Niin ne fiilikset vaihtuu. Tyttö sai mut surulliseks päivällä ja vielä käsittelen asiaa päänsisällä. Unta en saa. On paha olo. Kuuma. Yms. Jätin iltapalan syömättä, kun olin niin paljon pullaa syöny.

Kerran oon tytön kans puhunu alku illast. Hän ei oikeen ollu juttu päällä.

Yölääkkeet pitäis ottaa.  Ei huvittais. Sit mä jpudun laittaa ne mahaani ja sinne en tahtois mitään.

Alkaako mun sh kierre taas pahentuu, sen näkee täs päivien kulues..

Ei o äitikään soittanu. Miks mun tarvii olla se aina eka soittaja.

Laitoin hoitajallekki viestin. Saa nyt nähä toteutuuko meijän tapaamiset. Jos joku maskipakko tulee, ni mä en kotoota lähe mihinkään. Pelkkä ajatus että suun ympäri laitetaan jotain saa ahistumaan.

Mut mä otan npi lääkkeet ja koitan nukkuu...

Läheisimmistään sitä kantaa huolta. Se sitten heijastuu öihin, ja uniin. On sitten kotona tai käy sitten välillä töissä.  Yhteydenpidossa yksipuolisesti jos joutuu olemaan se aktiivisempi puoli, harmittaa (välillä ottaa päähän). Mutta elämässä välillä menee niin, jokaisella omassa elämässä omat kamppailut omien huolien kanssa. Mutta jatketaan!👍

Maski suosituksia on mutta ei vielä pakkoa. Nyt rajoittavat taas matkustusta. Onneksi kotimaassa pääsee vielä liikkumaan vapaasti.

Ei oo ollu motia mihinkään. Oon istunu js tehny käsitöitä. Leikittelen langoilla.

Eilen illalla ja yöllä on mun face postausta yks ihminen vähän sanonut, tuttu ja äiti on ollu mun puolellani. Kivaa va kuunnella.

Ei sit huvita mihinkää kommentoida. Olla vaa hiljaa yksinäisyydes....

Olin pe fysiolla. Nyt tiän mitä rustasta katon.mul on niska ja selkä ihan vinossa ym. Tieto tuli yllätyksenä. Ainakin niska.

Kyyneleet tippuvat ja valuvat poskia pitkin. Tytön asiat huolestuttaa.

Puran turhautumistani ja avuttomuuttani käsitöihin. En osaa muuta. Ehkä viiltely, mut en haluu niit jälkii enempää.

Tänään havahduin klo 16, etten ollu syöny vielä mitään, et ois ruoka aika. Lämmitin ne edellispäivänä tekemäni munamuffinssit. Söin nekin pakostA, kun ei ollu nälkä ja kun niissä oli pinaattia aikast paljon. Faceen kun laitoin niistä kuvan, on 3 ihmistä keskustelleet aika polttavasti. Kyl mä tiän ettei mul ole elämää. Mut se et joku alkaa ruokakuvaan aukoo päätään on... en tiä. Se et oon laittanu faceen kuvia mun syömisistä, on auttanu tosi paljon, mut tämä episodi sai mut miettii, haluanko enää syö.

Huomiseksi pitäis jauhelihasta kehittää jotain syötävää. Lasangen ja makaronilaatikon välil on kinaa, kumpaa tekisin.

Huomen tarvii sinne kampaajalle soittaa. Ja isälle klo 15 ja 17.

Tiistaina onki hoitajan käynti, pitkästä aikaa. Saa nähä miten sekin menee. Odotukset on nolla.

Ke meen tukihenkilön kans rustaan, ekana ku löydämme sen. Saa nähä paljonkorahaa menee.

Nyt kai pitäis alkaa nukkuu. Klo 8 on herätys, lääkkeiden otto ja soitto tytöl et on heränny.

Rusta oli aika halpa kauppa. Sain joogamatonki alle 4e

Olen aamulla ollu liian väsyny pukemaan. Paita on väärinpäin.. olen tosin virläkin todi väsy.

Huomen tarvis isää ulkoiluttaa ja pe olla vastas. Tänäänki hoidin, vaikka äiti oli kotona.voi olla et huominen peruuntuu. Että menemme va kirjastolle ja sit kotiin.

Hienoa jos kuvien laittaminen Faceen saa sinut tuntemaan hyvää oloa syömisestä! Mutta varmaan sh aiheuttaa sen että ajattelemattomat kommentit satuttaa enemmän kuin mitä niiden lähettäjä ehkä tarkoitti.

Täällä on aurinkoista ja tomaatit kypsyvät. Voimia ja hyvää syksyä!

Hyvää syksyn jatkoa sinullekin.

3n pvä jumpat idän kans tehty. Huomenna vois tehä kotijumpat.

Ei yhtään väsytä. Koitin saada mahan toimii. Ekana söin ison määrän laktoositonta rahkaa, sain hirveet vattakivut. Söin melke perässä makkarakeittoo ja kivut lähti pois. Sit aloin juomaan pepsi maxia. No se laitto mut energisen levottomaksi, vaik oon jo ottanu 2 rauhottavaa. Huomenna juon ton appelsiinimehun ja jollei sekään auta, on vaan kestettävä.

Isä menee viikon päästä silmäpolille. Sit seuraaval viikol ne lähtee mökille.

Mul on menny ihan ok:sti. En tiä onko se totta, mut heti kun aloin syömään panacodia, nortflexin ja jotai tulehduskipulääkettä, niin oon voinut pirteemmin. Tä 3n päivän isänhoito ei o saanu mua kuoleman väsyneeksi.  Mä tiän että jos isä saa jotain tippoja silmälääkäriltä, mitä pitää päivällä laittaa, ni mä joudun siihen hommaan. Mä va pelkään satuttavani isää. Tänäänki oli taas 2 eri juttua, joissa mun sydän meinas tul  kurkusta ulos. Ekana hän halus et housut otetaan pois ku hän seisoo ja pitää rollost kii. Isän tasapaino ei o maaritteleva, joten pelkäsin siel lattiatasossa et koht sa kaatuu. Sit kun saatiin housut pois, hän päätti niin ku eilenki kävellä takaperin 1.5-2m. Mä sit yritän ahtaassa käytävässä pitää hänestä ki,jos kompastuu tai jotain, todéten että musta ei olis mitään hyötyy. Onneks selvisin kaikesta. Ens pe mul ei olekkaan ja sitä seuraavanakaan. Tyttö sano et saat säkin hiukan lomaa taatan ajattelemisisest. Sanoin etten voi ikinä ölla välittämättä ja huolehtimatta hänestä. On hän mökillä, kotona, sairaalassa ym.

Saa nähä millainen päivä mul huomen on. Ajatuksena olis koneellinen pyykkiä pestä ja siivota täällä. Astiat koneeeseen ja kone päälle ehkä. Mun pitäis lattiat pestä, jos sais ton liukkauden pois. Onko jollai keinoi miten muovimaton luistinradan saa pois. Olen viimeks tolulla pessy, eikä oo tälläst ennen tehny.

Kello lähenee puolta yötä. Tiedän kun valon sammutan, tulee säkkipimeetä. Mua ei tosin väsytäkkään yhtään. Mut katotaan mitä melatoniini sanoo. Kumminki joudun herää klo 8 lääkkeen ottoon, mut sen jälkeen voin jatkaa uniani.

Syysterkut

Tiskit koneessa ja kone päällä.

Pyykit koneessa ja loput kopassa, ja kone päällä.

Join pitkästä aikaa teetä.

Fiilis on ihan ok. Odotan ku saisin kuulokkeet pois. Juu kuuntelen musaa kun pesukone on päällä. Se ääni ahdistaa ja jos se päättää ettei  o yhteistyössä, ni mä en kuulr sitä.

Laitoin uudet tossut jalkaan, jollen liukastuis niin pahasti, näis on liukuestepohja.  .

Ei oikee toi tee ollu kiva. Tai sit mun maha on kipee siitä etten o saanu sitä toimii. Mietin sitä appelsiinimehua, mut täytyy viel miettii.

Maanantaina multa lyhenee hiukset. En ehkä sit saa enää hiuksia kii. Samalla ollaan lähempänä omia hiusväreitä.

Viikol on tukihenkilön tapaaminen. Saa nähä mennäänkö me yhteen liikekeskukseen.

Yö meni hyvin, sit kun sain unesta kii. Lääkkeiden jälkeen takas nukkuu.  Heräsin sit 11 aikoihin.  Huomenna ei onneks tarvii siivota ym. Saa ottaa rennosti

Kiva kuulla, et sul menee ihan ok. Yritä elää hetkessä ja nauttia nyt siitä. Mun isällä on myös sairauksia ja ymmärrän täysin tuon, että huoli on lähes jatkuva. Pelkää aina milloin on kaatunut tai sitä viimeistä puhelua.
On raskasta välittää toisesta, just ton huolen määrän takia. Ja siihen sit viel se, et on itselläkin ongelmia jaksamisessaan ja terveydessään.. tekee tuplaraskaaksi kaiken. Tiedät varmaan mitä meinaan. Ei jaksais yhtään mut on pakko jaksaa, kai jonkinlainen velvollisuudentunto.

Surullinen..

Tyttö kertoi et meinas tappaa itsensä, mut ei halunnu, koten löi päätä seinään. Nyt hän on ok. Poikkis vein ihaan hänelle ja heseltä ruokaa. Poikkis jää yöksikin.

Kysyin tytöltä, miksei mulle soittanu. Ei hän osaa kertoo syytä siihen.

Mä tiedän va, et mä itken täällä päässä ja syytän itteäni.

Zirkoni ❤

Tein parvekkeelle tilaa. Samalla huomasin et linnut ja myrsky on tehny tuhoa.

Juon jo 4ttä mukia teetä, et ääni kuulisi.

Huomenna on aika haastava päivä, kampaamo, hiukset lyhenee taas.

Eilen illalla olin surullinen. Mut nyt asiat on ok.

Lyheni joku 10 cm hiukset taas. Ssain kuulls että ppäänahka hilseilee ja hiukset lähtee, tuli tunne et kaikki on pieles. Kampaaja rapdutti päänahkaa ja pesi 3 kertaa hiukseni ja laitto jotain ainetta päänahkaan ja eriä hiuksiin. Kasvojeni kuivuus on näköjään koko pään kuivuus. 😭

Viime viikolla ostin isälle partakoneen. Nyt hän sano että se on ihan hyvä, tuli leuasta siliä.

Kävin kaupast ostaa pitkästä aikaa maksalaatikkoo. Eilen ku söin kaiken ruuan. Nyt mietin mitä huomkseksi ruuaksi.

Meillä pestään ulkosivua, tai mikä se sana on. Samalla räystäätki. Huoken helpotuksesta etten ole ikkunoita vähään aikaa pessy, sillä nyt ne vasta likaset on.

Kurkku oli aamulla pasempi. Ongelmana oli va röyhyt, jotka tuli tyhjästä mahasta. Oli pakko soijavanukas syä ennen ku lähdin. Se autto olooni.

Ei mun kirjoituksista saa ketään selvää. Mun puheesta ei sA aina selvää. Kädet tärrää lu heronistilla. Kumpä huomenna ois parempi päivä.