Hei JP, mitä sulle kuuluu?

En osaa yhtään sanoa missä kohtaa mulla tuntuu eri tunteet kehossa, vaikka terapeutin kanssa siitä aina silloin tällöin puhuttiin. En jotenkin koskaan osannut olla siitä varma - saattoi mulla olla jokin kehollinen tuntemus silloin (yleensä on, kun sitä ryhdyn etsimään), ja pystyn kyllä tunnistamaan tunteen joka on mielessä sillä hetkellä, mutta mulle on vaikeaa yhdistää niitä toisiinsa. Kaipa mä vain jotenkin ymmärrän tunteet enemmän mielen sisältönä kuin kehotuntemuksina, vaikka kehon ja mielen välillä ei taida tuoreimpien käsitysten mukaan kovin selvää jakoa ollakaan.

Nukuin vähän huonosti mutta kaipa tämä tästä. On laitettu julisteita seinille, tuntuu kodikkaammalta.

Hei, Soroppi... Mun reissu meni mukavasti. Tyttö oli vähän vähäpuheinen. Nyt oon jo kotona. Tai oikeammin miehen kotona.

Tunteet on mulle hankalia. Väsyttää, joten suuntaan nukkumaan...

Väsyttää. Kävin suihkussa urheasti. Nyt kaipaan lepoa. Olin reissun jäljiltä väsynyt, ja nyt tunnen oloni vähän surulliseksi. Voisin varmaan ottaa iltalääkkeet ja ajatella meneväni nukkumaan, kun lääkkeet alkavat väsyttää.

Haluan alkaa pahoinpitelemään itseäni. Tämä surkeus ja väsymys ehkä vaikuttaa osittain. Mutta koen itseni myös huonoksi tyttäreksi. Äiti on sairaalassa, enkä minä tee mitään sen suhteen.

Ikävä kuulla äidistäsi 🙁 Vanhemman sairastuminen on kova paikka kenelle tahansa, mutta muistathan että se ei ole sinun vikasi, että äitisi joutui nyt sairaalaan. Toivottavasti hän paranee pian!

Mitä voisit/haluaisit tehdä?

Äitini on kroonisesti sairas. En kuitenkaan tiedä, mikä hänellä on nyt on vaikeuttanut tilannetta. Ehkä kukaan ei tiedä sitä vielä. Yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. Suojeleeko itseään minulta? Jos hän ei vastaa kontaktin otto yritykseeni, niin mitä voin tehdä?! Voinko luvalla jättää hänet huomiotta? Mun on paha olla.

Ja se ajaa kohti itsetuhoisuutta.

Tapasin tänään omahoitajani. Hänestä on tullut mulle tärkeä tuki. Myös huomenna on hoitoon liittyvä tapaaminen.

Tuli tuossa yhdessä keskustelussa esiin ajatus, että ehkä äitini on olut aina heikko. Ei sillloin aikanaan pystynyt suojelemaan itseään, ja samalla meitä lapsia, eikä nytkään pysty kohtaamaan todellisuutta, vaan torjuu mut. En tiedä... Tai sitten olen vain oikeasti paha tytär...

Mä oon ollut tosi väsynyt. Nukuin viime yönä kaiketi yli 10 tuntia. Menin nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Heräilin tosin, mutta puoliltaöin kävin ottamassa melatoniinia ja Tenoxia. Nukuin taas. Ehkä se on tämä psyykkinen rasitus, mikä vaikuttaa, tiedä häntä...

Taidan soittaa siskolle, jos hän tietäisi äidistä. Yritän ola perempi tytär, vaikka sekin kiukuttaa.

Miten kävi JP?

Tapasin tänään hoitoani suunnittelevan ihmisen. Olin niin ahdistunut ennakkoon, että vatsani oli sekaisin. Ja tuo suuri väsymykseni voi hyvinkin olla osa psyykkistä oireiluani.

Äiti menee ainakin joksikin aikaa hoitolaitokseen. Toiseen kaupunkiin. Ei kai hän kuvittele, että tulisin häntä katsomaan, kun ei edes vastaa puheluihini. Olenko katkera tai jotain? Ehkä... Ainakin paha tytär.

Etkä ole! Minä olen siitä ihan varma.

Onko mahdollista että sulla aktivoituu nyt jokin sellainen ajatusmalli (skeema) joka sulla on ollut lapsena? Esim. että jos jotain pahaa tapahtuu, se on sinun syytäsi koska jotenkin (tietämättä miten) olet ollut vääränlainen. Se ei nimittäin ole totta!

Mun on vaikea tavoittaa, mitä tarkoitat. Tunnistan lapsuudesta tuon ajatuksen jonkun ikäisenä, että olen yrittänyt saada "oikein" käyttäytymällä isän olemasta niin paha ja väkivaltainen. Mutta tuo muistikuva on aika vanhana. Voi siis hyvinkin olla, että se olisi ollut myös ajatuksenani lapsena; ehkä tiedostamattomana, ja luultavasti juuri sitä! Ehkä ajatukseni voi nyt olla se, ettei äiti olisi vanhainkodissa - luultavasti tilapäisesti -, jos huolehtisin hänestä. Olen siis paha tytär, kun en anna anteeksi enkä toimi äitini apuna. Mutta kun en voi!

Tuleeko sulle, Soroppi, jotain ajatuksia tuosta? Tunnen nimittäin, että joku ulkopuolinen voi nähdä tilanteen selvemmin kuin minä, joka olen tämän kaiken keskellä.

Tulin kotiin miehen luota aamupäivän  puolella, ennen kuin hän meni isälleen syömään. Nypläsin äsken hetken. Ja nyt ahdistaa.

Olen suisidaalinen. En jaksa.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: -

Et o paha.

En jaksa lukea kaikkea, mutta äitisi on nyt hyvässä paikassa, koska ajattelit antaa isällesi anteeksi nuo muistot. Et tee mitään väärää. Minulla meni myös kauheen pitkän aikaa antaa isälleni anteeksi, mutta hän ei ollut paha todellisuudessa. Hyvää jatkoa. Pikemiten.

Minä olen paha. Äiti on paha. Isä oli paha (nyt jo kuollut).

Ahdistuskohtaus iski.