Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Olen kokenut jonkin näköistä hengellistä heräämistä. Olen lukenut vähän Raamattua ja kuunnellut hengellistä musiikkia. Jotenkin se antaa lisää toivoa. Etten kamppaile yksin vaan Jeesus ymmärtää tuskani ja auttaa minua eteenpäin murheenlaaksossa.
Ja se että minunkin kärsimyksillä on väliä ja olen arvokas ja elämä on arvokas ja sen takia täytyy jatkaa rämpimistä.
Ja Jumala välittää eikä hylkää vaikka teen mokia mokien perään. Olen tuntenut uskon, toivon ja rakkauden. Ja niistähän suurin on rakkaus. Sitä valitettavasti näkee liian vähän maailmassa...
Voin kertoa yhden kamalan asian joka tapahtui melkein 2 vuotta sitten. Vedin 7 Temestaa kerralla ja viinaa päälle. Olin täysin syöksykierteessä. Mutta tässä olen vieläkin. Kaikesta voi selvitä. Opin sen että viinaa en juo enää ollenkaan ja lääkkeitäkin käytän vaan tarvittaessa. Kyllä elämä on aina parempi ratkaisu kuin kuolema...
Kun ei jaksais enää tätä elämää. Tekis mieli vetää ittensä jojoon. Oon niin täynnä näitä harhoja ja masennusta ja rinta kipua. Mulla alkaa sieto kyky loppuun. Oon pari vuotta sinnitelly, mutta nyt tekis mieli vetää ne viimeset kännit. Oon täysin loppu. Lääkärit sanoo ettei tää oo vakavaa, mutta musta tuntuu että tää on vakavaa. Kymmenen vuotta sairautta. On käyny kyllä niin p***a tuuri elämässä. Tuskin tuun hirveen vanhaksi elään.
Mietin sitä vaan että onko tällä mun kärsimisellä joku tarkotus? Vai onko tää vaan huonoo säkää..?
Hirveitä kipuja! Oon täysin pohjalla. Jos Jumala oot olemassa niin auta! Oon 1,5 vuotta jo kestänyt tätä tuskaa. Pakko purkaa se tänne. Sori...
En enää tiedä mitä tehdä...☹️
Mistä kipusi johtuvat? Nykyään lääkärit mielellään lääkitsevät, mutta kun se kipu vain peittyy jos oiretta ei hoida. Siispä kunnes oire poistetaan, kipu on läsnä.
Voisitko asiaasi alkaa hoitaa/miettiä tältä kantilta? Mistä kivut omasta mielestäsi johtuvat?
Halaus sulle, minäitse, kuulostat siltä että todella tarttet sitä!
Mulla venähti päivä, nyt väsyttää. Söin kauraleipää maapähkinävoin kanssa, nyt mietin keittäisinkö vielä kupillisen teetä ennen kuin menen nukkumaan.
Kiitos Soroppi!☺️❤️
En tiedä tarkalleen mistä kivut johtuu. Voi olla että rintalihas on tulehtunut. Sydän on tutkittu ja siinä ei pitäis olla mitään.
Toki lääkkeistäkin voi johtua.
Rintalihas on vähän turvoksissa. En ole lääkäri niin en oikeen osaa sanoa. On se kipu kuitenkin vähän ajan mittaan laantunut...
Hoi, mitä kuuluu minäitse?
soroppi kirjoitti 28.5.2017 9:45
Hoi, mitä kuuluu minäitse?
Eipä tässä ihmeempiä. Kiitos kysymästä. 🙂
Pääsykokeet ens viikolla. Vähän jännittää, muttei liikaa...
Hienoja säitä ollu. Kärähdin vähän auringossa. Sukulaisia ja kavereita tavannu viime aikoina. Tällasta tavallista nuoren miehen elämää. 🙂
Mitäs sulle?
Tänään ollu taas karsee olo. Vatsa ihan sekasin ja oksettaa. Muutenkin jotenkin epätoivonen. Ei jaksais...☹️
Oon huomannu sen että ajatus kyllä juoksee, mutta ei jaksaisi puhua. Jotenkin tuntuu, jos on puhunut paljon, että olis juossu maratoonin. Väsyn jotenkin tosi nopeeta. En tiedä tarkkaa syytä. Fyysisesti olen ihan hyvässä kunnossa...
Ootko sitten puhunut, tai ollut sellaisissa tilanteissa joissa sitä odotetaan?
Väsymystä on kyllä monenlaista. Mä ainakin saatan olla ihan poikki jos joudun käsittelemään jotain emotionaalisesti vaikeaa asiaa. Tai jos päädyn jännittämään jotain asiaa kunnolla.
Mulle kävi tänään niin, että esimies (tai -nainen) sattui meidän kanssa samaan aikaan lounaalle, ja se kertoi omista univaikeuksistaan kun oli joutunut miettimään jotain vaikeaa valintaa pari yötä. Se on sellaisessa asemassa että luultavasti sen suositukset vaikuttaa aika paljon siihen kenelle maksetaan palkkaa ja miten paljon, joten rupesin miettimään onkohan se joutunut päättämään jonkun meidän työporukkaan kuuluvan jatkosta. (Meillä on käytännössä kaikilla pätkätyö-sopimukset, ja kilpailu seuraavasta pätkästä on kovaa.) Hän ei kertonut sen tarkemmin mitä päätös koski, kunhan sanoi että kuulemme siitä varmasti ajallaan, kun se on sellainen asia että siitä tulee luultavasti sanomista.
Sellainen pieni kiva rento lounaskeskustelun aihe mulla tänään 😝 Meni kyllä aika pitkään ennen kuin sain koottua itseäni tarpeeksi, että pystyin jatkamaan omia hommiani.
Mikäs se pääsykoe-juttu muuten oli? Mun piti kysyä siitä jo aikaisemmin mutta asia unohtui kun poikaystävä oli täällä häiritsemässä mun keskittymistä. 🙂
Hain Amk:n Säveltäjä linjalle. Oli koko päivän kestävät testit. Ei nyt ihan nappiin menny. Muttei ihan huonostikaan...
Tuntuu välillä että psykoosi meinaa paukahtaa päälle... Näkyy erilaisia kuvioita yms. En tiedä mistä johtuu...? 🙄
On taas ollu itsetuhosia ajatuksia. En vaan jaksais tätä kurjuutta.
Oon täysin koukussa Temestaan. Tekis vaan mieli lähtee.😭
Kuinka paljon tuskaa voi vielä tulla? En jaksa enää tätä henkistä ja fyysistä kipua...☹️