Taas yksi tuskainen päivä edessä. Ootan että pääsen suihkuun, ekana saa toi pesukone pyörii. Sit saan pestä hyvän tuoksuisella aikeella ihoni ja hiukseni. Olla hetken ees PUHAS.

Isä sokeutunu enemmän. Saa mitä äiti sit tekee, kun isältä lähtee kokonaan näkö.

Olen siitä tosi surullinen. Et itken. Kyl mä tiesin et tä oli odotettavissa. Et kaikki on odotettavissa. Mut silti se satuttaa. Eikä isä oikeastaan niin vanha oo vielä.

Ei tässt kirjoittamisestä tuu mitään. Ei näe kirjaimia, kun itkee. Ehkä mä jatkan tällä musan kuuntelu linjalla ja lepään

Päivän työt tehty. Smoothie-pusseja lisää pakkaseen, sosetta lisää pakkaseen, pyykit pesty, itteni pesty. Petivaatteet vaihdettu. Tein mä itelleni pienen smoothien, josta tuli niin tujuu et olla ja voi. Onneks sitä oli vähän nii pysty juomaan. Leipiä en tänään tee, lämmitin joulutorttuja kun ei pakkaseen enää mahtunu.

Ens viikon alku on raskas. Ma menemme äitin kans ja tyttö tulee omia reittejä, isoon kauppaan. Lopusta en tiä. Yritän säännöstellä juotavat että saan sit ostaa isomman erän.

Ti mul on hoitaja. Tarvii laittaa ma viestii ettei oikee lenkkeily maistu nyt. Ainakaan tälläsel kuumuudel.

To tulee tukihenkilö taas ja pitäis keksii sen kans jotain. Kumpa voitais mennä autolla jonnekkin.

Ti olis siskonpojan valmistumisjuttu mun vanhemmilla, mut mä jätän suosiolla väliin.

Nyt kun täs makoilen, voisin alkaa luker, et joskus toi kirja loppuu...

Ikävä kuulla että isäsi on sokeutumassa. Varmaan muistisairauteen yhdistettynä on tosi hankala yhtälö. Olisiko äidilläsi pitkä aika vielä eläkeikään? Luuletko että hän jäisi isäsi kanssa kotiin?

Helteet kyllä väsyttää, tänään on (ainakin täällä) onneksi viilempää. Mitä kirjaa luet?

Hyvää viikonloppua, toivottavasti kauppareissu menee hyvin!

Soroppi, äiti pääsis tänään. Hänel on synttärit. Mut ei kuulemma, töitä vaan. Äiti on isälle sanonu, et sit ku ei häntä pysty enää kotona hoitaa ni sit laitokseen. Äiti ite ei jää ees kirveellä kotiin. Saa nähä miten syksyllä kerhot sujuu.

Luen Ilkka Remeksen pahan perimää kirjaa. Oon jo yli 200 sivuu varmaan lukenu, mut kirja on iso.

Ihanaa kun ei tarvii hikoilla, eikä ole koko ajan märkä. Samalla mietityttää että oloh. On 27.5 astet lämmintä, ni miksi en hikoile.

Tulin klo 15 aikoihin sänkyyn jo. Kirjoitin pari kirjettä, jaon lääkkeet. Nyt ajattelin jos lukisi hiukan. Tai ottaisko pikku päikkärit.

Facee ei voi avata, kun siellä on toisten ihania kuvia. Ite makaan sängys ja itken. No huomenna on vähän viihdykettä elämään, kun meen isoon kauppaan. Toivon va, et kaikki menis hyvin...

Tulin hetki sit sänkyyn. Sitä ennen miettisin elääkö vaiko kuolla. Olen väsyny henkisesti päivästä, kun jouduin olee sosiaallinen ja kävemään paljon. Äksyilin äitille, joka ei kuunnellu. Äksyilin tytölle joka kommentoi asiaa, et voisin lopettaa.

Olen siis ollu kaupassa äitin ja tytön kanssa.

En mä sieltä ostanu ku juotavaa.ni ja leipää.

Lääkkeitäkin hain pussillisen apteekista.

Kotona en tehny mitään. Tavarat on kassissa edelleen. Chateis roikkusin, mut ei se auttanu mun pahaan olooni. Viimisen chatin keskeytin. Menin tekee iltapalaa. Pullo mehuu, 3 leipää ja kulhollinen paprikaa.

Huomenna on hoitaja. Saa nähä reagoiko se yhtään mun syömiseen. Ja miten siellä menee. Sen jälkeen tyttö tulee mun luo hetkeks. Ennen kun menee äitin ja isän luo systerin pojan valmistujiaisiin. Mä en mene.

Huoltomiestä ei ole vieläkään näkyny. Tai kuulunu.

Kai mä pistän itteni yökuntoon ja katon koska huomen menee linja auto. Ja syön ja juon loppuun...

Aurinkoista päivänjatkoa. Toivotaan ettei ala ukkostamaan.

Pikemiten, samoin sulle. Täällä ei ainakaan vielä ukkosta.

Hoitajan tapaaminen meni ihan ok. Ei tullu sitä ketutusta, eikä vieläkään ole.

Syömiseen hän ei voinu auttaa muuta ku et  on keksittävä jotain syötävää, ihan ku en olis jo yrittäny.  Läkärin hän tilas 7.7. Kun olen kuulemma aika masentunu. Toiki aika on pika-aika. Saa nähä jaksanko tonne asti edes.

Luin työuupumuksen oireet ihan huvikseni, kaikki paitti unettomuus piti paikkaansa.

Huomenna pitää mehumaija pestä ja alkaa mehutehdasta pyörittää. Pakkasest kaikki marjat, et saan torstaina alkaa pussittaa mansikoita pakkaseen. Sisko vie ne mehut ja tekee niistä soppia ja puuroja hoitolapsille.

Nyt loppus leivät. Söin tämän kirjoittelun aikana. Yleensä katon youtubee ja syön.

Sain mehumaijan siihen kuntoon et se on ton mehustumassa. Nyt yritän kerätä voimia, et jaksan hakee tietokoneen johtoineen ja mennä chattiin. Pitää tääl kuumassa keittiös chåattailla.

Oon lukenu uupumuksestakin siihenki tä sopis.

Äiti käy apteekis kysyy niitä nutridrink maidottomia versioitajos olis. Äiti ehotti jos niitä alkaisin juomaan. Mä tiedänmitä siitä sit seuraa.

Ääh... appelsiinimehu yrittää tulla ylös. Pitää laittaa sekamehua seuraavaksi. Jos se ei niin tee pahaa oloa.

Henkinen paha olo jatkuu.

No mitä siitä seurais jos niitä löytysi?

Mehu pullotettu ja saa jäähtyä.

Äiti tulee huomen ehkä auttaa tiskeissä. Niihin en jaksa enää paneutua.

Äiti tilas lähi apteekkiin sellast samanlaista ku nutridrink on, mut maidottomana. Yritän niitä jua sit ja kerätä voimia.

Nyt saa onneks ottaa illaks. Kunnes huomenna taas täytyy paahtaa. Huomen on lenkkikin. Mihinköhön me mennään.

Tsemppiä hellepäiviin, miten olet selvinnyt?

Masentuneelta/ahdistuneelta/uupuneelta kyllä vaikutat, tai kahdelta ensimmäiseltä silloin tällöin/usein ja kolmannelta jatkuvasti. Joskus niitä on vaikea erottaa toisistaan, tai yksi ruokkii toista niin että on vaikeaa (ja ehkä tarpeetonta?) tietää kumpi oli ensin. Sh tietty vielä mukana, voi jee mikä koktaili (tämä on nyt ironiaa/sarkasmia, älä ota pahasti).

Keskustelua, sitten kun huomaan, tai mun pääni huomaa, et silläkin pärjää. Pelkään va että lopetan syömisen kokonaan. Taistelen sitä ajatusta vastaan koko ajan.

Soroppi. En ottanu. Tiedän ton itekkin. En mä turhaa 16 pilleriä päivässä syö, kk n. 112.

Pitäis keksii päivävaatteet. Jostain. Sit pukea. Ottaa lääkkeet. Ja jäädä oottaa klo 13 ja sit valmistautuu lähtee tonne paahteeseen. Toivon et siel ees pikkusen tuulis. Pitää käyd äitin töis.

Mut nyt makaan hikisenä sängyllä. Enkä o ku vessas käyny.

Mitähän vaatetta laitan päälle.

Huomaan miettiväni tyttöäkin, paljon.

2,5km lenkin tein. Oli mulla juttukaveri, tukihenkilö. Äiti tapas hänet ekan kerran.

Ostin siskon kautta 5kg mansikoita. Petyin suurestu. Toivottavasti pakastin tekee ihmeitä niille.

Äiti on ostanu apteekista tehojuomaa mulle. Hän oli painottanut että on sitten maidoton. Ennen kassaa kassa oli tarkistanu vielä. Mut kuinka ollakkaan, siinä toises satsis on lehmänmaitoproteiinia, mikä on kaikkein pahinta.

Äiti tulee huomen aamust. Laitetaan tiskit koneeseen. Muutenki vissiin siivotaan keittiöö.

Ni siitä tehojuoman mausta. Se on voimakkaan makia ananas ja suola maistu läpi. Mä sain joten kuten sen 2dl alas. Tuntuu et se on pieni määrä, mut iso kun heti ku kieli osuu siihen juomaan tuolee olo et vois oksentaa.

Vois soittaa tytölle vielä ja sit ruveta nukkuu...

Päätin lähtee tänäänäitin mukaan kaupunkiin, tyttö oli vastassa. Kiertelimme kauppoja ja mukaan tarttui sitä ja tätä ja hiukan tota. Kaikki kolme väsyneenä kotiin.

Ei auta olla väsynyt, kun piti ne 5 kg mansikoita perata ja pilkkoa isommat ja pakata ja pakastaa.

Join toisen tehojuoman, jos se auttais hetken. Päälle pullollisen appelsiinimehua. Jep, nyt jaksaa...

Mietin kun ostin lauantaimakkaraa, jos laitan sitä leivän päälle, tuleeko leivästä parempi. Saanko sen kurkusta alas ees. EIlen tökki meinaan aika pahasti.

Ehkä mä pärjään juomisella ja pelkällä tehojuomalla. Ai niin, piti se viesti kirjoittaa.

Miksi omasta hyvin voimisesta on niin vaikea pitää huolta?