huomen pitäis jaksaa aamusta tavata tukari. saa nähä miten sekin sitten menee. Tänää pitäis vähän siivota täällä. Täytyy tässä va ekana hiukan heräillä ja kerätä voimia.

Huomasin että taas paino on kk menny 2kg alas. EI se sellai paljoo ole, mut alle vuodes on menny vissiin 30 kg. No kaipa se tästä tasottuu jossain vaiheessa sitten.

sain ruuan tekeytyy hellalle, italianpataa. Samalla yritin hoitaa tiskikone jutut, mut huomasin että on pakko lopettaa kaikki. Äkkiä laitoin veet ja pussin sisällön kattilaan ja oli pakko mennä istumaan. EI jalat oikee tunnu kestävän seisomista kauan vieläkään. Ne alkaa heikottaa ja täristä. Ei mul muuten tunnu sellaiselta, esim päässä. Nyt kun oon tässä 15 min istunut, tuntuu vielki pohkeissa että olis maratonin kävelly / juossu.

Laitoin tukarille viestiä asiasta, että hän tietää mitä odottaa aamulla. Yritän tässä keksii mitä kumma mä tekisin että saisin noihin jalkoihin taas voimaa yms.

Siivota pitäis vielä. TIskikonetta täyttää. Mut kaipa s tässä pikku hiljaa sitten menee. Pitää va jaksaa.

Jaon yhen lankakerän taas, alan siitä tekee sukan varsia taas. En kyl tiä mitä laittaisin sukan alaosaan sitten, mut kaipa se sitten joskus selvii. Haluan va tehä jotain taas. tosin en mä tässä oikee muuta voi sellai tehäkään ku istuu ja kutoo päivät pitkät.

Tyttö tulee kuulemma joku päivä ja menee tonkii mun varastoo. Sen ku menee. Vois kyl tuoda sieltä sitten yhen lankalaatikonki samalla. Hän menee ainakin metsästää, jos vaikka löytyis paperitelinettä poikkikselle. Mä en sellai välitä mennä tonne varastoon ja tyttö saa ihan ilomielin avaimen sinne ja saa mennä tonkii, jos on varovainen va. Se tyttö tykkää vissii tonkia asioita. On ennenkin katellut mun kaappeja ja ettinyt asioita.

Pitäis vissiin kohta mennä kattoo tota kattilaa, että miltä ne spaghetit näyttää. Sit se saa vetäytyy taas hetken eli jäähtyy ja sitten pääsen maistamaan, miten suu kestää sitä.

Mut joo, kai mä meen tonne keittiöön vielä ku muistan, ehkä hetken päästä en enää muista asiaa.

Jaksaa jaksaa... yö oli pitkä. En o pitkään aikaa heränny siihen yöllä että olen tokassu itsekseni et onko kello vasta noi vähä. Heräsin meinaa 3 aikoihin. Luulin et olis ollu jo 6 tai enemmänki. Olen yrittäny va nukkua koko yötä, mut unta ei o tullu. Ehkä torkahtanu joskus hetkeks.

Sain tos siivottua tätä olkkaa suht järkevän näköiseksi. Pitää päivemmällä laittaa astiakone pyörii sitte. Lääkkeetki otin jo.

Nyt va ootellaan tukaria. Saa taas alkaa selittelee sille asioita. Tiedän et sielt tulee kysymyksiä taas.

On vaikea jaksaa mitään muuta kuin maata. Ostin kaupasta maksalaatikkoa ja söin sitä. En ole moneen päivään, melkein viikkoon kävellyt ulkona mihinkään. On ollut liukasta enkä ole jaksanut. Autolla olen mennyt. Uuvuttava olo on.

sain yön jotenki nukuttuu. Hiukan oli vaikeaa, mut sain kumminkinukuttuu jonkin verran. Äiti sit soitti tossa puol 12 aikoihin ja käski nousta jo. Juttelimme äitin kanspuhelimessa niitä näitä.

pitäis alkaa tässä kutoilemaan. Ei täs muutakaan oikee voi ja jaksa tehä. Yrittää et jaksais taas olla ylhäällä hiukan kauemmin.

Huomenna ehkä koiruli tulee taas hoitoon. En muista onko se huomenna. Kyl se tossa vieressä menee ihan hyvin. Saan ainakin jonkun juttuseuran tänne kans.

Jassoo hiukan on kylmäki taas. Täytyy toivoo ettei ala täristä yms.

Jaksoin tänään vähän tehdä töitä, mutta en saanut oikein mitään ratkaistua. Yritin kovasti, muttei onnistunut.

Söin valmista wieninleikettä, mutta se oli hirveän suolaista. Taidan heittää loput pois. Olin ostanut pari samanlaista valmisruokapakkausta. Perunat olivat hyviä, mutta ei niitä ihan pelkästään haluaisi syödä. Sääli heittää kallista ruokaa pois, mutta liian suolaista ei vaan pysty syömään. Pelkät perunat syön jonkun muun ruuan kanssa.

En jaksanut tänäänkään lähteä ulos kävelemään mihinkään. Olen ollut sisällä koko päivän.

en oo 2 pvä syöny oikeastaan yhtään mitään. EIlen tyttö unohti tilata ruokaa mulle. Katotaan jos tänään mustaa sit. EI mulla oikee o kaapissakaan sellai mitään syötävää.

Myöhään eilen koiruli tuli hoitoon muutamaks tunniks. Meil meni oikeastaan ihan hyvin. EI haukkunu yhtään. Hukan joutusin kieltää sohvan nuolemisesta, kun alko köhii aina siitä. Kyl hän yhes vaihees tuli viekkuun ja laitto pään tietsikan päälle ja ite oli mun ja tietsikan välissä ja nautti siitä kun rahnutin häntä. Joutusin yöllä laittaa vielä tytölle viestiä, että seuraa koirulin vasenta korvaa, ku rahnutteli sitä aika paljon täällä.

Yö oli taas vaikea. Ei oikee millään saanu unesta ki. En sit tiä koska olen loppujen lopuksi saanut unta, mut sn tiän että montaa tuntia ei oo tullu mittariin.

tytön tilama ruoka tuli. En va pystynyt syömään paljooka. Tuli totaallinen stoppi kun pakottamalla yritin syä lisää ja lisää. No otin sit kolaa ja ei sekään oikee maistunut miltään. Nyt oon niin paskana, että en tiä mitä tässä enää tehä. EI näköjään enää kannata tilata ruokaa.

TYttö on ensi viikolla menossa kauppaan mun puolesta ja mun pitäis keksii, mitä hän sieltä ostais mulle. Mitä on sellaista että voisin syä. ja jua.

Äiti tulee vissiin huomenna tänne. N jaksais ja olen sanonut sille ettei tänne tarvii tulla. Kuulemma on pakko hakee noi isän tilaamat sukat. TIedän että sitten hän pistää taas täällä hurun mykken kämpän. EN jaksais sitä yhtään. EN jaksa oikee mitään tällä hetkellä, kun yritän selvitellä asioita pään sisällä yksin. etten hajois kokonaan.

Mulla on ns. kipuja tai tuntemuksia sellaisissa paikoissa, missä ei hiukan ehkä pitäisi olla. Koko ajan saa kattoo, paheneeko ne tai onko va tämmöisiä.

Pitäis vissiin yrittää noi pillerit ottaa ja taas hörpätä hiukan kolaa. Sais ainaki nestettä kroppaan, vaikka se ei hyvää olekaa...

Minäkin valvoin taas yöllä ainakin kahteen-kolmeen asti. Tänään on väsyttänyt. Kävelin sentään kauppaan, mutta unohdin osan ostoksista.

Sisällä on aika kylmä. Viime vuonna oli lämpimämpää. Onkohan jotkut lämpötilan säädöt nyt eri tavalla talossa.

Valvon iltoja tosi pitkään enkä saa unta.

Juu äiti kävi päivällä. Toi mulle vähän ruokaa. Siivosi täällä. Ite yritin siivoilla, mut ei siitä tullu mitään.

tänään tulee /tuli 26 vuotta siitä ku kummisetäni lähti yllättäen. Hän oli siihen aikoihin mulle tosi tärkee, jopa tärkeempi ku omat vanhemmat. Tärkeempi ku oma isäni. sekosin silloin aika pahasti kun kuulin siitä. isä muutti pois kaupungista hetkeks, setä ku oli isäni veli. me jaettiin siihen aikoihin ilmaisjakelumainoksia, niitä lajittaessa heittelin niitä 100 kpl mainospinoja pitkin kämppää. isä huusi mulle ja äiti. mä huusin. seuraavana päivänä oli koulupäivä. äiti ehotti etten menis, menin silti. Äiti pakotti antaa opettajalle lapun, johon oli kirjoittanut jotain. Jaksoin olla aamutunnit ja sit lähin haneen koulusta. EN jaksanut oikee enää. Sitten alko pikku hiljaa kiertää huhu että setä olis tappanut ittensä ja jne. Kiukkuni kaikkeen yltyi. Sit monen kuukauden päästä kun tulin kotiin, isä käski istua rapulle ja antoi mulle jotain lappuja. Laput oli ruumiinavausjuttuja ja sain lukee ne. Totuus tuli että se oli ollu luonnollinen. Setä oli aamupäivällä käynyt vissiin lääkärillä tai siellä ja sen jälkeen huoltoasemalla. Sitten menny kotiin syömään. Oli tehnyt ruuan ja mennyt nojatuolille istuu ja laittanut ruuan pöydäll. SIihen hän oli jäänyt. Jonin ajan päästä oli kylän nuoret mennyt sinne tapansa mukaan viettää aikaa. Luullu että hän on nukkunut. Alkaneet sitten jossain vaiheessa ihmettelee ja huomanneet ettei kaikki ole ok ja hälyttäneet apua. Tämä mulle on kerrottu, totuutta en sellai 100% tiedä.

Muutenki tänään on vaikeeta. Olen itkua pidätellyt täällä. Harmittaa kun tulee joulu. Haluaisin että sellaista ei olis ikinä. EN pysty lahjoja hommaa, mut ehkä pakotetaan tapamaan ihmisiä. Mua ei jätetä rahaan, vaikka haluaisin olla vaan yksin. Ennen olen kynttilöitä täällä poltellut, mut viime vuonna sekin taika katkes. EN oikee pysty sytyttää kynttilöitä enää. TUlee liian paha olla. Tiedän että tyttö ja äiti haluaa va hyvää, jos ne raahaa mut johonki jouluna. Mut mä en vaan pysty enkä jaksa. Nytkin itkua pidättelen kirjoittaessani tätä.

Mieleeni tuli tossa, että mulla on viime vuotisia lahjoja vielä äitin luonna. Laitoin sille viestiä onko sellainen kassi näkyny. En oikee kamalasti o kiinnostanut lahjat vuoteen. Enkä haluais nytkään, mut tiedän että niitä tungetaan mulle silti ja jokainen avaisu on ku repis sydämen rinnasta pois. Tuntuu pahalle, tuntuu että jos jatkan tätä, ni en saa kauan hyvin henkee. Ei ole vaikeuksia, va on tunne. En osaa selittää. Sattuu vaa. Haluaisin riehua ja hajottaa tavaroita, mut energiaa ei riitä siihen.

Mulla taitaa olla sisällä todella paha olla. Pitäisi keksii, miten senki saisin pois. EN jaksa enää kirjoittaa....

tänään on joku juhlapäiväki. Ei oikee oo fiilistä siihenkä. Menee siis tavallisenä päivänä.

Tytön kanssa tossa puheltiin. Sain sanottuu sille joulun fiiliksestä. Hän olis ekana ehottanut et menisin mökille pakkoon, mut se on varattu jo. Saa nähä kuinka paljo tyttö pystyy pitää mun puolia.

Huomenna koiruli tulee hoitoon taas. Saa nähä millä tuulella hä taas on.

Yritän tässä jotenki jaksaa. En o ku n. 2 h ollu vasta hereillä, mut tuntuu pitkältä. Olen saanut jo tietsikan sekaisin, jota tyttö kertoo poikkikselle ja kysyy mitä mun tetsikka oikee tekee. Onneks tä toimii jotenki.

Join tos viimiset glögit tosta yhestä pullosta.

Kiitos että kerroit kummisedästäsi - hän on selvästi ollut tärkeä ihminen sinulle, ja hänen kuolemaansa seurannut selvittely ymmärrettävästi raskasta ja ehkä traumaattistakin koko perheelle.

saloka kirjoitti:
Tuntuu pahalle, tuntuu että jos jatkan tätä, ni en saa kauan hyvin henkee. Ei ole vaikeuksia, va on tunne. En osaa selittää. Sattuu vaa. Haluaisin riehua ja hajottaa tavaroita, mut energiaa ei riitä siihen.

Mun korvaan tää kuulostaa surulta tai ehkä myös raivolta. Mitä mieltä olet?

Joulu taitaa olla sulle tunteita pintaan nostava ja vaikeita muistoja herättävä aika - saisikohan sen kirouksen murrettua jotenkin?

Tein tytölle ranskanperunoita ja nakkeja. Ei ollut kummoinen juhlapäivän ruoka, mutta hän tykkäsi kovasti. Tuli syötyä itsekin.

Olen nukkunut nyt kaksi yötä paremmin. Edelleen on iltaisin vaikea saada unta. En tiedä, miten ensi yönä käy.

Huomenna ei ole pakko jaksaa mitään, jos en jaksa. Olen yksin eikä ole mitään täysin pakollista tekemistä. Töitä pitäisi yrittää tehdä.

Joulu on minustakin kauheaa. En jaksa millään lahja-asioita miettiä. Minäkään en haluaisi koko joulua.

Oon täällä hiukan kiukkunen ja käärmeissäni, mut en tiä kenelle ja miksi sitten olisin jollekki. Ehkä olen itelleni va vihanen. Olen just vasta heränny yöuniltani. SIis klo 14-30 aikoihin heräsin. Olen koko yön nukkunu siitä ku silmäni laitoin kiinni ni meni jonkin aikaa ni sin unesta ki. Luulin että kello oli jotain 7, ku oli ni pimeetäki. Nyt on kivasti sitten pää kipeenä,kun olen vissiin liikaa nukkunu tai sitten nousin liian nopeesti, en tiä. TÄ päivä ainakin meni niin päin mäkee, että en ees tiä. EI tässä oikee enää voi mitään tehä. Tarvii toivoo va että huomenna herään labroihin.