että uskon asioiden pohtiminen voi viedä myös nihilismiin. Sehän siinä vaikeinta, että silloin juuri kun ajattelee ettei Jumalaa ole, niin ihminen tarvitsee jotain hänen tilalle. Ettei nihilismi saa valtaa. Mutta mitä se on? Sitähän tässä on pari sataa vuotta pohdittu. Ns. Jumalan kuoleman jälkeen. Osaksi sen takia varmaan syntyi Natsi ideologia, kommunismi ja vaikka mitä muita. Ihmiset eivät pystyneet hyväksymään sitä, että maailma nyt vain sattuu olemaan tällainen aika tylsä paikka. Natsitkin ryösti sitten Nietzschen filosofiasta yli-ihmis -teorian. Ja käyttivät sitä häikäilemättä väärin. Ja julistivat olevansa kaikkien yläpuolella. Voisi sanoa, että he perustivat ns. saatanallisen uskonnon, korvaamaan Jumalan.

On vaikea jotenkin hyväksyä sitä, että maailma vain on olemassa. Siis juuri tuo "on". Että ei välttämättä ole mitään ihmistä korkeampaa, joka pelastaisi hänet. Voi tietenkin olla että me tarvitaan uskontoja vielä kauan, jopa niin kauan kuin ihmisiä on olemassa... Ja ennen kaikkea kristinuskoa. Ei mitään ns. saatanallisia uskontoja...

Moi

Toi on hyvä vertaus siitä jos ajatellaan että ihminen on lisääntyvä aineenvaihdunta tapahtuma.

"Me saamme ruoasta energiaa, jonka käytämme vaikka ajatteluun, liikuntaan yms. Mietin että miten tähän yhtälöön voi liittää Jumalan? Mitä Jumala on ihmiselle, kun ihminen loppujen lopuksi tarvii vain energiaa? Siis luulen että ruoka on koko elämän keskiössä. Ja tietenkin myös vesi. Miten Jumala liittyy tähän energian saantiin yms.? Sitä mietin paljon. Jos siis on niin, että Jumala ei ole elämän keskiössä..."

Luin eräästä kirjasta että "keskiverto" islamistillä, juutalaisella, ja kristityllä ei ole juurikaan eroja jumalkäsityksestä, tai taivaspaikoista kuoleman jälkeen. Abraham (vanha testamentti) on kanta isä Juutalaisuuden, kristillisyydelle, ja juutalaisuudelle. Islamistiä karsastaa kolminaisuus oppi, ja kristittyä islamissa kun ei ole kominaisuus oppia, jne.

"Me" varmaan katsotaa uskontoja kristinuskon lävitse, koska se on meidän kulttuurissa vahvasti esillä...vaikka me ei nähdä sitä kun siihen on tottunut.

Natsit ohittivat "kolmannella valtakunnalla" uskonnot. Putin varmaan rakentaa "neljättä valtakuntaa"? Idän uskonnot on vähän samallaisia "uskomus järjestelmiä" kuin poliittiset ideologiat.

Mielenkiintoista olisi tietää/lukea miten esim. kiinaiset fulosofit näkee länsimaiset uskonto järjestelmät? Kiinassakin on "ajattelijoita" mutta niiden ääni ei pääse kuuluville poliittisen järjestelmän takia.

Ajattelijoita on ympäri maailmaa. Yli-opistossa opetetaan länsimaista filosofiaa. Jos filosofia, uskonnot, poliittiset järjestelmät haluisi kehittyä heidän tulisi keskustella jakaa ajatuksia ympäri maailman. Sähköinen media mahdollistaisi sen, mutta onko halua oppia toisilta?
Halu oppia tarkoittaisi että ihminen pystyisi myöntämään ettei välttämättä tiedä kaikkea, ja myös suvaitsevaisuutta sitä kohtaan että jonkun toisen järjestelmän edustajalta voi oppia jotain uutta.

Ilmastonmuutos vaatii keskustelua maailmanlaajuisesti, koska aikaa on rajallisesti ilmaston kanssa.

En mä ole innostunut mistään satanismistä, tai jostain kultista jossa uhrataan ihmisiä tai eläimiä,
Venäjä uhraa nyt ihmisiä saavuttaakseen poliittisia päämääriä. Vaikka sodan vastustus on ennen näkemättömän suurta...se ei kiinnosta venäjää. Heillä on luonnonvaroja joilla rahoittaa sotaa. Tavalliset ihmiset näkee nälkää, mutta systeemi pyörii. Propaganda koneisto on yhtä mieletöntä kuin natseilla.

Sehän on varmaan eksistentialistisen ahdistuksen pohja, kun maapallo maailmankaikkeudessa on vain syntynyt "sattumalta". Täällä ei ns. hyvää palkita kuin nimellisesti. Kuolemassa elämä loppuu, kuin seinään.
Uskonnollinen eksistentialismi on toinen juttu.
Voiko millään mitata tai käsittää missä tilassa ihmiskunnan moraali on milläkin aika kaudella?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Meinasin sitä, että jos esim. natsismi olisi uskonto, niin se olisi pahuuden uskonto, siis saatanaliinen uskonto.

Se on arpapeliä, että mihin maahan syntyy. Ja minkälaiseen yhteisöön. Olisi erikoista että olisin esim. hindu nyt kun olen kerran syntynt Suomeen, mutta jos olisinkin syntynyt Intiaan, niin siinä ei olisi mitään erikoista. Tiedän käytäynnössä kristinuskosta aika paljon, mutta hindulaisuudesta en tiedä paljoakaan. Juuri sekin osoittaa, että ympärillä olevat ihmiset ja kulttuuri, määrittävät aika pitkälle sen millaiseksi yksilö muovautuu ja millaista tietoa hän saa maailmasta. Vaikka toki, nyt internet-aikana tietoa on kyllä tarjolla kaikille. Paitsi ehkä Venäjällä tai Pohjois-Koreassa.

En tiedä, onko esim. kolminaisuus-oppi faktaa tai mikään muukaan kristinuskon oppi, mutta ainakin ne on osa länsimaista kulttuuri. Siitä ei pääse mihinkään. Se on jännä, että maailmassa on paljon asioita, jotka eivät välttämättä ole totta, mutta kuitenkin, vaikka ihmiset tietäisivät sen ettei ne ole totta niin silti voi olla hyödyllistä uskoa niihin. Koska jos ihminen näkisi maailman ilman mitään ns. linssejä, niin aika karulta se näyttäisi varmaan. Jopa evoluutio on muovannut meille tietyt linssit joiden läpi me katsellaan, selviytymiseen tarkoitetut linssit.

En tiedä, onko ihmiskunnalla yhteistä moraali käsitystä.  Toki tietyt yhteiset moraali-opit on, mutta jotkut eivät niitä sitten halua noudattaa. Esim. diktaattorit...

Moi.

Nyt on taas erittäin hankalia päiviä. Vaikea päivä lähtee käyntiin jo aamuyöstä valvomisella. Ja jatkuu lähes koko päivän. Järkyttävää miten tunne voi viedä ihmistä...

Eikös natsismia kutsuttu kansallis sosialismiksi? Loppujen lopuksi poliittisilla ääriliikkeillä ja uskonnoilla ei ole paljon eroa.

Kierkegaad sanoi että "kaikki paitsi kristinusko on todellisuuden pakoilua" mitä sitten "todellisuus" merkitsee kenellekkin.

Zenbuddhalaisuudessa puhutaa että todellisuutta pitäisi oppia katsomaan ilman minkään näköisiä ns. linssejä. Edellisessä uskonnossa/ajattelu tavassa ne linssit vääristää todellisuutta, ja lisää kärsimystä?
Pohja ajatus on että sitä tai tätä kärsimystä on maailmassa.

No kuka sitten pystyy olemaan tietyssä maassa, kulttuurissa, poliittisessa järjestelmässä ilman jonkin näköisiä linssejä?

Mulla on vähän samanlaista, että aamuyöstä vasta saa unta, kun illalla kelailee vähän liian ahdistavia juttuja niin alkaa hikoiluttaa ja se jatkuu kauan. Mitäpä sitä voi tehdä kun hankalat asiat tulee väkisin mieleen? Ei auta muu kuin elää vain eteenpäin.

Kierkegaard oli jollain tavalla aikansa tuote, vaikka toki oli myös edistyksellisiä ajatuksiakin. Mutta juuri se, että hän nojasi koko ajan kristinuskoon, kun taas monet myöhemmät eksistentiaali ajattelijat olivat ateisteja tai agnostikkoja.

En tiedä pystyykö todellisuutta katsomaan ilman linssejä? Kant sanoi että ei pysty.

Ainahan meillä on jokinlainen subjektiivinen kokemus maailmasta. Ja välillä se voi olla ihan hyväkin juttu...

Linsseistä tuli mieleen, että ihminen on muutenkin kehon toimintojen ns. orja. Tai tavallaan, että jossain määrin tietoisuus pystyy ohittamaan kehon toiminnan, mutta miettii vaikka että jos ihmisellä on kova päänsärky, niin silloin hän katsoo kaikkea ns. päänsärky linssien läpi. Hän on tietyssä tilassa.

Että ei pelkästään aivot tuota tiettyjä tiloja vaan koko ihmisen keho. Tai siis tietenkin niin, että keho syöttää aivoille informaatiota ja sitten ihminen käyttäytyy tuon informaation pohjalta.

Paitsi toisaalta, kyllä me välillä pystymme päättämään miten suhtaudumme siihen informaatioon.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Aistit tuottaa niitä tiloja, kuin myös itse mieli. Masennuksen lävitse katsoo maailmaa vähän kuin sumun lävitse.

Eli mieli vaikuttaa aistien tulkintaan. Ahdistuksessa kipu tuntuu kovemmalta kuin kuin ei ahdistuneena.

Aistit ja mieli on kiinteästi yhteydessä toisiina, siksi dkt-terapiassa kehotetaan ottamaan vaikka kylmä suihku vahvan tunnetilan valliteassa.

Ei tulisi mulla ekana mennä kylmään suihkuun kun mega ahdistus jyllää...

Mieli, tietoisuus, aivot on varmaan sama paketti, koska ihminen joka menetää raajansa ajattelee tietoisesti, näin olen käsittänyt.

Koska pääsykokeiden tulokset saapuu?