Tullessani kotiinpäin tänään tunsin kovan vihlaisun sydämmeni seudulla, ja jälkeenpäin
minua heikotti. Tuntui siltä että jalat pettävät alta, ja etteivät kädet toimi kohta enää.
Mutta jatkoin matkaani, ja pääsin kotiin.
Kävin tänään kampaajalla, leikkauttamassa hiukseni, ei siitä paljoa otettu, mutta latvat
ja otsatukka, joka oli käynyt pitkäksi.

Minulla on päässäni outo tunne, en ole varma siitä mitä se tarkoittaa, ja kuinka siihen suhtautua nyt, kuin tuo sydänkin meinaa ruveta oireilemaan.
Olen alkanut palelemaan sen jälkeen kuin laitoin facebookissa profiilikuvaani snow kehykset.
Tämä alkaa olla ihan uutta minulle. Enpä tiedä. Ymmärrys hoi.

☺️❤️

Aika tuntuu menevän nyt nopeammin kuin lapsena. Yht'äkkiä vuosi on taas mennyt. Tällä menolla sitä on vanha jo pian. Pelottaa.

Vanheneminen on todellakin peloittavaa, joka vuosi tulee ikää lisää, kuinka kauan tätä vielä
jatkuukaan, ja toivottavasti pitkään vielä. Kaikenlaiset sairaudet vaanivat nurkissa ja vielä
valtaavat tilaa. On vähän sitä ja vähän tätä, eikä lopulta jaksa edes itse ajatella niitä kaikkia.
Ja kuin ikää tulee kuntoa pitää pitää yllä ja liikkua paljon ettei pääse vanhuuden oireet oikein
kukoistamaan. Kumpa jaksaisi aina muistaa kaiken sen vaivan mitä pitää tehdä.
Ennen oli toista, ei menty 68+ kuntosalille ja uimahalliin, vaan istuttiin kotona. Nykyaikana
on vanhuksille liikunta ryhmiäkin, joissa voivat käydä. Toista se on vielä näille keskiikäisille,
joille ei tunnu löytyvän mitään tekemistä, jos eivät ole työssä. Pääsevät huonoon kuntoon
kuin eivät käy liikuntaakaan yksikseen harrastamassa, menisivät edes kävelylle.
Itse käyn kävelyllä pari kertaa viikossa, mutta minulla on päämäärä jonne kävelen, ei kovin
pitkä lenkki siitä tule noin 3 km. ja lepäilen puolessa välissä. Kävelen kappelille ja takaisin.
Näin kaupunkilaisena se on minulta paljon tehty. Kävelen minä muutenkin kauppaan 1½km
päähän, ja takaisin, mutta kappelille on pitempi matka.

Elämä kulkee kulkuaan, minä sen mukana, ja kaikki on viimekädessä JUMALAN HUOMASSA.
Tänään pitäisi ottaa pesula vuoro, ja pestä pyykiä, joka on odottamassa sopivaa hetkeä. Ja
kylpyhuone kaipaa lattioiden pesua, tai pyyhkimistä, on jo nurkkiin kertynyt kissankarvoja.
Ne jos saisin tehdyksi tänään, niin voisin huomenna ottaa olohuoneen ja alkovini lattioita.
Jotain täytyy syödä, minulla on vielä lasangea, jota lämmitän mikrossa.☺️❤️
Huomenna laitan sitten jauhelihakeittoa tai hernekeitto. ☺️❤️ Siinä tärkeimmät. Vai mitä?

Pyykit sain pestyä pesulassa, mutta sitten en saanut enää mitään aikasiksi, kuin olin järjestänyt pyykkini takaisin kaappiin, se on niin helppoa koska meillä on pesulassa
kuivausrumpu ja pyykkikone ( myös kuivamankeli löytyy) ja 2 tuntia/varaus aikaa.
On tämä vain hyvä talo asua, en taida vaihtaa parempaan, ja naapuritkin on mukavia.

Eilen tapahtui jotain josta en uneksisikaan kirjoittaa tänne, mutta minulta meinasi mennä
yö unet sellaisen pikku jutun takia. Eräs ihminen oli minua vastaan, eikä suostunut myymään
minulle jotain jota olin valmis ostamaan, sillä verukkeella ettei sitä heillä ollut. 😳

Olen kamalan hermostunut, käyn kokoajan tupakalla, ihan kuin se minua rauhoittaisi, nyt
lopetan tämän miettimisen " tuliko kana ennenkuin muna " joka ei johda mihinkään.
En voi syyttää ketään siitä syystä ettei hänkään jaksa " uskoa minuun " ja en saisi antaa
sen " vaikuttaa itseeni niin voimakkaasti."
En ole tähän päivää mennessä " muninut kuin kana," enkä aio sitä taitoa opetellakaan.
Ei kenenkään tarvitse teeskennellä uskovansa minuun, vaikka ei niin tekisikään missään
tapauksessa, useat uskovat vain itseensä, ja niin minunkin pitäisi kyetä tekemään itse.
Nyt kaipaan vain omaa itse kontrolliani, joka minun pitäisi kyetä korjaamaan paikoillensa
ennenkuin lähden matkoille.
Tämä kahtia jakautunut persoonani, pitäisi piiloittaa matkan ajaksi, siinä koko haaste.
☺️❤️

🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂Matkustajia, tällä matkalla.

Olen pelannut lottoa, vikinglottoa, eurojackpottia 3 kierrosta ja tänään laitoin vielä
kenoa 5 päivää, samalla katsoin että vikinglotossa oli viime kierroksella 3 oikein.
Toivoa sopii että löytyy voittoja vielä lisää. ☺️❤️
Mielessäni menen uudestaan ja uudestaan matkoille, ja aina uudestaan mennessäni
tapahtui jotain vain uutta. Joko lentokentällä tai lentokenttäkuljetuksiin mennessä,
tai hotellille saapuessa. Enempään en kykene, jostain vain syystä. Illalla hotellilla,
ja seuraavana aamuna hotellilla, ovat jo vaikeampia paloja. Toivottavasti saisin siellä
nukuttua paremmin kuin kotonani, en haluaisi nousta yöllä ylös sängystä ja alkaa siellä
miettimään kotoisia asioitani, ja olla huolissani kissani hoidosta, matkalta paluustani,
ja mitä silloin teen, kuin minulla on ohjelmaa matkalta palattuani, jo valmiina.
Lähden tiistai aamuna ja tulen viikon kuluttua tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.
Lomani menee varmaankin nopeasti, ja jälkeenpäin kaduttaa kuin tilasin niin kalliin
matkan. ☺️❤️
Sitä ennen on vielä tänään saunapäivä, ja sen jälkeen lähden yleensä ulkoilemaan.
Ehkä saan ostettua mitä vielä haluan tai tarvitsen, ennenkuin lähden lomalleni, ja
maanantaina otan vasta matkarahaa pankista, en paljoa, koska kortilla voin maksaa
ulkomaillakin. ☺️❤️

Nyt olen laittanut vähän muistiinpanoja mukaani. Lähinnä kyselemisen helpoittamiseksi.
En tiedä otanko sanakirjan mukaan tueksi tai turvaksi, jos en ymmärrä mitään, se saattaisi
olla paikallansa, ja voisin katsoa siitä jos en muista mitään englanninkielestä ☺️❤️ kuin sitä
pitäisi alkaa puhumaan. Mitä teen jos yht´äkkiä en osaakaan sanaakaan englantia. Siitä
vaivasta on kyse, kuin haluan ottaa " sanakirjan mukaani".
Vai, jättäisinkö sen kotiin, ja olisin hiljaa, kuin en osaa puhuakaan. Voisinhan antaa muiden
puhua, ja tekisin mitä ymmärtäisin tehdä, ja nauttisin lomastani niinkuin vain voisin ilman
" sanakirjan tukea". Siinähän se selviäisi, miten olen minä, ja miten on toiset, ja oppaat.
Kauheen ns. stressaavia ajatuksia noin on päässä. ☺️❤️

En osaa vieläkään päättää otanko sanakirjan mukaani, todennäköisesti otan
varmuudenvuoksi.
Entä jos minulle tulee ongelmia huoneitoni kanssa, ja ne täytyy selvittää.
😎😯🗯️

Muistini pätkii, muistan yhden asian ainakuin olen " tupakalla," mutta unohdan sen kuin
tulen kotiin takaisin. Tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa, mutta en kykene muistamaan
sitä muuten kuin että se oli jotain vain mitä pitäisi katsoa " netistä, ennenkuin menee
lomalle." 😎😑❓ Mitähän se mahtaisi olla😑❓ ?

🌻🙂🌻 Hei. Olen unohtanut sen nyt kokonaan. Turha yrittääkään muistaa, sen sijaan olen
alkanut toivoa että tutustuisin lomallani ihmisiin. 🙂🌻 Ja solmisin uudenlaisia tuttavuuksia.
Ehkä, voisin tavata heitä vielä matkan jälkeenkin. 🙂🌻
Voisimme käydä katsomassa kaupunkia yhdessä, ja ottaa rannalla aurinkoa, käydä kaupoissa,
ja ulkona ravintoloissa syömässä, jos he olisivat myös Deturin matkustajia, yhdessä retkellä.
Toivoa on aina, mutta yhdessä juopottelemassa ei käy minulle.🙂🌻

Siitä alkaa olla jo aikaa kuin viimeksi...kävin yksin matkoilla...silloin olin armottomassa
humalassa % melkein kokoajan matkan aikana...ja en käsittänyt % mikä minua riivaa!
Ihmiset yrittivät puhua minulle kautta rantaen hieman järkeä % päähäni, mutta minä
vain kumosin sen kaiken kurkustani alas, ja siitä tuli hirvee lasku, johon minun omat
rahani eivät riittäneet, mutta hyväntahtoiset kanssamatkustajat auttoivat minua sen
laskun maksamisessa. Se oli kamalaa, kuin kävelin kotiapäin lentokentältä.
Olin niin lukossa etten kyennyt ottamaan apua vastaan.😎