Soroppi, siirrän langat laatikoihin, et olis ehkä helpompi siivota ym.

Mulla on ollu tosi paha olla tänään ja kun vihdoin sain äitin kii, itkuks se meni. Ei äiti sitä huomannu muuta ku puhusin hiljaa ja vähän.

Mä en jaksais sitä et äiti tulee huomenna. Se ei välitä mistään. Ehkä mä teenki ni, jos se alkaa hössöttää siivomisesta ni tuun sänkyyni ja laitan oven kii. Senku hössöttää. Mun energiat ei riitä. Muutenki on pakko tiistaiseks saada energiaa ku silloin siivoomme tukarin kans täällä. Mut eihän äiti pysty olee siivoamatta.

Olen yrittäny pyytää äitiltä toisenlaista apua. Mut menin sit valehtelee sille et oon syöny. Ruokaa hän tarkoitti. Äiti ei edellernkä ymmärrä etten syö ruokaa.

Olen todella väsyny tätä kirjoittaes. Mun pitäis hedelmät viel hakee, mut taitaa käydä nii etten jaksa hakea saati syödä. Tasalta olisi lääkkeen otto.

Paha olo jatkuu. 2 litraa vissiin tetä menny, en o jaksanu ees laskee. Olen tos yrittäny kutoo, mut ei oikee nannaa. Joka paikkaa kolottaa. Paikka vaihtuu..suihkuun en jaksanu mennä. Jos huomenna jaksais.

Tuntuu et on yksin täs isos maailmas. Se saa itkun tulee, mut nielen sen. Yritän kestää se toisten "tönimiset". Ihmisjoukos kun pienemmät jää jalkoihin.

Illalla syön 2 pvä vanhaa leipää. En o jaksanu pakkaseen laittaa. Onko mahaongelmat siitä tai sit eilen juotu appelsiinimehu. Kielletylle listalle menee enemmän kiellettyjä ruokia. Koht oon samas tilas ku jokunen vuos sit et pelkään hanavettä ja kaikkia ruoka-aineita. Mulle sanottiin, ainakin ymmärsin niin, et itse mun on tä taistelu käydä. Jos häviin, se on 2metrii koiranputkia päällä, jos voitan ni sit elämä jatkuu. Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään voimia taistella. Nytkin ootan et toi yks ohjelma loppuu, ni pääsen sänkyyn lepämään. Tai vois sin men nyt jo...

Mun on paha olla. Ja sun myös...

Voih Saloka! Sääliksi käy sua! Voinko tehdä tai sanoa jotain joka helpottaisi sun oloa?

Et sä oo yksin, vaikka sille tuntuukin. Täälläkin sulle kirjottelee oikeit ihmisiä.. Jokainen joutuu itse käymään oman taistelunsa, eli elää elämänsä. Kukaan ei valitettavasti voi sitä elää puolesta. Läheiset voi auttaa ja olla tukena, mut lopulta kuitenkin avainasemassa on jokainen itse.
Olispa ihanaa kun sais napista painamalla itsensä suljettua, kun ei jaksais elää, tai antaa oma elämä jollekin toiselle hetkeks elettäväks et sais huokaista.

Älä päästä sun äitiä sun kotiin jos et halua sitä hössöttämään. Sano sille et oot aikuinen ihminen ja pyydät kyllä siivousapua jos sitä haluat.

Voimia jokaiseen hetkeen.

Hei...

olen joka päivä käyny täällä lukemassa, mutten ole ehtiny kirjaamaan mitä viestit täällä miettimään laittanu..

Miksihän et jaksa pitää huolta itestäs? Kukaan ei selviä ilman evästelyä... mitä olen lukenut syöt... et paljoa mitään? On itelläkin ollu aikoja joina ei vaan ole haluttanu mitään... pointsi onki siinä että jos ei ite hiffaa mitään itelle mielekästä syömistä, sitä ei kukaan kykene/eikä arvaa sun suusta sisään laittamaan...  Olet yhtä arvokas kuin jokainen ihminen. Sun keho on kuin sun koneisto... noilla syömisillä (syömättömillä päivillä) sen moottori leikkaa kohta kiinni. Sekö on sun tähtäin? Kenenkään koneisto ei kestä ilman ravintoa, tankattava on jokaisen. Eikö ole mitään mitä pystyisit kiinteää syömään? Parempi huominen ei tule, jos ei ite sitä hiukan auta tulemaan...

Saloka, voimattomina aikoina tarvitaan tahtoa... sisua sulle 💓💗 tahtoa sulle hyvää...

...kannan sinua aina kun muistan (sinua) ....

Kiitos teille, tiedän etten ole yksin, mutta mieli sanoo toista.

Kävelin viemään äitille tavaraa. Ennen lähtöö miettisin, pääsenkö perille. Vanhemmilla istuin ja mietin, pääsenkö kotiin. Kotona palkitsin itteni jätskillä.

En tee tätä tahalleni. En laihtuakseni, en mitään muutakaa.

Nyt saa loppu illan olla. Kerätä voimia huomiseen.

Päätä sattuu vähän ja nenässä on tukkoisuutta. Se täst viel puuttuu. En kyl tiä mist olis tullu sit.

Söin mansikoita, niin paljo ku uslallan syä ettei huomenna närästäis. Ei ne enää kamalan hyvii oo. Taidan jättää ostamat täst lähin. Äitillä on vadelmii, mustikoita ja viinimarjoja. Pitäis ne tuoda tänne, ku ite en muistanu tänää.vois tehä marjaisan maidon. Tosin vierastan viinimarjoja.

Pitäis leivät men tekee. Olis voinu samalla, mut ei jaksanu seistä.

Pitäiskö mun alkaa valehtelee täällä? Antaa paremman kuvan elämisestä? En tosin tiä kuinka kauan jaksaisin feikata.

Ens kuus tulee sossukin kyläilee. Mä niin ootan sitä ja sitä mikä on puheenaihe. Viikon pääst joskus on hoitaja taas. Mennä sille taas sanoo ettei mikään o muuttunu ja lääkärin antamat melat on ihan turhia. Mut voin mä niitä syä. Se on va pieni pilleri joka tarvii suplii rivan kans vähän. Ens viikon jälkeen tippuu yks pilleri ku kalaöljy loppuu. En o tilalle hommannu uusia ja enkä mitään muutakaan. Olen ilman. En mä siihen kuole, enkä ole 300 päivässä huomannu mitään uutta.

Huomenna olis siivouspäivä, jollen tuu kipeeksi. Ei tääl tarvi ku imuria ja moppia näyttää. Ton roskapussin vois vessaan viä jo valmiiks.

Mut joo, katotaan millainen päivä huomen on, olenko karanteenis..

Tukihenkilö laittoi sit hyrskyn myrskyn täällä ja mun voimani meni. Menisin sänkyyn ennemmin, ku istuisin, mut en viitti tähän aikaa vielä. Huomenna yritän levätä, jollei sit mua pakoteta tai ruinata lähtemään issoon kauppaan.

Söin tos mansikoita yli puoli litraa. Join litran sokeriteetä. HIukan virkistyin. Mut silti tuntuu että olen väsynyt ilman että saisin unta.

Miks sun pitäis feikata tai antaa parempaa kuvaa? Aitous on hyvästä ja voit olla ihan oma itsesi. Ei sun tartte miellyttää ketään tai mitään muutakaan.Toki jos haluat ja se saa sun olon paremmaks, niin voihan niinkin toimia.
Musta on ainakin mukava lukea ihmisten oikeita kuulumisia, hyviä tai huonoja, kunhan on aitoa.

Jaksamisia Saloka ja muut =)

Zirkoni kirjoitti:
Miks sun pitäis feikata tai antaa parempaa kuvaa? Aitous on hyvästä ja voit olla ihan oma itsesi. Ei sun tartte miellyttää ketään tai mitään muutakaan.Toki jos haluat ja se saa sun olon paremmaks, niin voihan niinkin toimia.
Musta on ainakin mukava lukea ihmisten oikeita kuulumisia, hyviä tai huonoja, kunhan on aitoa.

Jaksamisia Saloka ja muut =)

Sitä miettii kuinka pellenä mua pidetään. Ja sitä en taho.

En saanu aamul enkä illal oikee nukuttuu, joten unet jäi alle 8h. Se tietää entisestään väsymystä. En jaksanu lähtee ees äitin kans kauppaan. Lukittaudun tänne kotiin.

Tänään ei ole ohjelmaa. Kutoon noi tossukat valmiiksi ja sit kokeilen tehä siilinpesää. Jos vielä sattuu onnettomuus. Oli emo poikasien kans menny tutkii marjapuskia, joissa oli verkko. Emo päässy pois ja osa poikasista. Yhdes oli 3 poikasta, yksi oli kuollu ja yks viittä vaille hirttäny itsensä. Toises puskaassa yksi. Joku eläinjuttu ihminen kävi hakemassa ekana 2 kun yks pääsi karkuun. Seuraavana päivänä haettiin tä karkulainen. Kuollu haudattiin. Elävät pääsi osaaviin käsiin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Siilien onnettomuus

En kyllä ymmärrä mitä tarkoitat tuolla pellenä pitämisellä, Saloka.

Ite olen huomannu omista viestimisistäni, jos väsyneenä kirjottanu, jälkeenpäin harmittanu mitä olen kirjottanu kun niistä näkyy että mood jolla kirjotettu ollut omasta  normaalista poikkeava. Yleensä muutenkin tottunu olemaan kriittinen omista tekemisistäni, hypomaniassa ajatus lentää joskus liiankin liukkaasti. Tässä omassa bipoudessa joutuu pitämään oloistaan kiinni, huolehtimaan ettei 'mopo lähde keulimaan'. Oli aika tiivis työjakso tässä kuussa, sellaisen jälkeen toisinaan menee yö aamutunneille, tosin herääminenkin sitten sinkuu sen myötä myöhäiseen puoleen päivään. - Mutta sinuun liittyen ei tuollainen ajatus pellestä ole käynyt mielessäkään. Jos jostain sanomisestani olet jotain tuonsuuntaista kokenut, olen pahoillani, on ollut omaa tulkintaasi. En ole tarkoittanut pahottaa sinun mieltä.

No jaa, rankkaa olla äiti, ainåakin kun itse on sairas ja lapsikin on sairas. Yritän tukee ja auttaa, neuvoa ym. Mut tuntuu ettei se riitä.

Isälle ilmestyy tyhjästä vesikelloja. Ettisin aamulla nettiä ja yks sairaus tekee sen. Kehotin äitiä lukemaan sen artikkelin, jos se tosiaan sopii isään.

Puolet iltapalasta oksensin pois. Oli kaamee olo ja se autto. En o pitkään aikaa oksenellukka.

Makaan sängys puol horroksessa...

Keskustelua, tarkoitin yleisesti. En osoita ketään, enkä tahokaan, koska tämä voi olla vaan mun pään sisäinen ongelma, mikä tuli ulos. Kyl mä sit kerron, jos jotain on kerrottavaa.

Kyyneleet tippui silmistä kun tuli mieleen kuinka yksinäinen oikeastaan olen. Jos mulle tapahtuisi jotain, ei mulla olisi ku tytär ja äiti joka kävisi kattomassa. TIedän että monella ei ole heitäkään. Silti se tunne sydämessä. Se pala kurkussa.

Porukka on kirppareilla toisessa kaupungissa. Mua ei pyydetty ees mukaan. Ei annettu mahdollisuutta sanoa ei tai joo. TÄtä matkaa on kuulemma suunniteltu kauan jo, mut kappas että mun korviin kantautu vasta eilen. Tulee tunne, mitä muuta multa pimitetään. EN osaa ees raivota, vaan itkeä enemmän kyneliä paitaani.

Tiistaina jos sää suosii, menen tukarin kanssa luontopolulle. Ehdotin ite. Haluan pois täältä. Nyt on semmoinen tunne.

Päivä ei siis valjennu mitä parhain. Teen siilien pesää ja juon teetä loppupäivän. Katon, jos äiti tuo marjat tänään, ennen ku homehtuu. Sielä on mustikoita, vadelmia ja viinimarjoja. Pakastan n e pieniin minigrip pusseihin annoksin. Sit pitäisi vaan päästä käyttämään niitä. Ostaa soijamaitoo ja jogurttia ja tehä smoothie niistä ja mansikoista. Mut nyt oon unohtanut sen jogurtin tai "rahkan" kauppaan aina. SOijamaitoakin on vaan 1 purkki. EIlen söin päivällä säilyke ananasta ja säilyke mandariinia. Tiedän ettei annan ravintoarvoo. Nyt huutaa maha taas että pitäisi syä. Mut taidan tukahuttaa sen juomalla teetä va. Meen kohta hakee kuumaa ja kylmää teetä. Samalla saan sokeria kroppaan.

Mut eiköhän tämä päivä tässä paremmaksi muuttuu, jollai tapaa. Yritän ainakin.

Täälläkin yksi joka ei ole koskaan pitänyt sinua pellenä, saloka 🙂 Kuulumisiasi (mieluiten toki Zirkonin tavoin niitä aitoja) mielenkiinnolla seuraan vaikka viime aikoina en ole paljon pystynyt kommentoimaankaan. Mulla on tällä hetkellä hyvin rajoittunut kyky seurata tai yrittää tukea vakavammassa masennuksessa - anteeksi siitä, en haluaisi kadota elämästäsi kokonaan vaikka sinulla vaikeaa onkin!

Mielestäni mietit fiksusti, että kyse voi olla jostain sulle tyypillisestä ajattelusta, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta (tai ainakin näin ymmärsin tuon mainintasi "sun pään sisäisestä ongelmasta"). Me on taidettu kirjoitella ennenkin siitä että sulla taitaa olla taipumusta vähätellä itseäsi tai suhtautua itseesi hyvin ankarasti tai tuomitsevasti, vaikkei siihen erityistä syytä olisikaan - nyt asiasta tuli mieleen se, miten itseni vähättely tuntuu omalla kohdallani joskus melkein puolustusmekanismilta - ihan niin ehtimällä tekemään sen ennen muita, se satuttaisi vähemmän... Kummasti toimii ihmisen mieli.

Mulla on parin viime viikon aikana alkanut hammasharja hajoamaan, niin että harjatessa irtoaa harjaksia suuhun, mikä saa mut kakomaan niitä altaaseen. Sain eilen viimein ruokaostosten lomassa sain ostettua uuden, mutta iltatoimia aloittaessa se olikin hukassa ja ehdin jo harmitella varmaan unohtaneeni sen kassalle. Mutta löytyi se lopulta, makaronipussin ja tomaattimurskan välistä ruokakaapista.

Miten siilinpesää tehdään?

Toivon sulla lempeitä ja leppeitä päiviä, ja pidän peukkuja että tiistaille sattuisi hyvä sää!