Tänään tuli stressiä pankkitilistäni, mutta se on jo alkanut hellittämään. Minulla oli ääniä,
jotka uhkasivat tyhjentää pankkitilini, sellaista on joskus sattunut, varsinaisesti silloin kuin
olen lähdössä ulkomaan matkalle.
Nyt en hermoile sitä enää, mutta katsottuani asiaa uudesta vinkkelistä, tajuan miten olen
haavoittuvainen, ja kuinka helposti jään viirus-ja vakoilutorjuntani ulkopuolelle. Oma koneni
hälyttää aika usein asioistani, jotka ovat liian näkyvillä ( salaisuudet paljastuivat ) sekä
tarjoaa parempaa maksullista palvelua ( en luota siihen ).😐

Tänään on saunapäiväni, joka perjantai klo. 17.00-18.00 taloyhtiön saunatilat on minun käytössäni, maksan siitä. Aina en viitsi tai muista sinne mennä, tai muusta syystä en vain
pääse sinne menemään.
Sitä odotellessa minä laitan uuniin uunimakkaraa ja ranskanperunoita, ja katson mitä saan
aikasiksi, sitten syön ja juon.

Muistui mieleeni että vielä on 11 päivää ja sitten lähden Teneriffalle, ottamaan aurinkoa ja
lepäilemään täyshoidossa.

Tänä yönä en sais nukuttua, mielessäni myllertää matkalle lähtö ja suussani maistui viini.
En käytä alkoholia enää, tuntuu kuin en olisi yhtään uskottava, ihan kuin minusta olisi vain
päästävä eroon tai ylitse jollain tavalla, etten häiritsisi enää ryyppäämistä.
En voisi valita matkustus seuraani, ja varmaan siellä otetaan alkoholia, jotkut vähän ja
toiset vähän enemmän, saa nähdä ottaako joku niin kuin minä ottaisin, jos vain joisin itse.
Lopetin kuin minulla oli putki päällä, enkä tahtonut saada sitä poikki, olisi pitänyt jatkaa
sitä viinillä, kuin kuukautisveret olisivat menneet kurkustani alas aliaat viinin kittaajat,
mutta jätin sen pois kokonaan ja olen ollut raitiina kohta vuoden. Aikasemmin otin sitä
laatua, vaikka minulla ei aina ollut edes itselläni kuukautisia, joten ymmärrän jos joku
haluaa ottaa alkoholia, mutta en itse ota alkoholia enää. Eikä minulla ole edes tytärtä,
jonka kuukautisia sillä tarkoittaisin, mutta mitä minä tuosta, tehty mikä tehty.
Mitä minä sillä silloin juodessani tarkoitin, on ihme, jota en ymmärrä edes itsekkään, vain
minulla oli tarve nukkua siitä huolimatta, vaikka aika ajoin olisin ollut selvinpäin, enkä edes
hiukan humalassa, kuin olisi ollut tarkoitus silloin ennen kuin raitistuin vaikka minun olisi
pitänyt juoda itseni pikkuhiljaa hengiltä pois, kuin hulluus ei siitä luopumiseksi riittänytkään
enkä pitänyt kiirettä raitistumisellani, hulluudestani huolimatta join välillä reippaasti.
Mielestäni en kuitenkaan koskaan ottanut liikaa, ihmiset eivät vain ymmärtäneet minua.☺️❤️

Olen viime yönä valvonut ja miettinyt matkaani monelta kantilta, lähinnä tupakoiminen ja
juomien valinta. Tarkoitukseni on viettää lomaa, lepäillä, nauttia auringosta, ja syödä hyvin.
Jaksanko lähteä retkille, tutustumaan kaupunkiin, tai bussilla kauemmaksi kaupunkeihin
ilman että pelkään eksyväni tai tulevani ryöstetyksi.

Pitäisi alkaa katsomaan telkkaria vähän, se tuntuu ylitse voittamattomalta tilanteelta, vaikka
ei tarvii kuin avata se niin inhoan jo ohjelmia, joita on tehty ihmisten viihdyttämiseksi.

😳

Mieleeni tuli että oon netti-riippuvainen, ja miten tulisi toimeen päivät pitkät jos en pääsisi
nettiin???☺️❤️

Moikka!
Itse oon pohtinu monesti samaa asiaa, että miten sitä enää pärjäisi jos tätä netin ihmeellistä maailmaa ei olisikaan käytettävissä. 😀
Ja silloin kun on huonompi vointi, niin tuntuu että tää netti vaan käy rakkaammaksi ja tärkeämmäksi. Ainut keino olla yhteydessä ulkomaailmaan ahdistumatta.😀

Miten sitä ennenaikaan ihmiset pärjäsi ilman tällaista hienoutta? No niinpä.. tietty siks, ettei tietoa tällaisesta ollut vielä...😉

Olen myös huono tv;n katsoja.. lähinnä se masiina köllöttelee tuolla nurkassaan turhanpäiväisenä koriste-esineenä, mutta antaapa köllöttää. Jos sitä vielä joskus...😉

Kamalaa minkä sopan taas keitinkään kommentoimalla toisia ensiksi, nyt olen huonossa huudossa kyseenalaisten arvioideni tähden. Minulla oli äiti jolla oli mielenterveysongelmia
kuin olin pieni, muistan ajan jolloin en merkinnyt mitään äidilleni, ja sen ajan jolloin olin
liiankin tärkeä. Pienenä olin mustasukkainen äidistäni psykiatreille, jotka saivat kaiken sen
huomion jonka olisin halunnut itselleni. Muistan kuin ajattelin äitini kotiuduttua sairaalasta
ettei hän olisi tullut kotiin jos olisin halunnut pitää häntä vielä äitinäni. Silloin huomasin jo
luovuttaneeni hänet pois, niin paljon olin yksinäisyydessäni itkenyt, etteivät tunteeni omaa
äitiäni kohtaan koskaan palaneet ennalleen. Olimme kasvaneet erillisiksi ihmisiksi paljon
aikaamme edellä. Olin lapsi, mutta minulla oli aikuisen mielipiteet, kuin äitini käsitti tämän
hän vei minut mielenterveyshoidonpiiriin, minusta tuli näin äitini kopio.
Pahinta kaikessa oli se että näytin teini-iässä aivan samalta kuin äitini näytti siinä iässä,
ja seurusteltuaan isäni kanssa. Kohtasin myös isäni näköisen nuorukaisen mutta ei siitä
tullut mitään, tunteeni laittoivat hanttiin. Halusin oman elämän, en äitini elämää, koska
silloin en olisi ollut lasteni tukena. En saanut sitä, enkä tehnyt lapsia. Sitä en kadu yhtään.
Tämä on vähän laimea versio tapahtuneesta. ☺️❤️

VIELÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ, EN OLE YMMÄRTÄNYT OIKEIN ÄITINI SAIRAUTTA. Mutta sairaus elää
minussa edelleen, vaikka äitini ns. pois menosta on kulunut jo aikaa, ja en edes usko sitä,
koska omassatunnossani koen ns. äitini läsnäolon voimakkainpana juuri silloin kuin minä jo
annan periksi ja uskottelen itse itselleni että hän on kuollut ja haudattu. Hänen äänensä vain
toistaa " minä elän vielä." ☺️❤️

Tänään mietin ennenkuin tulin nettiin että mikä päivä tänään on?😟
Minulla on aikoja jolloin muistini temppuilee, eikä suostuisi toimimaan millään kunnollisesti,
ja tänään tuntuu olevan sellainen päivä.
Mietin myös sitä onko eettisesti oikein mennä aamiaiselle ankkuriin ja ruuanhakuun kuin on
rahaa vielä pankkitilillä, ja voisi ostaa ruokansa kaupastakin. Saatipa tuhlattuaan rahansa
matkustelemiseen ulkomailla. Eivät ne kysele minulta mitään, kuinka pärjään tai en pärjää,
mutta kuitenkin se on hyväntekeväisyyttä, ja vaatii käytöstapoja.
😟 Miten vain!

Olen ihan poikki, kävin kaupassa ja tein ruokaa.😳

Nukuin monta tuntia.☺️❤️

Hei jaana, sattuuhan sitä että sotkeutuu ikävyyksiin vaikka ei tarkoitakaan tuottaa kenellekään pahaa mieltä. Jos ei kenellekään toiselle tarkoittanut harmia tai pahaa mieltä tuottaa (musta ei vaikuttanut siltä, jos nyt ymmärsin oikein mistä puhut), siinä ei mun mielestä ollut mitään väärää. Voihan sitä pyytää sanomisiaan anteeksi tai selittää ettei tarkoittanut satuttaa, jos tuntuu siltä. Joskus sitä myös osuu väärään paikkaan väärään aikaan, eikä ollutkaan syypää siihen että soppakattila kiehui yli.

Kivaa ja kiinnostavaa muuten oli kuulla sun äiti-suhteesta. En ihan ymmärtänyt, menikö se niin päin että sinä olit mustasukkainen siitä kun äidiltäsi meni niin paljon aikaa psykiatrien kanssa ja sinä olisit mieluummin pitänyt äidin kokonaan itselläsi? Siis ennen sitä sairaalajaksoa, jonka jälkeen tunteesi äitiä kohtaan olivat jo jotenkin viilenneet.

Miten sun matkavalmistelut muuten edistyy? Milloin olitkaan taas lähdössä? 🙂

Herään nykyään aina kello 4 aikaan ja käyn vessassa, toisinaan en saa enää unenpäästä
kiinni uudestaan. Nyt minulla on jo ihan selvästi matkakuumetta, se tuntuu vyötärössä ja
kaulassa, miltähän mahdan näyttää bikineissä, kuin on tuota ylipainoakin kertynyt.
Siellä on mahdollista ottaa aurinkoa, jota aion saada, jota en saanut viime kesänä otettua,
kuin kainostelin mennä rannalle ottamaan aurinkoa, ja rannalla käydessäni meni pilveen
aurinkokin aina, se suomen kesä, harvoin paistoi aurinko ja usein oli pilvistä ja satoi.
Eipä näissä talvissakaan ole paljoa hurraamista, ainakaan etelä-suomessa, ei tule edes
lunta, ja välistä satelee vettä tai räntää, ja välistä on pakkasta.
Kaipaan niitä lapsuuteni säitä, jolloin kesät oli kuumia, ja talvet kylmiä ja lumisia, mutta ei
sellaisia säitä enää sais tänne etelä-suomeen, ne sään ovat jo mennyttä aikaa, ei sinne ole
enää paluuta. Samoin aika kulkee kulkuaan, eikä lapsuus ja nuoruus vuodet pääse enään
elämään vaikuttamaan. Kauan eläköön ajan kulku.☺️❤️