Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei Soroppi, Jardin Prive ja Saloka
hereillä vielä?
Kohta puoli yö... sain lanttulaatikon tehtyä eilen, en ole vielä maistanut mutta näytti normaalilta lanttulaatikolta, ja se tuoksu...mmmm Kinkun (pienen) paistoin aikasemmin; se ei onnistunut kuin joskus aiemmin on onnistunut. Pojan kumppani oli tehnyt kuivakakun, mustikasta marmorointi, löytänyt reseptin Kinuskikissan blogista tms.Kävivät (oli paras joululahja se, että kävivät).
Tarkoitus oli vaan tuosta yksin joulun viettämisestä jotain tuumailla... Saa tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään, mun kiinnostus menee palapeliin niinä hetkinä kun alkaa joku meneen vastahankaan. Se ottaa kyllä niskoihin, mutta jos muistaa välillä ve....nytellä.
Hyvää aatonaaton jälkeistä aaton aikaa...... 😻
Kiitos, Keskustelua!
Olen pikkuisen huppelissa, vaikka join vain kupilisen Irisch coffeeta... Vielä ei ahdista. Eilen illalla tuli ahdistuskohtaus. Odottelin silloin tytän soittoa. Ei ollut lainkaan hyvä olo. Otin melkein kaikki tarvittavat vartissa. Se tuntuikin sitten aamusta.
Tytön sukat oli oikean kokoiset.
Tulin nyt iltapäivälllä yksin kotiin. Kaksi päivää vietin miehen luona. Lahjat jaettiin illalla keskenämme. Mulla on tiskikoneen osto aiempaa lähempänä. Menee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Onko silloin vielä tarjouksia? Pikkuisen epäilen... ja se harmittaa... Mutta koneen tulen saamaan!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: korjaus
Tuli luoton kanssa ongelmia. Ehkä se kone jää nyt saamatta... omaa tyhmyyttä... 🙁 Voi h...tti!
....ehkä se vaan vie vähän enemmän aikaa..... sen koneen hankkiminen.
"Ainoa, joka ei koskaan tee virhettä on sellainen, joka ei koskaan yritä mitään..." (Roosevelt?)
Käsin tiskaaminen voi olla hauskaakin, kun astiat sopivasti lionneet. Yrittäminen on elämässä elämästä kiinnipitämistä. Joskus voi joutua unelmien aikataulua siirtämään... mutta unelmilla on tehtävä, ne pitävät yllä toivoa. Siksi me ollaan elossa. Hyvää tapaninpäivää ✨
Kiitos Keskustelua! Tammikuussa menee matkoihin reilut 300 euroa (ylimenevän saan takaisin). Ja miehelle pitää ostaa autoon bensaa, kun kuitenkin kuljen hänen kyydeilllään kaupoille. Joten mihinkään isompiin ostoihin ei ole varaa... Löysin eilen illallanetistä Pennon, jossa voi seurata ja suunnitella rahan kulutustaan. Aion aloittaa sen nyt! Tai paremminkin heti ensi vuonna...
Se on sitten joku muu alennusmyynti...
Mun pitäis laskuista pitää kirjanpitoo, mut se aina tyssää seuraavaan kuuhun. Nytki on koko joulukuu avoinna. Pitäis varmaan ettii ne ja kirjata.
Sun joulusi kuulosti ihanalta, jollei huomioida lääkkeitä tai kohtausta.
Kumpa voisin joskus luottaa johonki ja sen jälkeen käpertyy hänen kainaloon. Nyt ei ole kun peitot ja tyynyt. Jossain kaapissa on 35 vuotta vanha risanalle.
Onneks on huominen ja ma vapaata isästä. En tällä mahalla kykenis menee ylösalas koko ajan. Tiistaina sit laitan ranttaliksi...
Hei JP. Kiva että olet löytänyt netistä jotain uutta, minä en ikinä löydä sieltä mitään.
Moi, Pikemiten! Mä oon mukana parilla Facebook sivustolla ja selaan mutenkin nettiä. Siellä tulee aina jotain mielenkiintoista vastaan...
Päivällä käytiin miehen kanssa kaupoilla, ja nyt paistan joulutorttuja.
Olo vaihtelee. Nyt mennään vauhdilla alaspäin. Ehkä mahdollisen luultavasti tuo vauhtipudotus alkoi siitä, kun puhuin äsken miehen kanssa ja hän sanoi katsovansa ansin tallennuksen, sitten kuuntelvansa radiosta yhden ohjelman, ja sitten taas katsovansa mäkihypyn telkkarista... Eli mulle ei ole aikaa... 🙁 Osaisinpa ottaa tuon toisin...
Tällä ketjulla on jo pituutta 5 ½ vuotta...! Aikasten paljon, mutta onko mikään muuttunut? Epäilen... Ja se tekee olosta epävarman. Ja ehkä vähän surullisenkin. Mulla on huomenna aika hoitajalle. Jostain syystä mua jopa pelottaa. Olen huono. Kelvoton ja paha. Tätä ikuista valitusta! Ja tällä uudella paikkakunnallakin on tullut asuttua jo vuosi. Tyttö on toisaalla... Nyt mua alkoi ahdistaa taas. Tai ahdistihan mua jo aiemmin.
Haluaisin vahingoittaa itseäni.
En kai haluaisi soittaa päivystykseen. Joo, en! En tiedä, mitä tehdä... Osastollekaan en halua!
Oon soittanut joulunpyhinä niin monasti päivystykseen, että siellä tiedetään mun vointi, ja hoitaja voi lukea tekstit sieltä ennen kuin tapaan hänet.
Hei, tsemppiä JP sulle vuoden pimeimpiin päiviin! ♥
Kuulostaa siltä että joulunaikaasi on mahtunut monenlaisia vaiheita, ja nyt on synkempi hetki menossa. Silloin näyttää kaikki synkemmältä, eikä kannata sen hetken perusteella tehdä nopeita johtopäätöksiä omasta voinnista... Ehkä voi odottaa hoitajan tapaamiseen asti ennen kuin katsotte kokonaistilannetta yhdessä? Hakuatko kertoa/miettiä, mikä hoitajan tapaamisessa ahdistaa?
Mä menen tekemään joulutorttuja. Olen antanut äidin laittaa kaikki ruoat joululoman aikana, kunhan siivoillut keittiötä välillä. Vanhemmat lähtee uudeksi vuodeksi muualle, joten ollaan aatto täällä kahdestaan - ruoaksi ajattelin ehkä lettuja ja jotain suolaista täytettä.
Hoitajan tapaaminen meni ihan hyvin. Hän on hyvä tyyppi...
Mietittiin lopuksi, olenko masentunut, niinkuin mulle hoidon puolella sanotaan. Kaipa sitten. Vaikka ei musta sille tunnukaan. Olen siltä osin aika turta. - Olen kuitenkin edelleen itsetuhoinen. Se on kai yksi selkeä kriteeri. Ja ehkä ihan tuo, ettei mikään tunnu juuri miltään...
Hyvää uuden vuoden aattoa ja uutta vuotta kaikille!
Voin toivottaa noin muille, vaikka en itselleni sitä kaipaa, tai tahdokaan!
Itselle toivoisin vain mahdollisimman nopeasti kuolemaa. 🙁 Olen menossa ensi viikonloppuna tapaamaan tyttöä. Haluaisin olla edes sairaalassa. Mutta mitä järkeä siinäkään olisi? Ehkä se vertaantuu mulla jotenkin kuolemaan. Viikon päästä katsotaan sitten, missä ollaan...
Hei JP.
Aika hurjaa tuo sinun menosi. Kuinka jaksat touhuta ja käydä kylässä? Hoidot ja hoitajat?
Kaikenkaikkiaan kuulostaa siltä että olet kokoajan menossa ja touhuat jotain menoa. 😀
Hei, Pikemiten! Mulla on tosiaan ohjelmaa melkoisesti. Tällä viikolla hoitaja, fyssari, miehen luo uudeksi vuodeksi, ja viikonloppuna reissuun tyttöä tapaamaan. Tunnen, etten oikeasti jaksaisi. Ensi viikonloppu vielä, ja sitten voisin kai levähtää. Jättää kaiken ylimääräisen pois.
Otin sämpylöiden jälkeen jälkiruoaksi Irich Coffee -juustokakkua palasen. Ajattelin, että tilattaisiin miehen kanssa illalla pizzat kotiin. Meillä menee Pizzeria kiinni jo klo 21...
Mä en tiedä, haluanko selvitä tästä olosta ja elämästä yleensä eteenpäin. Nyt haluaisin sanoa, etten. Kai se olisi väärin lasta kohtaan, mutta kun en tahdo jaksaa enkä jaksakaan.
Enpä olekaan ollut sairaalassa reiluun kolmeen kuukauteen.
Hyvää uutta vuotta 2020. t. pikemiten
Hyvää Uutta vuotta sinullekin, Pikemiten! Ja kiitos, toivon sitä kai myös itselleni, vaikken tiedä, minkälainen on se vuosi, jota toivon... 🙂